Pieniä tilkkutöitä keittiöön ja ystäville

Pitkästä pitkästä aikaa tervehdin teitä täällä blogin puolella, oikein hyvää tätä vuotta kaikille <3.  Minulle kuuluu hyvää, olen nauttinut syksyllä aloittamistani opinnoistani ja tehnyt erilaisia käsitöitä ihan mukavastikin - koulujuttuja ja omia pieniä juttuja siinä sivussa pikkuhiljaa. Olen oppinut huovuttamaan, kutonut itselleni kangaspuissa huivin ja värjännyt sen, kutonut pojan huoneeseen raitamaton, värjännyt kankaita ja lankoja reaktiivi- ja happoväreillä, tehnyt estovärjäystä, opetellut teknisisä ratkaisuja mm. huovan ompeluun ja nyt pitäisi keksiä jokin pieni sarjatuote, jota alan tänä keväänä huovuttaen tekemään.

Kotosalla olen tehnyt pääasiassa pieniä ja isompia tilkkutöitä, yksi peitto odottaa tikkausta ja toisesta puuttuu enää muutama blokki. Lisäksi olen taas innostunut kirjomaan etupistoin ja erilaisia kanthakirjonta-tyylisiä töitä on syntynyt ja syntymässä useampikin. Tänään esittelen teille pieniä kodintekstiilejä ja niitä kantha-kirjontatöitä aion esitellä jossain vaiheessa myöhemmin. Kaikenlaista keskeneräistä löytyy myös täältä kotoa ja suunnitelmiakin on vaikka mitä :). Voisikin sanoa, että koiran hoidosta, koulusta ja lasten harkkakuskauksista liikenevän vapaa-ajan olen hyödyntänyt ihan mukavasti kässäilyyn, mutta tämä blogin pito (ja teidän muiden blogien lukeminen) on sitten kärsinyt aika tavalla, kun olen pitänyt nyt tärkeämpänä itse kässäilyä kuin siitä raportointia :). Mutta kivalta tuntuu olla täällä kirjoittelemassa taas! Instaan olen toki jonkin verran laitellut kuvia ja niitä kuvia voi käydä kurkkaamassa täältä.

Mutta siirrytäänpä keittiöhommiin. Aina välillä törmää kivoihin tilkkumalleihin esimerkiksi foundation paper piecing malleihin, joita tekee mieli kokeilla, mutta sitten ei jaksa kuitenkaan tehdä peiton verran niitä. Itse tykkään kyseisestä tekniikasta kovastikin, mutta vihaan ... no en nyt ehkä vihaa, mutta pidän vähemmän siitä paperin repimisestä valmiista töistä (tulee niin hirvee sotkukin aina :D). Fpp- mallit sopivat monesti yksinään tosi kivosti pussukoihin, patalappuihin yms pienempiin töihin ja niinpä päätin eräänä hyvin kylmänä pakkaspäivänä tehdä muutamia uusia kesäisiä patalappuja. Ja tässäpä ne ovat.

Kumpikin on ilmaismalli ja mehujäähän löytyy linkki sen suunnittelijan elise&emelien blogista postauksen loppupäästä ja pulloon täältä sewtakeahike-blogista (pullo pitää ensin tallentaa ja sitten tulostaa. Niin ja yksinkertaistin pullon korkkia, koska en vaan saanut siistiä alkuperäisellä mallilla).  Patalapuista osan tein itselle ja nuo omasta mielestäni näteimmät eli pullot ja kelta-punaiset jätskit lähtivät lahjaksi. Eilen sain viestin, että paketti on tullut perille, niinpä olikin hyvä tilaisuus näistä nyt kertoilla teillekin.

