Minä olen ehkä maailman laiskin ompelemaan mitään sisustusjuttuja kotiin ja verhot varsinkin ovat minulle ihan kauhistus. Tyynynpäälliset ja tilkkupeitot ovat kivoja, muttei niistäkään varsinkaan noita jälkimmäisiä ihan hirvittävää määrää tarvita.
Nythän kävi sitten niin, että innostuin tuosta vapaasta konekirjonnasta ja sain muka hyvän idean tehdä nuorimmaisellemme villanutun, jossa seikkailee kirjottu karhuperhe. No, ensinnäkään minä en osaa piirtää, joten ensin piti tulostaa netistä karhujen kuvia, joiden avulla piirtelin sitten jonkinlaisen kirjontasuunnitelman. Eka äitikarhu tuli heti vähän sellainen, etten ollut oikein tyytyväinen, sinnikkäästi kuitenkin jatkoin ja seuraavat miellyttivätkin enemmän silmää. Karhut ja muut yksityiskohdat kirjottuani aloin kokoamaan jakkua ja EIHÄN NE KOTIKUTOISEN NÄKÖISET KARHUT SOPINEET YHTÄÄN siihen tyttömäisiä yksityiskohtia sisältäneeseen jakkuun (olisi vaan pitänyt kirjoa niitä kukkia niin kuin alun perin suunnittelin). Ja sehän tiesi a) ratkojalle töitä, b) rahan menoa, koska piti hakea lisää kangasta jakkuun ja c) uutta suunnitelmaa karhujen päänmenoksi.
Ja nyt päästäänkin siihen varsinaiseen aiheeseen eli niihin sisutustekstiileihin. Eli karhuperhe siirtyi seikkailemaan tyynyyn ja nyt voin elää lopputuloksen kanssa. Koska tuota EK:n ihanaa villasekoitetta (josta tein muuten syksyllä nämä ) piti hakea lisää, niin otin sitten kerralla niin paljon, että sain siitä myös tuon syksystä saakka mietinnässä olleen torkkupeitonkin tehtyä. Ja sen reunaa laitoin kiertämään lankaa, josta tehdään niitä röyhelöhuiveja (lanka muistaakseni Lidlistä, perheen miesten tuliainen minulle). Lopputulos näyttää erehdyttävästi tuollaiselta kapealta pampulanauhalta ja tykkään itse kovasti.
Sitten innostuin ompelemaan vähän enemmänkin tyynynpäällisiä, mm. vanhoista aarteista ja vanhoja pöytäliinoja taustakankaina hyödyntäen. Olen joskus yli 10 vuotta sitten käsin kirjonut tuollaisen pikkuliinan ja sen laitoin koristamaan yhtä tyynyä. Tykkään tuosta käsin kirjomisesta ihan hirvittävästi, odottelen, että koska se oikein tulisi muotiin käsityöihmisten parissa... Sitten löytyi kaapista vielä sopiva pala itse painettua perhoskangasta - sekin n. 10 vuotta sitten tehtyä. Eurokankaan rusettityllistä se vasta mukava tyyny tulikin, ostin kankaan viime kesänä prinsessamekkoja varten, tosin ne mekot ovat vielä tekemättä. Kaapin kätköistä kaivelin vielä yhden ikivanhan kankaanpalan, jonka hyödynsin näihin sävyiltään hyvin vaaleisiin tyynyihin. Ihan kivasti nämä uudet tyynyt sopivat noiden vanhojen kavereiksi, ja kun kevättä kohti mennään, saa tekstiilit ollakin sävyiltään vähän vaaleampia.
Ja teille, jotka jaksoitte lukea tänne saakka, vielä yksi juttu :). Eli kiitokset ja hali kaikille teille ihanille, jotka olette viime aikoina kommentoineet ompeluksiani. Kommentteja on ollut ilo lukea ja niihin on ollut kiva vastailla. Ompeluaiheisten ideoiden, ilojen ja surujen jako yhdessä antaa tälle harrastukselle kyllä mahtavasti virtaa!
Ja se nuorimmaisen jakku.... se on tulossa! Tähän jakkuprojektiin käyvätkin kyllä kuin nenä päähän tutut sanonnat eli vähemmän on enemmän ja loppu hyvin, kaikki hyvin :). Makoisia unia!
