Takin vuorittaminen pussiin - Coat tutorial (sorry, only in Finnish)

Vihdoinkin täältä tulee se lupaamani takin vuoritustutoriaali. Vinkkinä voin sanoa, että hyvää oppimateriaalia takkien ompelemiseen ovat vanhat takit (varsinkin ne oikeasti laadukkaat vanhat takit). Niitä purkamalla ja tutkimalla selviää niin saumanvarat, tukemiset kuin sisäkiinnityksetkin.

Tein tämän tutoriaalin siltä pohjalta, mitä olen eri vaatetusalan koulutuksissa oppinut ja mistä on tullut oma tapani tehdä takkeja. Kuvien ottaminen vaatteen eri tekovaiheista tutoriaalia varten on jotakin, mitä en oikein hallitse ja kuvien fontitkin ovat jostain syystä ihan vinksin vonksin, mutta toivottavasti tästä on teille kuitenkin apua ja se innostaa teitä rohkeasti tarttumaan takkiprojektin kimppuun. Itselle ainakin takkien ompelu on ompelua palkitsevimmista päästä.

Aletaanpa siis hommiin!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Takin ompeluun kauluksineen, taskuineen ja vuorituksineen menee helposti enemmän aikaa kuin moneen muihin ompelutöihin. Silti tai ehkä juuri siitä syystä takkien ompelu on minusta erittäin antoisaa. Takki on hyvä työ haastaa itseään uusien asioiden opettelulle taskujen, kauluksen, halkioiden ja vaikkapa piilonapituslistan avulla.

Omalla kohdallani takkiprojekti on yleensä työ, jonka suunnittelen jo mielessäni paljon tarkemmin kuin muut työt. Takin pituus ja muoto, väljyys, leikkaukset, taskut, kauluksen muoto, huppu, nappi/vetoketjukiinnitys, tampit, halkiot, koristenauhat..... niitä on hyvä miettiä etukäteen, sillä vuorin purkaminen siitä syystä, että haluaakin takkiin jotakin lisäyksityiskohtia on kurjaa ja aikaa vievää hommaa. Varsinkin aikuisten villakangastakit saattavat olla myös painavia ja hankalia käsitellä (ahtaalla) ompelupöydällä ja siinäkin tapauksessa yksityiskohdat on vaivattomampi toteuttaa, kun takki on vielä pienissä kappaleissa mahdollista asettaa tasaiselle alustalle taskujen mittaamisia ja etäisyyksien tarkistamista varten.

Materiaalit
Takkikankaana voi käyttää monenlaisia materiaaleja. Käyttäjää, käyttötarkoitusta ja esim. kankaan pesumahdollisuuksia kannattaa kuitenkin miettiä. Itse olen tehnyt vuorillisia takkeja/jakkuja mm. lakanavahvuisesta puuvillasta, vakosametista, tvillistä, satiinista, tekoturkiksesta, joustofroteesta, tikkikankaasta ja eri vahvuisista villasekoitekankaista, jotka ovat ihan lemppareitani takkiompelussa.

Itse vuoritan takit lähes aina. Jo silloin nuorena opiskelijana, kun ei varsinaisia "oikeita" työtapoja ollut, vuoritin takkejani omalla tavallani. Vuorilla on monta tarkoitusta. Se muun muassa eristää lämpöä, estää venymistä ja antaa ryhtiä takille, helpottaa pukemista, viimeistelee ilmeen ja nopeuttaa takin valmistamistakin, kun saumanvarat voi yleensä aina jättää huolittelematta.

Vuorina käytän yleensä satiinipintaisia vuorikankaita. Pääsääntö on, että joustamattomissa kankaissa käytetään joustamatonta vuorikangasta, kun taas joustavissa kankaissa vuorinkin on hyvä joustaa. Tässä pienelle tytölle suunnatussa esimerkkitakissani käytin kahta erilaista vuorikangasta, vuoritin takin etu- ja takakappaleen liukaspintaisella, hieman elastaania sisältävällä puuvillalla, mutta hihoihin laitoin tavallista liukaspintaista vuorisatiinia. Välivuorina takeissa voi käyttää esimerkiksi vatiinia, vanulevyä tai vaikkapa flanellia, jos takki sellaista kaipaa. Itse käytän välivuoria enää todella harvoin enkä tässä ohjeistuksessa siihen sen enempää puutu.

