Bon voyage - koko perheen passipussukka

Matkakuume. Se tulee aina säännöllisin väliajoin - syksyn vesisateessa, talven pimeimpänä aikana, kevään loskakeleissä. Täytyy sanoa, että meneillään olevan kesän harvat hellepäivät sekä miehen ihan pian alkava loma ovat myös nostattaneet matkakuumetta aika huippulukemiin.

Meidän suht isolla perheellä on ollut onni saada matkustaa paljon. Lähes joka vuosi olemme matkustaneet jonnekin päin Eurooppaa, joskus jopa kaksikin kertaa vuodessa ja viime vuosina erityisesti automatkailu on ollut perheessämme suosittua. Kun mies kysyy, kuka haluaa lähteä reissuun, viisi kättä nousee aika pian pystyyn!

Pari viikkoa sitten olin Husqvarna Vikingin bloggaritapahtumassa Tuusulassa yhdessä muiden HV-blogistien kanssa eli Sannan, Satun ja Piian kanssa. Siellä mietimme blogiyhteistyön jatkoa, suunnittelimme vähän loppuvuoden yhteisiä teemoja sekä pääsimme myös ompelemaan passinsuojuksen, minkä puitteissa tutustuimme erilaisiin erikoispaininjalkoihin. Lisäksi saimme kokeilla ompelukoneeseen asennettavaa huovutussettiä, sepä vasta olikin mielenkiintoinen kokemus!

Kotona innostuin tästä passinsuojus-asiasta niin paljon, että ajattelin pyöräyttää jokaiselle omat henkilökohtaiset suojukset. En päässyt kaikkien lasten kanssa kuitenkaan yhteisymmärrykseen kansikuvista ja kun netin syövereissä törmäsin koko perheen passipussukkaan/lompakkoon (family passport wallet) totesin, että tällä hetkellä sellainen sopii meidän tarpeisiimme vieläkin paremmin.

Lompsan kanteen pääsi yksi suosikkimatkakohteistani aplikoituna :). Olen käynyt nuorena Pariisissa osana kielikurssia, mutta ainahan voi haaveilla, että sinne pääsisi joskus uudestaan. 

Lompsan sisältä löytyy kuusi taskua, jokaiselle passille siis oma tasku sekä keskellä tikkausten välissä paikka vielä kynälle. Lompsan leveys avattuna on 27 cm ja pituus 28,5 cm. Taskukaitaleet ovat ilman sauman- ja käännevaroja 10 cm korkeita ja ensimmäinen niistä sijoittuu noin kahdeksan sentin päähän yläkulmasta. Passit sujahtavat taskuihin helposti, jos haluaa tiukemmat taskut, kokoa kannattaa hivenen pienentää. 

Päällikangas on tuettu tukihuovan avulla, vuorina lakanavahvuista puuvillaa ja taskut ovat Marimekon pellavaa. Päällikankaan ostin viime vuonna Saksasta, en yleensä välitä vaaleansinisestä, mutta kyseinen kangas on jotenkin niin nättiä, etten ole oikein mihinkään malttanut sitä vielä aiemmin leikellä. 

Kuuden passin lompsassa on paksuutta jo ihan kiitettävästi, joten halusin, että lompsan voi jollakin tavalla sulkea kiinni. Kiinnityksenä oli ensin kansioista tuttu kuminauha, mutta en sitten tykännytkään siitä ja vaihdoin solmittavat nauhat tilalle. Kuminauha olisi varmasti ollut kätevämpi, mutta melko nopsaan nauhatkin solmii.

Meillä tosiaan mies jää pian lomalle ja aion itsekin pitää pienen perinteisen bloggaustaon. Tänäkin kesänä lähdemme myös matkalle, mutta siitä ehkä sitten jonkinlaisia tunnelmakuvia Instagramin puolella. Olemme sairastelleet vuorotellen nyt muutaman viikon ajan ja jännitän tässä, iskeekö tauti vielä minuun vai selviänkö ilman.

