Väkkäröitä - Pinwheels

Ihanat, myöhäiset perjantai-illan kevätterkut täältä suklaalevyn ja mehulasin ääreltä! Eikö olekin mahtavaa, että kevät on vihdoin täällä, lumet sulaa ihan silmissä jopa meidän pihasta ja metsälenkillekin pääsee illalla, kun valoa riittää ihan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Voi että, minä sitten tykkään tästä ajasta ja se ihana kesä on ihan pian täällä, en meinaa housuissani pysyä, kun odotan niin kovasti!

Tänään täällä blogissa tarjoan teille vappuväkkäröitä, vähän etuajassa kylläkin. Tilkkujutut meinaa täyttää pään ihan kokonaan, olen niin innostunut niistä nyt, tosin haaveilen jo myös siitä, että ilmojen hieman lämmetessä pääsen keinuun virkkaamaan tai kirjomaan. Paljon on projekteja listalla ja osa niistä tulee jo uniinkin, kun niin kova hinku olisi päästä niitä toteuttamaan!

Näitä väkkärä-blokkeja aloin tehdä jo muistaakseni lokakuussa. Tarkoituksena oli saada peitto kummilapselle joulupakettiin, sitten syntymäpäiväksi, mutta eipä onnistunut. Kyseinen neitokainen viettää kuitenkin nimppareitaan tämän kuun lopussa ja nyt voin vihdoin peiton kääriä pakettiin. Minulla oli heti alussa vaikeuksia blokkien tekemisessä ja se jumitti projektia aika lailla. En siis saanut kohdistettua (täydellisesti) noita kärkiä  keskellä läheskään aina (vaikka saumanvaran kanssa olin tarkkana) ja meni jo hermo alussa heti siihen. Olen kuitenkin yrittänyt tässä kovasti joka elämän alueella pyrkiä siihen, ettei lopputuloksen tarvitse olla (aina) täydellistä, vaan riittää kun siinä  elämäntilanteessa tekee parhaansa ja annoin itselleni "anteeksi" sen, että kaikki blokit eivät onnistu ihan prikulleen. Ajattelin myös, että ei kai 8 v sitä katso, vaan toivottavasti iloitsee siitä, että kummitäti on tehnyt hänelle kesäksi retkipeiton. Näiden ajatusten jälkeen peitto alkoikin valmistua nopeasti ja se on itse asiassa ollutkin jo valmis reiluin viikon - vai peräti kaksi?

Malli on jälleen Love Patchwork and Quilting -lehdestä, niitä on kertynyt melkoinen pino hyllyyn ja paljon on niissä kivoja toteutettavia malleja. Tein tästä hieman isomman kuin lehden malli, tästä tulikin tosi kivan kokoinen ja jatkossa aionkin pitäytyä peitoissa lähempänä tätä kokoluokkaa, joka on siis noin 116 cm x 160 cm. Tämä on eka valkotaustainen peittoni, niitä on näkynyt viime vuosina todella paljon ja ihanan raikkaita ovat, tosin sellainen olo tuli, että eivät ehkä sittenkään ihan sitä ominta tyyliäni. Olen myös aina pelännyt, että miten saan ne pidettyä puhtaana tekovaiheessa täällä lasten ja koiran keskellä. Koiran, joka heti tilaisuuden tultua mielellään testaa jokaista peiton raakiletta menemällä siihen päälle makaamaan.

Väkkäröihin sain hyvin menemään pienempiä tilkkuja, yritin valita sävyjä, jotka ainakin viime kesänä olivat tytön suosikkeja. Ehkä olisi voinut pitäytyä vain muutamassa sävyssä, mutta näillä nyt mentiin. Takapuolen geisha-kankaan on mies joskus tuonut minulle ja koska olemme kumpikin tytön kummeja, oli minusta tosi kiva ajatus laittaa miehen valitsema kangas peiton takapuolelle. Sellainen perinteinen aloittelijan kommervinkki tietysti kävi, että tuo valkoinen taustakangas, jossa on siis valkoista tekstiä loppui kesken ennen muutamaa blokkia ja laitoin loppuihin sitten ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Vasta terassilla luonnonvalossa näitä kuvia ottaessa huomasin, että valkoista on montaa sävyä ;). Ovat siis hieman eri sävyä, mutta ajattelin, että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka". Kävi kyllä mielessä, että voinko antaa peittoa sittenkään lahjaksi, mutta päätin hylätä ajatuksen - voin antaa.

