Synttärisankarin silkki-pitsimekko

Täällä on vihdoin saatu juhlittua sukulaisten kanssa meidän loppukeväällä syntyneitä neitokaisia. Vanhemman neitokaisen toiveesta aloitettiin synttärimekon suunnittelu jo hyvissä ajoin, mutta miten sitten kävikin niin, että mekkoa ommeltiin kasaan vasta paria päivää ennen juhlia.

En muista olenko kertonut täällä, että joulun alla appiukko toi mulle kauhean kasan erivärisiä silkkejä Intian matkaltaan? Siis niin paljon, että siinä on mulle varmaan loppuiäksi silkkiä, varmaan saan tehtyä (joskus) sen haaveilemani silkkitilkkupeitonkin niistä. En ollut vielä ehtinyt/uskaltanut aiemmin kajota näihin silkkeihin, mutta neito nappasi tosiaan aiemmin keväällä niistä luonnonvalkean silkkikankaan ja esitti toiveen, että synttärimekkoon pitäisi saada ainakin ripaus sitä. Lisäksi kävimme kaikki pitsini läpi ja silkin kaveriksi löytyikin kaunista luonnonvalkoista tyllimäisellä pohjalla olevaa aplikoitua pitsiä, jota olin ostanut viime kesänä omaa juhlamekkoa varten Eurokankaasta. Silloin suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja nyt annoinkin tuon pitsin mielihyvin käyttöön tyttösen mekkoon. Vuorikankaan ja vetskarin olin myös hakenut Ek:sta jo valmiiksi.

Silkkiä, pitsiä ja vaalea väri - eikö kuulostakin tosi käytännölliseltä lapsen juhlamekkoon :)? No, täytyy tunnustaa, että jos kyseessä olisi ollut perheemme vanhin tai  nuorin neito, olisin todennäköisesti yrittänyt puhua hieman toisenlaiset kangasvaihtoehdot, mutta tämä keskimmäinen neito on yleisolemukseltaan niin rauhallinen, hillitty ja hallittu, etten oikein nähnyt syytä, miksei hänelle näistä materiaaleista mekkoa voisi valmistaa. Ja ihan puhtaana ja ehjänä mekko juhlista selviytyikin :).

Mekkoa tosiaan suunniteltiin yhdessä ja en hirveästi uskaltanut vapauksia ottaa, korkeintaan jotakin ehdottaa ja tosi mukavahan mekkoa tytön kanssa oli yhdessä suunnitellakin. Silkkiä en ole juurikaan aiemmin ommellut ja ensimmäisenä päädyin tukemaan silkistä leikatut palat ohuella tukikankaalla, ettei ne ihan purkaudu käsiin ompelun aikana! Tässä työssä en muuten käyttänyt saumuria ollenkaan, vaan käytin pussisaumoja tai vuoritin niin, ettei saumanvaroja ole näkyvissä. Lisäksi käytin "tukitikkauksia" mm. kädenteillä tukemassa saumaa ja estämässä rispaantumista.

Kaavapohjana käytin mekkokansiosta löytynyttä melko perusmekon kaavaa, kaava taisi olla aika vanha, sillä mitään merkintöjä en siitä löytänyt. Hörsyläkukkanauha on Karnaluksista ostettua, se mitä siitä oli jäljellä, menikin kaikki tähän. Tästä tuli kyllä aika ihanan romanttinen mekko, ja siinä on jotakin vanhaa tyyliä.

Mekkoa tehdessä aloin muuten taas haaveilla kastemekoista. Viime vuonna, kun tein niitä erikoistekniikkakokeiluja tänne blogiin ja tuli käytyä aika paljon vanhoja perinteisiä tekniikoita läpi, aloin miettiä kuinka ihana olisi sellainen kirja, jossa olisi kastemekkoja (tai ehkä juhlamekkojakin) ja niihin olisi yhdistetty erilaisia vanhoja käsityötekniikoita. En tiedä, onko sellaista kirjaa olemassa jollakin kielellä, täytyisikin tutkia. Omaan hyllyyn sellainen inspiraatiokirja olisi meinaan tervetullut :). Meillä lapset on kastettu veljelleni aikoinaan ostetussa lähes 50 v vanhassa kastepuvussa ja vaikka se on tosi kaunis, niin nyt vähän ... ei harmita, mutta mietityttää, että miksi en aikoinaan tehnyt meidän lapsille käsityönä pukua, joka voisi sitten suvussa alkaa kulkea. Jonkinlainen käsityöläinen kun tässä nyt kuitenkin kai on :). Toivottavasti sitten mummona saan vaikkapa pitsit nyplättä/käpyiltyä/virkattua ja jälkipolville jonkinlaisen kauniin käsityömäisen puvun tehtyä. Onko teidän lapset kastettu millaisissa puvuissa?

