Tilkkutäkki (ja Nosh -arvonnan voittaja) - Sweet quilt for my girls

Täällä on kuulkaas vihdoin valmistunut tyttöjen pikkusänkyyn sängynpeitto tilkkuilemalla! Aloitin tämän jo syys-lokakuussa, sitten se oli aika kauan tauolla, kaivelin sen esiin tammikuussa ja tällä viikolla sain vihdoin peiton valmiiksi.

Tämä oli elämäni seitsemäs tilkkupeitto kahdenkymmenen vuoden aikana. Viime vuosina tilkkuralli on noudattanut kahta tuttua kaavaa. Raskausaikana peitto tehdään hyvinkin hartaasti suunnittelemalla uudelle tulokkaalle tai sitten kaivan monesti tilkut esiin juuri näin kevättalvella. Ilmeisesti siitä syystä, että kevätsiivouksissaan sitä tuskastuu joka nyssykästä pursuaviin epämääräisiin tilkkuhin ja asialle päättää tehdä jotakin. Tämäkin peitto on siis taas kerran tyyliä jämistä jämin, niin kuin kaikki tilkkutyöni blogin pitoaikana ovat olleet. Jämäpeittoja saisi hyvin aikaiseksi kaksi kolmekin vielä, sen verran näyttää kaikenlaista tilkkua pyörivän. Siivosin nimittäin eilen kaikki tilkkuni hienoon värijärjestykseen ja alkoi kyllä houkutella uudenkin peiton teko heti. Meillä on torkkupeitot jatkuvassa käytössä ja välillä varsinkin sohvalla tulee tappelua juurikin näistä tilkkupeitoista, kaikille kun ei ole omaa ja meitähän on parhaillaan se kuusi henkeä siellä sohvalla istumassa. Että sohvapeittojen tekoon ja suunnitteluun varmaan sitten taas kohta :).

Tämän peiton mallin bongasin ihan omasta hyllystä löytyvästä kirjasta Pretty Little Mini Quilts. Tämähän on siis tehty neliöistä, joiden vastakkaisiin kulmiin on ommeltu aina jonkinlaiset kolmiot. Neliö jää siis noiden kolmioiden taustalle. Malli on siitä kiva, että siihen saa tuhottua niitä pieniä ja epämääräisenkin mallisia tilkkuja. Ja neliöiden ompelu on suht nopeaa. Tekniikka on kirjan mukaan nimeltään "liberated piecing", tosin sillä nimellä kun googlaa, niin tulee aika monen näköistä muunlaistakin työtä.

Peiton koko on noin 160 cm x 180 cm. Tilkkujen leikkuussa käytin apuna pyöröleikkuria, enää tuskin tilkkutöitä teen ilman sitä ja alustaa, on niin kätevää. Haalea vaaleanpunainen kangas on vanhaa lakanaa (niitä käytettäessä pitää muistaa kiertää hauraat kohdat) ja muut sitten vaikka mistä projekteista. Tälläisessa jämäpeitossa hauskinta ehkä onkin muistella, mistä mikäkin tilkku on kotoisin. Vanu on Eurokankaasta ja taustakankaat (sama kangas kahdessa eri sävyssä kulkee raidoittain; tilkkupeitto siis toiseltakin puolelta, mutta eipäs nyt näykään kuvissa näköjään) sukulaisten lahjoituksia. Tein tilkkupeiton kaveriksi myös muutamia uusia tyynyjä, jotka täytin leikkuujätteellä. Kirjavat kankaat ovat Almandiinista ja vaaleanpunainen tyyny on koottu tyttöjen piirtämistä taidetilkuista.

Ennen olen tikannut peitot aina muutamasta ommeljuovasta, jotta kaikki kerrokset kiinnittyvät hyvin toisiinsa. Tähän kokeilin nyt enemmän tikkausta ja tikkasin peiton kauttaaltaan vinottain sekä nuo reunoja kiertävät väripalkit kolmiomaisesti. Tikkasin ihan tavallisella paininjalalla, vapaata konetikkausta en uskaltanut näin isoon ja melko painavaan peittoon ryhtyä testaamaan. Tikkaus antoi peitolle kyllä ihan erilaisen ilmeen ja se näyttää niin mukavan pehmeältä ja paksulta. Tavoitteena oli tehdä raikas, mutta värikäs ja lapsille sopiva päiväpeitto. Minusta peitosta tuli tosi kiva, en oikein osannut kuvata sitä ja minusta se onkin paljon kivempi luonnossa kuin näissä kuvissa.

Pienet varpaat ottivat peiton jo omakseen :). 

Kiitos muuten kaikille Noshin arvontaan osallistuville. Onni suosi tällä kertaa Melissa J:a. Osa kyseli kommenteissa hupparin vetskarin kiinnitystapaa, liitin nyt postauksen loppuun kuvan sekä pienen selostuksen. Oikein ihanaa perjantai-iltaa kaikille! Toivottavasti ehdin viikonloppuna jatkaa sukkaprojektiani  ja toivottavasti te muutkin ehditte rentoutua käsitöiden tai jonkun muun kivan puuhan parissa :).

