Isoäidin raitoja pojalle - Granny stripes for my son

Minä olen haaveillut tällaisesta isoäidin raitapeitosta jo useamman vuoden. Muistan vieläkin sen kesän vanhassa kodissamme, kun ensimmäisen kerran törmäsin tällaiseen iloisen kirjavaan peittoon jossakin englantilaisen kotiäidin blogissa - se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siihen aikaan aloittelin virkkauksia ja ajattelin, että tällainen voisi minultakin onnistua - olinhan yhden pienen vauvanpeiton jo ehtinyt tehdä perinteisillä isoäidin neliöillä.

Tänä kesänä ompelutauon aikana päätin sitten vihdoin ottaa asiakseni tehdä haaveelle jotakin, kun ei se haave pelkällä ajatuksenvoimalla olisi tainnut ihan toteutua. Peittoa olen nyt sitten virkannut pikkuhiljaa pitkin kesää ja syksyä, välillä on ollut viikkojen taukojakin ja kuumimmilla kesähelteillä en tätä edes jaksanut tehdä. Tällä viikolla se sitten vihdoin valmistui!

 

 

Tarkkasilmäisimmät taisivat jo otsikosta ja kuvista huomatakin, että tein peiton pojalleni. Minä olen jokaisena raskausaikana valmistanut tulevalle vauvalle peiton, pojalle tein aikoinaan tilkkupeiton, mutta se oli jo niin nuhjaantunut kovan käytön jäljiltä, että laitoin sen jo muutama vuosi sitten pois. Pojalta siis puuttui äidin tekemä torkkupeitto, mutta nyt hän sai uuden tilalle!

 

Koska nuori herra on vain kasvamaan päin, päätin, että teen peitosta jo vähän reilumman kokoisen, peitto on siis noin 150 cm x 170 cm. Langat ovat Novitan Seitsemää Veljestä (menekki noin 12 kerää, jos en ihan laskuissa mennyt sekaisin), sävyt poika valitsi itse, paitsi tuon keltaisen, jonka minä valitsin. Tästä tuli vähän kuin vahingossa tosi hyvän sävyinen pojan huoneeseen, sieltä kun löytyy yhdeltä seinältä tuo tumma tapetti ja tekstiileistä löytyy tummaa sinapin keltaista ja sinistä. Suurin osa kalusteista taas on vaalean harmaita. Muuttaessamme silloin noin kolme vuotta sitten, halusin, että pojan huoneesta tehdään jo tyyliltään selkeästi koulupojan huone, vaikkei hän silloin koululainen vielä ihan ollutkaan. En ole kyllä päätöstä katunut, sillä luulen, että silloisilla valinnoilla pääsemme vielä monta vuotta eteenpäin :).

 

Uusin haaveeni virkattujen torkkupeittojen saralla ovat tähtikuvioiset peitot, kuten vaikkapa tämä. Ihan heti en taida kuitenkaan uutta torkkupeittoa virkkaamalla aloittaa :). Onko teillä käsityöhaaveita?

 

Mukavaa viikon jatkoa!

 



 

Granny squares, granny stripes.... Now I've done both! I've ben dreaming about granny stripe blanket for a long time. I can still remember the moment when I saw a beautiful and colourful granny stripe blanket for the first time - it was made by some English stay-at-home mother. This happened years ago and I was really a beginner then (I guess I still am) in crocheting and I thought this could be something I would manage :). Since then it's been on my to-do-list.

Finally this summer, when I was having a small sewing and blogging break I decided to start the blanket. So, I've been crocheting it row by row,  every now and then more or less actively. And this week it's finally finished :).

As you've probably guessed the blanket is for my son. I chose the yellow yarn, he the rest. Yarns are Seitsemän Veljestä by Novita. The size is 150 cm x 170 cm. I really love how this turned out, the colours match perfectly with his room.

In the area of crocheting my newest dream is All star blanket - we'll see if I can ever get it started or will it only be a dream :).