Yleisohje saumanvaroihin 
Helma- ja hihakäänne 3-4 cm, pääntie 0,7-1 cm, muut 1-2 cm
Taskujen läpät, tampit, kaulus yms 0,7-1 cm

Tukikankaat
Takkikaavan ja kankaan valitsemisen jälkeen kaavakappaleet täytyy tietenkin ensin leikata päällyskankaasta ja tukea tukikankaalla. Käytän takkien tukemisessa yleensä kudottua tukikangasta, tosin tässä esimerkissä käytin neulospohjaista, koska materiaalikin oli neulosta. Alla olevasta piirustuksesta näkee yhden tavan tukea takkeja. Tässä etukappale tuetaan kokonaan, takakappaleelta kädentie ja pääntien aluetta (tukikankaan reunan voi harkottaa saksilla) sekä helmakäänne. Myös hihakäänne, alavara ja kaulus tuetaan.

Myös lasten villakangastakeista yleensä tuen etukappaleen kokonaan, mutta nyt tässä kevyessä kesätakissa sitä en tehnyt, vaan laitoin tukikankaat vain kaulukseen, alavaraan, hihansuihin ja helmansuihin, sekä leikkaussaumoihin, joihin ompelin terenauhat, jotta neuloskangas ei venyisi terettä ommellessa. Jos takkiisi tulee taskuläppiä tms, muista silittää tukikankaat myös niihin. Tukikankaiden kiinnitykseen menee hieman aikaa, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä huolitellumman lopputuloksen saamiseksi.

TAKIN TUKEMINEN

 

Ompelu
Kun kappaleet on leikattu ja tuettu, päästään vihdoin ompelemaan! Ompele päällyskankaat takiksi. Jos takkiin tulee esim. taskuja, ne kannattaisi ehkä ommella ja kiinnittää ihan ensimmäisenä ennen muita ompeluja, niin kappaleet ovat kevyempiä ja helpompia käsitellä. Ompelen itse yleensä tässä järjestyksessä: (taskut/poikittaiset/pitkittäiset leikkaussaumat) olat, sivusaumat, kaulus ja kiinnittäminen pääntielle, hihan sauma, hihan istutus. Muista mahdollinen ripustuslenkki myös. Itse ompelen myös alavaran jo tässä vaiheessa kiinni etureunaan, pääntielle ja helmaan (kuva 1). Jätä pääntieltä ja helmakäänteen kohdalta saumanvaran verran ompelematta vuorin kiinnittämistä varten.

 

KUVA 1

 

HUOM! Tässä alavara loppuu etupääntielle, mutta jos kulmien ompelu tuntuu hankalalta, myös takakappaleelle voi piirtää alavaran (=muotokaitaleen). Se täytyy kuitenkin muistaa huomioida vuorin takakappaleen kaavoitus/leikkausvaiheessa ja kyseinen muutos ei ole näkyvissä omassa piirustuksessani (kuva 3).

Tämän jälkeen viimeistään silitän takin saumat kunnolla sekä käänteet ja kauluksen. Siisti myös langanpätkät. Välisovita ja tarkista, että kaikki näyttää sellaiselta kuin pitäisikin (kuva 2). Jos kaikki on ok, vuorin kaavoituksen voi aloittaa.

KUVA 2

 

Vuorin kaavamuutokset
Vuorin leikkaamista varten kaavoihin täytyy tehdä pieniä muutoksia, jotta vuori laskeutuu kauniisti saumavarojen yli eikä kiristä mistään. Kaavamuutokset näkyvät alla olevasta piirustuksesta (kuva 3).

 

KUVA 3



Sivusaumojen kohdalle niin hihaan kuin etu- ja takakädentielle lisätään 1,2 cm korotus. KT-saumaan lisätään 2-3 cm tasainen väljyyslaskos ja hihan pyöriötä loivennetaan syötösvaran poistamiseksi. Etukappaleesta poistetaan alavaran osuus, yläreunaan lisätään syötöstä 1-2 cm ja vuorin alaetureuna viistotaan saumanvaran pituuteen. On erittäin tärkeää, ettei tämä alavaraan kiinnittyvä vuorin sauma kiristä, sillä jos se kiristää, se näkyy päälle! Takakappaleen helma sekä hihanpituus vuorissa ovat saman pituisia kuin kyseiset kaavat ilman saumanvaroja.

Jos takissa on leikkaussaumoja, vuoria voi mahdollisesti myös yksinkertaistaa. Se ei saa kuitenkaan vaikuttaa miehustan istuvuuteen! Itse jätin tässä esimerkkitakissa etu- ja takakappaleen kaarrokeleikkaukset pois vuorista.

