Noin kahdensadan tarinan tilkkutäkki

" Tämä body oli ensimmäinen vaate, jonka ostin sinulle, kun olit vielä mahassani".

"Mummo toi sinulle tämän potkupuvun matkoilta, kun olit muutaman kuukauden ikäinen".

" Entisen kodin naapurit antoivat sinulle tämän mekkobodyn, kun olit syntynyt".
 
"Tämä nuttu saapui kauniissa paketissa Tampereen isotädiltä, kun olimme kotiutuneet sairaalasta".

Olen tehnyt tilkkupeittoja säännöllisin väliajoin aina mahassa möllöttävälle pienokaiselle, mutta nyt ei kyse ole kuitenkaan siitä, joten älkäähän sukulaiset säikkykö siellä suotta :). Eräässä blogissa oli hetki sitten ihana tilkkupeittoarvonta, mutta arpa ei suosinut minua tällä kertaa. Tuli kuitenkin mahdoton innostus itselle alkaa tehdä peittoa. Blogeissa on näkynyt trikoisia tilkkutäkkejä ja päätin minäkin kokeilla sitten sellaista vaihteeksi. Malliksi valikoitui hunajakennomalli, jolla olen tehnyt kaikkien aikojen ensimmäisen kunnon tilkkutyön muistaakseni joskus vuonna 1997. Silloin ompelin tilkut käsin pahvimuotin ympärille ja tilkkujen yhdistäminen toisiinsakin tapahtui käsin. Nyt kuitenkin otin rohkeasti härkää sarvista ja päätin kokeilla onnistuisiko tämä malli trikoisena ja ompelukoneella ommellen.

No, onnistuihan se ihan riittävän hyvin ja tuloksena syntyi niin riemunkirjava ja tarinoita pullollaan oleva tilkkutyö, ettei tässä talossa ole ennen nähtykään. Materiaali on suurimmaksi osaksi tyttöjen vauva-aikaisia, pikkuvikaisiakin vaatteita tahroineen ja reikineen, joita en ole viitsinyt kirppareilla myydä, mutta jotka olen kuitenkin säästänyt johonkin tämän tapaiseen tarkoitukseen. Lisäksi käytin trikoo-ompeluista jääneitä tilkkuja. Väliin laitoin Ikean vanhan fleecepeiton, jonka väri ei enää miellyttänyt ja taustalle ihan yksivärisen, anopin lahjoittaman lakanakankaan. Peitto on kooltaan noin 120 x140, joten halusin puuvillakankaan tukemaan peittoa. Näin sain myös peiton reunat ommeltua siististi, ilman että ne venyisivät ja alkaisivat aaltoilemaan. Lapset valitsivat vielä kokoelman nappeja ripoteltavaksi sinne tänne, niin sain kiinnitettyä kaikki kolme kerrosta toisiinsa. Selkeästi painavampi tällaisesta trikoopeitosta tuli, joten en itse ainakaan yhtään isompaa peittoa trikoosta tekisi.

Jos jotakuta kiinnostaa tällaisen peiton tekeminen, vinkkejä ja inspiraatiota löytyy hakusanoilla "hexagon quilt pattern". Jokaisella on varmaan oma järjestyksensä ommella palat yhteen ja riippuuhan se siitäkin, syntyykö tilkuista joku tietty kuvio, mutta itse ompelin ensin kahden tilkun sarjoja, jotka sitten yhdistin limittäin toisiinsa. Tein tällaisia limittäisiä paloja useamman ja yhdistin ne sitten taas toisiinsa.Ulkoreunoihin minulla jäi puolikkaat tilkut. Koska materiaalina oli trikoo, leikkasin tilkut (suurin piirtein) samaan silmukkasuuntaan. Tärkeintähän tilkkujen yhdistämisessä on se, että jättää saumanvaran verran ompelematta aina päistä, jotta nuo kulmakohdat saa ommeltua.

 

Meillä tilkkupeitot ovat aina olleet kovassa käytössä, joten eiköhän se tämäkin paikkansa löydä! Hyvin siltä ainakin välipala jo maistui :)

Kuvissa näkyvät tyttöjen iloiset pääsisäistunikat/-mekot

ommeltu vuosi sitten Metsolan froteista. Pallomekon kaava Ottobren (kukka ja tasku oma lisäys) ja vihreän, smokkipoimutusta ja kirjontaa koristeena olevan mekon kaava oma.

Viikonloppuna laitan tänne omasta mielestäni kivan arvonnan pienille ja isoille tyttösille, joten palailen silloin asiaan. Iloista loppuiltaa!

Ystävälle

 

Vanhimman tyttären yksi läheisimmistä ystävistä viettää pian syntymäpäiviään. Tällä tyttärellä on niin ahkera ja ihana äiti, että hän järjestää (ainakin) kahdet juhlat - lauantaina pääsemme juhlimaan me tutut äidit lapsineen ja ensi viikolla on vielä vuorossa naamiaissynttärit eskarikavereille.  Tyttäremme on menossa oman lahjapakettinsa kanssa naamiaisiin, mutta koska olemme menossa myös lauantain pirskeisiin, päätin valmistaa itse jotakin, minkä voimme yhdessä antaa sankarille lauantaina.

