Tulinen tunika, herttainen huivi - Tunic and scarf for me

Hei vaan kaikki! Täällä on flunssailtu, pakkailtu ompelukamppeita, jotain niistä saatu vietyä jo talliinkin uuteen tilaan, mutta mikään ei ole oikein vielä varsinaisella paikallaan. Sitten on tietysti käännetty tyttöjen huoneita uuteen järjestykseen. Kaikki on vähän niin kuin enemmän tai vähemmän levällään ja kaaos kotona sen mukainen :).

Viime viikolla alkoi ompeluttaa, olin tietysti jo pakkaillut kaikki kankaani, joten päätin tehdä jotain suht nopeaa ja helposti käsillä olevaa. Sain hetki sitten postista Handmade Style -kirjan, josta olen kuullut ulkomailta paljon hyvää. Kun Saija Pomada-blogista oli tehnyt kirjasta kaksi kaunista laukkua ja kehui kirjaa, sinetöi se omankin ostopäätöksen nopeasti. Alun perin olin suunnitellut aloittavani ihan toisesta kirjan projektista, mutta tilkkutöiden ja erityisen upeiden laukkujen lisäksi siinä on muutama tunikan kaavakin, joten päätin kokeilla niistä toista. Jouluksi tilattu Noshin flamee neulos pääsi vihdoin käyttöön sekin. Tykkään kankaan sävystä ihan hurjasti, aivan ihana tulinen tummanpunainen!

Tunikan ompelu sujui ihan kivasti, paitsi että se tuli lantion kohdalta hieman liian nafti, koska valitsin kaavakoon osittain summassa. Olen ehkä lihonut (mansikoita kermavaahdolla tänään :D)?  Kaavan mittauksen jälkeen kyllä suurensin sitä takamuksen kohdalta, mutten ilmeisesti riittävästi :). Mittataulukko on kirjassa vähän hassusti ihan viimeisillä aukeamilla, enkä löytänyt sitä vasta kun tunika oli melkein valmis. Alensin kaavassa myös tuota nyörikujan paikkaa itselle sopivammaksi. Nappeja en laittanut, koska tämä menee päälle muutenkin, sen sijaan ompelin nappilistan kiinni tuollaisilla rukseilla. 

Tykkään tunikasta ja en tykkää siitä :). Väri on todella hyvä, malli taas on parempi jollekin muulle kuin mulle. Minut se saa näyttämään suoralta pökkelöltä: häivyttää ne viimesetkin muodot yläkropasta ja vyötärökin hukkuu, kun lantionkohdalle ei jää nyt riittävästi väljyyttä. Kokeilen tätä ehkä kuitenkin vielä ihan jostakin ohuesta viskoosikankaasta ja otan riittävästi väljyyttä lantiolle, niin se voisi toimia itselläkin paremmin. Pienestä pettymyksestä huolimatta tunika on päällä nytkin, joten eiköhän käyttöä kuitenkin löydy - tämä ihana väri pelastaa aika paljon. Eikä hihatkaan ole hankalat neuletakin kanssa, joten talvellakin tätä voi pitää. 

Punaisen flameen kaveriksi bongasin muuttolaatikoistani viime kesän reissulta ostetun kukallisen viskoosin. Se vaati päästä huiviksi nyt heti. Samalla sain hyvän tilaisuuden testata jälleen Husqvarnalta lainassa olevia erikoispaininjalkoja. Koska mulla ei ollut saumuria, jossa on rullapäärme (no nyt mulla on ollut 2 viikkoa, kun sain mieheltä etukäteis synttärilahjan :)), halusin testattavakseni tuollaisen päärmejalan, jolla voi kätevästi päärmätä (ohuempia) kankaita. Testasin paininjalkaa muutamalle erilaiselle kankaalle ja vaikka tämä kiertopäärmejalka oli tarkoitettu siksakille, kokeilin ommella myös suoralla tikillä. 

Ompelun aloituskohta on aina hankalin, mutta kun alkua laittaa vähän nuppineulalla kiinni niin siitäkin selviää. Paininjalassa on vähän kuin pieni korkkiruuvi, joka auttaa kangasta taittumaan oikeaan asentoon, ohjausta se toki hieman vaatii, mutta sanoisin, että paininjalka on kuitenkin suht helppokäyttöinen. Husqvarnan sivulta päärmäysjalkoja löytyy eri levyisille päärmeille, suoralla tikillä ja siksakilla ommeltaville.  Erityisen hyvin jalka toimii juuri ohuissa kudotuissa kankaissa.

Tämä mun huivikangas on aika liukas ja halusin siitä kaksinkertaisen, jotta kumpikin puoli olisi samanlainen. Tein ensin niin, että tikkasin huivin kaksi avointa pitkää sivua pitkällä tikillä yhteen (taite ja kankaan vino langansuunta ovat siis kaulaa vasten). Sitten leikkasin parin millin päästä ommellusta reunasta ja päärmäsin reunat päärmejalkaa apuna käyttäen. Näin sitä oli helpompi ohjata paininjalan alle, ilman että toinen reuna olisi lähtenyt karkuun. Ja siistiä tuli! 

