Iloistakin iloisemmat pallotakit

Värikäs postaus taasen! Nämä ompelemani tyttöjen kevättakit ovat värikkäimmästä ja varmastikin iloisimmasta päästä, mitä heidän vaatevarastostaan löytyy. Toki tyttöjen hyllystä ja rekistä löytyy värejä laidasta laitaan ja kuvioitakin on (varsinkin ruutua, raitaa, pilkkua ja monenlaista kukkaa) mutta ne kaikista kirkkaimmat värit ovat heillä useimmiten yksivärisinä vaatteina ja kuviotkin taitavat olla monissa vaatteissa vähän hillitymmissä sävyissä. Meillä kyllä tykätään väreistä, mutta sellaisina itselle sopivina täsmäannoksina :). Tällainen lähes varpaista - päähän väri- ja kuosi-iloittelu ei ole meidän perheen tavanomaisinta pukeutumistyyliä, mutta jotakin löytyy, kuten nämä iloistakin iloisemmat takit :). Mummeleitakin Lidlissä ilostuttanut keltapalloinen takki Metsolan froteesta on valmistunut jo viime keväänä ja nyt syntyi keskimmäiselle siskolle oma pallotakki - ei sävyltään ihan yhtä räikeä kuin isonsiskon, mutta kohtalaisen iloinen takki kuitenkin.

Kaavana tässä on rakastamani Ottobren Talvileikki (6/12), tosin nyt hitusen muokattuna, kun tuntui, että alan jo toistamaan itseäni (olisi ollut muuten kolmas pallokankainen Talvileikkini perä jälkeen). Lyhensin siis pituutta reilusti ja jätin pussihelman pois. Vain huppu on vuoritettu puuvillakankaalla ja samasta kankaasta tein Reissukissa-minipehmon kulkemaan mukana sekä vähän muitakin kaitaleyksityiskohtia takin koristukseksi. Fleecen tapainen kangas (mutta sata kertaa pehmeämpi) kuin myös puuvillakangas vuodenvaihteen reissultamme. En millään meinannut löytää inspiraatiota takin tekemiseen, mutta tupsahtihan se inspis sitten vierailulle sieltä! Tyttö tämän pyöräilytakin perään jo kysäisikin muutamaan otteeseen, että milloin mahtaisi valmistua. No nyt on valmis!

Tosiaan tämä keltainenkin takki on samalla Talvileikki-kaavalla, mutta kokonaan pinkillä trikoolla vuoritettu. Kissan sijaan hupusta roikkuu pehmosydän. Jätin tähän viime vuonna vähän kasvuvaraa ja hyvin mahtuu takki vielä päälle. Trikoo ja resori sekä napit muistaakseni Eurokankaasta. Ja Eurokankaasta puheenollen, piti vetskari hakea tuohon vihreään takkiin niin ostin sitten kangasta omaan kesämekkooni samalla, kun tuli mieleen kiva mekkoidea. Joudun ehkä muutamista yöunen tunneista tällä viikolla luopumaan, olen niin innoissani mekon ompelusta. Kankaat jo pesin, joten hopi-hopi -meiningillä varmaan pakko saada se tehtyä tällä viikolla, muuten ei tule rauhaa :). Toivotaan, että siitä nyt tulee odotuksieni mukainen, kun sitä "kangas-vasta-kuivumassa, kaavoista-ei-vielä-tietoakaan" kehtaan jo täällä näin mainostella ;).

Hauskaa viikkoa!

Haavemaan hame ja viltti



Jos meillä olisi kesämökki (tai kesätalo), se sijaitsisi korkeintaan 50 kilometrin päässä kodistamme. Talo olisi väriltään punainen tai kesätaivaan sininen. Talo olisi rintamamiestyyppinen ja sen pikkuruisella kuistilla kukkisivat pelargoniat. Sen ei tarvitsisi sijaita järven rannalla, mutta haluaisin, että pihapiiri olisi iso ja lapset voisivat rakentaa kesämajojaan suurten puiden alle. Mieheni olisi tehnyt tontille pienen hyötypuutarhan, josta kaivaisimme perunat kesäkeittoon ja poimisimme mansikat jätskin päälle. Aamupuuron päälle voisi hakea vadelmat suoraan pensaista ja mustikat löytyisivät lähimetsästä.

Talossa olisi valkoiset lattiat ja muutenkin neutraalit pinnat. Valkoisia lattioita koristaisivat nyt niin muodikkaat, iloisenkirjavat räsymatot. Siroilla puusohvilla ja keinuissa olisi värikkäitä ja raidallisia, ruudullisia ja pilkullisia tyynyjä sekä virkattuja peittoja. Pöydissä kukkisivat käsin kirjotut pöytäliinat ja vähintäänkin keittiön ikkunassa olisi vaaleat salusiiniverhot pitsikoristein. Kahvit ja mehut juotaisiin erilaisista kukkakuviollisista kupeista ja kultareunojen takia kupit pestäisiin tietenkin käsin ja kuivattaisiin huolellisesti mummoni nimikoimaan keittiöpyyhkeeseen.