Nyt, ennenkö ihan nukahdan tähän ruudun ääreen toivotan teille kaikille auronkoista kevättä ja mukavaa viikonloppua. Päiväkin on näköjään vaihtunut jo lauantain puolelle!

Vinot hirsimökit sekä yläsyöttäjä-rakkautta - Wonky log cabins

Tarvittiin kaksi lomaa, että sain tämän vuoden ensimmäisen tilkkupeiton valmiiksi. Joululomalla halusin jotakin helppoa ommeltavaa ja päätin aloittaa uuden tilkkupeiton (vaikka kaksi muutakin oli/on kesken). Malliksi valikoitui Love Patchwork & Quilting lehden malli, Wonky Log cabins. Sen on suunnitellut Karen Lewis ja malli löytyy lehdestä 29/2015. Tuohon aikaan taisin löytää tuon inspiroivan ja modernin tilkkutyölehden ja aloin pikkuhiljaa kääntyä vaateompelusta kohti tilkkutöiden maailmaa. Ensin vain pään sisällä ja sitten ihan konkreettisestikin. Uskotteko muuten, etten ole ommellut yhtään ainoaa vaatetta kesäkuun jälkeen... enkä ostanut ainuttakaan vaatetuskangasta :O. Pelkkää puuvillaa vain tilkkuiluun ja sitäkin suht maltillisesti.

No, joululomalla sain siis tuon päällisen ommeltua ja hiihtolomalla sitten tikkasin ja kanttasin peiton lähes valmiiksi. Pieni keittiöremontti esti peiton valmistumisen kokonaan, mutta sain sen sitten tällä viikolla viimeisteltyä. Vaikka varsinainen yhteistyöni Husqvarnan kanssa loppui jo viime vuoden lopussa, kinusin heiltä vielä silloin kokeiluun yläsyöttäjän, joka on on siis Husqvarnan koneissa erillinen lisälaite, toisin kuin vaikkapa joissakin Pfaffin malleissa, joissa se on kiinteänä toimintona.

Yläsyöttäjän avulla kangaskerrokset syöttyvät tasaisesti ja se on erityisen kätevä tilkkutöiden tikkauksessa tai vaikkapa liukkaiden ja ohkaisten kankaiden ompelussa. Suurin syy haluuni kokeilla yläsyöttäjää oli juurikin tilkkutyöt, sillä tikkaus, usemmassakin osassa, on tavallisesti melkoisen hikipisaroita nostattavaa hommaa ja ainakin itsestä tuntuu, että pahimmillaan siinä on niin omat hermot, ompelukone kuin peittokin melkoisen kovilla. Mutta, mutta - kun asensin yläsyöttäjän koneeseen ja lähdin tikkaamaan suht isoa (150 x 200) peittoa yhtenä kappaleena, tuntui kuin pilviverho olisi poistunut ja olisin päässyt ihan toiseen ompelumaailmaan. Niin mahtava laite se on! En todellakaan aio tikata enää yhtään tilkkupeittoa ilman yläsyöttäjää! Eli ostoslistan kärkeen menee ja heti.

Olihan tuossa tikkauksessa yläsyöttäjänkin kanssa melkoinen homma, itse asiassa isompi kuin tilkkupinnan ompelussa, mutta olen niin tyytyväinen nyt, kun yläsyöttäjän avulla uskalsin tikata muutakin kuin suoraa linjaa (eikä yhtään ryppyä takana - woohoo!!!). Toki tuo iso syöttäjäpaininjalka ei toiminut noissa pyörylöiden sisäkohdissa, mutta ne kohdat ompelin sitten ihan vapaalla konetikkauksella (syöttäjät alhaalla) viimeiseksi.