Huivihan olisi ollut ihan kaunis tällaisenaan, mutta kun se virkkuukärpänen on iskenyt muhun nyt kunnolla niin päätin tehdä jämäkerästä pitsin reunaan. No se ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin, koska jämäkerä loppui tietysti kesken reilut 15 cm ennen! 

Otin seuraavaksi ohuen kauniin sävyisen pellavalangan käsittelyyn, mutta senpäs virkkaaminen ei ollutkaan helppoa. Aikamoiseen kompromissiin jouduin nyt taipumaan tuon pitsin mallin ja leveyden suhteen, mutta jonkinlaisen piristyksen nyt sain kuin sainkin tuohon reunaan aikaiseksi. Käytin kiertopäärmeen siksak-tikkiä hyväkseni ja virkkasin aloitussilmukat suoraan niihin. Kiva huivi tuli ja kyllä se ekaksi virkattu pitsikin paikkansa löytää!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille!

Quick hi to you all! I've been packing up my things for my new sewing room and we have slept badly because of cold, but still I have managed to do some sewing and crocheting. I bought Anna Graham's Handmade Style book recently and my first project from it was this red tunic. I love the color, the fabric is from Nosh but I should have chosen one size bigger pattern from the hip area, it's slightly small as you can see. I think I'm going to give this pattern a second chance with a different fabric (and with some changes)!

I also sewed myself a scarf, I tested the rolled hem foot from Husqvarna for it and it was really good! Since I'm so into crocheting now I wanted to make an edging for my scarf. I had to do two because I ran out of yarn at the first time! I tried to do an edging from beautiful and thin linen yarn but it was very difficult to crochet - so that's why the end result is so narrow! It looks nice though. And I already have a project for the first edging so no worries.

Have a lovely Monday evening and the rest of the week!

Valmiina kesään! - NOSH SS2016

Suloisia sydämiä, reippaita raitoja, tyylikkäitä helminauhoja, vanhoja tuttuja uusissa sävyissä sekä paljon upeita yksivärisiä herkkuja tarjoilee NOSH uudessa juuri ilmestyneessä SS2016 kangasmallistossaan. 

Minulla oli jälleen kerran tilaisuus päästä kurkkaamaan hieman etukäteen Noshin uutuuskankaisiin. Halusin ommella itselleni hauskan ja helpon kesäasun, sillä totta tosiaan odotan kesää jo kovasti! Tarkoituksena oli ommella hyvinkin merihenkinen asu, sillä se teema on aina tähän aikaan kovasti ajankohtainen ja raidathan nyt vaan ovat sellaisia, joissa viihdyn hyvin. Muut kanssaompelijat olivat kuitenkin sen verran vikkeläsormisempia, että oman väriset raidat menivät itseltä ihan sivu suun, mutta sitten ihastuin sydänkuosisen Romanssi-trikoon valloittavuuteen ja päätin toteuttaa kesäisen puseron siitä. 

Jos edellisessä postauksessa oltiin kovin tyylikkäitä ja hienostuneita niin nyt onkin vähän toisenlainen meno päällä :). Settini koostuu mustasta joustocollegesta ommelluista merimiestyylisistä housuista sekä perhoshihaisesta t-paidasta, jonka mausteena toimivat tomaatin värisestä trikoosta tehdyt yksityiskohdat. Asun kolmas elementti on yhdistetty vyö-/hiusnauha. 

 

Noshin printit ovat mukavan hillittyjä ja niitä on helppo yhdistää lähes vaatteeseen kuin vaatteeseen. Romanssi-trikoosta tehty t-paitakin sopii vallan mainiosti niin farkkujen, hameiden kuin shortsienkin kanssa pidettäväksi. Kun housujen merimiestyylisen korkean vyötärön ja ankkurinapit piilottaa paidan alle, ovat ne monikäyttöisimmät ja mukavimmat perus-kesähousut ikinä. Kun korkkarit vielä vaihtaa tennareihin ja hiusnauhan siirtää vyöksi, on asukokonaisuus aika erinäköinen.

A-linjaisen, melko lyhyen t-paidan kaava on omaa käsialaa. Merimieshousuihin olen ottanut apuja Burdasta, kaava löytyy lehdestä 11/2015. Materiaalista johtuen olen kuitenkin muokannut kaavan väljyyttä sekä toteuttanut sen teknisesti hieman eri tavalla kuin lehdessä. Katkaisin myös lahkeet mittaan, jossa itse viihdyn kesäisin parhaiten! Kevät toi onneksi myös ankkurinapit kauppoihin, ette uskokaaan, kuinka montaa kertaa olen niitä jo käynyt etsimässä talven aikana. Napit ovat Keinoselta. 