Täällä blogin puolella tapaamme tosiaan muutaman viikon päästä, olen täällä puuhastellut pienten tuoksuvien kirjontaprojektien kimpussa ja niistä sitten varmaankin seuraavalla kerralla asiaa!

Oikein ihanaa kesää kaikille ja paljon auringonpaistetta päiviinne!

Synttärisankarin silkki-pitsimekko

Täällä on vihdoin saatu juhlittua sukulaisten kanssa meidän loppukeväällä syntyneitä neitokaisia. Vanhemman neitokaisen toiveesta aloitettiin synttärimekon suunnittelu jo hyvissä ajoin, mutta miten sitten kävikin niin, että mekkoa ommeltiin kasaan vasta paria päivää ennen juhlia.

En muista olenko kertonut täällä, että joulun alla appiukko toi mulle kauhean kasan erivärisiä silkkejä Intian matkaltaan? Siis niin paljon, että siinä on mulle varmaan loppuiäksi silkkiä, varmaan saan tehtyä (joskus) sen haaveilemani silkkitilkkupeitonkin niistä. En ollut vielä ehtinyt/uskaltanut aiemmin kajota näihin silkkeihin, mutta neito nappasi tosiaan aiemmin keväällä niistä luonnonvalkean silkkikankaan ja esitti toiveen, että synttärimekkoon pitäisi saada ainakin ripaus sitä. Lisäksi kävimme kaikki pitsini läpi ja silkin kaveriksi löytyikin kaunista luonnonvalkoista tyllimäisellä pohjalla olevaa aplikoitua pitsiä, jota olin ostanut viime kesänä omaa juhlamekkoa varten Eurokankaasta. Silloin suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja nyt annoinkin tuon pitsin mielihyvin käyttöön tyttösen mekkoon. Vuorikankaan ja vetskarin olin myös hakenut Ek:sta jo valmiiksi.

Silkkiä, pitsiä ja vaalea väri - eikö kuulostakin tosi käytännölliseltä lapsen juhlamekkoon :)? No, täytyy tunnustaa, että jos kyseessä olisi ollut perheemme vanhin tai  nuorin neito, olisin todennäköisesti yrittänyt puhua hieman toisenlaiset kangasvaihtoehdot, mutta tämä keskimmäinen neito on yleisolemukseltaan niin rauhallinen, hillitty ja hallittu, etten oikein nähnyt syytä, miksei hänelle näistä materiaaleista mekkoa voisi valmistaa. Ja ihan puhtaana ja ehjänä mekko juhlista selviytyikin :).

Mekkoa tosiaan suunniteltiin yhdessä ja en hirveästi uskaltanut vapauksia ottaa, korkeintaan jotakin ehdottaa ja tosi mukavahan mekkoa tytön kanssa oli yhdessä suunnitellakin. Silkkiä en ole juurikaan aiemmin ommellut ja ensimmäisenä päädyin tukemaan silkistä leikatut palat ohuella tukikankaalla, ettei ne ihan purkaudu käsiin ompelun aikana! Tässä työssä en muuten käyttänyt saumuria ollenkaan, vaan käytin pussisaumoja tai vuoritin niin, ettei saumanvaroja ole näkyvissä. Lisäksi käytin "tukitikkauksia" mm. kädenteillä tukemassa saumaa ja estämässä rispaantumista.

Kaavapohjana käytin mekkokansiosta löytynyttä melko perusmekon kaavaa, kaava taisi olla aika vanha, sillä mitään merkintöjä en siitä löytänyt. Hörsyläkukkanauha on Karnaluksista ostettua, se mitä siitä oli jäljellä, menikin kaikki tähän. Tästä tuli kyllä aika ihanan romanttinen mekko, ja siinä on jotakin vanhaa tyyliä.

