Tyttötrio pikkujoulumekoissaan

 

Vähän kuin vahingossa tuli ommeltua kaikille tyttösille joulunpunaiset mekot. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ommella musta arkimekko piristävine yksityiskohtineen vanhimmalle tytölle, mutta yhtäkkiä pöydällä olikin leikattuna palat kolmeen mekkoseen ja kaksiin legginsseihin. Sekä suunnitelma enkelikoristeista, jotka päätyivät nyt ainakin toistaiseksi hiuksiin...

Nämä simppelit isompien tyttöjen mekot on toteutettu jumppa-asun kaavaa hyödyntäen (OB 1/07) ja helmana heiluu Eurokankaan ihanaa brodeerattua puuvillaa. Musta trikoo myös EK:sta. Pienen tytön mekon pellava ja villasekoiteneulos on kierrätetty omista vanhoista vaatteistani ja kaava mekkoon on oma. Muutaman pienenpienen korjauksen kaava vaatii, niin sitten sillä tulee vielä parempia mekkosia kuin tämä prototyyppi.

 

Koska näistä mekoista tuli jotenkin niin jouluiset, päätimme lasten kanssa
pitää tulevana perjantaina pienet pikkujoulut. Eli se tarkoittaa ainakin piparien leipomista ja kaikenlaista muuta herkuttelua, ehkäpä jopa diskoa, kun on nämä uudet mekotkin nyt, joissa voi tanssahdella. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille!

 

Kuhertelevat kirahvit

 

Olen löytänyt itsestäni aivan uuden puolen - pehmolelujen ompelijan. Enpä olisi uskonut, että innostuisin näin kovasti näiden omituisten otusten ompelemisesta, mutta niin siinä vain kävi. Tällä viikolla syntyi peräti neljä kappaletta kirahveja, joista osan tein Suomen Suurin Joululahja - kampanjaan.

 

Kaavat ovat taas tutusta kirjasta, Carolyn Vosburg Hall:n Soft Animals A to Z. Kun kangasvarastostani löytyi runsaasti sopivaa materiaalia näihin suloisiin kirahveihin, en malttanut olla ompelematta omillekin lapsille samanlaisia. Lisäsin joukkoon kuitenkin jotakin hyvin "Helmoja ja hepenemäistä", joten ei liene vaikea arvata, mitkä näistä kirahveista jäävät meidän lasten iloksi ja mitkä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen... Kuherteleva morsiuspari huntuineen, hamosineen ja rusetteineen jää pysyvästi meille ja nuo kaksi muuta löytävät toivottavasti kodin sitten tuon kampanjan kautta.

Jos ilmassa on ollut rakkautta kirahvien kesken, niin täytyy tunnustaa, että olen minäkin melkoista kuherruskuukautta viettänyt sen jälkeen, kun tämän blogin päätin vihdoin perustaa eli kaksi kuukautta sitten. Tämä on mukava tapa yhdistää harrastukset, jotka ovat jollakin tavalla kulkeneet mukanani lapsuudesta näihin päiviin eli siis ompelu ja kirjoittaminen. Tämä harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja inspiraatiota ja tuntuu, että kaikenlaisia ompeluideoita pyörii päässä enemmän kuin aikaa riittää niitä toteuttaa. Kiitos kaikki tutut ja tuntemattomat, jotka käytte kurkistamassa touhujani täällä!

Sisko ja sen veli

 

Käsi pystyyn, kenellä alakouluikäisten ja erityisesti poikalasten äideillä on haastavaa ommella vaatteita, jotka otetaan iloiten vastaan? Täällä ilmoittautuu yksi. Vielä muutama vuosi sitten lähes kaikki paininjalan alta lähteneet vaatteet huolittiin helposti päälle, oli kyse sitten värikkäistä printtitrikoista, maastokankaista, itse painetuista dinopaidoista tai oikeastaan ihan mistä vaan. Sitten mieli muuttui eikä ne äidin rakkaudella tekemät vaatteet enää olleetkaan niitä maailman hienoimpia. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun tänä syksynä esikoiselta tuli toive, että "Etkö sää äiti vois mullekin ommella välillä jotain?"

 

Niinpä pääsimme pojan kanssa toteuttamaan graffitityylistä puseroa. Se oli omassa mielessäni pyörinyt jo pitkään, lähes siitä saakka kun osa kylän pojista vuosi sitten kiinnostui tutkimaan spraymaalauksia bussipysäkeiltä ja piirtelemään niitä itsekin, tosin ihan paperille siis. Graffitimalli googlattiin yhdessä täältä ja sitten vain kangasmaaalit esiin ja hommiin. Kuvaa tein pienissä erissä pitkin viikkoa ja viimeistelin kangastussilla. Sitten vain valmis kuva kiinni puseroon.

 

Meleerattu college on EK:n palaosastolta, hupun trikoovuori ja puuvilla, jolle kuva painettiin, omista varastoista. Hitusen muokattu kaava on Ottobren (1/11). Pojan mukaan puseroa voisi pitää e-h-k-ä jopa koulussa, joten lopputuloshan on silloin ilmeisesti onnistunut. Itse tykkään puserosta kovasti ja taisipa mieskin ohimennessään lausua siitä jonkun positiivisen kommentin.

Collegea jäi tästä pojan puseroprojektista juuri sen verran, että sain vanhimmalle tytölle reippaan arkitunikan ruusuhousujen pariksi. EK:n housukangas on odottanut jo muutaman kuukauden sopivaa paria ja tämän collegen väri oli täydellisen sopiva siihen. Kun ne kangasmaalitkin olivat jo valmiiksi levällään, päätyi tyttärenkin tunikaa koristamaan sitten painettu kuva. Ja tästä kuvasta kiitos kuuluu naapuriin, sillä tytär sai kaverisynttäreillään lahjaksi kerrassaan ihanan värityskirjan nimeltä Väritysmatka Aasiaan (Les Coloriages surprises d' Asie, Julie Camel, Charlotte Segond-Rabilloud) ja siitähän minä tämän ihanan Aasiattaren löysin. Pohja- ja mekkokangas tähän tyttöön löytyivät omasta tilkkulaatikosta. Violetti pitsi jälleen Karnaluksista. Tunikan kaava on omaa käsialaa, housujen kaavaa en valitettavasti muista. Tykkään tästäkin kokonaisuudesta tosi paljon ja saipahan kerrankin sisko ja veli sellaista vaatetta, joissa on samaa kangasta.

 

 

Isot tytöt innostuivat piirtelemään kangastusseilla ja niistä ompelimme sitten pienet tyynyt. Ne voi vaikka ottaa mukaan pitemmälle automatkalle tai viedä kesällä leikkimökkiin. Vanhin siskoista ehti jo suunnittella askartelubloginkin perustamista, missä voisi esitellä omia askarruksiaan. Jokaisen äidin mielestä ne oman lapsen piirrokset ovat taatusti ne maailman heinoimmat taideteokset ja hymysuinhan minäkin näitä hauskoja tyynyjä katselen!