Tammikuussa oli Instagramin puolella menossa #tinydresdenparty, joka oli yhdysvaltalaisen Deidran järjestämä. Innostuin silloin ompelemaan joitakin pieniä Dresden-blokkeja ja osa niistäkin päättyi keittiötekstiileihin. Tykkään hirveästi keittiöpyyhkeistä ja kolme sinisävyistä blokkia päätyi leivinliinan koristeeksi.  Reunapitsi on virkattu jo kaksi vuotta sitten, malli on Isoäidin pitsejä -kirjasta, saman kirjan avulla opettelin muuten lukemaan virkkauskaavioita enkä enää juuri kirjoitettuja ohjeita lue, ainoastann, jos en ymmärrä kaaviosta jotakin kohtaa. Kaavalinkki tuohon dresdeniin löytyy Deidran blogista, se on alunperin tehty neulatyyny-tutoriaalin, mutta tuota blokkiahan voi käyttää koristeena ihan mihin vaan. Nuo kuvissa näkyvät tiskirätit virkkasin jo ennen joulua Novitan bambu-langasta, jota muutama kerä oli jäänyt pyörimään lankakoriini. Neliö on oma malli ja pyöreä "Modern crochet mandalas"-kirjasta.

Koska ystävänpäivä on jo niin lähellä, vinkkaankin teille vielä yhden pienen ilmaiskaavan. Nämä ehtii vielä vaikka ystäville ommellakin. Päätin nimittäin tehdä muutamille kirjanystäville kirjanmerkkejä annettavaksi ja tämä simppeli paper-piece malli on wombatquilts:n. Pienensin sydäntä muistaakseni 70 % (A4:sta A5:een) ja siitä tuli juuri passeli. Aika söpöt kirjanmerkit tuli, piti yksi säästää itsellekin, kun tytöt halusivat :).

Tästä tulikin nyt oikein tämmöinen vinkkipostaus, toivottavasti linkeistä on joillekin teille iloa ja inspiroi tilkkuhommiin. Minä lähden viemään ystävänpäiväkortit postiin ja täällä kuuluu keittiöstä sen verran kolinaa, että nuoret neidot ovat tainneet ryhtyä leivontahommiin. Mukavaa viikkoa kaikille teille ja oikein hyvää ystävänpäivää!

Narukori, köysikori... x4 ja ohje!

Pitkin syksyä olen ihaillut Instagramin puolella erilaisista köysistä ommeltuja koreja tai vateja. Ideahan ei ole mikään uusi, mutta se aina tietyin väliajoin putkahtaa enemmän esille ja nyt sain inspiksen kokeilla itsekin korien tekemistä. Kesällä 2014 olen tehnyt hieman vastaavia (mutta kuitenkin erilaisia :)), niissä olen käyttänyt räsyä, kieputettua kangassuikaletta ja korit ovat tyyliltään vähän erilaisia kuin nyt tekemäni. Käytössä kuitenkin yhä ovat ja kuvia niistä löytyy täältä. 

Koko marraskuu on ollut osaltani aivan ylibuukattu enkä ole ehtinyt käydä edes kauppojen köysi/naruosastolla, mutta onneksi minulla sattui olemaan iso paketti jemmassa musta-valkoista veneilyköyttä (jota pari vuotta sitten ostin yhtä maton punontaprojektia varten, mutta tekemättähän se siis on) ja päätin ottaa heti vähän haastetta sekä itselle että ompelukoneelle ja kokeilla korin tekemistä siitä. Materiaalina tai värina se nyt ei ehkä ole ihan suosikkini, mutta ajattelin, että siitä voisi ihan hauska kori silti syntyä ja niin syntyikin! Köysi on 9 mm vahvaa ja sitä oli 30 m, käytin lähes kaiken, ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä. Valmiista korista tuli tosi reilu, korkeus on noin 22 cm yläreunaan, kahvan alapuolelle, halkaisija ylhäältä noin 44 cm ja pohjan halkaisija noin 21 cm.

