Näytetään tekstit, joissa on tunniste pojille. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pojille. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Luistelukenttien Liisoille

 
Luistelukausi alkaa eskaritytöllämme huomenna ja luistimilta uupui kassi. No, mitäpä ompeleva äiti sitten tekisi, jollei ompelisi kassia, jonne luistimet ja kypärä mahtuisivat. Samalla ompelin ahkerasti luistelua harjoittelevalle nuoremmallekin siskolle kassin. Velipoika sai oman kassinsa jo viime vuonna ja nuorimman aika on sitten varmaankin vuoden päästä, kun hän ensi kertaa luistimia pääsee kokeilemaan.

 

Eskaritytön kassiin löytyi kaapista sininen sisustuskankaan pala, luistin on tehty silityskalvoista ja itseliimautuvasta heijastinkankaasta (Sinellistä, kuten myös kapea nauha ja pilkullinen taustakangas). Valkoinen taskukangas sekä harmaa tekoturkis on kierrätetty vanhoista tekstiileistä. Näillä kankailla myös vuoritin kassin.


 
Pikkusiskon kassi ommeltiin pellavaisesta penkin päälliskankaasta ja vuoriksi se sai samaa valkoista kangasta kuin isomman siskon kassissa. Puuvillapitsi muistaakseni Keinoselta. Luistellaan - tekstin ompelin tuetulle kankaalle tavallisella tikillä (ei siis tällä kertaa mitään vapaata konekirjontaa :)).
 
Ja nuo jääprinsessojen puvut - ne ovat oikeasti vanhimmalle tytölle jo vuosi sitten tehtyjä jumppa-asuja, mutta sopivat sävyiltään niin hyvin näiden kassien kanssa, että piti ottaa kuviin mukaan. Materiaalit niihin EK:sta ja kaavat omat. Kassin kaava on myös omasta päästä.
 
Kaivoin muuten kutimetkin parin vuoden tauon jälkeen esiin. Siihen oli ihan syynsä, sillä poika pyysi minulta uusia lapasia ja häneltä niin harvoin tulee mitään toiveita käsitöiden suhteen, että piti melko nopealla aikataululla toive toteuttaa. Syntyi peruslapaset seiskaveikan Raidasta ja taitaa tuo petroolinsininenkin lanka olla jotakin Novitaa. Lapaset pääsivät heti käyttöön, vaikka raitoja ei olisi kuulemma tarvinnut olla....
 

 
Olisi kyllä niin kiva neuloa lapsille enemmänkin, mutta minulta luonnistuu vain nuo perussukat ja -lapaset, sekä huivit. Ihastelen kivoja jakkuja tytöille, mutta into lopahtaa aina siihen, että kun tekee eri langasta kuin ohjeessa niin pitää neuloa niitä mallitilkkuja ja muutella ohjeet sitten sen mukaan. Monenlaiset kavennukset ja levennyksetkin vähän hirvittävät. Yhden villatakin olen tytöille saanut aikaiseksi, eikä sitä ole edes pidetty hirveästi (no, ei se kyllä niin häävi olekaan :)). Vinkkejä aloittelijalle sopivista, hyväksi havaituista neulenutuista otetaankin ilomielin vastaan, vaikkapa ihan Nalle-langasta, sitä kun löytyy helposti tuosta lähikaupastakin.... Kesä on minulla aina enemmän sellaista virkkaus- ja neulonta-aikaa niin nythän tässä voisi jo vähän ideoita alkaa pyörittelemään mielessä!
 
Käsityöntäyteistä tulevaa viikkoa kaikille lukijoille ja vierailijoille <3

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sisko ja sen veli

 
Käsi pystyyn, kenellä alakouluikäisten ja erityisesti poikalasten äideillä on haastavaa ommella vaatteita, jotka otetaan iloiten vastaan? Täällä ilmoittautuu yksi. Vielä muutama vuosi sitten lähes kaikki paininjalan alta lähteneet vaatteet huolittiin helposti päälle, oli kyse sitten värikkäistä printtitrikoista, maastokankaista, itse painetuista dinopaidoista tai oikeastaan ihan mistä vaan. Sitten mieli muuttui eikä ne äidin rakkaudella tekemät vaatteet enää olleetkaan niitä maailman hienoimpia. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun tänä syksynä esikoiselta tuli toive, että "Etkö sää äiti vois mullekin ommella välillä jotain?"

 
Niinpä pääsimme pojan kanssa toteuttamaan graffitityylistä puseroa. Se oli omassa mielessäni pyörinyt jo pitkään, lähes siitä saakka kun osa kylän pojista vuosi sitten kiinnostui tutkimaan spraymaalauksia bussipysäkeiltä ja piirtelemään niitä itsekin, tosin ihan paperille siis. Graffitimalli googlattiin yhdessä täältä ja sitten vain kangasmaaalit esiin ja hommiin. Kuvaa tein pienissä erissä pitkin viikkoa ja viimeistelin kangastussilla. Sitten vain valmis kuva kiinni puseroon.

 

Meleerattu college on EK:n palaosastolta, hupun trikoovuori ja puuvilla, jolle kuva painettiin, omista varastoista. Hitusen muokattu kaava on Ottobren (1/11). Pojan mukaan puseroa voisi pitää e-h-k-ä jopa koulussa, joten lopputuloshan on silloin ilmeisesti onnistunut. Itse tykkään puserosta kovasti ja taisipa mieskin ohimennessään lausua siitä jonkun positiivisen kommentin.

Collegea jäi tästä pojan puseroprojektista juuri sen verran, että sain vanhimmalle tytölle reippaan arkitunikan ruusuhousujen pariksi. EK:n housukangas on odottanut jo muutaman kuukauden sopivaa paria ja tämän collegen väri oli täydellisen sopiva siihen. Kun ne kangasmaalitkin olivat jo valmiiksi levällään, päätyi tyttärenkin tunikaa koristamaan sitten painettu kuva. Ja tästä kuvasta kiitos kuuluu naapuriin, sillä tytär sai kaverisynttäreillään lahjaksi kerrassaan ihanan värityskirjan nimeltä Väritysmatka Aasiaan (Les Coloriages surprises d' Asie, Julie Camel, Charlotte Segond-Rabilloud) ja siitähän minä tämän ihanan Aasiattaren löysin. Pohja- ja mekkokangas tähän tyttöön löytyivät omasta tilkkulaatikosta. Violetti pitsi jälleen Karnaluksista. Tunikan kaava on omaa käsialaa, housujen kaavaa en valitettavasti muista. Tykkään tästäkin kokonaisuudesta tosi paljon ja saipahan kerrankin sisko ja veli sellaista vaatetta, joissa on samaa kangasta.

 
 
Isot tytöt innostuivat piirtelemään kangastusseilla ja niistä ompelimme sitten pienet tyynyt. Ne voi vaikka ottaa mukaan pitemmälle automatkalle tai viedä kesällä leikkimökkiin. Vanhin siskoista ehti jo suunnittella askartelubloginkin perustamista, missä voisi esitellä omia askarruksiaan. Jokaisen äidin mielestä ne oman lapsen piirrokset ovat taatusti ne maailman heinoimmat taideteokset ja hymysuinhan minäkin näitä hauskoja tyynyjä katselen!