Jos meillä olisi kesämökki (tai kesätalo), se sijaitsisi korkeintaan 50 kilometrin päässä kodistamme. Talo olisi väriltään punainen tai kesätaivaan sininen. Talo olisi rintamamiestyyppinen ja sen pikkuruisella kuistilla kukkisivat pelargoniat. Sen ei tarvitsisi sijaita järven rannalla, mutta haluaisin, että pihapiiri olisi iso ja lapset voisivat rakentaa kesämajojaan suurten puiden alle. Mieheni olisi tehnyt tontille pienen hyötypuutarhan, josta kaivaisimme perunat kesäkeittoon ja poimisimme mansikat jätskin päälle. Aamupuuron päälle voisi hakea vadelmat suoraan pensaista ja mustikat löytyisivät lähimetsästä. 
Talossa olisi valkoiset lattiat ja muutenkin neutraalit pinnat. Valkoisia lattioita koristaisivat nyt niin muodikkaat, iloisenkirjavat räsymatot. Siroilla puusohvilla ja keinuissa olisi värikkäitä ja raidallisia, ruudullisia ja pilkullisia tyynyjä sekä virkattuja peittoja. Pöydissä kukkisivat käsin kirjotut pöytäliinat ja vähintäänkin keittiön ikkunassa olisi vaaleat salusiiniverhot pitsikoristein. Kahvit ja mehut juotaisiin erilaisista kukkakuviollisista kupeista ja kultareunojen takia kupit pestäisiin tietenkin käsin ja kuivattaisiin huolellisesti mummoni nimikoimaan keittiöpyyhkeeseen.
Yläkertaan johtavassa portaikossa olisi iloisen värisissä kehyksissä mustavalkoisia kuvia sukujemme naisista ja miehistä. Yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa sängyt olisivat pedattu ompelemillani tilkkupeitoilla ja lelukorista löytyisi mollamaijoja ja vanhoja satukirjoja. Hyllyllä olisi koristeena pojan nikkaroimia puulaivoja ja -autoja sekä vanhoja nukkeja. Naulakossa roikkuisi puuvillamekkoja perheen naisille ja raidallisia vaarinpaitoja perheen miehille. Talossa olisi viihtyisä ja lämpöisen käsityömainen tunnelma. Eläisimme siellä kuin sadussa.
Koska meillä ei ainakaan vielä tätä kesätaloa ole (muualla kuin haaveissani), syntyi usein näin keväällä orastavaan mökkikuumeeseen Afrikan kukka-mallilla virkattu peitto jämä- (ja vähän uusistakin) langoista sekä iloinen kaitalehame pienimmän neidon akuuttiin kesähamepulaan. Liekö tuon mökkikuumeen vikaa, mutta kesäksi kaivan varsinkin viherhuoneeseen esille aina kaikista värikkäimmät tyynyt ja viltit, mitä kaapista vaan löytyy. Pyöreät pöydät saavat mummon ja mummon siskon käsin kirjotut liinat ylleen ja maljakoista löytyy luonnonkukkia heti, kun niistä jonkinlaisia kimppuja vaan saa aikaiseksi. Uskomatonta, että minä, jolta kaikki kukat lähestulkoon kuolevat, sain pidettyä palargoniat hengissä talven yli ja nyt niistä toinen kukkii! (Mitenkähän niitä nyt pitää hoitaa?)
Peiton suunnittelin autoon torkkupeitoksi, sillä hieman pidemmällä automatkalla meidän sakista aina joku torkkuu, jos ei lapset niin minä. Koristakoot peitto nyt kuitenkin hetken värikkyydellään tuota viherhuonetta. Peiton tekeminen olikin pidempi projekti, sillä aloitin kukkien tekemisen jo viime vuoden heinäkuussa ja melko ahkeraan niitä virkkailinkin elokuuhun saakka. Sitten tuli stoppi, kunnes muutama viikko sitten kaivelin kukat esiin ja tein peiton ilta illalta valmiiksi. Peitto on kooltaan noin 100 cm x 115 cm. Yhdistin kukat, joita on muuten 86 kappaletta, toisiinsa kiinteiden silmukoiden avulla, sillä halusin kukkien väliin tuon vihreän raidan. Ainoa vaatimus kukille minulla oli se, että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Sen takia piti kaupastakin sitten hakea muutama kerä uusia lankoja. Langat ovat suurimmaksi osaksi Seitsemää Veljestä. Ohje Afrikan kukkaan löytyy täältä .
Kuminauhavyötäröisen kaitalehameen puuvillakankaat ovat Eurokankaasta, mutta tuota keltaista pallokangasta ja vihreää ruutukangasta ei ainakaan omiin silmiini enää eilen osunut paikallisesta liikkeestä. Punaraitainen popliini on ihan pakalta ja sitä löytyy myös mustavalkoisena (on mahdollisesti ostoslistalla seuraavalla käynnillä :)). Kaava hameeseen on oma.
Noissa kuvissa näkyvissä muista jutuista sen verran, että punaisesta naisten mekosta löytyy tietoa ystävänpäivän postauksessa. Kierrätysmateriaalista valmistettu tytön kukkamekko on tehty ainakin kolme vuotta sitten. Kaava on iki-ihanasta Fiona Bellin Vintage Style for Kids -kirjasta, josta minun on jo pitänyt kertoa teille useampaan otteeseen, mutten ole muka vielä ehtinyt. Fred Gentholzin kauniit ruusukumpparit itselle ja vanhimmalle tytölle olen tilannut Roseliving nettikaupasta puolitoista vuotta sitten (näyttävät nyt olevan muuten erikoistarjouksessa, mutta kokoja ei juurikaan ole jäljellä). Käsintehdyn posliininuken sain lapsena pitkän kinuamisen jälkeen, kävin niitä aina ihastelemassa Kempparin ikkunassa. Nuken on tehnyt Pirjo Virkajärvi. Toinen nukke on äitini vanha, kovia kokenut, tukka ei tosiaankaan alkuperäinen, mutta mekko kylläkin! Nuket ovat ihania muistoja ja ovat koristeena tyttöjen hyllyssä muiden lapsuudenaikaisten koristenukkieni seassa.
Värikästä ja muistojen tai haaveiden inspiroimaa käsityöviikkoa kaikille!