Mietin vielä tämän korin loppusijoitusta, vaihtoehtoja on ainakin kolme eli joko koiran leluille, meidän villasukkien säilytytykseen tai sitten ihan veskiin vessapapereille. Kuvasin kuitenkin lankakerien kanssa, kun ajattelin, että on kaunein niin. Ja nätistihän siihen lankakerätkin sopisivat. Ompelu sujui Husqvarnan Opalilla ihan hyvin, yhtään neulaa ei katkennut, kun laitoin suosiolla heti 90, moottori ei ylikuumentunut eikä mitään muutakaan, sillä tuo köysi oli kuitenkin suht pehmeää sisältä. Lankaa meni kyllä!

Köyden jälkeen otin kokeiluun nyörikudetta, jota olin ostanut yhden kerän tämän vuotisilta Tampereen Käsityömessuilta, halvalla kun sai. Myyjää en kyllä muista, mikä oli. Kude tuntui aika lötköltä, mutta päätin yrittää. Pyöreän tasaisen pohjan ompelu oli lötköydestä johtuen heti paljon hankalampaa ja siitä tulikin hieman suippo. Silloin sain idean, että koristelen koria hapsuilla ja ompelin väliin - ihan summamutikassa - lankalenkkejä, jotka tasasin lopuksi tupsuiksi. Tykkään tämän väristä ja materiaalista enemmän kuin edellisen korin, mutta nyörikuide ei toimi tämän kokoisessa korissa, sillä siitä ei tule riittävän jämäkkä. Siitä saa kyllä tosi suloisia pieniä juttuja aikaiseksi. Näette ihan kohta! Tämän korin koko oli korkeudeltaan noin 8 cm ja halkaisija hieman reilu 20 cm, lisäksi jätin siihen nyörit, että sen saa roikkumaan. Tässä asuu nyt tänä jouluna tonttutyttö ja lumiukko ja joulun jälkeen vien sen roikkumaan ompleuhuoneeseeni. Köykäiset puuvillalankojen jämät saavat siitä sitten kodin itselleen.

Jossain vaiheessa tätä hapsukoria tehdessä sain idean, että voisin kokeilla tehdä ihan pienet minikorit ja tehdä toisesta niistä neulatyynyn (ihan kun niitä ei olisi jo riittävästi ;)). Viime yönä heräsin 01.58 (!!!!), pyörin tunnin sängyssä, kunnes meni hermot ja päätin nousta. Kaikki eiliset kotityöt oli tekemättä, joten niitä ensin siinä hissukseen tein ja sitten neljän jälkeen aloin ommella näitä pikkukoreja. Ja voi että niistä tuli suloiset, näin pikkaisissa koreissa tuo nyörikude toimi oikein hyvin. Otin samalla teille myös joitakin vaihekuvia siinä aamun pimeydessä ja näiden vinkkien avulla jokaiselta varmasti tämmöisten korien teko onnistuu, isompien tai pienempien. Mutta ihaillaan eka nuo minikorit, sillä niistä tuli ihan mun suosikit!!

Mitäs sanotte, minusta nämä on niin söpöt :). Töpsöttelin tuon neulatyynyn tekstin ja nappikorin reunan ihan kuultoväreillä ja siveltimen avulla. Eikö ole muuten hyvä väri, ihan omalla reseptillä koulussa tehty :). Neulatyynyn tyynyosa on reilumpi ympyrä, jonka oon täyttänyt vanulla ja sitten rypyttänyt sen tuosta reunasta. Ompelin sen sitten käsin kiinni koriosaan. Tyynyosan alla on täytettä myös tietenkin. Kangas taitaa olla Art Galleryn, jos jotakuta se kiinnostaa, aika nättiä sekin.

Se, mikä musta näissä korien tekemisesssä on kivaa, on se, että nämä ovat ihan sellaisenaan jo tosi kivoja, mutta erityisesti tykkään miettiä, miten niitä voi koristella eri tavoin. Maalit ja värit, erilaiset koristeet, kirjonta, langat ja kankaanpalat eri tavoin tuonne väliin aseteltuna - ihan hirveesti vaikka mitä mahdollisuuksia ja aina saa vähän eri näköisen. Muotoa ja kokoa voi muuttaa, sellainen soikeapohjainen mulla onkin vielä muuten kokeilematta!