Nykyään piirrän vain etukappaleen vuorin kaavan uudelleen ja muut muutokset teen suoraan vuoriin leikkausvaiheessa. Muutoskohtia varten voi tehdä myös pienet apukaavaimet, jotka teipataan kaavoihin kiinni vuorin leikkausvaiheessa.

Vuorin ompelu
Ompele takakappaleen väljyyslaskosta (kappale taitettuna oikeat puolet vastakkain) kiinni vähältä matkaa niin pääntieltä kuin helmasta (kuva 4).
Ompele olkasaumat - jätä etukpl:n olkaa saumanvaran verran ompelematta niin kiinnittäminen käy näppärästi alavaraan.
Ompele sivusaumat. Ompele hihasauma, muista jättää toiseen hihaan kääntöaukko (kuva 5)! Välisilitys ja langanpätkien siistiminen.

KUVA 4

KUVA 5

Ompele hihat paikoilleen. Istutetussa hihassa on loivennuksesta huolimatta syötöstä vielä jäljellä ja vuorissa sen voi laskostaa yhdeksi laskokseksi olkalinjan kohdalle (kuva 6).

KUVA 6

Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni pääntielle ja alavaran reunaan. Itse ompelen olkasauman pätkät ensin, sitten pääntien ja viimeisenä etureunan alavaraan kiinni. Käytännössä huomaat, sujuuko kulmien ompelu paremmin vuorikankaan vai päällyskankaan puolelta, itse ompelen siltä puolelta, kummalta satun neulaamaan, mutta ompelu saattaa olla vähän helpompaa päällyskankaan puolelta. Aloita ja päätä ompeleet saumanvaran verran reunasta (kuva 7).

KUVA 7

Kuvasta 8 näkyy, miltä takki näyttää kulmien ompelun jälkeen, kun etureuna on vielä kiinnittämättä. Neulaa ja ompele vielä vuorin etureuna kiinni alavaraan. Jos vuoria alavaraan kiinnittäessä et saa ylimääräistä pituusväljyyttä syötettyä nätisti, osan voi taittaa laskokselle (kuva 9, jossa laskosta ei näy, koska sain pituusväljyyden syötettyä). Tämä on se siis se alavaraan kiinnittyvä sauma, joka ei saa kiristää, sillä se näkyy päälle!

KUVA 8

KUVA 9

 

Seuraavaksi ompelen vuorin kiinni hihansuihin. Työnnä käsi hihasta läpi ja katso, ettei vuori kierrä. Aseta saumat kohdilleen ja apukiinnitä neulalla (kuva 10).

 

KUVA 10

 

Vedä hihakappaleet helman kautta varovasti erilleen, irrota neula ja neulaa vuorin hihansuu päällyskankaan hihansuuhun (kuva 11). Tee sama toiselle hihalle. Hihansuut ovat nyt valmiit (kuva 12).



 

KUVA 11

KUVA 12

 

Vuorin kiinnittäminen lähestyy jo loppuaan! Neulaa vuorin ja päällyskankaan helmat toisiinsa kiinni ja ompele (kuva 13 ja 14). 

 

KUVA 13

 

Kuva 14



 

Tuo takki hihassa olevassa kääntöaukosta läpi. Vuori taittuu kauniisti etureunassa vuorin ja alavaran yhtymäkohdassa (kuva 15).



KUVA 15





 





Seuraavaksi tehdään sisäkiinnitykset ja hihansuiden ja helman läpitrenssaukset. Sisäkiinnitykset tehdään kainalon kohdalle joko pitkillä tikeillä käsin tai niin, että kankaasta leikataan kaksi esim. 1 cm x 4 cm pitkää soiroa. Tuo kääntöaukon kautta kainalosauman kohta ulos ja ompele soiron toinen pää päällyskankaan kainalon kohtaan kiinni ja soiron toinen pää vuorikankaan kainalosauman kohtaan kiinni (kuva 16). 

 

KUVA 16

 

Hihan ja helman läpitrenssaukset ommellaan saumavarojen kohdalta ja saumaan (kuva 17).  Esim. villakangastakeissa helman ja hihansuun tukeminen, taitteen hyvä silittäminen ja läpitrenssaus yhdessä pitävät käänteet paikoillaan, eikä niitä tarvitse sen kummemmin ommella kiinni. Tässä esimerkkitakissani neuloksen ollessa melko pehmeää päädyin kuitenkin vielä tikkaamaan helman ja hihansuut, sillä en ollut varma pysyykö taitos käytännössä kohdillaan.