Käykäähän inspiroitumassa Noshin uutuuskankaista netissä tai upouudesta naistenmallistosta vaikkapa vaatekutsuilla. Eikö olekin ihanaa, kun kesä on jo lähes nurkilla eikä tarvitse enää verhoutua paksuihin vaatteisiin päästä varpaisiin. Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Kankaat saatu Noshilta yhteistyön merkeissä

Hello! Are you ready for summer? I am! I had a pleasure to get some new Nosh fabrics in advance and I wanted to sew myself a fun and relaxed but feminine summer outfit. 

I fell in love with the cute heart print called Romanssi (= Romance) and turned it into an adorable a-lined t-shirt with triple flutter sleeves. I think it will look nice with shorts and  a skirt as well. For the details I chose the tomatoe colored jersey. The pattern for this shirt is my own. 

I love sailor style clothes but I never had sailor style trousers yet! When I found the pattern in Burda 11/05 I decided to give it a try. Because of the material which is black stretch college I needed to do some changes to the pattern. I also shortened them because this is the lenght I like to wear in the summer time. The trousers are very comfortable and they look like a basic trousers when the high waist and anchor buttons are hidden under the shirt. 

The new NOSH SS2016 fabric line has just been released. Go check it out on their webshop and get inspired by the lovely and organic quality fabrics! 

Kaunis kevättakkini mun - Spring coat for me

Heippa taas ystävät siellä ruudun toisella puolella <3. Arvaattekos mitä? No arvaatte tietenkin otsikosta ja kuvasta, että mulla on siis uusi itse tehty kevättakki! Jippii!!!!

Viime syksyn villakangastakkionnistuksesta johtuen innostuin haaveileen myös uudesta kevättakista. Kymmenen vuotta hyvin palvellut musta kotimainen trenssi olisi toki ollut kovin ajankohtainen nyt, mutta näin keväällä mieli teki kovasti jotakin vaaleampaa ja pehmeämpää sekä tietysti jotakin naisellista ja kaunista. Pari viikkoa sitten muihin projekteihin kaava-apuja etsiessäni käsiini eksyi aika lailla vuoden takainen Burda (5/15) ja siellähän se sopiva takkikaava näytti olevan - kaava, johon suorastaan hullaannuin! Kauniit leikkaukset ja upeat yksityiskohdat lumosivat mut täysin.

Tällä viikolla pääsin sitten Eurokankaaseen etsimään sopivaa kangasta. Omia ajatuksia lähinnä ollut kangas löytyi melko pitkän kiertelyn jälkeen vihdoin sisustusosastolta, verhoilukankaiden joukosta. Toivoisinkin enemmän verhoilukankaille tyypillisiä pintastruktuureja tai sidoksia omaavia kankaita, mutta siis laskeutuvampia ja hieman ohuempia vaihtoehtoja erilaisin sävyin myös vaatepuolen valikoimiin. Niistä syntyisi aivan ihania rentoja jakkuja viileisiin kesäpäiviin tai sitten talvikäytöön.

Takkia tehdessä tajusin, kuinka olenkaan kaivannut tänä vuonna tällaista projektia. Projektia, jossa on jotain tuttua ja paljon erilaisia tekovaiheita, mutta kuitenkin sopivasti haastetta ja kehittymisen mahdollisuus. Lisäksi se oli vaateompelua, laji, joka on ollut mulle aina se lempilapsi, mutta jota olen viime aikoina joutunut vähän väkisinkin "tukahduttamaan", ettei tulis ihan hirveää ylituotantoa tänne kotiin. Vaikka takki oli jo malliltaan melko haastava, haastavinta oli silti tuo kangasvalinta, sillä se oli todella rispaantuvaa ja noissa poimutetuissa kohdissa melko raskastakin käsiteltävää. Paremmin varmaan tuossa näyttävässä kauluksessa sekä poimutetussa helmassa toimisi ihan vaatetuskangas, mutta ei tämäkään nyt susi ole. Arvaatteko muuten, mikä kauluksessa on tukimateriaalina? Tylli!

Tykkään takista tosi paljon! Se on näyttävin takki, mitä mulla on ollut aikoihin, mutta tarkoitus olikin tehdä "ihan kunnon takki". Plussaa myös siitä, että sitä voi pitää juhlakäytössä, Suomessa kun valitettavasti välillä kesälläkin tarvitsee sitä takkia juhlissakin. Arkena se taas menee kivasti farkkujen kanssa.