Villieläinkuoseja ja virkkausta - Autumn coat and accessories

Ensimmäisen syystakki-postauksen aika :). Pääsimme vihdoin kuvaamaan takkia ja asusteita, kun oli vähän viileämpi päivä. Toin tytölle muutama viikko sitten kaksi takkikangasvaihtoehtoa - musta/purppuranpunaisen villasekoitekankaan ja sitten tämän vettähylkivän eläinkuviollisen tikkikankaan. Ei ollut mitenkään yllätys, että tytär valitsi sadasosasekunti kankaiden näkemisen jälkeen tämän eläinkuviollisen vaihtoehdon, olenhan minä useamman kuukauden kuunnellut tytön toiveita saada jotakin eläinkuosillista vaatetta. "Voi, äiti, miten sinä osasit tällaista ostaa, tästä tulee ihana".

Minulla oli kaksi poikien takkikaavaa vaihtoehtona (Ottobre 4/12, 4/13), joista tytär sitten valitsi tuon jälkimmäisen. Yksinkertaistin kaavaa hieman leikkausten osalta, kun ajattelin, ettei leikkaukset erottuisi kovin hyvin kankaasta sekä laitoin erilaiset taskut. Mutta, mutta... tämä kaava olikin todella kapea malli, sirolle tytöllemme sopii yleensä 116 cm leveydeltään 122 cm:n hihoilla ja helmalla, mutta tästä olisin aivan hyvin voinut ottaa seuraavan koon. Hihat on jo valmiiksi hieman naftit, vaikka lisäsin resoriin hieman pituutta. Mietin jo, että olenko epähuomiossa kopioinut vääränkokoisen kaavan, jotakin mystistä tämän koon kanssa kyllä tapahtui! Takki ei tule ensi keväänä tytölle enää mahtumaan, joten hieman harmittaa, mutta saapahan sitten ommella kevääksi uuden takin ;).

Tikkikangas, vuori ja vetoketju Eurokankaasta, resori Kestovaippakaupasta.

 

Innostuin pitkästä aikaa virkkaamaan myös hieman syysasusteita. Siihen nähden kuinka vähän virkkaan/neulon nykyään, mun lankahyllystä löytyy ihan liikaa materiaalia kyseisiin hommiin :). Tyttö valitsi asusteisiin violettia Nalle-lankaa ja sehän sopiikin kivasti näin syksyyn. 

Huivi ja pipo syntyivät siinä tehdessä, joten niihin ei ole mitään sen kummempaa mallia. Olen aina tykännyt tuollaisista nyppylöistä, joten huiviin virkkasin puhvisilmukoita. Napit on kierrätetty tytön vanhoista housuista. Musta perussilmukoista tulee kivoja, kun ne virkataan silmukan takareunaan, joten pipo on tehty ihan vaan takareunaan virkatuista puolipylväistä, hieman kavenneltu ja sitten loput silmukat vedetty langan avulla suppuun. Huivin ja pipon reunaan virkkasin vielä tuollaisen nirkkoreunan. Musta näistä tuli ihan ok, mun virkkaamat asusteet kun voi kuitenkin laskea yhden käden sormilla.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, osallistukaahan vielä arvontaan niin saadaan se pieni yllätyspalkintokin arvottua! Kiitos myös niistä mukavista arvontakommenteista, palailen niihin sitten tuonnempana tarkemmin :). Ja tervetuloa uudet lukijat!



Ok, the first autumn/winter coat of 3 (or 4) is finished! I bought two fabric alternatives for my daughter and it was no surprise, that she chose this one. She hugged me and said that it will be the best coat ever.

But what happened... Unfortunately I chose a pattern one size too small so I'm sure this coat doesn't fit her anymore next spring (I get to sew a new one :)). The length of the sleeve is already now a bit too short although I took some extra. I'm irritated by that but it was my own mistake! I'm actually thinking is it possoble that I copied a wrong size in the first place. The Ottobre pattern (I changed the pockets) was quite narrow and I just didn't realize it then.  Fabrics are from Eurokangas and Kestovaippakauppa.

I've got too many yarns on my shelf so I decided to crochet a matching beanie and a scarf. My daughter chose this violet Nalle-lanka. I haven't crocheted much, so these are very simple models that I didn't plan too much, just crocheted.