Nämä tilkkutyön kankaat ovat suurin osa viime kesän reissulta Kööpenhaminan Stoff & Stil:stä. Miten olikin mies osannut valita niin hyvän hotellin, että kangaskauppa oli vain muutaman sadan metrin päässä :). Ja minusta siellä oli tosi kiva ja moderni puuvilllavalikoima, meinasi tulla ihan valinnanvaikeus. Loput ovat sitten Eurokankaan palalaarista ongittuja. Halusin suht vaaleasävyisen, pehmeän ja rauhallisen oloisen peiton ja mielestäni lopputuloskin on sellainen. Nyt ehkä laittaisin takapuolelle jonkun vähän yksivärisemmän  kankaan, mutta ostin senkin silloin Köpiksestä ja tästä tuli nyt sitten samalla vähän sellainen matkamuistopeitto. Ajattelin tätä meidän olkkariin, mutta nelosluokkalainen halusi tämän itselleen - ja toki sen mielelläni sitten annan hänelle. Ehkä saan sen jossain vaiheessa sitten takaisin sohvalle.

Peiton välissä on puuvilla/polyestervanua, jota tilasin Hämeen Tekstiilituonnista. Siellä oli todella käsittämättömän nopea palvelu ja sain myös yllätyksekseni mallitilkut muista heidän tarjoamistaan vanuvaihtoehdoista. Ajattelin kokeilla ne nyt sitten kaikki jossakin vaiheessa läpi. Kiitos myös kaikille, jotka Instagramin puolella jaoitte vinkkejä vanun valintaan silloin, kun sitä mietin.

Täällä vaikuttaa siltä, että keväästä on tulossa melkoisen kiiruinen, joten en tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran tänne blogin puolelle vierailulle. Moikkaillaan enemmän tuolla Instagramin puolella, jotka siellä olette :). Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 (ja kiitokset niistä kaikista mukavista kommenteista edelliseen kanthakassi-postaukseen, se on ollut mulla nyt koulukassina :)).

Pieniä tilkkutöitä keittiöön ja ystäville

Pitkästä pitkästä aikaa tervehdin teitä täällä blogin puolella, oikein hyvää tätä vuotta kaikille <3.  Minulle kuuluu hyvää, olen nauttinut syksyllä aloittamistani opinnoistani ja tehnyt erilaisia käsitöitä ihan mukavastikin - koulujuttuja ja omia pieniä juttuja siinä sivussa pikkuhiljaa. Olen oppinut huovuttamaan, kutonut itselleni kangaspuissa huivin ja värjännyt sen, kutonut pojan huoneeseen raitamaton, värjännyt kankaita ja lankoja reaktiivi- ja happoväreillä, tehnyt estovärjäystä, opetellut teknisisä ratkaisuja mm. huovan ompeluun ja nyt pitäisi keksiä jokin pieni sarjatuote, jota alan tänä keväänä huovuttaen tekemään.

Kotosalla olen tehnyt pääasiassa pieniä ja isompia tilkkutöitä, yksi peitto odottaa tikkausta ja toisesta puuttuu enää muutama blokki. Lisäksi olen taas innostunut kirjomaan etupistoin ja erilaisia kanthakirjonta-tyylisiä töitä on syntynyt ja syntymässä useampikin. Tänään esittelen teille pieniä kodintekstiilejä ja niitä kantha-kirjontatöitä aion esitellä jossain vaiheessa myöhemmin. Kaikenlaista keskeneräistä löytyy myös täältä kotoa ja suunnitelmiakin on vaikka mitä :). Voisikin sanoa, että koiran hoidosta, koulusta ja lasten harkkakuskauksista liikenevän vapaa-ajan olen hyödyntänyt ihan mukavasti kässäilyyn, mutta tämä blogin pito (ja teidän muiden blogien lukeminen) on sitten kärsinyt aika tavalla, kun olen pitänyt nyt tärkeämpänä itse kässäilyä kuin siitä raportointia :). Mutta kivalta tuntuu olla täällä kirjoittelemassa taas! Instaan olen toki jonkin verran laitellut kuvia ja niitä kuvia voi käydä kurkkaamassa täältä.

