Villatossuja - Woolen booties

Tytöt ovat toivoneet syksystä saakka tossuja, siitä lähtien kun tein itselleni nämä. Keväällä löysin sattumalta kirjastosta Elsebeth Gyntherin lastenkaavakirjan, jossa oli lasten tossukaava. Kopsasin kaavat talteen ja nyt vihdoin tytöt saivat toivomansa tossut itselleen.

Tossujen päällimateriaalin olen leikannut vanhoista villapaidoistani (jotka jo aiemmin olin tahallaan pessyt liian kuumassa, jotta ne vähän huopuisivat). Tummanpunaisten tossujen vuorina on kangasta miehen kauluspaidasta, kuten myös vinokaitale tossujen suulla. Toisten tossujen vuorina on vanhaa vauvojen bodya ja nauhoiksi löytyi pöytäliinakangasta. Tossujen pohjaksi löytyi tekoturkista tilkkulaatikosta - "nahkapuoli" ulkopuolelle ja ihanan pehmeä turkis varpaita lämmittämään. Halusin tossuista hyvin pehmeät, joten en tukenut niitä laisinkaan. Tosi pehmeät niistä sitten tulikin, aivan kuin sukat.

Olen ennenkin tainnut kertoa, että pidän kovasti käsin kirjonnasta ja reilu 10 vuotta sitten sitä tuli harrastettua enemmänkin. Erityisen kiinnostunut olen villakirjonnasta. Kaivelin mummulta saaneet kirjontalangat esiin ja kirjoin tossuihin muutamia simppeleitä kuvioita. Ne piristivät mukavasti tossuja!

Vanhin tyttömme on kovasti innostunut ompelusta. Barbeille on syntynyt vaatteita ja peitteitä, nyt kuitenkin hän innostui tekemään pieniä hahmoja kierrätystilkuista. Tulitikkulaatikon kokoisen tytön sai yksi parhaimmista kavereista, isomman Hertta-nuken sai pienin sisko :) Onhan nuo aika lutusia!

Girls have asked me to make them booties since autumn. I went to library and borrowed a book by Elsebeth Gynther and found there some cute patterns.  Booties are made from my old woolen sweaters. To make them look nicer I embroidered some simple motifs. I really like embroidering by hand, it' s something I'm very interested in and would like to learn more.

Our oldest daughter is very interested in sewing, she made these little dolls. One she gave to a friend and the other for her little sister. They look pretty sweet :)

Pitsihameita ja hellemekkoja - Kuvansiirtomenetelmät -kurssin antia 2

 

Kevät on tullut hurjaa vauhtia ja minuunkin iski tällä viikolla joku ihme kevätsiivo-kärpänen! Olen käynyt laatikoita ja kaappeja oikein kunnolla läpi ja siivoillut ja siistinyt paikkoja vähän joka puolella taloa. Perjantaina pidin taukoa siivouksesta ja pääsin sitten vähän kuin varkain ompelemaan kun isommat lapset olivat kavereiden luona ja nuorimmaiset nukkuivat päiväunia. Tämän viikon ompelukset ovatkin olleet tällaisia pikasurautuksia, kun olen tosiaan innostunut pitkästä aikaa virkkaamaan iltasella. Minulla oli taannoiselta kuvansiirtokurssilta muutama siirtopaperin avulla kankaalle siirretty kuva jäljellä ja ne pääsivät työn alle. Niistä sitten syntyi romanttinen ja vähän juhlavakin pitsihame sekä hellemekko Arielin tyyliin.

Keskimmäisen tytön keijut pääsivät tosiaan lentelemään vaaleasävyiseen hameeseen. Vaalea kangas on puuvillasatiinia vanhasta verhosta ja päällä oleva, hieman joustava pitsi Eurokankaan palaosastolta - vanhimman tytön oloasu-projektista jäänyttä. Sen kummempaa kaavaa tässä ei ole, vaan tein hameen kankaanpalojen riittävyyden mukaan.