Have a good weekend and don't forget the giveaway!

Pienen tytön synttärisetti - 3 piece set for my birthday girl

Pääsiäisestä on palattu arkeen ja minilomani ompelukoneesta päättyi eilen illalla. En minä nyt kuitenkaan ihan ilman käsitöitä malttanut koko pääsiäistä olla, joten virkkuukoukku heiluikin aikamoiseen tahtiin ja jotain saatiin silläkin saralla valmiiksi.

Tein meidän tulevalle synttäritytölle kolmiosaisen setin eli mekon, housut ja virkatun jakun. Mekko ja jakku olivat ideana, mutta kun mekkokangasta jäi ylimääräistä, tein vielä housut. Tosiaan eilen illalla suorastaan hyökkäsin tuon synttärisetin kimppuun, kun ne jo odottelivat valmiiksi leikattuina pöydällä. Aivan ihana on tuo Eurokankaan kangas - niin väriltään kuin erityisesti tuon pitsin takia. Se on 100 % puuvillaa, lähes batistin tuntuista, liukuvärjätty ja upea pitsi toisessa reunassa. Itse rakastan tuota mudan sävyä, minusta se sopii nätisti myös lasten vaatteisiin.

Halusin pitää mekon mallin simppelinä, joten synttärimekosta tuli tuollainen liivimekon mallinen ja pääntietä koristaa pienet laskokset. Tässä ei ole vetoketjua, vaan mekon saa puettua, kun avaa nuo napit olkapäiltä. Kaava tähän mekkoon on oma. Varmasti ihanan vilpoinen mekko kuumana  kesäpäivänä.

Mekosta jääneestä kankaasta piti vielä tehdä tuollaiset ylisöpöt laskoshousut, joista tykkään ihan hirveästi. Housut on leikattu liukuvärjätyn kankaan vaaleasta päästä. Koristeeksi laitoin poimutetun pitsitaskun toiselle puolelle. Kaava näihin housuihin on oma. Housut olisivat saaneet olla vieläkin leveämmät, mutta toisaalta vaipoillle sanotaan kohta lopullisesti hei hei, joten tuleehan housuihin sitten enemmän tilaa.

 Sitten muutama sana vielä tästä virkkaamastani jakusta. Jakku on mun eka virkattu vaatekappale (huiveja ei lasketa) - jiihaa! Malli on kirjasta Virkkaa pikkuväelle (Linda Permann) ja taisi siinä jokin kohta mennä hitusen väärin, mutta en anna sen nyt viedä iloa tästä. Lankana on Nalle Taika. Jakku sopii kivasti niin mekon kuin housujenkin kanssa. On ehkä hieman reilu, mutta meneepähän sitten vielä syksylläkin. Tykkään kyllä kovasti näistä kaikista vaatteista ja uskon, että tulevat olemaan kesällä paljon käytössä - yhdessä tai erikseen!



Pienen neidin kesägarderobi alkaakin olla hyvällä mallillla, yhden kangashaalarin ajattelin nyt kuitenkin vielä tehdä sekä pari lyhythihaista. Mitäs te muut ajattelitte ommella kesäksi? Itse olen ajatellut ommella itselleni pari arkimekkoa, vanhimmille lapsille kevätjuhla-asut, tytöille pari hametta, ehkä sortsit. Ja kaikille lapsille voisi tosiaan ommella ainakin yhdet lyhythihaiset (T-)paidat. Ja kai niitä mekkojakin syntyy siinä sivussa ;)

Mukavaa viikkoa kaikille, ihanaa, kun aurinko tuli näkyviin tännekin päin Suomea! Ja hei, tosi kivaa, olen saanut taas muutaman uuden lukijan, toivottavasti täältä välittyy ompelun iloa :)

Our youngest is having her birthday soon. I wanted to make her a dress and a crocheted jacket, but there was fabric left for trousers, too. I wanted the dress to be simple because the fabric is so beautiful. Trousers are quite cute with the pleats in the leg and the lacy pocket. I love this set, you can wear it all together or separately. The patterns are my own and the fabric is from Eurokangas. The crocheted little jacket is my very first crocheted piece of cloth - yippee! The pattern is from the book Little Crochet by Linda Permann. Yarn is Nalle Taika (Novita).

