Ympyrä-pampulapeitto sekä tietoa koululaisten ompelukilpailusta

Ensin kisauutisia etten unohda. Eli, oletko tekstiilityön opettaja? Onko lapsesi yläkoulussa ja innokas ompelija? Husqvarna Viking Finland järjestää nimittäin tänä syksynä kivan ompelukilpailun 7-9 luokkalaisille ja tehtävänä on valmistaa kierrätysmateriaaleja käyttäen passinkannet. Pääpalkintona on ompelukone! Lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä, myös Husqvarnan Facebook-sivuilta ja Instagramista. Käykää kurkkaamassa ja vinkkaamassa muillekin! Osallistumisaikaa on marraskuun 15 päivään asti.

Sitten näihin omiin käsitöihini. Husqvarna-teema jatkuu, nimittäin syyskuun tehtävänä meillä blogisteilla oli käyttää työssämme ympyräohjainta. Linkistä löytyy myös hyvä video (kuvasarjan viimeinen kuva) ohjaimen käyttöön. Itse olen aiemmin koristellut ohjaimen avulla pikkuneidin paidan, kuva alla.

Tällä kertaa päätin käyttää työssäni ihan niitä täyspyöreitä muotoja applikoiden. Ohjaintahan voi hyödyntäää applikointiin, alikeompeluun, kuten Ideoi-blogin Piia oli upeasti tehnyt tai ihan tikkaukseen. Ohjaimen avulla pyöreiden muotojen ompelu sujuu nopeasti ja suht vaivattomasti, sillä uskotteko, että olisin muuten ehtinyt puolessatoista viikossa ompelemaan 42 pyörylää kiinni ja saamaan peiton kokonaan valmiiksi. Minä en!

Instagramin puolella olen nähnyt muutamia ympyrä-tilkkupeittoja, osassa niistä ympyrät on ommeltu kirjavalle tilkkupinnalle käsin kiinni, osassa ympyrät on ommeltu koneella jättäen reunat risareunoiksi ja rispaantumaan hauskasti. Ajattelin, että miksenpä minäkin voisi tehdä jonkinlaista omaa versiota ympyräpeitosta. Kun tosiaan Husqvarnan syyskuun tuote sattui olemaan juurikin tämä ympyräohjain, tuntui, ettei parempaa aikaa peitolle voisi tulla.

Niinpä suorastaan sukelsin jälleen kerran noiden loppumattomien tilkkuvarastojeni lähteelle ja otin sieltä kasan tilkkuja. Sitten piti vain löytää sopiva tausta pampuloille ja ommella ja ommella ja ommella. Tällä kertaa en juurikaan suunnitellut työtä vaan tein ja tein ja tein. Välillä on kiva vain tehdä ja sitten lopuksi katsoa, että minkäslainen kokonaisuus siitä nyt tulikaan. Hyvä vai huono vai jotain siltä väliltä :).

No aika värikäs, iloinen ja lapsekashan tästä ainakin tuli. Ehkä tyhjää tilaa olisi voinut jättää hieman enemmän (mutta pitäähän niistä tilkuista yrittää päästä eroon). Kyllä siitä varmaan talven aikana tapellaan sohvalla niin kuin muistakin peitoista. Jokaisella perheenjäsenellä kun tuntuu olevan se suosikkipeitto ja toivottavasti tämäkin päätyy jonkun suosikiksi.

Se mikä tässä projektissa oli myös kivaa oli se, että kaikki materiaali vanua lukuunottamatta odotti valmiina omissa kaapeissa. Pampuloiden alapuolinen kangas on Marimekon pellavaa, reuna- ja taustakankaat lahjoituksia. Vanun hain Eurokankaasta.  Peitto on kooltaan noin 110 x 140 eli just passeli pikkuväellekin. 