Näiden kuvien myötä hyppään myös mukaan Sirpukan solmuissa -blogin kuvahaasteeseen, jossa kannustetaan viemään käsityötuotokset kuvattavaksi pois siitä tutusta ja turvallisesta kotipiiristä. Kuvauspaikka ei ollut itselle täysin uusi, sillä joskus olen ottanut ison rakennuksen toisella laidalla ja ihan katutasossa muutaman blogikuvan. Silloin kuvaussessio jäi kyllä melko lyhyeen, kun perheen vanhin neito löysi autosta nippusiteen ja kiristi sen vahingossa sormensa ympärille vähän turhan kireäksi sormukseksi! Nyt kuvaajana toimi perheen keskimmäinen neito ja katselimme rauhassa uusia kuvauspaikkoja rakennuksen  sisäpihalta. Tänne Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen sopukoihin täytyy mennä ottamaan kuvia myös jonain kauniina kesäpäivänä.

Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille. Tämä rouva vaihtaa nyt römppävaatteet päälle ja lähtee siivoilemaan :). Näemmekin seuraavan kerran jo melko pian ja silloinkin on tiedossa naisellista menoa, mutta kuitenkin vähän erilaisissa tunnelmissa!

Hello! Some weeks ago I ran into the most beautiful coat pattern in Burda (5/15)! It was love at first sight and I knew I just had to do it. It was a project I had been waiting for - a bit of something familiar, a bit of challenge and a piece of cloth I would actually need!

I didn't have any suitable fabrics in my stash so I had to go fabric shopping in Eurokangas. It was quite hard to find what I was looking for, since we just don't seem to have many clothing fabrics like that here where I live. I could find some which I loved the structure or surface but I didn't like the color. Or then the fabric was just way too stretchy. So the fabric which I chose is actually meant for upholstery! Clothing fabric would have worked better in the wide and a bit pretentious collar and also in the gathers in the waistline. The upholstery fabric also frayed a lot and that caused me some trouble. But in the end, I think this coat looks beautiful and I love it!

Have a  good Sunday!

The villasukat (ja neule ommellen) - Woolen socks and a pullover

Onpa mukavaa olla täällä taas, sillä vihdoinkin minulla on jotakin näytettävää teille! Ihmeiden aika ei ole nimittäin ohi ja olen saanut kuin saanutkin neulottua itselleni villasukat. Eikä ihan mitkä tahansa villasukat, vaan pitkät kirjoneulesukat! Se on melkoinen saavutus ihmiselle, jonka neulomisinnoistus hukkui siiihen vaatehuoneen villasukkamereen noin kahdeksan vuotta sitten. Ennen nimittäin neuloin joka syksy itselleni vähintään yhdet villasukat. Lapsien myötä villasukkia alkoi ilmestyä perheeseemme kuitenkin niin paljon, että villasukkalaatikossa vellova ylitarjonta vei innon neulomiseen lähes kokonaan. Vuosien saatossa laatikkoon on kuitenkin tullut hyvin tilaa, niinpä olen sitä kunnon sukka-inspiraatiota tässä odottanut jo pitemmän aikaa.

Kolmisen viikkoa sitten se vihdoin tupsahti kuin tyhjästä ja päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla riittäisikö itsellä sinnikkyyttä kokeilla erästä Upeat kirjoneulesukat-kirjan sukkamallia. Kirja sisältää omasta mielestäni tosi kauniita malleja, jotka perustuvat klassisiin perinneneulemalleihin. Neulomani sukat ovat Fair-saaren kukka- ja ristikuvioiset sukat, ja niistä tuli ihanan lämpöiset ja pehmeät. Ehkä hivenen reilut, mutta mahtuupa sitten paksumpikin sukka lämmittämään lähes aina palelevia varpaitani. Ei ne ihan virheettömät ole, mutta en anna sen lannistaa iloa lopputuloksesta. Hyvä minä!

Lankana käytin Novitan seiskaveikkaa, joka on hieman vahvempaa kuin kirjassa käytetty lanka. Sukistani tulikin hieman pidemmät varresta ja toisaalta taas jalkapöydästä tuli hieman sitten lyhyempi kuin mallissa. Sukan kärki pääteltiin silmukoimalla, enkä nyt ole ihan varma tajusinko täysin vieläkään, miten se tehdään. Toisen sukan sain kyllä kerrasta suht siistin näköiseksi, ekan kanssa purin useampaan kertaan ja kokeilin silmukointia sekä neulalla että puikoilla. Itse tykästyin enemmäm tehdä sen neulalla, käytin siihen tätä ohjeistusta. Kirjoneuleessa hankalinta oli ehkä tuon OXO-kuvion neulominen, mutta toisen sukan kohdalla sekin sujui jo joutuisammin.