I can see that there are some readers outside Finland. Welcome! Here the sun is finally shining and summer is coming :). I am going to make some more summer clothes, so you have to come back to see what I am sewing ;)

Haavemaan hame ja viltti



Jos meillä olisi kesämökki (tai kesätalo), se sijaitsisi korkeintaan 50 kilometrin päässä kodistamme. Talo olisi väriltään punainen tai kesätaivaan sininen. Talo olisi rintamamiestyyppinen ja sen pikkuruisella kuistilla kukkisivat pelargoniat. Sen ei tarvitsisi sijaita järven rannalla, mutta haluaisin, että pihapiiri olisi iso ja lapset voisivat rakentaa kesämajojaan suurten puiden alle. Mieheni olisi tehnyt tontille pienen hyötypuutarhan, josta kaivaisimme perunat kesäkeittoon ja poimisimme mansikat jätskin päälle. Aamupuuron päälle voisi hakea vadelmat suoraan pensaista ja mustikat löytyisivät lähimetsästä.

Talossa olisi valkoiset lattiat ja muutenkin neutraalit pinnat. Valkoisia lattioita koristaisivat nyt niin muodikkaat, iloisenkirjavat räsymatot. Siroilla puusohvilla ja keinuissa olisi värikkäitä ja raidallisia, ruudullisia ja pilkullisia tyynyjä sekä virkattuja peittoja. Pöydissä kukkisivat käsin kirjotut pöytäliinat ja vähintäänkin keittiön ikkunassa olisi vaaleat salusiiniverhot pitsikoristein. Kahvit ja mehut juotaisiin erilaisista kukkakuviollisista kupeista ja kultareunojen takia kupit pestäisiin tietenkin käsin ja kuivattaisiin huolellisesti mummoni nimikoimaan keittiöpyyhkeeseen.

Yläkertaan johtavassa portaikossa olisi iloisen värisissä kehyksissä mustavalkoisia kuvia sukujemme naisista ja miehistä. Yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa sängyt olisivat pedattu ompelemillani tilkkupeitoilla ja lelukorista löytyisi mollamaijoja ja vanhoja satukirjoja. Hyllyllä olisi koristeena pojan nikkaroimia puulaivoja ja -autoja sekä vanhoja nukkeja. Naulakossa roikkuisi puuvillamekkoja perheen naisille ja raidallisia vaarinpaitoja perheen miehille. Talossa olisi viihtyisä ja lämpöisen käsityömainen tunnelma. Eläisimme siellä kuin sadussa.

Koska meillä ei ainakaan vielä tätä kesätaloa ole (muualla kuin haaveissani), syntyi usein näin keväällä orastavaan mökkikuumeeseen Afrikan kukka-mallilla virkattu peitto jämä- (ja vähän uusistakin) langoista sekä iloinen kaitalehame pienimmän neidon akuuttiin kesähamepulaan. Liekö tuon mökkikuumeen vikaa, mutta kesäksi kaivan varsinkin viherhuoneeseen esille aina kaikista värikkäimmät tyynyt ja viltit, mitä kaapista vaan löytyy. Pyöreät pöydät saavat mummon ja mummon siskon käsin kirjotut liinat ylleen ja maljakoista löytyy luonnonkukkia heti, kun niistä jonkinlaisia kimppuja vaan saa aikaiseksi. Uskomatonta, että minä, jolta kaikki kukat lähestulkoon kuolevat, sain pidettyä palargoniat hengissä talven yli ja nyt niistä toinen kukkii! (Mitenkähän niitä nyt pitää hoitaa?)