Mekkoa tehdessä aloin muuten taas haaveilla kastemekoista. Viime vuonna, kun tein niitä erikoistekniikkakokeiluja tänne blogiin ja tuli käytyä aika paljon vanhoja perinteisiä tekniikoita läpi, aloin miettiä kuinka ihana olisi sellainen kirja, jossa olisi kastemekkoja (tai ehkä juhlamekkojakin) ja niihin olisi yhdistetty erilaisia vanhoja käsityötekniikoita. En tiedä, onko sellaista kirjaa olemassa jollakin kielellä, täytyisikin tutkia. Omaan hyllyyn sellainen inspiraatiokirja olisi meinaan tervetullut :). Meillä lapset on kastettu veljelleni aikoinaan ostetussa lähes 50 v vanhassa kastepuvussa ja vaikka se on tosi kaunis, niin nyt vähän ... ei harmita, mutta mietityttää, että miksi en aikoinaan tehnyt meidän lapsille käsityönä pukua, joka voisi sitten suvussa alkaa kulkea. Jonkinlainen käsityöläinen kun tässä nyt kuitenkin kai on :). Toivottavasti sitten mummona saan vaikkapa pitsit nyplättä/käpyiltyä/virkattua ja jälkipolville jonkinlaisen kauniin käsityömäisen puvun tehtyä. Onko teidän lapset kastettu millaisissa puvuissa?

Uskomatonta, että nyt on jo Juhannus! Tapaamme vielä kerran kesäkuun puolella ja sitten varmaankin pidän pienen blogipaussin, kun mieskin jää kesälomalle. Mitään lomasuunnitelmia ei kyllä vielä ole, mutta jos vaikka jotakin kivaa keksittäisiin koko perheen voimin.

Oikein ihanaa Juhannuksen aikaa kaikille ja tavataan täällä jälleen ensi viikolla <3 <3 <3

Ommellen iloa Elsan tyyliin

Jotkut teistä saattavat muistaa, kun toukokuussa kerroin Villa ja Villa -blogin järjestämästä hyväntekeväisyys-ompeluhaasteesta. Tarkoituksena oli ilahduttaa vähävaraisten perheiden lapsia ja mukana tempauksessa 26 ompeluharrastajan lisäksi oli myös kangaskauppoja lahjoittamassa kankaita (Ikasyr, Koot.fi, Käpynen, Nappinja, Paapii Design ja Tyyne-Esteri).

Itse pääsin projektin puitteissa ompelemaan Frozen Elsa-mekkoa, mikä olikin tosi mieleistä, sillä, kuten olette varmaan huomanneetkin, mekko-ompelut, kuten muutkin lastenvaatteet ovat olleet tänä vuonna tosi vähissä mun ompelulistalla. Ja koska tyttöjen mekot on kuitenkin se mun rakkaus, niin oli tosi kivaa, että sain kohdeperheen, jossa 4 v tytön toiveena oli nilkkapituinen Elsa-mekko viittoineen päivineen juhlavista kankaista toteutettuna. 

Aika lailla ensi töikseni marssin siis Eurokankaaseen etsimään sopivia materiaaleja ja siellä myyjän avustuksella pohdittiin eri vaihtoehtoja. Elsa-mekkoja on kuulemma tehty paljon ja sekä turkoosin että vaaleansinisen sävyjä on kumpiakin käytetty yhtä lailla. Valitsin mekon päämateriaaliksi vaaleansinistä morsiussatiinia, joka on laadultaan hieman vahvempaa. Se on omilla tytöilla kestänyt prinsessaleikeissä paremmin kuin ihan ohut satiini, ja lopputuloskin vaatteessa on yleensä vähän ryhdikkäämpi kuin siinä "lirusatiinissa". Viittaan ostin vaaleansinistä organzaa, jota kuvioin kangasväreillä teemaan sopivaksi lumihiutale-leimasimen avulla. 

Halusin mekkoon toki myös vähän turkoosia ja päädyinkin töpöttämään lähes koko etukappaleen sinisellä ja turkoosilla kimalleväreillä (Sinellistä). Yläosa erottuu aika huonosti näissä kuvissa, mutta luonnossa se oli musta tosi kivannäköinen. Töpötin turkoosia ja hopeaa kimallusta myös viitan valkeisiin ja turkooseihin lumihiutaleihin. 