Toinen juttu mitä oon ihmetellyt ja ihastellut Instagramissa on tuunatut/käsintehdyt nuppineulat tai siis niiden päät! Koristeitahan ne nyt enemmän ovat, mutta aivan ihastuttavia sellaisia. Kiva lisä just vaikka kässäaiheisiin valokuviin. En tiedä, millaisiin neuloihin nuppistaiturit niitä päitä tekevät, mutta omat kokeiluni tein ihan sellaisiin lehden kylkiäisenä saatuihin sydänpäisiin, vähän pitempiin tilkkutyöneuloihin. Sydämet oli vähän epäsiistin näköiset niin aattelin, etä hyvin joutaa muutama kokeiluun. Tein omani ihan pienistä kaksinkertaisista huovanpaloista ja kirjomalla, niitä kun nyt sattuu huovutuskurssin jäljiltä olemaan. Jostain massasta tulis aivan ihania, täytyy yrittää joululomalla viimeistään testailla tyttöjen kanssa sellaisiakin versioita.

Jokohan olis sitten niiden vinkkikuvien aika? Nämä korit ei sinänsä ole mitään vaikeita tehdä, mutta muutama juttu kannattaa ottaa huomioon, jotta saa sellaisen kuin toivoo. Ensinnäkin tietty se nyöri/naru/köysi/kangaskude. Eli se ei saa olla liian kovaa, jotta ompelukone pystyy sitä ompelemaan. Napakammasta narusta voi tehdä isompaakin koria, lötkössä kannattaa sitten tyytyä reilusti pienempiin. 

Toisena on ompelukoneen neula, eli kannattaa miettiä, vaihtaisiko sen perus 80 neulan 90 tai jopa 100. Kun materiaali on päätetty, voidaan aloittaa ja se tapahtuu tietenkin pohjasta. 

Taisin viimeksi sanoa, että tavataan marraskuussa ja aika tiukille meni, mutta ehdinpäs kuitenkin. Ja tulikin nyt ekstra pitkä postaus vielä, toivottavasti siitä jollekin on iloa ja inspiraatiota. Mulla on koulukässäilyjä riittänyt mukavasti, enkä ole kotona hirveästi ehtinyt tai jaksanukaan muita kässäilyjä tehdä. Pari tiskirättiä olen virkannut ja yhdet perusvillasukat tehnyt :). Mikään joulukässäilysuunnitelma eli itselle kauniit villasukat, punaruudullinen flanellipaitis ja jouluinen tilkkupeitto ei ole yhtään minkäänlaisessa vaiheessa eikä niistä mikään taida täksi jouluksi enää valmistua, mutta sellaista se elämä välillä on :). Pari joulutyynyä aion kyllä ommella!

Toivottelen teille kaikille täällä piipahtaville oikein ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta ja toivon, että viikonloppuna ehdin tulla kurkistaan, mitä teille kuuluu ja ehkä katsomaan jotain kässäaiheisia joulukalentereita myös! Mukavaa torstai-iltaa <3

Sydämellinen peitto

Vaikka nyt onkin jo taas harmaata, loskaista ja hämärää niin kuvitelkaapa hetkeksi tämä:

Sininen taivas ja auringonpaiste, päivänkakkaroita, harakankelloja ja kärpästen surinaa. Mansikoita, lettuja ja kylmää mehua. Ehkä vielä jätskitötterötkin! Iloa, naurua ja hyvää mieltä!