Yläkertaan johtavassa portaikossa olisi iloisen värisissä kehyksissä mustavalkoisia kuvia sukujemme naisista ja miehistä. Yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa sängyt olisivat pedattu ompelemillani tilkkupeitoilla ja lelukorista löytyisi mollamaijoja ja vanhoja satukirjoja. Hyllyllä olisi koristeena pojan nikkaroimia puulaivoja ja -autoja sekä vanhoja nukkeja. Naulakossa roikkuisi puuvillamekkoja perheen naisille ja raidallisia vaarinpaitoja perheen miehille. Talossa olisi viihtyisä ja lämpöisen käsityömainen tunnelma. Eläisimme siellä kuin sadussa.

Koska meillä ei ainakaan vielä tätä kesätaloa ole (muualla kuin haaveissani), syntyi usein näin keväällä orastavaan mökkikuumeeseen Afrikan kukka-mallilla virkattu peitto jämä- (ja vähän uusistakin) langoista sekä iloinen kaitalehame pienimmän neidon akuuttiin kesähamepulaan. Liekö tuon mökkikuumeen vikaa, mutta kesäksi kaivan varsinkin viherhuoneeseen esille aina kaikista värikkäimmät tyynyt ja viltit, mitä kaapista vaan löytyy. Pyöreät pöydät saavat mummon ja mummon siskon käsin kirjotut liinat ylleen ja maljakoista löytyy luonnonkukkia heti, kun niistä jonkinlaisia kimppuja vaan saa aikaiseksi. Uskomatonta, että minä, jolta kaikki kukat lähestulkoon kuolevat, sain pidettyä palargoniat hengissä talven yli ja nyt niistä toinen kukkii! (Mitenkähän niitä nyt pitää hoitaa?)

Peiton suunnittelin autoon torkkupeitoksi, sillä hieman pidemmällä automatkalla meidän sakista aina joku torkkuu, jos ei lapset niin minä. Koristakoot peitto nyt kuitenkin hetken värikkyydellään tuota viherhuonetta. Peiton tekeminen olikin pidempi projekti, sillä aloitin kukkien tekemisen jo viime vuoden heinäkuussa ja melko ahkeraan niitä virkkailinkin elokuuhun saakka. Sitten tuli stoppi, kunnes muutama viikko sitten kaivelin kukat esiin ja tein peiton ilta illalta valmiiksi. Peitto on kooltaan noin 100 cm x 115 cm. Yhdistin kukat, joita on muuten 86 kappaletta, toisiinsa kiinteiden silmukoiden avulla, sillä halusin kukkien väliin tuon vihreän raidan. Ainoa vaatimus kukille minulla oli se, että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Sen takia piti kaupastakin sitten hakea muutama kerä uusia lankoja. Langat ovat suurimmaksi osaksi Seitsemää Veljestä. Ohje Afrikan kukkaan löytyy täältä .

Kuminauhavyötäröisen kaitalehameen puuvillakankaat ovat Eurokankaasta, mutta tuota keltaista pallokangasta ja vihreää ruutukangasta ei ainakaan omiin silmiini enää eilen osunut paikallisesta liikkeestä. Punaraitainen popliini on ihan pakalta ja sitä löytyy myös mustavalkoisena (on mahdollisesti ostoslistalla seuraavalla käynnillä :)). Kaava hameeseen on oma.



Noissa kuvissa näkyvissä muista jutuista sen verran, että punaisesta naisten mekosta löytyy tietoa ystävänpäivän postauksessa. Kierrätysmateriaalista valmistettu tytön kukkamekko on tehty ainakin kolme vuotta sitten. Kaava on iki-ihanasta Fiona Bellin Vintage Style for Kids -kirjasta, josta minun on jo pitänyt kertoa teille useampaan otteeseen, mutten ole muka vielä ehtinyt. Fred Gentholzin kauniit ruusukumpparit itselle ja vanhimmalle tytölle olen tilannut Roseliving nettikaupasta puolitoista vuotta sitten (näyttävät nyt olevan muuten erikoistarjouksessa, mutta kokoja ei juurikaan ole jäljellä). Käsintehdyn posliininuken sain lapsena pitkän kinuamisen jälkeen, kävin niitä aina ihastelemassa Kempparin ikkunassa. Nuken on tehnyt Pirjo Virkajärvi. Toinen nukke on äitini vanha, kovia kokenut, tukka ei tosiaankaan alkuperäinen, mutta mekko kylläkin! Nuket ovat ihania muistoja ja ovat koristeena tyttöjen hyllyssä muiden lapsuudenaikaisten koristenukkieni seassa.