Sukkien pariksi sain inspiraation ommella itselleni keskivahvan villaneuleen Eurokankaan villa-polyamidisekoituksesta. Yhdistin siihen ihanaa Libertyn puuvillakangasta, jota tilasin aiemmin Karuselli-kaupasta. Käytin sitä helmaan, nepparilistaan, kyynärpaikkoihin ja pääntien ja hihansuiden huolitteluun. Nättiä kangasta jäi vielä jemmaan helletopin verran tai tyttöjen juttuun. Olen kaivannut tällaistä keskivahvaa neuletta vaatekaappiini ja tästä tuli aika kiva. Neulos tuntuu olevan vain melko venyävää ja saattaa olla, että hihoja täytyy kaventaa vielä uudemman kerran. Toisaalta halusinkin tästä sellaisen löysän ja rennon, jonne mahtuu pitkähihainenkin alle, mutta rajansa nyt kaikella kuitenkin! Kaavapohjana oli Burdan pusero, mutta eipä siitä taida hirveästi olla jäljellä mitään.

Täällä nautitaan vielä hetki koko perheen yhteisestä hiihtolomasta. Mukavaa loppuviikkoa kaikille, oli loma sitten loppumassa tai vasta edessä päin!

Eurokangas yhteistyö/villaneulos

Hello, so nice to be blogging again when I finally have something to show you! And that is WOOLEN SOCKS - yippee!

I used to knit a lot woolen socks but when we had kids we started to get them a lot from relatives and it kind of lead to an oversupply both in my and kids case. I somehow stopped knitting and never really got back to that, since it was the socks apparently which I enjoyed knitting. Now I can see the bottom of my woolen socks box and I've been waiting for that inspiration to come! And it finally arrived on a gray and lazy Sunday almost three weeks ago. 

I am a craft book hoarder and of course there' s a beautiful sock book on my shelf just waiting for moments like this. The pattern is from the book Country Weekend Socks by Madeline (what a beautiful name by the way ;)) Weston and it has so many pretty sock patterns with tradiotional features. The book is such a pleasure to look at but I wouldn't recommend the patterns for a beginner knitter. 

Anyway when I got the socks ready I decided to sew a mid weight pullover for me. I wish I could actually knit a pullover for me one day, but I don't think that's going to happen very soon. The cable knit is from Eurokangas and I mixed it with Liberty's Pepper print. I think it turned out nice. I know it's March already and I should probably be thinking summer wear but it was so cold today and I was really happy I had a new pullover! I started with Burda pattern but I added all those Liberty details to the pattern and for some reason this knit is very "elastic" so I'm afraid I have to narrow a bit the sleeves again.

We have been on a winter holiday this week - whole family! It's been great. I'll see you again - hopefully next week :).

Helmimekkoja, mekkohelmiä - Every day dresses for winter

Scroll down for English 

Ei kai vielä tarvitse kesämekkoja esitellä, onhan sentään vasta helmikuun alku ja talvimekoille vielä tarvetta. Pari viikkoa sitten läksin tänä vuonna ekaa kertaa Eurokankaaseen hakemaan vanua tyttöjen tilkkupeiton väliin. Samalla ajattelin katsella itselleni jotakin mukavaa, pehmeää ja lämmintä mekkokangasta ruskean sävyissä. No, ihan kuvitelmieni mukaista kangasta ei sattunut tällä kertaa löytymään, mutta kaksi muuta mukavaa vaihtoehtoa kuitenkin. Niistä ensimmäinen päätyi mekoksi lähes heti ja toisen sain hitaasti mutta varmasti tehtyä tässä lasten ja omien sairastelujen välissä.

Kummassakin mekossa on käytetty kaavapohjana Burdasta (9/12, mallit 106-108)) löytyvää hyvin simppeliä mekon/puseron kaavaa. Olen vähän muokannut mekkojen hihojen leveyttä, kaarrokkeita ym yksityiskohtia, mutta runko on siis aivan lehden mukainen. Burdan kaavoja käyttäessäni kopioin monesti mekon yläosan koossa 36 ja vyötäröstä alaspäin koossa 38, näin ne istuvat omaan vartalooni yleensä melko hyvin. Tykkään käyttämäni kaavan rakenteellisista yksityiskohdista, sivusaumasta vyötärön alapuolelta lähtevistä muotosaumoista sekä takakappaleelle muotoa antavasta KT-saumasta. Se on ehdoton minulle myös neulosvaatteissa, jos en halua tehdä ns. makkarankuorta tai löysää vaatetta, vaan kevysti vartaloa myötäilevän vaatteen eli sellaisen, jossa tiedän viihtyväni parhaiten. Näihin hieman vahvempiin, ei ihan hirvittävästi joustaviin, neulospohjaisiin kankaisiin tämä kaava sopi tosi hyvin. Raidallisessa mekossa vielä korostin saumoja päällitikkaamalla ne.