Kokeilin ympyräohjainta myös peiton tikkaamiseen, luonnistui sekin jotenkin. Nasta, joka kangasta pitää ohjaimessa kiinni, meinasi kyllä irrota herkästi paksun kangas- ja vanukerroksen läpi. Eikä se ison peiton heiluttelu ilman aputasoa nyt niin herkkua ollut sekään. Sinnikkyydellä ja tahdolla selviää silti ompelussa jo aika pitkälle! Niin minäkin selvisin ja peiton sain tikattua ilman sen kummempia vekkejä takapuolella (no okei, muutama ihan pieni jäi, mutta ne sai jäädä). Tänä iltana taidan nostaa peiton jaloille, ottaa kutimet käteen, laittaa muutaman kynttilän palamaan ja nauttia syyskuisesta illasta. Tee sinäkin samoin! 

Ompeluviikonlopun tuotoksia - koulutytön syysvaatteita

Pidin viime viikonloppuna henkilökohtaiset ompelulanit :). Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että koululaistyttömme teki minulle perjantai-aamuna vaatetilauksen. Tarvetta oli kuulemma uudelle ohuelle neuletakille, muutamalle paidalle ja legginsseille ainakin. Värit mielellään linjassa musta-valkea-harmaa-tummansininen-pinkki/roosa. Innoissani kaivelin kangasvarastostani muutamia vaihtoehtoja ja lähdin vielä käymään pikkuisen kanssa Eurokankaassakin hakemassa vähän täydennystä.

Viikonlopun aikana syntyi neitoselle kahdet legginssit, kaksi toppia, kaksi neulospaitaa, jakku sekä mekko. Tässä niistä nyt esittelyssä suurin osa - mekon esittelen myöhemmin yhteispostauksessa, sillä tein myös mekot pienemmille sisarille. Tarkoituksena oli, että koulutytön vaatteet olisivat mahdollisimman helposti yhdistettävissä toisiinsa ja siinä aika kivasti onnsituttiinkin. Nämä ovat olleet jo ahkerasti käytössä koulussa ja totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä minä näistä muutaman vaatteen voisin omaankin kaappiin kotiuttaa. Olen vähän kade tuosta neuletakista ja jakusta!

Löysäkauluksinen neulepuserokangas on omista jemmoista, raitapellava ja "siksakki"-trikoo Eurokankaan paloista. Raitapellava oli aivan ihana löytö, sitä oli yksi ainut pala, ja sekin osittain raidoistaan kiero, mutta kotiutin sen silti. Etu- ja takakappaleen sain hyvin kohdilleen, mutta hihoissa raitoja oli ihan toivotonta kohdistaa. Ihana se on siitä huolimatta! Löysäkauluksisessa topissa ja neuletakissa on sama (joku ikivanha) Ottobren kaava pohjana. Siksakki-trikoosta tein myös legginssit, mutta ne nyt jäi kuvaamatta. 

Noshin toffeen ja muskotin värisistä trikoon paloista toteutin myös topin, kun teki mieli kokeilla siihen jotain yksityiskohtaisempaa eli alikeompelua.  Itse olin lopputuloksesta aika täpinöissäni, tyttö nyt ei ihan niin, mutta toivottavasti silti pääsee käyttöön! Topin takakappale ja kantit on toffeen väristä trikoota, etukappale muskottia. 

Alikeommeltu linnun kuva on otettu aikuisten värikirjasta ja sitä on yksinkertaistettu. Tämä oli tosiaan mun eka alikeompelu-työ. Sain siihen kivasti elävyyttä jättämällä osan paloista leikkaamatta ja tikkaamalla reunat ja yksityiskohtia monivärisellä konekirjointalangalla. Vielä on vähän kaavapaeria tikkausten alla, mutta eiköhän loput lähde ekassa pesussa!

Jakun toteutin hetki sitten lahjoituksena saadusta buklee-kankaasta, vaaleampi lanka on hennon vaaleanpunainen. Kaavana uusimman Ottobren jakku, josta toteutin jo trikoisen, lyhyemmän version aiemmin tänä syksynä. Tämän jakun päädyin vuorittamaan eikä tietenkään ollut riittävästi saman väristä vuorikangasta, joten takakappaleen vuori on musta, etukappaleen vaalea roosa. Jakun kaverina näissä kuvissa raglan-neulospaita. Tämäkin akvarellimainen suuria kukkakuviota sisältävä  ja ihanan pehmeä kangas löytyi EK:n paloista.