I started this quilt in September-October, continued it on January and now it's finally ready! It's made of all kind of fabric scraps and left overs from other projects - I have a lot of them! Enough for two maybe even three scrap quilts. This is a bedcover for the other bed in girls room, the size is approximately 160 cm x 180 cm. The pattern is from the book Pretty Little Mini Quilts (Lark Books 2010) and the technique is called "liberated piecing".

I wanted this quilt to be fresh but colorful and suiteble for kids. I really like the result a lot, I just found it quite difficult to photgraph it. I'm not used to photographing quilts ;). I made a couple new pillows too, those colorful fabrics are Japanese. One pillow is made of little quilt drawings girls have been doing, they already have a new quil tdrawing project - hope to show it here some day. 

The gift card of the Nosh giveaway went to Melissa, I have already contacted her. Some of you were interested  how I had sewn the zipper of the hoodie. Check out the blogpost, because I have now added a photo of that detail :). 

Have a great weekend everyone!!

Vellit kankaalla (taikinavärjäystä) - Fabric painting

Syksy on ollut jotenkin kiireinen ja välillä olen tuntenut pienen piston sydämessäni siitä, ettei olla lasten kanssa hirveästi ehditty kokeilla mitään kivoja askarrus/ompelujuttuja yhdessä. Viikottaisesta leivontapäivästä ollaan kyllä pidetty kiinni - välillä kaksikin kertaa viikossa. Leipominen on erityisesti keskimmäisen tytön mieleen ja vaikka muita ei huvittaisi leipoa, niin hän on kyllä aina valmiina taikinoita sekoittelemaan. Ja täytyy tunnustaa, että itsekin tykkään melkein enemmän leipomisesta kuin ruoanlaitosta :). 

Tavallisten taikinoiden lisäksi olemme kokeilleet vähän toisenlaistakin taikinaa. Kirjastossa meidän perheessä käydään ahkerasti, jos ei nyt ihan joka viikko, niin joka toinen vähintään ja itse koluan sieltä tietysti aina käsityöhyllyt kivojen kirjojen toiveessa. Noin kuukausi sitten löysin sieltä inspiroivan Printti & Pisto -kirjan (Tupu Mentu, Tiina Mikkelä, Ulla Paakkunainen), jossa on kivoja ideoita kankaan koristeluun ja kuviointiin. Bongasin kirjasta vanhan ja kivan taikina- tai vehnäjauhovärjäyksen ja päätin heti, että tuotapa täytyy lasten kanssa kokeilla. Samalla ajattelin, että saan siitä kivan erikoistekniikkakokeilun tämän vuoden erikoistekniikkakokeilujeni listaan. 

Kolmisen viikkoa sitten sekoitimme vellit kankaalle ja koristimme vanhat pöytäliinanjämät uusiksi. 

Miten sitten kankaan kuvioinnit tehdään? Tärkkelyspitoinen pasta toimii kuvioinnissa reservinä eli suojaajana ja kohta, jossa pastaa on, jää siis pohjakankaan väriseksi. Tässäpä pikainen ohje kuviointiin teillekin! Kuviointi on siitä kivaa, että tarvikkeet löytyvät kotoa (kangasväriä lukuunottamatta ehkä) ja puuhaan pääsee heti käsiksi, kun innostus yllättää. 

- Vesi ja vehnäjauho (tai vaikka ruis- peruna- tai riisijauho) sekoitetaan kipossa suhteessa 2:1 (jos halutaan paksumpi, pursotettava taikina esim. kirjoittamiseen, suhde on 1:1). 

- Kuvioiden tekemiseen voi käyttää erikokoisia siveltimiä, kuten me teimme, mutta myös pursotinta tai erilaisia mallineita voi käyttää, jos haluaa selkeitä esittäviä kuvioita. Maalaa, pursota tai tuputa valitsemasi kuvion mukaan!

- Kuvioinnin oltua valmis, anna taikinan kuivua (tätä prosessia voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla)

- Lisää kangasväri kuvioituun kankaaseen tuputtamalla tai maalipensselillä maalaten. Käytä yhtä tai useampaa väriä. Kangasta voi ennen värin levittämistä halutessaan rutistella ja hangata, jolloin kuivunut taikina murtuu ja väriä pääsee leviämään rakoihin. 

- Anna värin kuivua täysin kuivaksi ja kiinnitä se sitten silittämällä työn nurjalta puolelta 3-6 minuuttia villan lämpötilalla. Varo, ettei taikina paistu ja pala :).

- Värin kiinnittämisen jälkeen, laita työ likoomaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi ja pese sitten taikinan jämät pois kankaalta esim. tiskiharjalla. Anna kankaan kuivua ja silitä se. 