Peiton suunnittelin autoon torkkupeitoksi, sillä hieman pidemmällä automatkalla meidän sakista aina joku torkkuu, jos ei lapset niin minä. Koristakoot peitto nyt kuitenkin hetken värikkyydellään tuota viherhuonetta. Peiton tekeminen olikin pidempi projekti, sillä aloitin kukkien tekemisen jo viime vuoden heinäkuussa ja melko ahkeraan niitä virkkailinkin elokuuhun saakka. Sitten tuli stoppi, kunnes muutama viikko sitten kaivelin kukat esiin ja tein peiton ilta illalta valmiiksi. Peitto on kooltaan noin 100 cm x 115 cm. Yhdistin kukat, joita on muuten 86 kappaletta, toisiinsa kiinteiden silmukoiden avulla, sillä halusin kukkien väliin tuon vihreän raidan. Ainoa vaatimus kukille minulla oli se, että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Sen takia piti kaupastakin sitten hakea muutama kerä uusia lankoja. Langat ovat suurimmaksi osaksi Seitsemää Veljestä. Ohje Afrikan kukkaan löytyy täältä .

Kuminauhavyötäröisen kaitalehameen puuvillakankaat ovat Eurokankaasta, mutta tuota keltaista pallokangasta ja vihreää ruutukangasta ei ainakaan omiin silmiini enää eilen osunut paikallisesta liikkeestä. Punaraitainen popliini on ihan pakalta ja sitä löytyy myös mustavalkoisena (on mahdollisesti ostoslistalla seuraavalla käynnillä :)). Kaava hameeseen on oma.



Noissa kuvissa näkyvissä muista jutuista sen verran, että punaisesta naisten mekosta löytyy tietoa ystävänpäivän postauksessa. Kierrätysmateriaalista valmistettu tytön kukkamekko on tehty ainakin kolme vuotta sitten. Kaava on iki-ihanasta Fiona Bellin Vintage Style for Kids -kirjasta, josta minun on jo pitänyt kertoa teille useampaan otteeseen, mutten ole muka vielä ehtinyt. Fred Gentholzin kauniit ruusukumpparit itselle ja vanhimmalle tytölle olen tilannut Roseliving nettikaupasta puolitoista vuotta sitten (näyttävät nyt olevan muuten erikoistarjouksessa, mutta kokoja ei juurikaan ole jäljellä). Käsintehdyn posliininuken sain lapsena pitkän kinuamisen jälkeen, kävin niitä aina ihastelemassa Kempparin ikkunassa. Nuken on tehnyt Pirjo Virkajärvi. Toinen nukke on äitini vanha, kovia kokenut, tukka ei tosiaankaan alkuperäinen, mutta mekko kylläkin! Nuket ovat ihania muistoja ja ovat koristeena tyttöjen hyllyssä muiden lapsuudenaikaisten koristenukkieni seassa.

Värikästä ja muistojen tai haaveiden inspiroimaa käsityöviikkoa kaikille!







Kuvansiirtomenetelmät -kurssin antia 1

Tämä on ollut harvinainen alkuviikko, sillä olen iltaisin touhunnut muuta kuin ommellut. Eilen en sitten kuitenkaan enää malttanut odotella, vaan ajattelin saattaa loppuun näitä kansalaisopiston kurssilla vauhtiin päässeitä ideoita. Olin muutama viikko sitten viikonloppukurssilla, jonka aiheena olivat kuvansiirtomenetelmät. Minulla ei ollut aiheesta minkäänlaista kokemusta, joten oli kiva virkistää itseään opettelemalla jotakin uutta askartelun saralla. En aio kovin tarkasti käydä tässä nyt tekniikoita läpi, kiinnostuneet varmasti löytävät netistä lisätietoa, jos haluavat näitä kokeilla :).

 

 

Näihin isommille tytöille tekemiini tilkkutyynyihin siirsin tyttöjen piirtämät prinsessat siirtokuvapaperin avulla. Tulostin Lumikin, Bellen ja Tähkäpäät siirtopaperille ja silitysraudan avulla siirsin kuvat kankaalle - helppoa ja nopeaa. Tämän tekniikan pitäisi kestää konepesua, joten ajattelin, että tämä on paras tapa tyynyihin, joita tytöt saavat vapaasti käyttää. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

 



 

Pojan huoneeseen tein tyynyn lakka/liimatekniikalla. Etsin netistä kuvia vanhoja autoista, jotka tulostin. Tässä tekniikassa kuvaan levitettiin lakkaa tasaisesti ja se asetettiin kankaan päälle kuvapuoli alaspäin. Kuivuneesta ja kiinnittyneestä kuvasta paperi rapsutellaan irti veden avulla varovasti hieroen. Minulla ei tässä tyynyssä kaikki kuvat ihan onnistuneet täydellisesti, tuosta yhdestäkin autosta lähti harmillisesti pala pois renkaan kohdalla. Kokeilin tätä samaa tekniikkaa myös lasipurkkeihin eikä ollut ihan helppoa sekään, kun pinta oli niin liukas.