Aika lailla vuosi sitten huokailin Etsyssä hyvin samanlaista kangasta kuin tämä raitamekko. Kangas on siis kaksipuoleista tikkivanua, jonka erilaisilla, mutta täysin samansävyisillä pinnoilla voi leikitellä niin paljon kuin mielikuvitus antaa myöten. Tätä oli nyt tullut Eurokankaaseen tummansinisen, tummanvihreän ja tämän poltetun oranssin sävyisenä ja se heti lähti minun mukaani. Kunpa sitä tulisi vielä joissain vaaleammissa pastellisävyissä, niistä tulisi nimittäin aivan ihanat kylpytakit perheen nuorelle naisväelle. Ja beigenä ostaisin kyllä itselleni ja tekaisisin siitä loppukesäksi jonkun ihanan jakun.

Kuten kuvista näkyy niin itsellä nyt ei se mielikuvitus hirveästi laukannut kangasta ommellessa vaan melko perusmekon halusin. Laitoin vielä turvallisesti tuon raidallisen puolen päälle, kevättä kohti kun mennään niin kaipaa sellaista reipasta meininkiä ja raidathan sellaisia on. Melkoinen kohdistaminen oli kyllä näin kapeissa raidoissa, mutta onneksi on ystävämme harsinlanka ja ompelukoneen pitkä tikki, joilla voi varmistua kohdistuksista. Pääntie on tehty muotokaitaleen avulla ja hihat olen kääntänyt, hihasauman kanssa tietysti piti vähän kikkailla ettei saumuriommel käänny tuohon päälle. Hihakäänteen osuus onkin siis ommeltu tuo yksivärisempi puoli vastakkain, jolloin sauma jää tuonne piiloon käänteen alle. Tykkään kyllä tästä mekosta tosi paljon, hirvittävän monikäyttöinen ja niin ihanan pehmeä ja leppoisa (vaikka kangas 100 % polyesteriä onkin).

Toinen samalla kaavalla tehty mekkotapaus onkin sitten hieman vaaleampi ja kimaltavampi olemukseltaan. Kumpikin kangas on löytöjä Eurokankaaan palalaarista ja kun ne passasivat niin hauskasti yhteen niin piti alkuperäsitä mekkosuunnitelmaa muuttaa. Kävin tällä mekkosella jo yhdet kastejuhlat juhlimassa, vaikka en mekkoa varsinaisesti juhlakäyttöön tehnytkään vaan ihan arjessa pidettäväksi. Tuo korallinsävy on vaaleista sävyistä ehkä ainoa beigen ja ihan valkoisen lisäksi mitä edes voin kuvitella käyttäväni, on kyllä ollut yksi suosikkini jo ihan lapsesta saakka, vähän vaan unholassa viimeiset vuodet ja nyt taas innostuin siitä kovasti.

Ja jos ihmettelette, että mitä ihmettä tuo kännykkä näissä kuvissa tekee niin ostin itselleni joululahjaksi uuden kameran ja sehän on niin hieno tapaus, että saan kännykkäni siihen kaukolaukaisijaksi. Ekat blogikuvat nyt itsestä itsekseen otettuna uudella kameralla ja kun en nyt suoraan sanottuna keksinyt, miten olisin järkevästi käsiäni noissa kuvissa pitänyt, niin ajattelin että olkoot kännykkä näkyvissä sitten ihan tarkoituksella (ja ihan nurin päin tuossa yhdessä kuvassa :D). Kuvaa varmaan ihan hyvin tätä meidän nykyaikaa muutenkin :).

Näistä tuli kyllä ihan mahtavan kivat mekot, ihan helmet :). Nähdään täällä taas varmaankin ensi viikolla ja Instagramin puolella kuulumisia hieman useammin!

 

 Yhteistyössä Eurokangas.

Ps. Arvontaan ehtii vielä osallistua! Löytyy edellisestä postauksesta :)

Hello! About wo weeks ago I did my first fabric shopping this year. We still have a lot of snow and I wanted to sew myself some new every day, easy to wear winter dresses. I found these nice and soft fabrics from Eurokangas and decided to use Burda' s pattern (9/12, models 106-108) to create these simple looks. I did some changes as my style is, but the base of the pattern is as it was in Burda. I usually choose size 36 from the bust and 38 from the waist and hips and that way I can ensure that the pattern fits me quite well. I really like Burda's patterns and the versatility the magazine has to offer. Lots of everything for a beginner and an advanced sewing person. I really like both of these dresses a lot!

I bouhgt myself a new camera as a Christmas present. I love it already and I have lots of things to learn but what I also like about it is not only Wi-Fi- connection but that I can use my phone as remote shooting. That's why my phone is on the photos, I really didn't know where to hide it reasonably in all of those pictures. Besides when ever I go nowadays I can see people staring at their phones, so why not me here ;).

Hey, there's a notebook giveaway still going on the previous blogpost, make sure to check it out! Bye now!

Hyvää Joulua uudessa mekossa - Merry Christmas

Helmojen ja hepeneiden ompelimoon on laskeutunut jo joulurauha. Viime viikolla valmistin muutamia erityisen rakkaudella ja huolella tehtyä joululahjoja ja muutama joululahja valmistunee vielä ennen joulua muunlaisin tekniikoin. 