Sen verran täytyy tähän loppuun vielä mainita, että oli kyllä niin ihana ommella oikein kunnolla pitkästä aikaa. Pitäis vaan yrittää muistaa itselle ottaa tuollaisia ompelupäiviä aina silloin tällöin, kun ei noita öitä vaan jaksa enää ommella ja kaikki edistyy niin hitaasti. Vaikka kuinka rakastankin kokeilla erilaisia käsityötekniikoita ja paljon tykkään nykyään myös virkata ja kirjoa niin kyllä se vaan niin on, että ompelija sitä on sielultaan ja se se ihan ykkösjuttu käsityöelämässä kuitenkin on ja virkistää ihan mahdottomasti. Vaikka omille tytöille ei tänä vuonna enää tarvi mitään tehdäkään, niin eiköhän mulle silti ommeltavaa löydy loppu vuodeksikin :). Ja on mulla niitä muitakin keskeneräisiä projekteja niin paljon, etten kehtaa edes sanoa.

Kiitokset kaikille ihanista kommenteista mun ruusukorviksiin, oon pitänyt niitä tosi paljon. En ole ehtinyt vastata vielä kaikkien kommentteihin, mutta palaan niihin pian! Öitä <3

Ruusukorvikset diy

Romantiikan täytteistä sunnuntai-iltaa sinne ruudun toiselle puolen! Tänään päätin tehdä jotakin pientä ja kaunista, sellaista minkä voisin saada saman päivän aikana valmiiksi ja nauttia sitten vielä lopputuloksestakin. Kyllä kannatti, on heti paljon parempi mieli, kun saa katsella jotakin omien käsien kautta valmistunutta juttua (muutakin kuin siis ruokaa, mehua tai hilloa, mitä on tässä viime aikoina tullut tehtyä enemmänkin kuin varsinaisia käsitöitä). 

Kesällä innostuin tekemään päällystettäviä nappeja ristipistoin (vilahtaneet jossakin vaiheessa Instan puolella). Samalla syntyi ajatus ristipistoin tai silkkinauhakirjonnalla koristelluista korvakoruista. Tänään päätin toteuttaa jonkinlaiset korvakorut jollakin koristelutekniikalla. Lopputulema oli ruusunpunaiset korvikset, joita koristaa yksi iso silkkinauhakirjonnalla tehty hämähäkkiruusu ja muutama vihreä lehdykkä. 

Kirjonnan tein pellavakankaalle. Kesällä ostin Kuopion Askartelukulmasta korvistappeja ja puisia nappiaihioita. Halusin näistä korviksista kuitenkin hieman isommat ja niinpä päädyin tekemään korvikset seuraavalla tapaa:

- ompelin kaksi samankokoista ympyrää käsin yhteen jättäen pienen kääntöaukon

- pienensin saumanvarat ja käänsin ympyrät oikein päin

- työnsi tapin läpi sisäpuolelta, täytin ympyrät kevyesti vanulla

- ompelin aukon kiinni

- kirjoin kuvion ja valmista tuli

Nurjalle puolelle olisi ehkä voinut liimata vaikka huopapalan ja asettaa tapin huovan läpi, se  olisi ollut luultavasti jämäkämpi, mutta ei tämäkään nyt huono tapa ollut - hieman tappi toki pääsee tällä tavalla elämään. Täytyy huomenna laittaa korvikset testaukseen koko päiväksi ja pukea jotakin saman sävyistä punaista ylle - sitähän löytyy :). 

Edellinen sillkkinauhakirjottu työni löytyy täältä. Se on ollut niin rakastettu ja pidetty, että en olisi ikinä uskonut! 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Olis se aika nätti sormuskin :)