 



 

Kankaalle suoraan tulostamista kokeilin tähän pussukkaan. Kuva on netistä - lempielokuvastani eli iki-ihanan Audrey Hepburnin sekä Gregory Peckin Loma Roomassa. Pussukan takapuoli on valkokeltaista pilkkupuuvilla. Tästä tuli pirteä ja keväinen, en tiedä vielä, mitä aion siinä säilyttää, mutta jotakin varmasti keksitään!

 



 

Samalla tekniikalla kuin tyttöjen prinsessatyynyt tein myös mieheni ja minun lapsuudenaikaisista kuvista tyynyn makuuhuoneeseemme. Alkuperäinen idea oli laittaa pelkästään tuo loves-teksti, mutta lopputuloksesta tuli tuollainen söpöstelytyyny sydänsiipineen. Näissä kaikissa tyynyissä olen muuten hyödyntänyt tilkkulaatikon kankaita sekä vanhoja pöytäliinoja.

 

Taustalla näkyvä iso tyyny on myös uusi. Ompelin sen Vallilan Ateneum-mallistosta, ihastuin kovasti tuohon Albert Edelfeltin "Luxembourgin puistossa"-kankaaseen, kun näin sitä Kodin 1:ssä. En halunnut pilkkoa kaunista kangasta, joten ostin kaksi 60 x 60 tyynyä ja tikkasin tyynyliinan keskelle tikkauksen, jolloin molemmat tyynyt pysyvät hyvin paikallaan ja kuva pysyi ehjänä.

 



 

 

Kurssilla kokeilimme myös kahta muuta tekniikkaa eli kuvansiirtoa märän avulla sekä siirtoa asetonilla. Yksi mekko ja hamonen kuvineen tuossa vielä odottelevat valmistumista. Lisäksi tulostin mm. joitakin vanhoja äidin lapsuuskuvia silkille, ne jäävät kuitenkin odottelemaan vielä ideointia....

 

 

 

Ja tässä yksi syy, miksi se ompelukone ei ole ihan joka ilta laulanut tällä viikolla :). Blogeissa on näkynyt ihanan sävyisiä Afrikan kukkia, joten niistä innostuneena kaivelin minäkin nuo vaiheessa olevat kukkaseni muovipussista esille. Tämä on viime kesänä aloittamani jämälankaprojekti, joka ei kesän jälkeen juurikaan ole edennyt. Nyt näitä on kasassa viitisenkymmentä ja toinen samanlainen olisi ainakin tarkoitus tehdä - joten puhdetta riittää! Näitä on kuitenkin kiva nykertää ulkosallakin, nyt kun kelit ovat olleet niin ihanat. Aamuaurinko paistaa sopivasti takapihalle niin senkin lämmössä olen muutaman kukkasen saanut tehtyä, kun olemme tyttösten kanssa aamupäivästä ulkoilleet.

Ja sitten kuuluttaisin vielä arvonnassa pussukan voittanutta Siiliä ottamaan yhteyttä minuun (helmojahepeneita@gmail.com)! Laitathan yhteystietosi tulemaan maanantai-iltaan mennessä tai muuten pussukka saattaa tupsahtaa jollekin toiselle :)

Melkein kuin äidin halaus (Sekä haaste)