Ihan täysin ongelmitta ei mekon tekeminen sujunut, sillä loppusilityksen aikana sain etukappaleelle tahran aikaiseksi. Onneksi sain sen pois tahranpoistoaineella! Kun otin kuvia pienimmästä neidosta mekko päällä, hän alkoi nyppiä hihoja ja sanoi, että ne kutittavat. Hihat oli nimittäin ensin tehty myöskin tuosta organzasta. En sitten uskaltanut ottaa riskiä, että hihat kutittaisivat myös kohdeperheen tyttöä vaan purin hihat irti ja vaihdoin ne trikoisiin. Valkoista trikoota oli mulla sen verran vähän, että pelkäsin ettei pituus käännettynä riitä ja laitoin sitten tuosta satiinista vielä kaitaleet hihansuihin. Nämä valkoiset hihat itseasiassa sopivat paremmin tähän mekkoon ja kestävät taatusti myös paremmin leikeissä kuin sellaiset ohuet organzahihat. 

Mekon koko on välikoko 107 cm ja yhdistin siihen Burdan ja Suuri Käsityölehden kaavoja. Lisäsin mekon takakappaleelle solmittavan vyön, jolla vyötärön kohtaa voi tarvittaessa säätää sopivammaksi. Yläosa on vuoritettu ohuella puuvillapopliinilla. 

Mietin paljon tuota viitan kiinnitystapaa, olisiko se kokonaan irroitettava, erillinen vaate hihoineen vai miten asian ratkaisisin vetoketjullisen mekon kanssa. Päädyin sitten tikkaamaan viitan kiinni puolittain mekkoon ja vetoketjun toiselta puolelta se kiinnitetään neppareilla. Mielestäni se on ihan näppärä noin. Jos Elsa-innostus menee ohi, nepit ja viitan puolikkaan voi purkaa irti, höyryttää pois pistojen jäljet ja mekkoa voi hyödyntää vielä juhlamekkona. 

Viitan reunat käänsin päärmejalan avulla (olen esitellyt sitä täällä), jännitin sitä ehkä kaikista eniten ja olin niin tyytyväinen, kun se onnistui tosi hyvin. 

 

Mekko onnistui minusta kivasti, se on tunnistettavissa Elsa-mekoksi ja lopputuloksesta tuli kuitenkin aika tyylikäskin, mitä ei lähes aina prinsessamekoista voi sanoa. Jopa koulupoikamme kehui sitä hienoksi, ja se aika lailla lämmitti minun sydäntäni. Näissä kuvissa mallina toiminut keskimmäinen neitomme sanoi myös niin spontaanisti kuvaustilanteessa, "Äiti, minä haluan tämmöisen samanlaisen" että uskalsin toivoa, että mekko myös saajalleen mieluisa olisi. Harmi, että nämä kuvat harmaata talon seinää vasten (sekä huonosti silitetty helmakäänne) eivät ehkä mekkoa niin kauniisti esille tuo, mutta en uskaltanut lähteä pitemmälle kuvausretkelle mekon kanssa. 

Varmasti tämä projekti oli kaikille osapuolille todella mieluinen ja iloa tuottava. Saumoihin ommeltiin taatusti paljon rakkautta ja lämpimiä ajatuksia ja paras palkinto oli tietysti se, kun sai kuulla, että mekko oli ollut mieleinen ja sopiva ja ollut heti juhlissakin päällä <3. Kiitos vielä kerran Jaanalle ja Minnalle mahtavan tempauksen järjestämisestä ja siitä, että sain olla siinä mukana! Jaanan ja Minnan blogiin tulee vielä kooste kaikista töistä sekä Instagramin puolella kuvia löytyy #ommelleniloa. 

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille, meillä on tyttöjen yhteissynttärit vihdoin sukulaisille, toinen sankari toivoi uutta mekkoa ja se on vielä hieman vaiheessa - ompelemaan siis :)