 

KUVA 17



Myös olan kohta läpitrenssataan olkasuman kohdalta. Aikuisten takeissa se auttaa esim. olkatoppauksen yläreunan paikallaan pysymisessä. Tässä tutoriaalissa jäivät nyt olkatoppaukset käymättä läpi, kun mallina oli lasten takki. Osa tykkää ommella olkatoppaukset käsin, itse käytän teollisempaa tapaa eli ompelen pitkällä tikillä, löysällä langankireydellä suoraan kädentielle. Omasta mielestäni olkatoppaukset kuuluvat aina ehdottomasti aikuisten takkeihin. Niiden ei tarvitse olla mitkään isot, kun ne jo tuovat ryhtiä ja antavat olkalinjaan kauniin ja huolitellumman muodon.

 

Viimeisenä ompele kääntöaukko kiinni (tee napinlävet ja ompele napit paikoilleen). Silitä vielä takki (sekä vuorin muodostamat laskosvarat hihansuissa ja helmassa) ja ihastele lopputulosta!

 

Näette tästä mallitakista enemmän kuvia myöhemmin. Siitä nimittäin puuttuu ne napit ja täällä on torstaista lähtien ollut sellainen sairastupa, ettei ole tarvinnut ajatellakaan millekään nappikaupoille lähtemistä :). Nyt on viimeinen lapsi oksennustaudin kourissa, sitten enää jännätään, iskeekö tauti meihin aikuisiin.

 



Mukavaa viikkoa niin lomalaisille kuin muillekin!

 

I' ll be back in English in the next time :). Since Thursday all of our kids have been throwing up one after the other and I haven't been able to go and buy buttons for the coat. So, I' ll show you more pictures of it later when it's completely finished!

DIY käsinpainetut keittiöpyyhkeet - Stamped tea towels DIY

 

Uusimmasta Mollie Makes -lehdestä bongasin kivan käsinpainettujen keittiöpyyhkeiden idean. Koska joulu on tulossa, tämä oli minusta mahtava lahjaidea vaikkapa äideille, anopeille, siskoille, lasten kummitädeille ja mikseipä keittiössä viihtyville miehillekin. Pyyhkeen mukaan kun vielä virkkaa tai neuloo sopivan sävyisen tiskirätin, niin itse olisin ainakin kovin iloinen sellaisesta lahjasta!

 

Itse olen tällaisten keittiöpyyhkeiden suurkuluttaja. Minulla on äidiltä ja mummolta perityt liinat jokapäiväisessä käytössä. Olen varmaan käyttänyt niitä enemmän kuin äiti ja mummu yhteensä. Yksi roikkuu aina uunin kahvasta, toinen on leipäkorissa ja kolmas tarjottimen päällä. Niiden alla turpoavat tietysti niin pizza, pulla- kuin sämpylätaikinatkin. Osa on raidallisia, luultavasti jostain 70-luvulta ja osaan on mummuni aikoinaan kirjonut äidin nimikirjaimet. Löytyy minulta sentään muutama uudempaakin tuotantoa oleva Pentikin liina. Nyt teki kuitenkin mieli jotakin hieman jouluisempaa tai talveen sopivampaa, joten ryhdyin hommiin. Tällä kertaa halusin kokeilla kankaanpainantaa leimasimien avulla, joten kävin tarkistamassa tyttöjen leimasinvalikoiman ja tarttuihan sieltä jotakin mukaan :).

 

Tarvikkeet leimasinpainantaa varten:

 

Itse käytin näissä liinoissa Eurokankaan  Linas-pellavaa. Kuudestakymmenestäviidestä (kutistumis- ja saumanvarat mukana) senttimetristä saa kolme kivan kokoista liinaa, noin 45 cm x 55 cm. Ostin myös Eurokankaan Rips-puuvillaa, siitä ajattelin tehdä keväämmällä värikkäitä keittiöliinoja.

Kaada väriä astiaan ja tuputa sitä superlonilla leimasimeen. Ensin kannattaa testata koetilkulle, varsinkin jos haluat sekoittaa väreistä jotain tiettyä sävyä. 

Kuvioi liina haluamallasi tavalla.

Anna värin kuivua ja kiinnitä se silittämällä.

Käännä liinan reunat ja ompele. Älä unohda ripustuslenkkiä. Loppusilitys ja valmista on!