Yksityiskohtaisempi ohje löytyy kirjasta, mutta tässä tekniikka pääpiirteissään. Tekniikka oli tosi kiva, en malttanut ottaa edes vaihekuvia, tosin Instagram-tililläni näkyy yksi kuva värjätystä ja kuvioidusta kankaasta, josta ei ole taikinaa vielä pesty pois.

Tiesin heti, että haluan yhdestä kuvioidusta kankaasta tehdä itselleni pienen pussukan. Tähän pussukkaan harjoittelin hieman vapaata vanutikkausta.   

Torstai-iltana minuun iski ihan mahdoton mekkojen ompelukuume! Ei ollut tarkoitus ommella joulumekkoa kuin nuoremmalle neidille, mutta nyt saivat sitten isommatkin omansa. Mekkojen yläosassa käytettiin itse kuvioituja kankaita, tykkään kovasti varsinkin tuosta tyttöjen yhteistyönä tekemästä sinisävyisestä kankaasta, jonka he nimesivät avaruuskankaaksi. Mekkojen kaavat on omaa käsialaa ja helmakangas on Eurokankaasta, hieman kiiltäväpintaista puuvillaelastaania. Täytyy varmaan käydä hakemassa itselle uusi housukangas jossain vaiheessa :).

Nyt toivotan kaikille oikein rauhallista Itsenäisyyspäivää! Itse pitää illalla tietysti taas parkkeerata tv:n äärelle katselemaan linnan pukuloistoa. Ehkä pukeudumme itsekin vähän juhlavammin tänään tärkeän päivän kunniaksi (mutta ensin leivotaan :)).  

About three weeks ago girls and I decided to try some old and nice fabric painting technique. It's some sort of batik made of only water and wheat flour. Girls just enjoyed doing it and I think we are going to make it a lot in the future too. It's such a great technique because all you really need is water, wheat flour and some fabric paint.

I wanted to sew something from the painted fabrics we did and the first thing I had on my mind was a small pouch for me. That ended up pretty nice. 

I had no intention making Christmas dresses except for me and our youngest daughter but then I realized that these painted fabrics would look great with red and I just HAD to make my bigger girls matching dresses. Luckily I had some red cotton elastane in my stash!  I especially love that one with the blueish fabric, girls painted it together and named it "Space". The dress pattern is my own. 

Today it's the Independence Day of Finland. As usual I'm going to watch the President's Independence Day Reception on tv in the evening. I am of course most interested about the evening dresses women guests are wearing and will look for ideas and inspiration for my own sewing projects!

Inspiraationa lapsuusmuisto - Childhood inspiration and woolen winter coat

Vaapula-blogia luotsaava Manda on järkännyt meidän ompeluihmisten iloksi tänä syksynä monenlaisia haasteita. Itse päätin tarttua näistä haasteista viimeiseen eli lapsuusmuisto-haasteeseen, jossa ompeluinspiraationa toimii jokin muisto lapsuudesta. Minusta on tosi kivaa etsiä omiin ompelujuttuihin vinkkejä vanhoista vaatteista ja tiesinkin heti haasteeseen ilmoittautuessaní, minkä vaatteen nappaisin omasta lapsuudestani haasteen lähtökohdaksi.

Isälläni on iso suku, sillä sisaruksia hänellä on peräti yhdeksän kappaletta. Osa tädeistä ja sedistä on tullut itselleni läheisemmäksi kuin toiset ja kaikista läheisimmäksi koen isäni nuorimman pikkuveljen perheineen. Sain luvan julkaista täällä yhden yhteisen kuvamme, jossa olen reilun vuoden vanha ja vieraana heidän kihlajaisjuhlassaan 70-luvun lopulla. Ollessani lapsi olimme todella tiiviisti tekemisissä ja heidän vanhin lapsensa, itseäni neljä vuotta nuorempi tyttö on serkuistani läheisin. Monet kivat lapsuuden muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen juuri näiden sukulaisten kanssa, yhteiset perunnannostamiset tai -istuttamiset mummulassa, syntymäpäivien vietto tai Särkänniemen reissut akkaporukassa, kun olin jo koululainen.

Sedän vaimo on taitava käsistään ja erilaiset käsityöt kuuluvat hänellä edelleenkin normaaliin arkeen. Kerran sain hänen ompeleman hellemekon ja varmasti osittain näistä läheisistä väleistäkin johtuen mekosta tuli lapsuuteni lempimekko, mekko, jonka muistan vieläkin elävästi. Mekon yläosassa oli kumilankapoimutus, helma oli leveähkö niin kuin pikkutytöllä pitää olla ja vaalealla pohjalla lenteli kesäpäivän kauneimmat vihreäsävyiset perhoset. Valitettavasti en löytänyt lapsuuskuvistani tähän nyt mekosta parempaa kuvaa, vaikka tiedän, että yksi sellainen on olemassa jossakin!