Pitsikankaan reunaan laitoin Karnaluksin alusvaatekuminauhaa niin lopputuloksesta tuli vähän viimeistellympi. Tyttömäinen rusetti kimallenapilla vyötärölle sekä muutamia paljetteja sinne tänne, niin johan tuli säihkettä :). Tässä hameessa minulla on muuten kaksi paljettia päällekkäin (alla vaalea ja päällä hieman pienempi vihertävä),  jotka olen kiinnittänyt vaaleanpunaisen siemenhelmen avulla. Tytön vaatekaapista löytyi Creamien paljettipaita ja Benettonin keeppi yhdistettäväksi tähän hameeseen - näistä syntyi yhdessä mielestäni aika söpö kokonaisuus!

Tulevan kesän hellekelejä odotellessa ompelin vanhimmalle tytölle raikkaan turkoosin rantamekon. Helmassa on kopio tyttären piirtämästä Arielista ja Pärskystä. Ette muuten ikinä usko, kuinka vanhaa tuo helmakangas on :). Olen sen itse värjännyt joskus 90-luvun lopussa ja en ole ikinä keksinyt, mihin sitä käyttäisin. Tähän kangas sopi kuitenkin vallan mainiosti! Kangasta jäikin vielä muihin projekteihin. Trikoo on Fabriinan.



Kaava tähän mekkoon on oma. Oli muuten kerrankin trikoon rullautuvasta reunasta hyötyä. Jätin hieman liian pitkän raakareunan tuohon pääntielle tahallaan ja kun sen tikkasin kaksoisneulalla se rullautui ihan nätisti tuoden samalla kivan yksityiskohdan pääntielle. Taidan samaa kikkaa käyttää joskus toistekin. Vyötärölle laitoin nauhakujan ja vyön hieman ilmettä antamaan simppeliin malliin. Kaulassa neidolla on isoveljen muutama vuosi sitten askartelema koru.

Jokohan sitä tulevalla viikolla pääsisi enemmänkin ompelemaan kesämekkosia?

Kauniita unia kaikille ja tervetuloa uudet lukijat!

Vastustamaton vohvelikirjonta

No niin - minä tuon arvontapussukan myötä innostuin vähän enemmänkin kirjomaan vohvelikankaalle. Tämä ei silti suinkaan ole ensimmäinen vaatekappale, johon olen vohvelikirjontaa tehnyt, sillä itselläni on joskus muinoin ollut hame, johon olen kyseisellä tekniikalla tehnyt koristusta. Haaveissa on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa toteuttaa lapselle vohvelikirjottu vaate ja perheen pienimmäinen pääsi nyt ensimmäisenä koekaniiniksi.

Kaavana tässä on Ottobren Arctic Sun -tunika (6/13). Lehdessä oli tunikan pariksi laitettu polvipaikkaiset legginssit, josta sain idean laittaa tunikan hihoihin kyynärpaikat. Koko tunikassa on 92 cm ja varsinkin hihanpituus on reilu meidän neitoselle, joten ei osu kyynärpaikat ihan kohdilleen. En aio kuitenkaan nyt korjata tuota, sillä sitä ei tiedä kuinka nopeasti tuo neito pyrähtää pituutta. Tein meinaan joulun alla yhden tunikan/mekon, jossa oli myös silloin reilut hihat ja nyt se on ihan sopiva! Luultavasti tuossakin hihan pituus on viimeistään loppukesästä (jos ei jo aiemmin) aivan passeli ja silloin ovat kyynärpaikatkin ihan kohdillaan. Ehdinpähän ommella tai hankkia tunikaan vielä parit uudet legginssit, kun on vähän kasvuvaraa :)

Vohvelikangas ja puuvillaneulos ovat Ek:sta. Puuvillalangat omista lankavarastoista. Tästä tunikasta tuli mielestäni ihan veikeä ja ainakin erilainen. Nyt jos tekisin uudestaan, ottaisin tuon neuloksen ehkä jonkun värikkäämmän, nappaisin yhden sävyn noista langoista. Silloin kun ostin kankaat, ei minulla kuitenkaan ollut vielä tietoa kirjonnan kuvioista saatikka lankojen väreistä - oli vain jonkinlainen utuinen idea. Kun kaapista löytyi kasa erilaisia keriä puuvillalankoja niin en halunnut uusiakaan (värikkäämpiä) lankoja lähteä ostamaan. Sävyt ei olleet nyt ehkä parhaimpia, mutta mielestäni ihan harmonisen yhdistelmän sain näillä "jämilläkin" aikaiseksi. Saa tähän asuun onneksi housuilla ilmettä ja väriä, täytyy tosiaan ommella parit erisävyiset pöksylit tälle vielä kaveriksi!