Sain lopputulokseksi kolme erilaista liinaa, yhteen pääsi Topeliuksen joululoru,

toisessa leijailevat sinisävyiset lumihiutaleet,

ja kolmannessa tuikkii kolme isoa kultatähteä. En ollut aikaisemmin kokeillut näitä kimallevärejä, joten tämän pyyhkeen pesin jo 30 asteessa enkä huomannut, että kimalletta olisi kovinkaan paljon lähtenyt irti ainakaan näin ensimmäisen pesun perusteella. Tämä kimalleväri on kuitenkin sen verran jäykkää, että tein tähden sabluunan ihan kontaktimuovista ja sormella pyörittelin värin kankaalle.

Kimalleväri ja leimasimet ostettu Sinellistä.

Nyt minua sen verran jo kutkuttavat nuo vaateompelukset, että seuraavassa postauksessa palaillaan varmaan niihin. Puikoillakin on jotakin tekeillä, valmistuvat kerros kerrokselta :). Kiitos teille kaikille siitä tasaisesta kommenttien virrasta, joita postauksiin tulee, niitä on ihana saada ja mukava lukea!

Kivaa loppuviikkoa!

 

 

Are you familiar with the Mollie makes- magazine? I just love it! I only found it in the summer and I think there are plenty of nice ideas there. I saw some lino-printed tea towels in the latest issue and wanted to try my own version - stamped tea towels.

 

I use these kind of towels every day, most of them belonged to my mom or grandma, some of them have hand embroidered initials and I guess the stripy ones are from the 1970's. Now I wanted something that suits winter or Christmas time.

 

So I made three really simple ones! One has blue snowflakes, one has three golden stars and one has a Christmas rhyme by Topelius -  a swedish-speaking Finnish author, journalist and historian born in 1818. Stamps and the gold textile colour are from Sinelli, white linen from Eurokangas.

These towels are a super nice gift idea for Christmas too. Give one to your mother, mother
-in-law, to a friend or a neighbour. Knit or crochet a dishcloth and together they make a perfect Christmas gift!

I want to thank you all international visitors and readers for your nice comments, it's a joy to read them :). Have a nice day!

 

 

DIY Maija -pehmonukke - Maija -soft doll DIY

  

Minä olen sitten aina pitänyt Mollamaijoista! Lankatukassa ja kirjotuissa kasvonpiirteissä on sellaista suloista herttaisuutta, josta tykkään. Maijat ovat monesti kotikutoisen näköisiä ja vaikka minä en kotikutoisuudesta tykkää kaikissa asioissa niin Maijoissa ne on minusta paikallaan. Lisäksi Maijat yleensä tunnistaa selkeästi omaksi suvukseen. Vaikka jokaisessa Maijassa onkin tekijänsä jälki, niissä on silti yllättävän paljon samoja piirteitä ja ihan upouuden näköistä Maijaa on minusta vaikea keksiä.

Niinpä tämä minunkin versioni on ihan tavallinen Maija - ilman raajoja vain. Inspiraation lähteenä tähän raajattomaan Maijaan toimi oma vanha nukkeni (kuva postauksen lopussa). Raajattomia hahmoja on toki ollut paljon muitakin esillä viime vuosina. Ne ovat nopeampia valmistaa, ne ovat hauskannäköisiä ja minusta ne kulkevat lapsen kainalossakin aika sujuvasti. Lisäksi jos ne ovat riittävän isoja, niitä voi käyttää tyynyinä - paljon hyviä puolia siis!  

Helmojen ja hepeneiden kotikutoisen Maija-kaavan löydät ohjeet-sivulta, josta löytyy linkki tulostettavaan versioon. Kaava on vapaasti tulostettavissa. Ompeluohjeet Maijan tekemiseen alkavat kuvan alta. Maijan pituus valmiina on noin 27 cm.

Maijaa varten tarvitset:

Tulosta Maijan kaava ja jäljennä siitä takakappale, kasvot, vartalon raidat (3 kpl) sekä etukappaleen yläosa omiksi kaavan osikseen. Muista lisätä saumanvarat viimeistään leikkuuvaiheessa, sillä kaavoissa ei ole saumanvaroja mukana!

Kiinnitä liimaharso kasvokappaleeseen. Itse kopioin kasvokappaleen ilman saumanvaroja, mutta leikkasin sen kankaasta ja liimaharsosta hieman suurempana, sillä halusin leikata kasvot oikean kokoisiksi vasta kun liimaharso on siinä kiinni.