Värikästä ja muistojen tai haaveiden inspiroimaa käsityöviikkoa kaikille!







Neitosia kesähepeneissään, kieputetun kukan ohje sekä pussukan uusi voittaja

Paljon asiaa yhdessä postauksessa. Aloitetaan ompeluista :). Aika myöhässä näytän olevan näiden kesähepeneiden valmistuksessa, mutta eiköhän tässä mekko-, hame- ja T-paita-vaihde saada pikkuhiljaa päälle. Nyt alkuviikosta syntyi keskimmäiselle ja nuorimmalle tytölle samisteluasut.

Pienimmän tytön tunikassa on käytetty Ottobren Nightingale-kaavaa (4/09), jolla aikanaan tein muutamat suloiset tunikat vanhimmalle tytölle. Olen kuitenkin nyt yksinkertaistanut kaavaa, lyhentänyt hihat sekä lisännyt kukkakoristeet. Taakse tulisi oikeasti vetoketju, mutta laitoin vain halkion sekä nappilenkin, niin on vähän kevyempi, kun kesäkäyttöön tulee. Ohje tuollaisiin kieputettuihin kukkiin löytyy tuosta vähän alempaa. Puuvillakankaat ovat vuodenvaihteen reissumme ostoksia.





 

Tunika näyttää kovin leveältä, mutta istuu tytölle silti erittäin nätisti. Varmasti yksi tulevan kesän lemppareista. Tähän löytyikin jo sopivat, siskojen vanhat, harmaat rusettisortsit yhdistettäväksi ja harmaa hamonenkin meiltä löytyy. Tällaiset ompelun lopputulokset ovat ihan parhaita, joihin löytyy jo valmiiksi pari vaatekaapista.

Pitkän mekon kaava on omaa käsialaa. Löysin vähän aikaa sitten kaapistani Creamien viimevuotisen kuvaston ja siitä inspiroituneena syntyi tämä mekko. Tämän itse asiassa ompelinkin ensin ja kun kankaita jäi, niin pienikin sai sitten oman versionsa. Hamekerrosten väliin laitoin harmaata puuvillapitsiä (Taloustalosta) ja pitsin väliin pujotin kapean organzanauhan (Tiimarista). Pääntiellä on kuminauha ja sivussa lyhyt vetoketju. Mekosta tuli tytölle ilmeisen mieluinen, tarkoitus oli kuvatakin näitä vasta huomenna, mutta lähes iltapala-aikaan tyttö ilmoitti, että haluaa ottaa kuvia NYT. Onneksi illat ovat jo sen verran valoisia, että saimme parvekkeella järjestettyä melkoisen riehakkaat kuvaukset (vaikkei nämä kuvat nyt niin riehakkaita olekaan). Tytön kädessä oleva musta nahkakassi on muuten opiskeluaikainen työni 90-luvun lopulta, tajusin sen juuri :).

Jos vaan helteitä piisaa, niin uskon, että nämä vaatteet tulevat olemaan kyllä paljon käytössä. Kummastakin tuli sen verran mieluinen niin äidille kuin tytöille! Laitan tähän tosiaan tuon kukkakoristeen ohjeen, jos joku muukin innostuu kokeilemaan, itse en ollut tällaisia kukkasia aiemmin tehnytkään vielä.



KAITALEESTA KIEPUTETUN KUKAN OHJE

 1. Leikkaa kankaasta kaitale (minulla tässä 3 cm koko leveydeltään), taita se kaksin kerroin ja tee toiseen päähän solmu.

 

 2. Kierrä kaitaletta ja kieputa sitä solmun ympärille

3. Jatka kaitaleen kiertämistä samaan suuntaan ja sen kieputtamista niin kauan, kunnes kukka on haluamasi kokoinen. Nuppineulat ovat hyvä apu, jotta kukka pysyy koossa. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus kaitaleesta pois ja taita kaitaleen pää kukan takapuolelle. Ompele käsin muutamista kohdista kiinni, jotta kukka pysyy koossa.



4. Ompele vielä kukan keskelle nappi ja sitten sen voikin kiinnittää käsin tuotteeseen kiinni. Tämä kukka on hyvin käsityömäisen näköinen, mutta ihan veikeä ja sopii mielestäni hyvin puuvillamekkoihin ja moneen muuhunkin.

Ohje on otettu do Crafts Creativity -lehdestä (March/April 2013).

Ja tähän loppuun vielä uusi pussukan voittaja. Ensimmäinen voittaja ei ottanut minuun yhteyttä, joten arvoin pussukan voittajan uudestaan. Pussukan voitti.....

Onnea! Otahan Pikku Akka viikon sisällä yhteyttä helmojahepeneita@gmail.com niin saan pussukan perille!

Aurinkokelejä odotellessa toivotan teille mukavaa viikkoa!