Tämä mekko ja tällaiset lapsuusmuistot olivat siis lähtökohtanani ja inspiraationa haasteompelua varten. Marraskuussa ei valitettavasti näillä leveyksillä hellemekolle ole tarvetta eikä aurinkomatkojakaan ole lähiaikoina tiedossa, joten mekon idea piti siirtää johonkin muuhun tuotokseen. Niinpä päätin siirtää mekkoni perhoset lentelemään koululaisneidin villakangastakkiin, jolle oli oikeasti tarve olemassa.

Haaveenani oli löytää kauniin sävyinen vihreä villasekoitekangas, mutta ilmeisestikään vihreän sävyt eivät taida olla nyt muodissa, sillä sellaista en tähän hätään löytänyt. Eurokankaasta nappasin mukaani harmaaseen (?) taittuvaa turkoosia(hkoa) villasekoitekangasta, josta ompelin takin Ottobren tikkitakin kaavoja hiukkasen muokaten (6/08, vetskarin tilalle vaihdettu napitus, mallissa vetoketju on myös kauluksessa, mutta napeilla se ei toiminut laisinkaan, joten siitä tuli tavallinen kaulus). Perhoset leikkelin EK:n tukevammasta huovasta (saatavilla rullalta) Sizzix- leikkurin avulla ja osan koristelin vapaalla konekirjonnalla vihertävällä ja keltaisella langalla. Minulla on nyt konekirjontaa varten hieno avoin paininjalka ja kunhan pääsen sen kanssa vähän paremmin tutuksi, kerron siitä tarkemmin.

Minusta takista tuli nätti, vaikka näissä hieman epätarkoissa kuvissa se ei ihan mielestäni pääse oikeuksiinsa. Ompeluvaiheessa tosin mietin, onko väri hyvä. Sävy ei ole ehkä mikään tyypillinen käyttämäni, joten siksipä se varmasti tuntuu vähän oudolta. Perhoset tuovat klassiseen takkimalliin persoonallisuutta ja herkkyyttä. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ommellut liian naftin takin, sillä tämä tulee mahtumaan vielä keväälläkin. Takin sävy ja siinä lepattavat perhoset sopivatkin vielä paremmin minusta helmi-maaliskuulle, kun talven selkä alkaa taittua ja kevätaurinko jälleen lämmittää. Tyylillisesti takki sopii reippaaseen koulutyttötyyliin farkkuineen kuten näissä kuvissa, mutta sieluni silmin näen sen myös sukkahousujen, vaaleiden säärystimien, kevyen, leveän hameen ja aran tyyppisen neuleen parina. 

Ompelumerkkejä en omista ja olen laiskistunut Lidlin leimasimenkin kanssa. Lapsille tekemät takit olen kuitenkin useimmiten halunnut "omistuskirjoittaa" ja tämän takin alavaran nurjalle puolelle kirjoin ketjupistoin Helmoja ja hepeneitä -sanat. Siitä tuli ihan hauska, vaikka jälki on hieman kotikutoisen näköistä. Tällä tavalla olisikin kiva merkata kaikki itse tekemät käsityöt, vaikka siinä hieman aikaa meneekin. Harmittaa vain se, että miksi ihmeessä menin leikkaamaan vuorin reunan hulpiolta, hulpion "reiät" kun oikein korostuvat lähikuvassa, käytössähän niitä ei kukaan nää :). Takin vuorittamisen tein näiden jakamieni ohjeiden mukaan.  

Takin kaveriksi surautin tytön tahriintuneesta villaneuleesta pipon, jonka koristelin isolla tekoturkistupsulla. Pipon kaava on Ottobresta (4/15), tosin tässä on kaksi saumaa neuleen kapeuden vuoksi. Peruspaidan trikookangas on Saksasta ja ompelin sen hetki sitten koululaisneidin kaappiin syntyneesen akuuttiin paita- (ja housu)pulaan. 

Tämä mielenkiintoinen lapsuusmuistoni-haaste jatkuu huomenna toisen bloggaajan toimesta. On todella kiva nähdä kaikki tuotokset ja päästä lukemaan tarinat ompelujen taustalla. Keskiviikkona palailen linjoille ilmoittamaan Nosh-arvonnan voittajat (vielä hetki aikaa osallistua, kurkkaa edellinen postaus)! Lämpöisesti tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, joita tänne viime viikolla on tupsahtanut!

Hello! This week my blogger friend Manda is hosting a challenge where we were supposed to sew something based on our childhood memories. 

My father comes from a big family, he has 9 siblings and some of the aunts or uncles are closer to me than others. I feel closest to my Dad's youngest brother and his family (picture above, that's me with them in the late 1970's, I'm one year old). When I was a kid we used to see a lot and their oldest daughter who is only four years younger than me has always had a special role in my life. I still see this uncle and his wife once a year and with my cousin and our families we even get together more often. 