Tällaiset maisemat ja tunnelmat mielessäni aloin syyskuun alussa suunnitella elämäni ensimmäistä lahjapeittoa. Peittoa nimenomaan siksi, että lahjan saaja perheineen harrastaa kesäisin matkailuautoilua ja sieluni silmin näin heidät istumassa piknikillä peiton päällä kauniina kesäpäivänä. Monien surffailujen ja lehtien selaamisen jälkeen olin valinnut toteutettavaksi malliksi Moda Fabricsin sivuilta löytyvän Latitude Batiks peiton. En ollut ihan varma, mitä lahjan saaja olisi mieltä tilkkutöistä ja tässä peitossa varsinaista tilkuista koottua pintaa ei ollut paljon, niinpä pidin sitä turvallisena valintana. Peiton toiseen reunaan tuli tilkuista ommeltu isohko sydän ja sen toivoin lahjansaajalle viestittävän sitä, että lahja on rakkaudella tehty rakkaalle ihmiselle.

Kun Sinooperista löytyi ihanan kesäisiä Tilda Circus -malliston kankaita ja niihin löysin vielä sopivia kavereita Eurokankaasta, alkoi peittosuunnitelmasta muotoutua juuri sellainen, kuin olin toivonutkin. Pääsin hommiin ja kaikki sujuikin hyvin siihen saakka, että olin tikannut päällisen, vanun ja taustakankaan yhteen. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt iloita hienosti tiuhemmin tikatusta sydämestä saatikka vaaleansinisen osan täydellisesti onnistuneista vinoraitatikkauksista, kun pikainen vessassa käynti aiheutti olohuoneen lattialla levänneelle peitolle katastrofin!

Koira eli meidän Josef oli sitten päättänyt koristella peittoa hieman lisää. Oli napannut tussin (vedenkestävän tietenkin!), saanut siitä jollain ihmeellä korkin pois ja piirtänyt sitten peiton pintaan muutamat uudet violetit koristeet - tietenkin vielä siihen vaaleansiniselle alueelle, joka oli juuri isoimmasta kankaanpalasta tehty. Kyllä muuten muutama ärräpää pääsi siinä vaiheessa ja itkukin oli aika lähellä. Eihän ne tussinjäljet siitä mihinkään lähtenyt eikä oikein niin ison palan purkaminen tikkauksineen päivineen sopinut aikatauluihinkin sekään. Ei siinä auttanut kuin yön yli nukkua ja miettiä seuraavana päivänä, mitä peitolle keksisi. Mietin kirjailuja ja applikointeja, mutta sitten päätin vain ommella tahrakohdan päälle tarkasti kuvioon kohdistetun (taustakankaassa pieni kukon askel -kuvio) uuden palan ja tikata uudestaan siitä päältä. Ei se kaukaa näy, mutta ihan läheltä toki.

Ei ne kommellukset sitten siihenkään loppuneet, sillä peitostahan löytyi muitakin tahroja vielä. Ne lähti onneksi pesukoneessa! Tosin kaiken huippu oli, että kun näiden kuvien oton kälkeen silittelin vielä peiton reunoja, jotka pesun jäljiltä oli vähän rypistyneet, onnistuin tekemään silitysraudalla tahran toiseen reunaan :/. Nyt mulla on toinen vaaleataustainen lahjapeitto tekeillä ja todella toivon, että sen kanssa ei tule näin paljon päänsärkyä :D. Pitkään oon ihastellut tällaisia paljon vaaleata taustaa sisältäviä peittoja, mutta ei ne taida kovin käytännöllisiä olla - ainakaan meidän perheessä, kun niitä olohuoneessa tekee!

Mutta sellainen oli tämän peiton tarina, materiaalit tosiaan Eurokankaasta ja Sinooperista ja kokoa peitolla mukavasti noin 175 cm x 175 cm (unohdin mitata, mutta ohjeen mukaan 70 x 70 tuumaa). Täällä pitäisi alkaa suunnitella koiralle jonkinlaista talvipalttoota ja vähän tekis mieli huovutella pallojakin vielä tänä viikonloppuna ja ehkä kirjoa niihin jotakin. Läksyjäkin olis ja juhlat järkättävänä, joten saa nähdä, mihin aika riittää :). Tavataan taas marraskuun puolella <3.