sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Se on raitaa - taas :)


Pyöräytinpä itselleni kesän toisen raitamekon. Joskus joku kangas houkuttelee värillään niin mahdottomasti, että se on vain ihan pakko ostaa - vaikka uuden mekon tarvetta ei olekaan (varsinkaan, kun toinen keskeneräinen mekko lojuu jo toista kuukautta ompelupöydällä). Näin pääsi käymään tällä viikolla, kun poikkesin Eurokankaassa. Aivan mahtavan punainen viskoositrikoo tummansinisine raitoineen suorastaan vaati päästä mukaani.

Päätin ommella kankaasta suht simppelin mekon, visio oli oikeastaan valmiina jo ostohetkellä. Yhdistin kimonihihaiseen yläosaan a-linjaisen hameosan. Hameosa on vyötäröltä hieman leveämpi kuin yläosa ja poimutin sen sopivaksi ihan tavallisen kapean kuminauhan avulla, kun framilonia ei nyt sattunut olemaan. Tänä kesänä olen ollut kovin innostunut avonaisimmasta takapäänteistä, se löytyy taas tästäkin. Yksityiskohtina ovat tampit hihansuissa sekä tamppivyölenkit.





Tässä tapuksessa tosi kivaan mekkoon riitti pelkkä klassinen kuosi ja ihan mielettömän mieleinen väri. Vähän tosin jänskättää, miten helman kanssa käy, itsellä kun on ollut paha tapa katkaista pitkät helmat kovin helposti polvipituisiksi. Nyt vähän viileämmillä kesäsäilla pitkä helma tuntuu kyllä kovinkin toimivalta ratkaisulta.

Ja vielä loppuun pieni ompeluvinkki, nimittäin tällaisen pitkähelmaisen viskoositrikoomekon ompelussa on hyvä tiedostaa, että helmaosa painaa sen verran paljon, että se varsinkin pienirintaisella kuten minä, vetää vyötärösaumaa aika reippaasti alaspäin. Itselläkin siis vyötärösauma oli tässä reilusti ylempänä kuin normaalisti, jotta se helman kanssa asettui sinne, minne halusinkin, eli vyötärölle. Ilman hameosaa yläosa näyttikin uhkavasti napapaidalta :).

Kellokin se on näköjään taas jo vaikka mitä! Minulla onkin huomenna luvassa kiva päivä kera hyvän seuran. Taidankin laittaa uuden mekon päälle, vähän silitystä se kyllä näköjään vielä vaatii :). Reipasta tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

DIY Nukkamatto


Nukkamatot ovat kai olleet jo pitkään mahdollisimman epämuodikkaita, mutta sepä ei estänyt minua sellaista tekemästä :). Jokin aika sitten tytär pyysi pienehköä ja pehmeää mattoa sänkynsä viereen. Talven aikana olin selaillut netistä erilaisia mattoja -muita kuin kudottuja- ja kun ompeluhuoneen muuton yhteydessä kävin läpi epämääräisiä lankavarastojani, alkoi idea matosta muotoutua. Minulla sattui vielä olemaan ylimääräinen pala liukuesteverkkoa ja siihen päätin mattoa alkaa solmimaan.


Matto on tosi helppo tehdä, aikaa se toki hieman vaatii. Tällaista mattoa varten tarvitaan siis vain

- sopivan kokoinen pala liukuesteverkkoa,
- paksua lankaa (tai kangastilkkuja, vanhoista vaatteista leikattua matonkudetta, trikookudetta tms)
- sakset
(- mitta, jos on kovin tarkka, että kaikki pätkät ovat leikattu millilleen saman pituiseksi)
- virkkuukoukku
- jonkin verran pitkäjänteisyyttä


Itse solmin noin 8 cm pitkät langanpätkät verkon joka toiselle riville ja lomittain joka toiseen reikään (Edit: eipäs olekaan näköjään aina mennyt ihan lomittain, kuva paljasti :o). Taitoin langanpätkän kaksinkerroin, vedin sen virkkuukoukun avulla reiästä läpi ja toin hännät silmukan läpi. Tätä tehdään niin kauan, kunnes matto on sopivan kokoinen tai langat loppuvat :). Aika pian työn edetessä näkee, mikä tiheys sopii valitsemalle materiaalille.



Jätin maton reunalle muutaman ylimääräisen rivin verkkoa, käänsin ne nurjalle ja ompelin käsin kiinni.


Itsellä meinasi maton kanssa käydä hullusti. Matosta tuli ensin liian pieni - siis aivan liian pieni! Lankaa, jonka mies on joskus minulle muistaakseni Tuurista tuonut, ei ollut missään enää myynnissä. Hautasin keskeneräisen maton laatikon pohjalle niiden kaikista epäonnistuneimpien viritelmien joukkoon. Aika monta viikkoa myöhemmin huomasin yhden samanlaisen aloitetun lankakerän pilkistävän toisesta lankakorista kuin mistä olin täydet kerät ottanut projektiini. Miten lie yksi lankakerä toisista eroon joutunut, mutta voi vitsi, että olin onnellinen!! Sain kuin sainkin maton valmiiksi, on se toki vieläkin melko pikkainen, mutta ei enää niin pieni, etteikö sitä voisi kuvitella käyttävänsä. Matto on tietysti myös ihanan pehmeä jalkojen alla. Ja mikä vielä positiivista, lankakoriin taisi tulla tilaa 4 uudelle kerälle :).