Mutta siirrytäänpä keittiöhommiin. Aina välillä törmää kivoihin tilkkumalleihin esimerkiksi foundation paper piecing malleihin, joita tekee mieli kokeilla, mutta sitten ei jaksa kuitenkaan tehdä peiton verran niitä. Itse tykkään kyseisestä tekniikasta kovastikin, mutta vihaan ... no en nyt ehkä vihaa, mutta pidän vähemmän siitä paperin repimisestä valmiista töistä (tulee niin hirvee sotkukin aina :D). Fpp- mallit sopivat monesti yksinään tosi kivosti pussukoihin, patalappuihin yms pienempiin töihin ja niinpä päätin eräänä hyvin kylmänä pakkaspäivänä tehdä muutamia uusia kesäisiä patalappuja. Ja tässäpä ne ovat.

Kumpikin on ilmaismalli ja mehujäähän löytyy linkki sen suunnittelijan elise&emelien blogista postauksen loppupäästä ja pulloon täältä sewtakeahike-blogista (pullo pitää ensin tallentaa ja sitten tulostaa. Niin ja yksinkertaistin pullon korkkia, koska en vaan saanut siistiä alkuperäisellä mallilla).  Patalapuista osan tein itselle ja nuo omasta mielestäni näteimmät eli pullot ja kelta-punaiset jätskit lähtivät lahjaksi. Eilen sain viestin, että paketti on tullut perille, niinpä olikin hyvä tilaisuus näistä nyt kertoilla teillekin.

Tammikuussa oli Instagramin puolella menossa #tinydresdenparty, joka oli yhdysvaltalaisen Deidran järjestämä. Innostuin silloin ompelemaan joitakin pieniä Dresden-blokkeja ja osa niistäkin päättyi keittiötekstiileihin. Tykkään hirveästi keittiöpyyhkeistä ja kolme sinisävyistä blokkia päätyi leivinliinan koristeeksi.  Reunapitsi on virkattu jo kaksi vuotta sitten, malli on Isoäidin pitsejä -kirjasta, saman kirjan avulla opettelin muuten lukemaan virkkauskaavioita enkä enää juuri kirjoitettuja ohjeita lue, ainoastann, jos en ymmärrä kaaviosta jotakin kohtaa. Kaavalinkki tuohon dresdeniin löytyy Deidran blogista, se on alunperin tehty neulatyyny-tutoriaalin, mutta tuota blokkiahan voi käyttää koristeena ihan mihin vaan. Nuo kuvissa näkyvät tiskirätit virkkasin jo ennen joulua Novitan bambu-langasta, jota muutama kerä oli jäänyt pyörimään lankakoriini. Neliö on oma malli ja pyöreä "Modern crochet mandalas"-kirjasta.

Koska ystävänpäivä on jo niin lähellä, vinkkaankin teille vielä yhden pienen ilmaiskaavan. Nämä ehtii vielä vaikka ystäville ommellakin. Päätin nimittäin tehdä muutamille kirjanystäville kirjanmerkkejä annettavaksi ja tämä simppeli paper-piece malli on wombatquilts:n. Pienensin sydäntä muistaakseni 70 % (A4:sta A5:een) ja siitä tuli juuri passeli. Aika söpöt kirjanmerkit tuli, piti yksi säästää itsellekin, kun tytöt halusivat :).

Tästä tulikin nyt oikein tämmöinen vinkkipostaus, toivottavasti linkeistä on joillekin teille iloa ja inspiroi tilkkuhommiin. Minä lähden viemään ystävänpäiväkortit postiin ja täällä kuuluu keittiöstä sen verran kolinaa, että nuoret neidot ovat tainneet ryhtyä leivontahommiin. Mukavaa viikkoa kaikille teille ja oikein hyvää ystävänpäivää!

Narukori, köysikori... x4 ja ohje!

Pitkin syksyä olen ihaillut Instagramin puolella erilaisista köysistä ommeltuja koreja tai vateja. Ideahan ei ole mikään uusi, mutta se aina tietyin väliajoin putkahtaa enemmän esille ja nyt sain inspiksen kokeilla itsekin korien tekemistä. Kesällä 2014 olen tehnyt hieman vastaavia (mutta kuitenkin erilaisia :)), niissä olen käyttänyt räsyä, kieputettua kangassuikaletta ja korit ovat tyyliltään vähän erilaisia kuin nyt tekemäni. Käytössä kuitenkin yhä ovat ja kuvia niistä löytyy täältä. 