Olen huivien ystävä ja nämä viime vuosien tuubihuivi- ynnä muut huivivillitykset ovat olleet minulle kovasti mieleen. Neuloin kaksi vuotta sitten pari tuubihuivia ja virkkasin yhden pitsisen kolmiohuivin ja näistä rakkain ja ehdottomasti eniten käytössä ollein on ollut sinapinkeltainen virkattu pitsihuivi. Viikonloppuna kaivelin hyllyjä ja käteeni osui pellavan pala, jonka olin ostanut joskus käsityömessuilta äidilleni. Väri ei ollut ehkä ihan omimpia sävyjäni, mutta ajattelin sen sopivan hyvin farkkujen kanssa. Sitten kaivelin vielä toisesta hyllystä muita äidiltä jääneitä aarteita ja lopputuloksesta tulikin omasta mielestäni niin onnistunut, että sinapinkeltainen huivi saa nyt jäädä ansaitulle lomalle ja uusi, äidistä muistuttava huivi saa hyväillä kaulaani halauksen lailla tulevat kuukaudet.

Nämä huivissa olevat 73 virkattua kuviota (sekä parikymmentä muuta) on äidille aikoinaan virkannut joku kotikylämme ahkera virkkaajatäti. Erilaiset tähtöset, kukkaset ja hiutaleet koristivat aikoinaan kotimme yhtä tiettyä ikkunaa aina talviaikaan. Minä olen näillä ihanuuksilla koristellut mm. tyttöjen vaatteita, koristetyynyliinoja ja tietenkin joulukuusta. Ja aina niitä vaan riitti, mutta tämän huiviprojektin jälkeen niitä ei enää jäänyt kuin viisi kappaletta jäljelle!

Sitten haasteeseen. Sain 11 kysymystä -haasteen Pitsiä ja piikkilankaa-blogin Senjalta. Kiitos Senja tästä, onhan tämä ihan hauska juttu (tosin puoleen voisi vähentää nuo kysymykset ja asiat :D).

Haasteen säännöt: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Uusien haastettujen pitää valita jälleen 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa minusta:

1. Rakastan kissoja
Olen kissaihminen henkeen ja vereen. Minulla on ollut kolme kissaa, tällä hetkellä ei kuitenkaan yhtään. Ehkä sitten kun lapset lentävät pesästä, saan taas oman kehräävän paijattavan. Siihenhän ei mene aikaa kuin noin 20 vuotta :).

2. Inhoan pölyjen pyyhkimistä
Se on kaikista hirvein kotityö, mitä voi olla. Olen inhonnut sitä lapsesta saakka.

3. Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä
Meillä ei ole kotona paljoakaan viherkasveja, koska suurin osa ostamistani/saamistani kasveista.. hmm.. niille tapahtuu jotakin! Suosinkin varsinkin kesällä paljon luonnonkukkakimppuja, joita lapset minulle ahkerasti poimivat.

4. Ajan vain automaattivaihteisella autolla
Tunnustan, meillä pitää olla automaattivaihteinen auto ihan vain minun takiani. Olen muutenkin autoilun suhteen hieman rajoittunut luonne. Minun pitää melko tarkkaan tutkia reitti, jos olen ajamassa jonnekin uuteen paikkaan, enkä missään nimessä hyppää auton rattiin ulkomailla.

5. Tykkään murretuista väreistä
Erityisesti omissa vaatteissani! Onko ihanampaa kuin ruskean ja oranssin eri sävyt, myös petrolinsinisestä ja sinapinkeltaisesta tykkään. Tykkään väreistä yleensäkin, meillä on melko vaalea sisustus, mutta piristettynä punaisen, ruskean ja oranssin erilaisilla sävyillä.

6. Kärsin pitkään hammaslääkärikammosta
Mutta en enää! Meidän kunnassamme on ihana hammashoitola ja siellä hyvä henkilökunta, joten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mennyt ihan mielelläni vuositarkastuksiin. Ja hampaat kiittää!

7. Minulla on korkea kipukynnys
Tämän olen kuullut useampaan kertaan mm. synnytyksissä ja muissa erilaisissa toimenpiteissä, joten kai se on uskottava.

8. Haluaisin oppia tekemään mosaiikkitöitä
Tämä on yksi käsityötaito, jota haluaisin kokeilla. Ihastelen hienoja mosaiikkitöitä!