Nuo kuvassa vilahtavat puuhelmet oli muuten eskarineiti tehnyt äidille viime viikolla esikoulussa. Olivatkin hyvän sävyiset ja tietysti ihana yllätys, sopivat kivasti tuon edellisen postauken puseronkin kaveriksi.

Arvonta-aikaa on jäljellä vielä tämä viikko, tervetuloa kaikki uudet lukijat, jotka arvonnan myötä olette liittyneet lukijoiksi!

Ystävälle

 

Vanhimman tyttären yksi läheisimmistä ystävistä viettää pian syntymäpäiviään. Tällä tyttärellä on niin ahkera ja ihana äiti, että hän järjestää (ainakin) kahdet juhlat - lauantaina pääsemme juhlimaan me tutut äidit lapsineen ja ensi viikolla on vielä vuorossa naamiaissynttärit eskarikavereille.  Tyttäremme on menossa oman lahjapakettinsa kanssa naamiaisiin, mutta koska olemme menossa myös lauantain pirskeisiin, päätin valmistaa itse jotakin, minkä voimme yhdessä antaa sankarille lauantaina.

Ensinnäkin täytyy tunnustaa, että minulla ei ole tapana antaa tyttärien/pojan kavereille omatekoisia lahjoja (paitsi ehkä koruja tytöille). On vaikea tietää äitien ja lasten mieltymyksiä ja niin mukavaa kuin se ompelu onkin, toiselle tuotteita valmistaessa siihen tulee helposti se stressi-efekti - kaiken pitäisi onnistua hyvin tai jopa paremmin kuin omalle väelle tehdyissä jutuissa. Tämän tytön kohdalla tein kuitenkin jo toisen poikkeuksen :). Tiedän myös, että perheen äiti osaa arvostaa käsintehtyjä juttuja, joten tämä iloinen, aurinkoinen, ystävällinen ja tyttömäinen tyttö saa meiltä lahjaksi romanttisen kesähameen ja asusteiksi siihen rannekorun ja hiuslenkin.

 



Hameen malli on oma ja kankaat ovat EK:sta. Ruusukangas on hivenen läpikuultavaa, joten vuoritin hameen puuvillabatistilla. Vyötäröllä on kuminauha. Lahjan saaja on huomattavasti pidempi kuin meidän tyttömme, joten hameen pitäisi hänellä ulottua noin polveen (toivottavasti).

Sillä välin kun yksi tytöistä nukkui, velipoika oli laskettelemassa ja minä tein lahjaa valmiiksi, piirsivät isot tytöt hiihtoloman taideteokset....

 

 

sekä tuunasivat tyttöjen makuuhuoneen kaapin vetimet kovin kimaltelevaiseen tyyliin!

 

 

Mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan nuo "timantit" saavat olla paikoillaan, vai käykö ne joku nyppimässä pois....

Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet  kommentoida töitäni! Olen kommenteista kovin iloinen. Tervetuloa myös uudet lukijat <3

(korutarvikkeet Sinellistä ja omista varastoistani)

Neidot Lila ja Viola

Sain minäkin pitkästä aikaa inspiraation trikoon ompeluun. Oikeastaan se alkoi vanhimman tyttären säärystimistä, jotka sain alkuviikosta valmiiksi. Tyttö oli valinnut niihin väreiksi violetin ja pinkin ja sitten muistin, että minulla oli esikoisemme tuliaisena minulle tuomaa pilkullista trikoota, joka sopisi hyvin Nalle-langasta neulottujen säärystimien kaveriksi.

Trikoosta piti tulla tunika, mutta lopputulos olikin hieman reilunkokoinen mekko, mutta meneepähän varmaan sitten ensi syksyyn ja parhaimmassa tapauksessa talvenkin vielä. Kuosittelin mekon kaavan 116 cm:stä peruspaidasta ja itse asiassa tänään vasta tajusin, että tuo peruspaidan kaava taisi ollakin poikien - ilmankos mekosta tuli varsinkin tuolta hartioiden seudulta hieman reilu! Saattaa olla, että puran vielä hihat ja lyhennän hieman tuota olkasaumaa, jos oikein alkaa häiritsemään....