Tällä tekniikalla tulisi ihanat matot vaikkapa leikkimökkiin tai miksei vaikka vessaankin. Tytön huoneeseen sopi paremmin nyt tällainen suht yksivärinen matto, mutta tosi mielenkiintoista olisi tällä tekniikalla tehdä myös raidallinen tai vaikka ihan kirjava matto tilkkulaatikon jämiä hyödyntäen :).

Nytpä toivottelen kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Seuraavalla kerralla taidatte nähdä, mitä minun käsissäni syntyi Villa ja villa-blogin järkkäämään hyväntekeväisyysompeluun.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Tyttökullat -tilkkutäkki


Tilkkutäkkien tekeminen on kiehtonut täällä taas kovasti. Lisäksi niille tuntuisi olevan kovasti tarvetta, joten mikäpä mukavampaa kuin yhdistää huvi ja hyöty! Kuten olen ennenkin kertonut, tilkkutyö-ideologiani on pitkälti sellainen, että kaikki tilkut tulevat muiden projektien "leikkuujätteestä" eli siis ylijäämäpaloista. Tämän tilkkutäkin tarina on kuitenkin hieman erilainen, sillä minä hairahduin.

Hairahduin Eurokankaassa. Satuin puolella silmällä vilkaisemaan palaosaston tilkkutyökangas-laariin ja voi, mitä herkkukankaita siellä olikaan. Ensimmäisenä käteeni osui kangas, jossa oli kuvia kolmesta erilaisesta tytöstä - kahdesta tummemmasta ja yhdestä vaaleammasta. No, nehän olivat kuin omat tyttökultani ja eihän sitä kangasta voinut jättää ostamatta. "Muutama" (eli viisi) muukin kangas tuli siinä innostuessani sitten napattua mukaan. 


Näistä kankaista ja muutamista tilkkulaatikkoni aarteista syntyi siis tämä simppeli kesäpeitto tytöille ompeluhuoneeni parvelle. Työn takapuoli oli tarkoitus sekin ensin tehdä kahdesta eri kankaasta, mutta sitten eksyin Sinelliin ihan muille asioille ja siellä oli kangas-ale. No eipä liene vaikea arvata, mitä stten kävi... Sieltä löytyi täydellinen vihreä kankaanpala peiton takapuolelle. 

Vaikka viime tilkkupeittoprojektissani ihastuin tikatun peiton muhkeuteen, en sentään tähän käynyt enää ostamassa vanua väliin, vaan kierrätin kerrosten väliin vanhan fleecehuovan. Joku roti sentään tässäkin tilkkutyössä ;). Muhkeus-efekti jäi siten tällä kertaa toteuttamatta, mutta kevyenä kesäpeitteenä toimii ihan loistavasti tuon fleecenkin kanssa. Ja mikä parasta, sain huovan nurkista pois pyörimästä!


Toteutin parvelle myös kaksi iloisen värikästä tyynyä. Enää sieltä tyttöjen puolelta puuttuukin vain se ikävin ompeluhomma, eli löhöilypatjan päällystäminen. Tyynykankaat ovat Almandiinin valikoimasta, punainen pilkullinen kangas sekin Sinellin löytöjä. 



Viime aikoina on ollut niin ihania ilmoja, että päätin ommella jo välillä pihalla. Nostin vanhan Singer-rouvan terassille ja nautin lämmöstä ja ompelusta. Peiton päällipuoli onkin ommeltu kokonaan poljettavalla ompelukoneella. Se on kivaa vaihtelua eikä edes oikeasti juurikaan hitaampaa kuin nykykoneella ompelu. Poljettava ompelukone ja kesä vain kuuluvat yhteen!

Osallistun tällä postauksella myös Sirpukan solmuissa -blogin kuvahaasteeseen. Kävimme ottamassa kuvia Päijänteen rannan maisemissa. Tosin aurinko paistoi silloin niin kirkkaasti ja lähes suoraan kuvauspaikalle, että se tuntui syövän kaikki värit peitosta. Otin vielä muutaman uuden kuvan lähes kotirannassa ja tuossa alimmassa kuvassa värit tulevatkin vähän paremmin oikeuksiinsa.


Ompelut ovat olleet aika vähissä nyt, mutta yhden projektin myötä minulle tuli tilaisuus ommella Frozen Elsa asu. Päätin harjoitella ensin trikoisen version omalle lapselle, jotta pääsen vähän aiheeseen kiinni. Laitanpa nämäkin nopeat räpsyt puvusta siis tänne muistiin. Trikoo on Eurokankaasta, nauhat ja pitsit sekä viitan materiaalit omista jemmoista. Varsinainen Elsa asu tulee olemaan aika erilainen, kankaaat ovat juhlavat ja puvun mallikin vähän erilainen. Oma lapsi oli kuitenkin kovin innoissaan myös tälläisestä arkisemmasta kesä-Elsa asusta :)

Nyt me lähdetään ulos! Toivotan kaikille tuleville lomalaisille jo oikein ihanaa kesälomaa!!