Malli tässäkin mekossa on oma, helma on kellotettu, takana on napitus ja pääntie on tuollainen venepääntie. Pääntie ja kädentiet on huoliteltu vinokaitaleilla. Käytän tätä huolittelutapaa paljon juuri vuorittomissa puuvillamekoissa, sillä se on nopea tehdä ja lopputuloskin on siisti. Etukappaletta koristavat hiuslaskokset, joista pidän myös ihan kamalasti - niitä tulee tehtyä vaan liian harvoin vaatteisiin. Pitäisiköhän ottaa (hius)laskokset tämän vuoden teemaksi?
Pellavahatun tiedot löytyvätkin edellisestä postauksesta. Koru askarreltiin tyttöjen kanssa jo viime keväänä. En enää muista helmien ostopaikkaa, osa on taidettu saada lahjaksikin. Harmillisesti on ollut tarkkuudet vähän kadoksissa joissakin kuvissa, mutta eiköhän näistä nyt suurin piirtein selviä, millaisesta mekosta tällä kertaa on kyse :).