Ensinnäkin täytyy tunnustaa, että minulla ei ole tapana antaa tyttärien/pojan kavereille omatekoisia lahjoja (paitsi ehkä koruja tytöille). On vaikea tietää äitien ja lasten mieltymyksiä ja niin mukavaa kuin se ompelu onkin, toiselle tuotteita valmistaessa siihen tulee helposti se stressi-efekti - kaiken pitäisi onnistua hyvin tai jopa paremmin kuin omalle väelle tehdyissä jutuissa. Tämän tytön kohdalla tein kuitenkin jo toisen poikkeuksen :). Tiedän myös, että perheen äiti osaa arvostaa käsintehtyjä juttuja, joten tämä iloinen, aurinkoinen, ystävällinen ja tyttömäinen tyttö saa meiltä lahjaksi romanttisen kesähameen ja asusteiksi siihen rannekorun ja hiuslenkin.

 



Hameen malli on oma ja kankaat ovat EK:sta. Ruusukangas on hivenen läpikuultavaa, joten vuoritin hameen puuvillabatistilla. Vyötäröllä on kuminauha. Lahjan saaja on huomattavasti pidempi kuin meidän tyttömme, joten hameen pitäisi hänellä ulottua noin polveen (toivottavasti).

Sillä välin kun yksi tytöistä nukkui, velipoika oli laskettelemassa ja minä tein lahjaa valmiiksi, piirsivät isot tytöt hiihtoloman taideteokset....

 

 

sekä tuunasivat tyttöjen makuuhuoneen kaapin vetimet kovin kimaltelevaiseen tyyliin!

 

 

Mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan nuo "timantit" saavat olla paikoillaan, vai käykö ne joku nyppimässä pois....

Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet  kommentoida töitäni! Olen kommenteista kovin iloinen. Tervetuloa myös uudet lukijat <3

(korutarvikkeet Sinellistä ja omista varastoistani)

Tiistain tuunatut



Viikonloppu oli ja meni sairaanhoitajana toimiessa ja milloin mitäkin pestessä, sillä su-iltaan mennessä oksennustauti oli iskenyt joka ikiseen lapsistamme. Onneksi tauti oli kuitenkin nopeasti ohimenevää sorttia ja nyt kaikki ovat jo kunnossa ja me vanhemmat pysyimme terveinä - ainakin toistaiseksi. Jotakin pientä ehdin kuitenkin tuunaillakin viikonloppuna ja nyt alkuviikosta.

Aloitetaan vaikka tästä toiveompelusta eli keskimmäisen tyttären sydänmekosta. Siitä saakka kun ompelin itselleni sen ystävänpäivämekon, on nuori neitikin toivonut mekkoa samasta kankaasta. Anopin verhot muuntautuivat siis jälleen mekoksi, kaavana Ottobren helppo ja nopeatekoinen mekko (3/12). Itselläni on paha tapa aina yrittää tehdä settejä, joten kaveriksi mekko sai neuletakin. Olin tehnyt tämän neuletakin aikaisemmin iso-siskolle omasta vanhasta neuletakistani, mutta se oli reilusti pidempi eikä se oikein ikinä päässyt käyttöön. Koska tyttäristämme keskimmäinen on pienestä saakka suorastaan rakastanut neuletakkeja, katkaisin takin hänelle sopivaksi ja piilotin resorin ja helman välisen sauman puuvillapitsin avulla. Luulen, että takki sai nyt käyttäjän. Neule on 100 % puuvillaa, joten se on kesälläkin ihana vetäistä hellemekon päälle. Sekä mekossa että takissa käytetty pitsi on Karnaluksista.

 



Neitosista nuorin sai sekä uutta että tuunattua. Kesäisen asun paita on tehty samalla kaavalla kuin siskon mekko. Ihanan ohut kangas tarttui mukaani Tampereen EK:sta, kun kävimme siellä vähän aikaa sitten miehen työjuttujen takia. Poikkisaumassa kulkeva kukkanauha on ostettu Karnaluksista. Kesäiset sortsit tuunasin siskojen vanhoista housuista, joita ei myöskään oltu montaa kertaa pidetty. Kangas miellyttää itseäni, joten toivotaan, että nämäkin pääsisivät nyt vihdoin kunnolla käyttöön.



Ja sitten vielä yksi vanhasta uutta - juttu. Tuossa vaatekaappeja siivotessani löysin miehen 10 vuotta vanhan 100 % villaa olevan neuleen. Itse olen tykännyt kovasti tuosta neuleesta, mutta miehen tulee kuulemma kuuma noin lämpöisissä neuleissa (ja kutittaa). Neule on ollut todella vähällä käytöllä, joten päätin tehdä siitä itselleni tunikan. Minua ei villa kutita, mutta palelee aina helposti, joten eiköhän se tämäkin vaate nyt saanut toisen mahdollisuuden :). Kaverina oleva nyppylähuivi neulottu jo muutama talvi sitten.

 

 

Hauskaa helmikuun loppua!