When I was quite a little girl, my uncle's wife who loves to make all kinds of crafts sew me a dress (the other photo above :)). It was my favorite summer dress, I loved the print with butterflies, shirring in the bodice and the wide hem. I think it was special to me also because of the person who made it! That dress was my base or inspiration to this challenge and since there is no need for summer dress now I decided to make a woolen winter coat for my oldest daughter and embellish it with butterflies that remind me of that dress. 

I used an Ottobre pattern (6/08) but changed the zipper into buttons. I made the butterflies using our Sizzix Big Shot shape-cutting machine and decorated some of them with free motion embroidery.  I think this coat turned out pretty nice and what is best that she really needed a new coat like that. The color of the coat is something I don't usually use and I'm still wondering a bit is it good or not... Did you notice the hand embroidered name of my blog on the wrong side of the coat? It looks pretty homemade but cute I think.

Anyway, new coat needs new matching beanie and I made it using an old, a bit stained pullover of my daughter. It's always positive when you can turn old but good stuff into something new and necessary. And I just loved that pullover, probably more than her so I was so happy to give it a new life. 

I'll be back on Wednesday to announce the winners of Nosh giveaway, check out the previous blog post if you are interested in it. Have a great Monday!

Keppiheppahurmio (ja vinkkejä kaavoihin) - Hobby horse happiness

Täällä on pari viimeistä viikkoa pidetty keppiheppatalkoita! Tytöt innostuivat asiasta kesän lopulla, kun lapsuuden ystäväni kävi meillä vierailulla tyttärensä kanssa ja auton peräkontista paljastui melkoinen lauma toinen toistaan upeampia itse tehtyjä keppihevosia. 

Eihän siinä auttanut muu kuin itsekin alkaa tutkia asiaa ja lupasin ommella tytöille vanhasta huopuneesta villapaidasta uuden keppihepan villasukkaversion ja keskimmäisen tytön kerhossa valmistetun puuhevosen kaveriksi.

Siinä vaiheessa olisi varmasti jo pitänyt tuntea itsensä paremmin ja arvata, että eihän me malteta yhteen heppaan tyytyä ja pitihän sitä sitten käydä vähän ostoksillakin heppoja varten. Niinpä heppakavereita syntyikin kaiken kaikkiaan kolme ja jokainen eri kaavalla ja nyt listaankin tähän teille kaikki nuo kaavat henkilökohtaisine mielipiteineni, jos teistä jotkut vaikka innostuvat alkaa tehdä näitä joululahjaksi.

Roosan ohje ja tulostettava kaava: http://madmim.com/strapping-stick-horse-diy/

- ohje englanninkielinen, mutta sisältää paljon havainnollistavia kuvia
- heppakavereista kaikista isokokoisin, omaan makuuni jopa hieman liian iso
- kaavalla voi tehdä heppoja myös myyntiin, kunhan mainitsee selkeästi, mistä kaava on peräisin
- yksityiskohdat, esim. silmät, korvien paikat yms. merkitty kaavoihin, kaava oletettavasti sisältää saumanvarat
- harja kiinnitetään sauman väliin
- hevosen pää kiinnitetään keppiin narun/paksun langan avulla, naru kieputetaan sahattuihin uriin.  Kepin päähän tehdään ensin "pehmuste", joka työnnetään pään sisään. Kiinnitystapa on suht toimiva, mutta hieman aikaavievä
- ei kaavoja suitsiin tai muihin lisävarusteisiin
Muuta: teimme tämän mallin huopuneesta villapaidasta, se hieman venyi täytettäessä, joten muoto ei täysin vastaa kaavaa. Suu jäi todella paljon auki ja pienensin sitä hieman ompelemalla muutamia käsinpistoja suuaukon nurkkiin.

Ruskan ohje ja tulostettava kaava: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/ompelu/keppihevonen
- valmiissa hepassa todella kaunis muoto, vaikka pdf-kaava ei ole kovin huolitellun näköinen, ehdoton kaavasuosikkini
- hakit ynnä muut merkinnät kaavoissa valmiina, tosin keskiosa-kaavaa täytyy hieman itse jatkaa
- pdf-tiedosto voisi olla paremmin esillä esim. isommalla tekstillä, puhelimelta katsoessa en löytänyt kaavaa. Kaava löytyy siis ohjeen alta, liitetiedostot-sanan alapuolelta :)
-ompeluohjeet melko selkeät, toki jonkinlainen ompelukokemus on suotavaa ohjeiden ymmärtämiseksi, omalla ompelukokemuksellani ei ongelmia ohjeiden ymmärtämisessä
- harjan kiinnitystapa todella kätevä, harja kiinnitetään käsin etupistoriviin solmimalla, tätä tapaa tulen käyttämään jatkossakin
- keppi kiinnitetään teipin ja huolittelukaitaleen avulla (oman kaitaleen tein eri tavalla ja käytin trikoota), muista työntää keppi riittävän syvälle, itse korjailin pariin otteeseen
-ohje myös todella hienoihin suitseihin
Muuta: tästä hepasta tuli todella hieno, oikea kuningatar. Korvat ompelin kiinni koneella kapeisiin "muotolaskoksiin" enkä ohjeen mukaan. Käytimme heppaan Eurokankaasta ostettua villasekoitekangasta. Harjaan käytettiin kahta eri sävyistä ja paksuista lankaa, lopputulos on kivan eläväinen.