Koko marraskuu on ollut osaltani aivan ylibuukattu enkä ole ehtinyt käydä edes kauppojen köysi/naruosastolla, mutta onneksi minulla sattui olemaan iso paketti jemmassa musta-valkoista veneilyköyttä (jota pari vuotta sitten ostin yhtä maton punontaprojektia varten, mutta tekemättähän se siis on) ja päätin ottaa heti vähän haastetta sekä itselle että ompelukoneelle ja kokeilla korin tekemistä siitä. Materiaalina tai värina se nyt ei ehkä ole ihan suosikkini, mutta ajattelin, että siitä voisi ihan hauska kori silti syntyä ja niin syntyikin! Köysi on 9 mm vahvaa ja sitä oli 30 m, käytin lähes kaiken, ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä. Valmiista korista tuli tosi reilu, korkeus on noin 22 cm yläreunaan, kahvan alapuolelle, halkaisija ylhäältä noin 44 cm ja pohjan halkaisija noin 21 cm.

Mietin vielä tämän korin loppusijoitusta, vaihtoehtoja on ainakin kolme eli joko koiran leluille, meidän villasukkien säilytytykseen tai sitten ihan veskiin vessapapereille. Kuvasin kuitenkin lankakerien kanssa, kun ajattelin, että on kaunein niin. Ja nätistihän siihen lankakerätkin sopisivat. Ompelu sujui Husqvarnan Opalilla ihan hyvin, yhtään neulaa ei katkennut, kun laitoin suosiolla heti 90, moottori ei ylikuumentunut eikä mitään muutakaan, sillä tuo köysi oli kuitenkin suht pehmeää sisältä. Lankaa meni kyllä!

Köyden jälkeen otin kokeiluun nyörikudetta, jota olin ostanut yhden kerän tämän vuotisilta Tampereen Käsityömessuilta, halvalla kun sai. Myyjää en kyllä muista, mikä oli. Kude tuntui aika lötköltä, mutta päätin yrittää. Pyöreän tasaisen pohjan ompelu oli lötköydestä johtuen heti paljon hankalampaa ja siitä tulikin hieman suippo. Silloin sain idean, että koristelen koria hapsuilla ja ompelin väliin - ihan summamutikassa - lankalenkkejä, jotka tasasin lopuksi tupsuiksi. Tykkään tämän väristä ja materiaalista enemmän kuin edellisen korin, mutta nyörikuide ei toimi tämän kokoisessa korissa, sillä siitä ei tule riittävän jämäkkä. Siitä saa kyllä tosi suloisia pieniä juttuja aikaiseksi. Näette ihan kohta! Tämän korin koko oli korkeudeltaan noin 8 cm ja halkaisija hieman reilu 20 cm, lisäksi jätin siihen nyörit, että sen saa roikkumaan. Tässä asuu nyt tänä jouluna tonttutyttö ja lumiukko ja joulun jälkeen vien sen roikkumaan ompleuhuoneeseeni. Köykäiset puuvillalankojen jämät saavat siitä sitten kodin itselleen.

Jossain vaiheessa tätä hapsukoria tehdessä sain idean, että voisin kokeilla tehdä ihan pienet minikorit ja tehdä toisesta niistä neulatyynyn (ihan kun niitä ei olisi jo riittävästi ;)). Viime yönä heräsin 01.58 (!!!!), pyörin tunnin sängyssä, kunnes meni hermot ja päätin nousta. Kaikki eiliset kotityöt oli tekemättä, joten niitä ensin siinä hissukseen tein ja sitten neljän jälkeen aloin ommella näitä pikkukoreja. Ja voi että niistä tuli suloiset, näin pikkaisissa koreissa tuo nyörikude toimi oikein hyvin. Otin samalla teille myös joitakin vaihekuvia siinä aamun pimeydessä ja näiden vinkkien avulla jokaiselta varmasti tämmöisten korien teko onnistuu, isompien tai pienempien. Mutta ihaillaan eka nuo minikorit, sillä niistä tuli ihan mun suosikit!!