Uskomatonta, että nyt on jo Juhannus! Tapaamme vielä kerran kesäkuun puolella ja sitten varmaankin pidän pienen blogipaussin, kun mieskin jää kesälomalle. Mitään lomasuunnitelmia ei kyllä vielä ole, mutta jos vaikka jotakin kivaa keksittäisiin koko perheen voimin.

Oikein ihanaa Juhannuksen aikaa kaikille ja tavataan täällä jälleen ensi viikolla <3 <3 <3

Ommellen iloa Elsan tyyliin

Jotkut teistä saattavat muistaa, kun toukokuussa kerroin Villa ja Villa -blogin järjestämästä hyväntekeväisyys-ompeluhaasteesta. Tarkoituksena oli ilahduttaa vähävaraisten perheiden lapsia ja mukana tempauksessa 26 ompeluharrastajan lisäksi oli myös kangaskauppoja lahjoittamassa kankaita (Ikasyr, Koot.fi, Käpynen, Nappinja, Paapii Design ja Tyyne-Esteri).

Itse pääsin projektin puitteissa ompelemaan Frozen Elsa-mekkoa, mikä olikin tosi mieleistä, sillä, kuten olette varmaan huomanneetkin, mekko-ompelut, kuten muutkin lastenvaatteet ovat olleet tänä vuonna tosi vähissä mun ompelulistalla. Ja koska tyttöjen mekot on kuitenkin se mun rakkaus, niin oli tosi kivaa, että sain kohdeperheen, jossa 4 v tytön toiveena oli nilkkapituinen Elsa-mekko viittoineen päivineen juhlavista kankaista toteutettuna. 

Aika lailla ensi töikseni marssin siis Eurokankaaseen etsimään sopivia materiaaleja ja siellä myyjän avustuksella pohdittiin eri vaihtoehtoja. Elsa-mekkoja on kuulemma tehty paljon ja sekä turkoosin että vaaleansinisen sävyjä on kumpiakin käytetty yhtä lailla. Valitsin mekon päämateriaaliksi vaaleansinistä morsiussatiinia, joka on laadultaan hieman vahvempaa. Se on omilla tytöilla kestänyt prinsessaleikeissä paremmin kuin ihan ohut satiini, ja lopputuloskin vaatteessa on yleensä vähän ryhdikkäämpi kuin siinä "lirusatiinissa". Viittaan ostin vaaleansinistä organzaa, jota kuvioin kangasväreillä teemaan sopivaksi lumihiutale-leimasimen avulla. 

Halusin mekkoon toki myös vähän turkoosia ja päädyinkin töpöttämään lähes koko etukappaleen sinisellä ja turkoosilla kimalleväreillä (Sinellistä). Yläosa erottuu aika huonosti näissä kuvissa, mutta luonnossa se oli musta tosi kivannäköinen. Töpötin turkoosia ja hopeaa kimallusta myös viitan valkeisiin ja turkooseihin lumihiutaleihin. 

Ihan täysin ongelmitta ei mekon tekeminen sujunut, sillä loppusilityksen aikana sain etukappaleelle tahran aikaiseksi. Onneksi sain sen pois tahranpoistoaineella! Kun otin kuvia pienimmästä neidosta mekko päällä, hän alkoi nyppiä hihoja ja sanoi, että ne kutittavat. Hihat oli nimittäin ensin tehty myöskin tuosta organzasta. En sitten uskaltanut ottaa riskiä, että hihat kutittaisivat myös kohdeperheen tyttöä vaan purin hihat irti ja vaihdoin ne trikoisiin. Valkoista trikoota oli mulla sen verran vähän, että pelkäsin ettei pituus käännettynä riitä ja laitoin sitten tuosta satiinista vielä kaitaleet hihansuihin. Nämä valkoiset hihat itseasiassa sopivat paremmin tähän mekkoon ja kestävät taatusti myös paremmin leikeissä kuin sellaiset ohuet organzahihat. 

Mekon koko on välikoko 107 cm ja yhdistin siihen Burdan ja Suuri Käsityölehden kaavoja. Lisäsin mekon takakappaleelle solmittavan vyön, jolla vyötärön kohtaa voi tarvittaessa säätää sopivammaksi. Yläosa on vuoritettu ohuella puuvillapopliinilla. 

Mietin paljon tuota viitan kiinnitystapaa, olisiko se kokonaan irroitettava, erillinen vaate hihoineen vai miten asian ratkaisisin vetoketjullisen mekon kanssa. Päädyin sitten tikkaamaan viitan kiinni puolittain mekkoon ja vetoketjun toiselta puolelta se kiinnitetään neppareilla. Mielestäni se on ihan näppärä noin. Jos Elsa-innostus menee ohi, nepit ja viitan puolikkaan voi purkaa irti, höyryttää pois pistojen jäljet ja mekkoa voi hyödyntää vielä juhlamekkona. 