Dalaman ohje: Mekkotehdas-kirja
- kaikista pienikokoisin kaava, sopii hyvin myös nuorimmille heppatytöille (tai -pojille)
- nopeatekoinen, koska erillistä suuosaa ei ole
- kaavassa ei ole merkitty paikkoja silmille eikä korville, keskikappaleen mitta on ohjeessa väärin, sillä jouduin lisäämään pituutta noin 10 cm ?
- harjan kiinnitys samalla tavalla kuin Kodin Kuvalehden ohjeessa
- kepin kiinnitys niittipyssyllä ja huolittelukaitaleella, niittipyssy toimi hyvin ainakin ohuessa puuvillakankaassa, tulen varmasti käyttämään tätä tapaa jatkossakin
- ei varsinaista ohjetta suitseihin, pyydetään sommittelemaan
- paljon vinkkejä ja ohjeita lisätarvikkeisiin
Muuta: tämä heppa on myös todella söpö, jatkossa ompelen korvat eri tavalla kiinni ja pienennän niitä ehkä ihan hivenen. Kirjassa heppoihin oli käytetty vanhoja huopuneita neuleita ja ne näyttävät minusta hieman pulleampiposkisilta kuin tämä puuvillainen versio. Kaava sopii silti hyvin puuvillakankaallekin. Laitoimme myös harjaa enemmän kuin kirjassa. Kirjassa ollutta kepin suojusta emme tehneet.

Sitten kirjavinkki kaikille teille, jotka nyt jo hirveästi innostuitte asiasta! Venla-Maria Uutelan kirjasta Keppihevosen varusteet saa paljon vinkkejä ja ohjeita vaikka minkälaisiin varusteisiin. Roosan suitset ja Ruskan loimi on tehty kirjan vinkeillä, tein myös hienon palkintoruusukkeen ihan paperisuikaleista, mutta en löytänyt sitä kuvauksia varten mistään! Lisään kuvan tänne myöhemmin, kunhan se löytyy jostakin :). Suitsissa käytin tekonahkaa, jonka alla on villakangasta tukevoittamassa lopputulosta. Pienet timanttiniitit löytyi kesälomareissulta ja olivat ihan täydelliset koristeet suitseihin.

Käytin näihin puolitoista harjanvartta, tosin Ruskan keppi on hieman pidempi kuin muilla, mutta työnnetty myös syvimmälle pään sisään. Kepit maalattiin suihkepulloilla ja tytöt maalasivat maalitusseilla niihin kuvioita. Hepat on täytetty vanulla (ajattelin, että kangassilppu voi isommista hepoista tehdä liian raskaat pienille ratsastajille), kolmeen heppaan meni vähän reilu yksi pussi vanua.

En ole itse ikinä ollut mikään heppatyttö, mutta täytyy tunnustaa, että hieman taisi minustakin nyt vihdoin sellainen tulla - ainakin keppihevostyttö!

Sitten haluan vielä kiittää Pieni Lintukoto-blogia, jonka arvonnassa voitin vähän aikaa sitten Mekkotehdas-kirjan (uskokaa tai älkää, sitä ei vielä löytynyt hyllystäni), kauniita koristepapereita sekä tuota ihanaa kangasta, josta Dalama-heppa ommeltiin :).

Nyt hurja hirnahdus kaikille! Täällä pitäisi kai pitkästä aikaa pitää ompelullinen yövuoro, sillä koululaisilla on huomenna Halloween-disco ja neitille pitäisi kuulemma ommella halloween-asu! Tulenpa siis myöhemmin tällä viikolla rauhassa ja ajan kanssa katselemaan teidän muiden ompeluja ja touhujanne :)

Just a quick hello in English now since it's KCW time again and I should actually be sewing a halloween dress for my school girl :). I thought it's ok, if I'll do it for next week but they are having a halloween disco tomorrow evening at school and today she asked me if I could do it for her for tomorrow. So that means I need to do some sewing this evening and finish the rest tomorrow!

Anyway, did you noticed how cool stick horses we have done? We were planning only one but ended up making three, how's that possible. I used three different patterns/tutorials, this one here is in English if you want to check it out :). I think they ended up really great, especially the brown one, she's quite a beuaty. Making these horses was a really nice project, those tutorials were a bit different and now I know which ways work best for me. I have already made a promise to make one stick horse for a coming birthday girl. These are a really good idea for a Christmas or a birthday present. 