Näin vuoden lopussa on hyvä aika jälleen kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä siellä ruudun toisella puolella ehkäpä mieleenpainuvimmasta blogivuodesta ikinä. Olen saanut tämän vuoden aikana sadoittain upeita, kannustavia kommentteja, joiden siivittämänä olen ommellut ja tehnyt vaikka mitä! Olen päässyt tapaamaan osaa teistä ihan kasvotusten ja olen ollut mukana kivoissa yhteistyöjutuissa. Erityiskiitokset Kannelille, Hanna Mi:lle, Villa Pipolle, Pizzicatolle, Eerikalle, Pikkuakalle, Tarjalle, Saijalle, AnniK:lle, Mandalle, Angelalle, Annielle, Sannalle, Raisalle, Pirjolle, Maijalle, Hieno tar:lle ja monille monille muille siitä, kun elätte tätä käsityöelämää kanssani ja jaksatte käydä kommentoimassa täällä käsitöitäni. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin tämän ihanan harrastuksen myötä <3. Ja kiitos, että jaatte sitä käsityöinspiraatiota itsekin roppakaupalla ilokseni. Jaksan aina hämmästellä tätä taitavien naisten määrää maailmassa, pidetään käsityölippu korkealla ja viedään käsityön iloa riemuineen ja niine välillä eteen tupsahtavine ryppyineenkin eteenpäin!

Kiitos myös Noshille, Husqvarna Viking Suomelle, Eurokankaalle, Almandiinille jaTikkiäiselle mahtavista yhteistyötilaisuuksista ja Kodin Kuvalehdelle ja Oliver + S -blogille unohtumattomista hetkistä. 

Loppuvuoden juhliin valmistin itselleni tyttömäisen mekon tummansinisestä trikoosta ja Eurokankaan palaosastolta syksyllä löytyneestä kultapallotyllistä. Kaava on omaa käsialaa ja mekko kovin omannäköinen. Vain se kultainen tere jäi puuttumaan tuosta saumasta, sillä vasta tänä aamuna keksin, miten olisin saanut joustavan tereen mekkoon (käyttämällä pyöreätä kuminauhaa trikookantin sisällä) :). Myös perheen pienin neiti sai oman joulunpunaisen mekkonsa viikonloppuna Ek:n juhlavasta kankaasta. Nyt olemmekin sitten kaikki naiset valmiina vastaanottamaan joulun ilon uusissa mekoissamme. 

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavia ja rauhallisia joulunaluspäiviä ja ennen kaikkea hyvää joulua!! Nähdään ensi vuoden tammikuussa ainakin salaisten joululahjojen, blogiarvonnan ja erikoistekniikkakoosteen parissa.

Viettäkää ihana joulu rakkaittenne parissa!


It's time to wish you Merry Christmas and thank you for this unforgettable blog year!  So Thank you, thank you for all the inspiration, comments and just everything nice this hobby brings in life. 

For Christmas and New Year I made myself a girly dress, I just love the combination of gold and navy. The soft tulle is from Eurokangas. And as you can see I made a dress for our youngest as well, with red and some gold sequins you can never go wrong can you. The red fabric is from Eurokangas as well and both patterns are my own. 

I'll be back blogging in January so we'll meet soon again. Now I just want to start enjoying the Christmas time with the kids, because it's always so special. 

Merry Christmas to all of you!!

Epätyypillisten elementtien mekko - The unusul dress

Mokatessaan jonkun ompeluprojektin täydellisesti antaa se hyvän tilaisuuden kokeilla jotakin ihan muuta, erilaistakin, kuin yleensä on tapana. Itse turmelin tässä noin kuukausi sitten tekonahkahameen alkuni, kun ohjeet huonosti lukiessani (tai jotakin) onnistuin leikkaamaan hameen etukappaleelle halkion aivan väärään paikkaan. Burdan hauskannäköinen hamekaava täytyy siis laittaa kokeiluun joskus toiste  - viisaampana ja vähän vanhempana.

Keinonahka ei ole oikein ollut mun juttu, ei vaatteissa eikä kengissä, mutta tänä syksynä on pari keinonahan palasta jostakin kumman syystä eksynyt mukaani Eurokankaasta. Kun se eka hameversio tuli nyt pilattua, ajattelin kuitenkin kehitellä hameen palasista jotakin muuta. Idealamppu ei meinannut millään syttyä, kunnes viime viikolla tämän yllättävän talven tulon ja Japanese Sewing Week:n seurauksena päässä alkoi vilkkua (Tuo viime viikolla toteutettu Japanese Sewing Week oli muuten blogikiertue, jossa bloggaajat ympäri maailmaa ompelivat lapsille tai itselleen vaatteita japanilaisista kaavakirjoista. Viikkoon liittyy myös arvontoja sekä link up -party, johon voi linkittää tämän vuoden aikana ompelemiaan juttuja Japanilaisista kaavakirjoista. Jos haluatte osallistua arvontoihin tai vaikka käydä ihailemassa tuotoksia niin helpoiten se onnistuu visiteeraamalla ensin idean takana olevan portugalilaisen Saran sivuilla eli täällä).