9. Käännän sanoja mielessäni väärin päin
Eli siis Krista on atsirk jne. Tämä "taito" ihmetyttää alakoululaistamme, jota joudun välillä viihdyttämään tällä taidolla. Nuorena tämä saattoi jäädä minulle päälle ja kun tätä pelattiin Speden peleissä, olin aina valmiina tv:n edessä sanomaan sanat nopeammin kuin kilpailijat. Silloin olin ihan haka tässä lajissa. Nykyään minulla on onneksi muutakin tekemistä kuin käännellä sanoja mielessäni :)

10. Olen hulluna kankaisiin ja käsityötarvikkeisiin
No, tämä nyt ei varmaan mikään yllätys ollutkaan, lisäksi tykkään inspiroivista käsityökirjoista, joita on mukava selata nojatuolissa illan hämärtyessä.

11. Koti ja perhe ovat minulle tärkeintä.
Olen tavallisen ja "tylsän" arkielämän ystävä. Joskus on kiva saada luksusta arkeen, mutta elämä on hienoa ihan näinkin, rutiineineen, iloineen ja suruineen, 4 lapsesta kuuluvaan älämölöineen ja rauhallisine hetkineen illalla, jolloin voi istahtaa ukkokullan viereen sohvalle ja jakaa suklaalevyn puoliksi <3.


11 kysymystä minulle:

1. Kumpi herättää; kahvi vai tee?
Ei kumpikaan, vaan aamupalalla juodaan maitoa.

2. Mitä väriä ei missään nimessä löydy vaatekaapistasi?
Vaaleansinistä, en voisi kuvitellakaan laittavani mitään sen väristä päälleni.

3. Mikä on kotisi seuraava remonttikohde jos sellaista on?
Makuuhuoneesta uupuu vielä säilytysratkaisuja, joten sitä pitäisi suunnitella järkevämmäksi.

4. Elokuva jonka olet nähnyt enemmän kuin 2 kertaa?
Loma Roomassa, tykkään muutenkin ihan hirveästi Audrey Hepburnin elokuvista.

5. Mikä oli ensimmäinen blogi, jota aloit seurata/lukea säännöllisesti?
Mekkotehdasta, ihan ekasta postauksesta lähtien ja seuraan edelleen.

6. Mikä on lempiruokasi?
Tykkään kalasta ja kaalikääryleistä.

7. Ostatko sisustustuotteita verkkokaupoista?
Valitettavan harvoin, ehkä noin 5-10 kertaa olen ostanut.

8. Mikä on bravuuri leivonnaisesi?
Apua, varmaan vaan ihan korvapuustit, nopsaan ainakin häviävät täällä kotona joidenkin suihin.

9. Paras tänä vuonna tapahtunut asia?
Kai se on tämän blogin aloittaminen, kun olin sitä jo reilut 2 vuotta miettinyt suurin piirtein joka päivä. Paljon muutakin ihanaa on tapahtunut.

10. Teetkö käsitöitä?
Olen ihan riippuvainen niistä, melkein joka ilta yritän edes pienen tuokion varata käsitöille (tai ainakin niiden suunnittelulle)

11. Odotatko joulua?
Joulun avulla tällainen kesäihminen selviää talvesta yli eli odotan!

11 kysymystä uusille haastetuille:

1. Lempiherkkusi?
2. Teatteri vai konsertti?
3. Mikä on suosikkipaikkasi kotona?
4. Mikä oli toiveammattisi lapsena?
5. Mikä on mukavin vuodenaika ja miksi?
6. Unelmien matkakohteesi?
7. Paras lukemasi kirja?
8. Mikä on kivointa bloggaamisessa?
9. Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit ja miksi?
10. Aiotko valmistaa jotakin itse pukinkonttiin?
11. Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen?

Olen todella tylsä ja haastan 11:n blogin sijasta nyt vain 2 eli :
Valkoinen talo tarinoi
 Tikkiäinen

Melko paljon on tainnut tämä haaste jo kiertääkin, tarttukaahan Eerika ja Terhi haasteeseen, jos aikaa ja mielenkiintoa riittää...

Ja muistakaahan Helmojen ja hepeneiden arvonta, vielä on aikaa osallistua! Nyt kiireesti nukkumaan.. Ja tervetuloa uudet lukijat!