I come later for a visit for your blogs, bye now!!

Pyöreitä muotoja - Round shapes





 

Pitkin kevättä ja kesää ihastelin ulkomaisissa nettikaupoissa lähinnä japanilaisia puuvillakankaita, joissa oli printeissä käytetty ihanaa kullanhohdetta. Kankaat eivät olleet mitään krumeluureja vaan hillittyjä, kauniita ja moderneja. Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että ulkomailta tilaaminen tuntuu jotenkin vaikealta, kun ei kangasta hypistelemäänkään pääse. Että jos se ei sitten olekaan hyvä ja rahat menee kankkulan kaivoon ja vielä ulkomaille, ettei edes suomalaisen yrittäjän taskuun.

Kun sain Husqvarna Vikingiltä Opal 650 ompelukoneen koekäyttöön muistin, että minultahan löytyy ompelulankavarastosta vaikka minkälaista kirjontalankaa, myös hopeisena, kultaisena kuin kuparinsävyisenäkin. Opalissa on melkoinen ommelvalikko omaan vanhaan koneeseeni verrattuna ja aloinkin tutkia ompeleita sillä silmällä, millä voisi aikaansaada kankaaseen simppeliä, mutta kivaa ilmettä. Silmäni osuivat pyöreään palleroiseen ja piti oikein ohjekirjasta tarkastaa, että mihin se on tarkoitettu. Punosreikä: vöihin, pitseihin jne., sanoi kirja. No, sitähän piti kokeilla ja lopputulos onkin nähtävissä sitten tässä postauksessa keskimmäiselle neitoselle toteuttamassani housuhameessa.

 



Leikkasin appiukon vanhasta kauluspaidasta housuhameen palat, laitoin irti revittävää tukikangasta alle ja aloin tehdä punosompeleella ympyröitä kankaalle. Tein kuviot ihan silmämääräisesti, sen kummempia merkkejä en kankaaseen laittanut. Kaikki ympyrät eivät tulleet aluksi ihan täysin pyöreiksi, mutta kun muutin lankarullan pystyasentoon ja löysäsin vielä langankireyttä niin johan alkoi Lyyti kirjoittaa. Lanka soljui mukavasti, eikä kiertynyt enää mihinkään kiinni. Nuo metalliset kirjontalangat ovat krantuimmasta päästä, sen olen huomannut ennenkin. Ei kankaasta nyt ehkä ihan niin hienoa tullut kuin nettikauppojen versiot, mutta tosi kiva ja monikäyttöinen kuitenkin. Ja tyyliltään sellainen, mitä hainkin. Lisäksi tuo kuparilanka ja tummanharmaa kangas oli yllättävän kiva yhdistelmä.

 

Pitihän housuhameelle saada kaveriksi uusi kangaspusero, sillä niitä ei keskimmäisen tyttären kaapista juurikaan tällä hetkellä sopivia löytynyt. Tykkään tytöillä kovasti tuollaisista löysähköistä kangaspuseroista, sillä minusta ne on tosi helppo asustaa siistimmäksi tai arkisemmaksi alaosaa ja asusteita vaihtamalla. Puseron roosansävyinen kangas on Eurokankaasta, puuvillakangas on Signorinasta (tosin voitin sen arvonnasta, josta kerron lisää, kun esittelen, mitä muuta kankaasta on täällä syntynyt). Kaava on Ottobresta (6/08), tosin olen muuttanut hihat pitkiksi ja lisännyt taskut. Tällä kaavalla saisi kivan syysmekkosenkin tytölle, kun vain pidentäisi ja lisäisi vyön. Ohuen ja laskeutuvan kankaan kanssa kaavan väljyys on minusta juuri sopiva.

 



Housuhameen kaava on oma, laitoin puseron napituksen toiselle sivulle ja jätin yläreunaa tikkaamatta kiinni. Säästyin vetskarin ompelemiselta ja housut sujahtavat nyt helposti päälle. Tänä aamuna testailin vähän lisää Opalin koristeompeleita, niistä sitten kuitenkin myöhemmin, kunhan saan kaikki testaukset suoritettua :).

Kivaa lokakuuta kaikille!

 

This week I've been working with round shapes. I used my new Husqvarna Viking Opal 650 to create some circular shapes onto a fabric. I used metallic thread because I didn't  want the result to be too casual. This fabric used to be my father-in-law's old shirt and now I turned it into a fashionable piece of cloth :). Can you see the buttondown on the other side of the culottes? The pattern is self drafted, I would have loved it to be more flowy but that's how it is now.