Mitäs sanotte, minusta nämä on niin söpöt :). Töpsöttelin tuon neulatyynyn tekstin ja nappikorin reunan ihan kuultoväreillä ja siveltimen avulla. Eikö ole muuten hyvä väri, ihan omalla reseptillä koulussa tehty :). Neulatyynyn tyynyosa on reilumpi ympyrä, jonka oon täyttänyt vanulla ja sitten rypyttänyt sen tuosta reunasta. Ompelin sen sitten käsin kiinni koriosaan. Tyynyosan alla on täytettä myös tietenkin. Kangas taitaa olla Art Galleryn, jos jotakuta se kiinnostaa, aika nättiä sekin.

Se, mikä musta näissä korien tekemisesssä on kivaa, on se, että nämä ovat ihan sellaisenaan jo tosi kivoja, mutta erityisesti tykkään miettiä, miten niitä voi koristella eri tavoin. Maalit ja värit, erilaiset koristeet, kirjonta, langat ja kankaanpalat eri tavoin tuonne väliin aseteltuna - ihan hirveesti vaikka mitä mahdollisuuksia ja aina saa vähän eri näköisen. Muotoa ja kokoa voi muuttaa, sellainen soikeapohjainen mulla onkin vielä muuten kokeilematta!

Toinen juttu mitä oon ihmetellyt ja ihastellut Instagramissa on tuunatut/käsintehdyt nuppineulat tai siis niiden päät! Koristeitahan ne nyt enemmän ovat, mutta aivan ihastuttavia sellaisia. Kiva lisä just vaikka kässäaiheisiin valokuviin. En tiedä, millaisiin neuloihin nuppistaiturit niitä päitä tekevät, mutta omat kokeiluni tein ihan sellaisiin lehden kylkiäisenä saatuihin sydänpäisiin, vähän pitempiin tilkkutyöneuloihin. Sydämet oli vähän epäsiistin näköiset niin aattelin, etä hyvin joutaa muutama kokeiluun. Tein omani ihan pienistä kaksinkertaisista huovanpaloista ja kirjomalla, niitä kun nyt sattuu huovutuskurssin jäljiltä olemaan. Jostain massasta tulis aivan ihania, täytyy yrittää joululomalla viimeistään testailla tyttöjen kanssa sellaisiakin versioita.

Jokohan olis sitten niiden vinkkikuvien aika? Nämä korit ei sinänsä ole mitään vaikeita tehdä, mutta muutama juttu kannattaa ottaa huomioon, jotta saa sellaisen kuin toivoo. Ensinnäkin tietty se nyöri/naru/köysi/kangaskude. Eli se ei saa olla liian kovaa, jotta ompelukone pystyy sitä ompelemaan. Napakammasta narusta voi tehdä isompaakin koria, lötkössä kannattaa sitten tyytyä reilusti pienempiin. 

Toisena on ompelukoneen neula, eli kannattaa miettiä, vaihtaisiko sen perus 80 neulan 90 tai jopa 100. Kun materiaali on päätetty, voidaan aloittaa ja se tapahtuu tietenkin pohjasta. 

Taisin viimeksi sanoa, että tavataan marraskuussa ja aika tiukille meni, mutta ehdinpäs kuitenkin. Ja tulikin nyt ekstra pitkä postaus vielä, toivottavasti siitä jollekin on iloa ja inspiraatiota. Mulla on koulukässäilyjä riittänyt mukavasti, enkä ole kotona hirveästi ehtinyt tai jaksanukaan muita kässäilyjä tehdä. Pari tiskirättiä olen virkannut ja yhdet perusvillasukat tehnyt :). Mikään joulukässäilysuunnitelma eli itselle kauniit villasukat, punaruudullinen flanellipaitis ja jouluinen tilkkupeitto ei ole yhtään minkäänlaisessa vaiheessa eikä niistä mikään taida täksi jouluksi enää valmistua, mutta sellaista se elämä välillä on :). Pari joulutyynyä aion kyllä ommella!

Toivottelen teille kaikille täällä piipahtaville oikein ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta ja toivon, että viikonloppuna ehdin tulla kurkistaan, mitä teille kuuluu ja ehkä katsomaan jotain kässäaiheisia joulukalentereita myös! Mukavaa torstai-iltaa <3

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein

Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.

Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).

Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.

Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

Jämälankaviltti

Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.

Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....