Leikkaa muut tarvittavat kappaleet 0,7 cm:n saumanvaroilla (jos et lisännyt niitä jo kaavoihin)

Silitä kasvot kiinni yläosaan.

Kiinnitä kasvot tiheällä siksakilla.

Kiinnitä vartalon raitakappaleet toisiinsa ja ompele.

Etukappaleen osat yhdistettynä. Silitä.

Tikkaa polvekenauhat paikoilleen. Kiinnitä hiusten solmimisnauhat. Taita nauha (n. 30 cm) kaksin kerroin ja ompele paikoilleen kaavamerkintöjen mukaan

Leikkaa hiuksia varten noin 50 cm pitkiä pätkiä. Itse tein noin 20 langan nippuja, jotka ompelin  kiinni takakappaleelle. Hiuksia ompelin noin 1 cm verran alemmaksi kuin solmimisnauhojen merkit. Nämä ovat makuasioita, kuinka paljon ja alas hiuksia haluaa laittaa. Ompele kiinni kaavan keskikohdasta. Itse merkkasin kaavan keskikohdan lyijykynällä niin ei tarvinnut miettiä, meneekö hiukset suoraan vai ei. Merkit jäävät joka tapauksessa hiusten alle piiloon.

 Tikkaa muutamaan kertaan koko hiusnipun alueelta, niin ne pysyvät varmasti kiinni.

Neulaa etu- ja takakappale toisiinsa ja ompele kiinni. Muista jättää kääntöaukko kaavamerkintöjen mukaan. Varo, ettei hiukset ja solmimisnauhat jää väliin. Voit vaikka kiinnittää Maijan hiukset kiinni pompulalla ompelun ajaksi :).



Leikkaa kaarevista kohdista palat pois, niin nukke kääntyy siistimmin.

Käännä nukke oikein päin ja tikkaa vielä uusi hiusnippu kiinni etukappaleen puolelle ja sauman kohdalle niin, että sauma jää piiloon. Varmista, ettet tikkaa vahingossa myös vartaloa :).

Täytä nukke vanulla.

Ompele täyttöaukko kiinni käsin.

Tasoita tarvittaessa hiusten päät, solmi ne nauhoilla kiinni. Kirjo kasvonpiirteet (tai piirrä ne kangastusseilla). Maijan pitäisi nyt olla valmis!

Maijan vartalon peruskaavaa käyttämällä, mutta jättämällä hiukset pois, muuttamalla kasvojen muotoa, lisäämällä korvat, hännän jne. voit ommella ihan millaisia pehmoja sinulla päähän pälkähtää. Maijan kaveriksi syntyi vielä Sulo -pantteri. Sulon tein joustocollegesta ja trikoosta. Kasvot piirsin kangastussilla.

Maijan inspiraation lähteenä toimi siis oma lapsuuden aikainen vauvamainen molla, alakuvassa keskellä :). Tytöt tykästyivät näihin pehmoihin kovasti, mutta itse olin suunnitellut lahjoittavani ne Keski-Suomen keskussairaalalle Suomen suurin joululahja-keräykseen. Oletteko te muut osallistumassa keräykseen?

Inspiroivaa viikon alkua teille! Vielä on yksi tai kaksi nopeaa joululahja- ja DIY-vinkkiä tulossa, sitten palataan vaatteiden pariin :).

I have always liked rag dolls! I love the hand embroidered face and  the hair made of yarn. Rag dolls look friendly and lovable and usually so home-made :). In my opinion it's very difficult to create a rag doll that looks new or fresh because there are just some features that are so identifiable to them.

I guess I was inspired by my baby ragdoll - a doll from my childhood (the light pink one in the picture). It's Finnish handcraft (from the 1980) and I remember we were visiting some place and my parents bought it for me as a souvenir. I think my version is a bit like her but grown :)

You can find a pattern to this Mollamaija (rag doll in Finnish) by clicking here and choosing "Kaava" next to her picture. You can print the very home-made pattern if  you like! Just remember to add the seam allowances! By changing the shape of the face, leaving  the hair out and adding ears/tail you can create different kinds of soft toys. That's how I made Sulo - the panther.

I'm thinking about giving these two to some charity campaign. You can donate handmade soft toys to hospitals around Finland and the staff will give them to children at Christmas Eve. I think it's a beautiful idea and I took part in it last year as well.

I still have one or two posts to come about DIY tips for Christmas. Then I'll get back to sewing clothes! And I've been knitting here, too :).