 

I wanted to sew my daughter also a new shirt. I love this pattern but I haven't done it before, it's from a quite old Ottobre (6/2008). It was with short sleeves but it's autumn here so there is no reason to sew any short sleeved shirts now. I also added the pockets. I think this pattern would make a beautiful autumn dress too, maybe I'll try it. The light pink fabric is from Eurokangas and the cotton is from Signorina (actually it was a giveaway win for me, yippee).

 

Now I feel like I don't know anything what to write in English. I've had a terrible headache almost all day so maybe that's why my brain just feels empty :). Anyway, I want to wish you a great October!



Rinkuloita ranteeseen - Bangles

Pitkästä pitkästä aikaa täällä esillä jotakin muuta kuin perinteistä vaateompelua. Tällaisten käsinkirjottujen rannerenkaiden parissa olen nyhertänyt parisen viikkoa aina hetken silloin, toisen tällöin. 

Eurokankaasta nappasin viime reissulla mukaan aida-kangasta ilman sen kummempia suunnitelmia. Kotona sitten googlettelin, että mitä siihen voisi kirjoa. Törmäsin tähän ja suin päin syöksyin lankalaatikolleni valkkaamaan omaan palettiini sopivia sävyjä. Tarkoitus oli tehdä uusi pussukka kännykälle. Pyh ja pöh - sain kankaanpalan kirjoessa niin kieroon, ettei siitä minkäänlaista pussukkaa olisi saanut ommeltua, lisäksi otin väljyysvaraa liian vähän, joten ei siihen kännykkä olisi edes mahtunut!

Niinpä piti ottaa suunnitelma b käyttöön. Kirjottua kankaanpalaa käsissä käänneltyäni huomasin, että siitä tulisi kiva rannekoru. Olen sellainen rimpularanne, että sellaiset muoviset kovat rannerenkaat ovat lähes aina liian löysiä minulle - jiihaa, sellainen yksi liian iso löytyikin varastoistani ja miten sattuikaan olemaan onni niin myötä, että kirjottu kangaspala oli juuri sopivan pituinen peittääkseen rannekorun. Ja sitten lähti mopo käsistä!

Läksin kirppikselle tietenkin etsimään lisää rannekoruja ja sieltä löytyi kaksi mukaan rennerenkaiden muuttumisleikkiin. Päätin tehdä kolme erilaista korua, sävyiltään sellaisia, jotka jo soveltuisivat olemassa oleviin syysvaatteisiini tai suunnitelmissa oleviin. Tässä ne nyt ovat:

Ensimmäisen ja ylimmän korun kirjoin muliinilangoilla. Keskimmäiseen käytin Catania-puuvillalankoja ja bambulangan jämiä. Malli löytyi omasta kirjahyllystä, Canwaswork Stitches and Patterns-kirjasta, jonka olen ostanut ainakin 15 vuotta sitten. Viimeisen puna-mustan mallin tein ihan omasta päästä.

Näitä kirjontoja oli tosi kiva tehdä, rannerenkaiden päällystäminen oli sen sijaan hieman hankalampaa ihan siitä syystä, että rannerenkaan ympäryshän on päällipuolelta isompi kuin sisäpuolelta. Ylimääräisen väljyyden sain kuitenkin aika kivasti ripsinauhan alle piiloon, kolmannen renkaan kohdalla työskentely sujui jo melko mukavasti! Yhdessä kokeilin liimaa, mutta siitä oli enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä enköhän saanut silläkin sotkua aikaan (kuten kuvasta näkyy). Käsinompelu oli ihan paras taktiikka näihin. Kangaskerrosten ansiosta korutkin pienenivät sopivasti ja ovat juuri passelit nyt meikäläisenkin käteen.

Sitten teille kaikille vielä kysymys. Tämä on nimittäin syyskuun erikoistekniikkakokeiluni, mutta mikä tämä "Needlepoint/Canvaswork" tekniikka on suomeksi? Omaan mieleeni ei tule kuin kanavatyö, mutta ne tehdään minusta yleensä puolikkailla ristipistoilla, joten ei tämä kai ihan sitäkään ole. Kertokaahan, jos tiedätte!

Iloa loppuviikkoonne!

Guess, what I've been doing in the evenings the last two weeks... yep, some hand embroidery or needlepoint stitches or canvaswork I think how it's called in English. I was supposed to make a new mobile phone pouch but it turned out too small and wonky! How ever the embroidered piece of aida-fabric was just perfect for covering a too big bangle. I was so happy I figured out plan b so all my work didn't get wasted.

I liked the canwaswork so much that I wanted to make more bangles. I went to the thrift store and found two more bangles and decided to cover them too. I used Norwich Stitch for the yellow-green-dark turquoise bangle, the simple stitching for the red-black bangle is my own. The very first one is made with Milanese stitch, the idea for the pouch (that turned into a bangle) was found here. 

Now I'm planning my next project with this technique. If I only have time I know it's going to be great. I guess I just have to do it little by little so it'll be ready some day. First I need to look for a pattern though. This was all for today, see you hopefully soon again :).