Kiertueen blogeja lukiessani tykästyin japanilaisen Emin postauksessa olleeseen suoralinjaiseen mekkoon ja ajattelin, josko jotakin samantyyppistä voisi kehitellä myös itselle talveksi. Läksin kangashyllylleni katsastamaan vahvempia kankaita sekä etsimään sopivaa kaavaa. Hetkeä myöhemmin olivatkin materiaalit itselleni epätyypillisten elementtien mekolle valmiina.  

Epätyypilliselle siksi, että lähes kaikki tässä tunikamekossa on sellaista, joita ei minun päälläni normaalisti nähdä. Suora laatikkomainen malli, raglanhiha, kylmä väriyhdistelmä ja keinonahka. Mekon minimitta on sentään tuttua minua, tosin villasekoitekankaan määrän vuoksi mekosta ei olisi pitempää saanutkaan, olisin kyllä muutaman sentin pidentänyt, jos varaa olisi yhtään ollut :). Kaavana käytin Suuri Käsityölehdessä (elokuu 2015, mallit 8 ja 9) ollutta paidan ja mekon yhdistelmää, joissa on siis sama kaavapohja. Taakse halusin pienen halkion ja ajattelin ensin laittaa sinne jonkun mummultani perityistä iki-ihanista isoista kauniista napeista, mutta nauhat houkuttelivatkin enemmän. Keksin vielä tehdä tekonahan paloista pienet lehdet nauhan päihin. Minusta ne käpristyvätkin aika kauniisti tuolla mekon takakappaleella ja tuovat vähän herkkyyttä ja ripauksen tyttömäisyyttä muuten aika suoraan ja sileään mekkoon. Mekon kankaat ovat tänä ja viime syksynä Ek:n palaosastolta hankittuja. Kuvaajana toimi reipas 5-vuotiaamme (aluspaidan sävy on oikea noissa isoissa kuvissa, joissa näkyy kasvoni ;)).

Lapset harvemmin kommentoivat vaatetustani, mutta vähän nauratti, kun poika eilen koulusta tullessaan kysyi, että "mitä sulla on oikein päällä?". Täytyy tunnustaa, että kysymys ei tullut ehkä kaikkein mairittelevammalla äänellä. Joten mitäs tästä nyt pitäisi päätellä - että tämä päällä kovin mukavan tuntuinen ja lämmin tunikamekkonen ei ihan täysin miellyttänyt nuoren herran esteettistä silmää (tai sitten äiti vain näytti oudolta ;)).

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! 

Today I'm going to show you a tunic dress that is very unusul style for me. But let me tell you first why I ended up doing it. About a month ago I was supposed to sew me a leatherette skirt by using this Burda pattern. I totally ruined it because of the slit I cut to a wrong place of the front piece. I wanted to use the black leatherette pieces for something else but I didn't have any good ideas. 

At the end of last week winter totally arrived in Finland basically in two days - oh boy, we have snow!! It was also Japanese Sewing Week and when I saw Emi's dress I thought I could sew something a bit similar for me too but it should be suitable for winter as well. I remembered my ruined leatherette skirt and started looking for a matching fabric for that. I found the wool blend fabric which I had bought about a year ago as a potential coat fabric for my school girl but we ended up using another anyway. So I thought why not to give it a try? And that was basically the story of this dress.

I mixed two patterns from Finnish Suuri Käsityölehti -magazine to draft it and the fabrics are from Eurokangas. As Emi's dress had such a beautidul bow in the back I wanted to make a slit in the back too. I didn't have any pretty matching ribbons so I just used the leatherette and decorated it with two little leaves. I think it looks quite nice.  

But why is it so unusual style for me? Well firstable it has raglan sleeves that I hardly ever use on me. The other major thing is the shape of this dress, it's very loose and boxy and to be honest I don't think it's the best style for my body shape. That's why I always avoid dresses or shirts like that. And the third is the colors, I use black with red and I use purple with brown but purple and black together is quite a cold color combination for me especially near my face and I guess I'm just afraid I look very old and tired :). At this age I usully like to wear warm tones because I know that they work best for my natural hair/skin and eye colors. Despite of all these things I just wrote I'm still going to wear this tunic dress a lot because it's very comfortable and I like it. So at least sometimes it's worth trying something new and totally out of my comfort zone (even though my son when seeing this asked me in a specific tone of voice that what on earth I am wearing :)). Have a nice week!