 

 

 

 



Jotain koristusta halusin mekkoon, mutta pää löi tyhjää, niin päädyin tuohon perussydämeen, se on yleensä nuorten neitojen mieleen. Sydän on itse asiassa tasku ja siihen vielä vähän laitoin koristusta, niin tuli ihan ok. Sivusaumoihin laitoin myös rypytystä ajan hengen mukaan :).



Trikoota jäi vielä sen verran, että sain pienelle tytöllekin paidan. Tytön vaatteita tuossa jokin aika sitten läpikäyneenä huomasin, että muutamalle uudelle pitkähihaiselle olisi tarvetta. Kaava on Ottobren, ihan lemppareitani, jolla aikoinaan aloittelin ompelemaan vanhimmalle tytölle. Nappilaatikosta kaivoin esiin kaikki eripariset vaaleanpunaiset ja pinkit napit ja hyödynsin ne sitten tähän paitaan. Ihan mukavannäköinen perusvaate tuli tästäkin.



Tämä trikoo on siis esikoisemme minulle valitsemaa Saksasta. Noin kuukausi sitten hän pääsi vaarin kanssa muutaman päivän reissulle ja soitti minulle sitten sieltä, että tarvitsenko kankaita. No siitä tarpeesta en tiedä, mutta tuliaisena sain kuitenkin kassillisen  pojan itsensä valitsemia kankaita (alin kuva).

Vanhin tytöistä sai joulun jälkeen myös kirjan Tikki tikiltä - ompele oma huopapehmosi. Ompelimme yhdessä siitä pupupehmon, joka myös valmistui tällä viikolla. Pupuli oli tytön ensimmäinen isompi ompelutyö ja korvatkin ovat vähän vinksin vonksin. Pehmo on kuitenkin ollut tosi mieleinen ja päässyt unikaveriksi!

 

Meillä alkoi nyt loma, hieman kurjasti oksennustaudin merkeissä, mutta toivotaan ettei tauti käy kaikkia perheenjäseniä läpi vaan saadaan nauttia lomastakin! Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!



Arpomisseremonioita ja askarruksia

Tämän blogin ensimmäinen arvonta on nyt suoritettu, arpalipukkeiden nostajina pääsivät toimimaan vanhimmat lapset. Nuori herra nosti hepan voittajaksi lipukkeen, jossa luki:

Mari K. kirjoitti

"Onnistuin kai kirjautumaan ;) ja 2 arpaa lapsen mieliselle. Ihanat!"

Neidoista vanhin arpoi kirahvin, ja onni suosi seuraavaa henkilöä:

Laura kirjoitti:

"Yhdellä mukana tavoittelemassa ihania pehmoja."

 



Onnea voittajille! Laitan teille s.postia ihan kohta.

Kiitos kaikille osallistujille ja kiitokset mukavista kommenteista! Joitakin uusia lukijoitakin sain kilpailun aikana, joten tervetuloa mukaan. Lupaan järjestää arvonnan toistekin, se oli hauskaa puuhaa!

Eilen teimme lasten kanssa vielä viimeiset askartelut ennen joulua. Kuvioimme lahjapaperia perinteiseen perunaleimasin-tyyliin (oli erityisesti pienempien mieleen), koristelimme taas kynttilöitä mehiläisvahalevyillä sekä värkkäsimme isompien tyttöjen huoneisiin tuollaiset hempeääkin hempeämmät silkkipaperikarkki-nauhat. Idean karkkeihin sain ihanasta ja värikkäästä Romulyyli-blogista. Tytöt tekivät itse osan nameista ja osan askartelin minä. Sain vielä päähäni kokeilla tehdä niistä tuollaiset nauhat, kun ne tuntuvat edelleen olevan niin suosittuja. Perinteinen viirinauha meiltä löytyy leikkimökistä, mutta tyttöjen omissa huoneissa ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaisia nauhoja. Keskimmäisen tytön karkkinauha on kyllä sävyltään liiankin hempeä ja hukkuu melkein seinän väriin, joten täytyy ehkä tehdä uusi vähän voimakkaammilla väreillä. Karkkien kaikki paperitarvikkeet Sinellistä. Tässä muutamia kuvia eilisistä askarteluista ja lopputuloksista (ja kerrankin ei-sotkusista huoneista :) )! Pahoittelut kuvien laadusta.

 

 

 

 

 

 

 

 Hempeää Viikonloppua!