Viitan reunat käänsin päärmejalan avulla (olen esitellyt sitä täällä), jännitin sitä ehkä kaikista eniten ja olin niin tyytyväinen, kun se onnistui tosi hyvin. 

 

Mekko onnistui minusta kivasti, se on tunnistettavissa Elsa-mekoksi ja lopputuloksesta tuli kuitenkin aika tyylikäskin, mitä ei lähes aina prinsessamekoista voi sanoa. Jopa koulupoikamme kehui sitä hienoksi, ja se aika lailla lämmitti minun sydäntäni. Näissä kuvissa mallina toiminut keskimmäinen neitomme sanoi myös niin spontaanisti kuvaustilanteessa, "Äiti, minä haluan tämmöisen samanlaisen" että uskalsin toivoa, että mekko myös saajalleen mieluisa olisi. Harmi, että nämä kuvat harmaata talon seinää vasten (sekä huonosti silitetty helmakäänne) eivät ehkä mekkoa niin kauniisti esille tuo, mutta en uskaltanut lähteä pitemmälle kuvausretkelle mekon kanssa. 

Varmasti tämä projekti oli kaikille osapuolille todella mieluinen ja iloa tuottava. Saumoihin ommeltiin taatusti paljon rakkautta ja lämpimiä ajatuksia ja paras palkinto oli tietysti se, kun sai kuulla, että mekko oli ollut mieleinen ja sopiva ja ollut heti juhlissakin päällä <3. Kiitos vielä kerran Jaanalle ja Minnalle mahtavan tempauksen järjestämisestä ja siitä, että sain olla siinä mukana! Jaanan ja Minnan blogiin tulee vielä kooste kaikista töistä sekä Instagramin puolella kuvia löytyy #ommelleniloa. 

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille, meillä on tyttöjen yhteissynttärit vihdoin sukulaisille, toinen sankari toivoi uutta mekkoa ja se on vielä hieman vaiheessa - ompelemaan siis :)

Se on raitaa - taas :)

Pyöräytinpä itselleni kesän toisen raitamekon. Joskus joku kangas houkuttelee värillään niin mahdottomasti, että se on vain ihan pakko ostaa - vaikka uuden mekon tarvetta ei olekaan (varsinkaan, kun toinen keskeneräinen mekko lojuu jo toista kuukautta ompelupöydällä). Näin pääsi käymään tällä viikolla, kun poikkesin Eurokankaassa. Aivan mahtavan punainen viskoositrikoo tummansinisine raitoineen suorastaan vaati päästä mukaani.

Päätin ommella kankaasta suht simppelin mekon, visio oli oikeastaan valmiina jo ostohetkellä. Yhdistin kimonihihaiseen yläosaan a-linjaisen hameosan. Hameosa on vyötäröltä hieman leveämpi kuin yläosa ja poimutin sen sopivaksi ihan tavallisen kapean kuminauhan avulla, kun framilonia ei nyt sattunut olemaan. Tänä kesänä olen ollut kovin innostunut avonaisimmasta takapäänteistä, se löytyy taas tästäkin. Yksityiskohtina ovat tampit hihansuissa sekä tamppivyölenkit.

Tässä tapuksessa tosi kivaan mekkoon riitti pelkkä klassinen kuosi ja ihan mielettömän mieleinen väri. Vähän tosin jänskättää, miten helman kanssa käy, itsellä kun on ollut paha tapa katkaista pitkät helmat kovin helposti polvipituisiksi. Nyt vähän viileämmillä kesäsäilla pitkä helma tuntuu kyllä kovinkin toimivalta ratkaisulta.

Ja vielä loppuun pieni ompeluvinkki, nimittäin tällaisen pitkähelmaisen viskoositrikoomekon ompelussa on hyvä tiedostaa, että helmaosa painaa sen verran paljon, että se varsinkin pienirintaisella kuten minä, vetää vyötärösaumaa aika reippaasti alaspäin. Itselläkin siis vyötärösauma oli tässä reilusti ylempänä kuin normaalisti, jotta se helman kanssa asettui sinne, minne halusinkin, eli vyötärölle. Ilman hameosaa yläosa näyttikin uhkavasti napapaidalta :).

Kellokin se on näköjään taas jo vaikka mitä! Minulla onkin huomenna luvassa kiva päivä kera hyvän seuran. Taidankin laittaa uuden mekon päälle, vähän silitystä se kyllä näköjään vielä vaatii :). Reipasta tulevaa viikkoa kaikille!