Vinot hirsimökit sekä yläsyöttäjä-rakkautta - Wonky log cabins

Tarvittiin kaksi lomaa, että sain tämän vuoden ensimmäisen tilkkupeiton valmiiksi. Joululomalla halusin jotakin helppoa ommeltavaa ja päätin aloittaa uuden tilkkupeiton (vaikka kaksi muutakin oli/on kesken). Malliksi valikoitui Love Patchwork & Quilting lehden malli, Wonky Log cabins. Sen on suunnitellut Karen Lewis ja malli löytyy lehdestä 29/2015. Tuohon aikaan taisin löytää tuon inspiroivan ja modernin tilkkutyölehden ja aloin pikkuhiljaa kääntyä vaateompelusta kohti tilkkutöiden maailmaa. Ensin vain pään sisällä ja sitten ihan konkreettisestikin. Uskotteko muuten, etten ole ommellut yhtään ainoaa vaatetta kesäkuun jälkeen... enkä ostanut ainuttakaan vaatetuskangasta :O. Pelkkää puuvillaa vain tilkkuiluun ja sitäkin suht maltillisesti.

No, joululomalla sain siis tuon päällisen ommeltua ja hiihtolomalla sitten tikkasin ja kanttasin peiton lähes valmiiksi. Pieni keittiöremontti esti peiton valmistumisen kokonaan, mutta sain sen sitten tällä viikolla viimeisteltyä. Vaikka varsinainen yhteistyöni Husqvarnan kanssa loppui jo viime vuoden lopussa, kinusin heiltä vielä silloin kokeiluun yläsyöttäjän, joka on on siis Husqvarnan koneissa erillinen lisälaite, toisin kuin vaikkapa joissakin Pfaffin malleissa, joissa se on kiinteänä toimintona.

Yläsyöttäjän avulla kangaskerrokset syöttyvät tasaisesti ja se on erityisen kätevä tilkkutöiden tikkauksessa tai vaikkapa liukkaiden ja ohkaisten kankaiden ompelussa. Suurin syy haluuni kokeilla yläsyöttäjää oli juurikin tilkkutyöt, sillä tikkaus, usemmassakin osassa, on tavallisesti melkoisen hikipisaroita nostattavaa hommaa ja ainakin itsestä tuntuu, että pahimmillaan siinä on niin omat hermot, ompelukone kuin peittokin melkoisen kovilla. Mutta, mutta - kun asensin yläsyöttäjän koneeseen ja lähdin tikkaamaan suht isoa (150 x 200) peittoa yhtenä kappaleena, tuntui kuin pilviverho olisi poistunut ja olisin päässyt ihan toiseen ompelumaailmaan. Niin mahtava laite se on! En todellakaan aio tikata enää yhtään tilkkupeittoa ilman yläsyöttäjää! Eli ostoslistan kärkeen menee ja heti.

Olihan tuossa tikkauksessa yläsyöttäjänkin kanssa melkoinen homma, itse asiassa isompi kuin tilkkupinnan ompelussa, mutta olen niin tyytyväinen nyt, kun yläsyöttäjän avulla uskalsin tikata muutakin kuin suoraa linjaa (eikä yhtään ryppyä takana - woohoo!!!). Toki tuo iso syöttäjäpaininjalka ei toiminut noissa pyörylöiden sisäkohdissa, mutta ne kohdat ompelin sitten ihan vapaalla konetikkauksella (syöttäjät alhaalla) viimeiseksi.

Nämä tilkkutyön kankaat ovat suurin osa viime kesän reissulta Kööpenhaminan Stoff & Stil:stä. Miten olikin mies osannut valita niin hyvän hotellin, että kangaskauppa oli vain muutaman sadan metrin päässä :). Ja minusta siellä oli tosi kiva ja moderni puuvilllavalikoima, meinasi tulla ihan valinnanvaikeus. Loput ovat sitten Eurokankaan palalaarista ongittuja. Halusin suht vaaleasävyisen, pehmeän ja rauhallisen oloisen peiton ja mielestäni lopputuloskin on sellainen. Nyt ehkä laittaisin takapuolelle jonkun vähän yksivärisemmän  kankaan, mutta ostin senkin silloin Köpiksestä ja tästä tuli nyt sitten samalla vähän sellainen matkamuistopeitto. Ajattelin tätä meidän olkkariin, mutta nelosluokkalainen halusi tämän itselleen - ja toki sen mielelläni sitten annan hänelle. Ehkä saan sen jossain vaiheessa sitten takaisin sohvalle.

Peiton välissä on puuvilla/polyestervanua, jota tilasin Hämeen Tekstiilituonnista. Siellä oli todella käsittämättömän nopea palvelu ja sain myös yllätyksekseni mallitilkut muista heidän tarjoamistaan vanuvaihtoehdoista. Ajattelin kokeilla ne nyt sitten kaikki jossakin vaiheessa läpi. Kiitos myös kaikille, jotka Instagramin puolella jaoitte vinkkejä vanun valintaan silloin, kun sitä mietin.

Täällä vaikuttaa siltä, että keväästä on tulossa melkoisen kiiruinen, joten en tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran tänne blogin puolelle vierailulle. Moikkaillaan enemmän tuolla Instagramin puolella, jotka siellä olette :). Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 (ja kiitokset niistä kaikista mukavista kommenteista edelliseen kanthakassi-postaukseen, se on ollut mulla nyt koulukassina :)).

Narukori, köysikori... x4 ja ohje!

Pitkin syksyä olen ihaillut Instagramin puolella erilaisista köysistä ommeltuja koreja tai vateja. Ideahan ei ole mikään uusi, mutta se aina tietyin väliajoin putkahtaa enemmän esille ja nyt sain inspiksen kokeilla itsekin korien tekemistä. Kesällä 2014 olen tehnyt hieman vastaavia (mutta kuitenkin erilaisia :)), niissä olen käyttänyt räsyä, kieputettua kangassuikaletta ja korit ovat tyyliltään vähän erilaisia kuin nyt tekemäni. Käytössä kuitenkin yhä ovat ja kuvia niistä löytyy täältä. 

Koko marraskuu on ollut osaltani aivan ylibuukattu enkä ole ehtinyt käydä edes kauppojen köysi/naruosastolla, mutta onneksi minulla sattui olemaan iso paketti jemmassa musta-valkoista veneilyköyttä (jota pari vuotta sitten ostin yhtä maton punontaprojektia varten, mutta tekemättähän se siis on) ja päätin ottaa heti vähän haastetta sekä itselle että ompelukoneelle ja kokeilla korin tekemistä siitä. Materiaalina tai värina se nyt ei ehkä ole ihan suosikkini, mutta ajattelin, että siitä voisi ihan hauska kori silti syntyä ja niin syntyikin! Köysi on 9 mm vahvaa ja sitä oli 30 m, käytin lähes kaiken, ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä. Valmiista korista tuli tosi reilu, korkeus on noin 22 cm yläreunaan, kahvan alapuolelle, halkaisija ylhäältä noin 44 cm ja pohjan halkaisija noin 21 cm.

Mietin vielä tämän korin loppusijoitusta, vaihtoehtoja on ainakin kolme eli joko koiran leluille, meidän villasukkien säilytytykseen tai sitten ihan veskiin vessapapereille. Kuvasin kuitenkin lankakerien kanssa, kun ajattelin, että on kaunein niin. Ja nätistihän siihen lankakerätkin sopisivat. Ompelu sujui Husqvarnan Opalilla ihan hyvin, yhtään neulaa ei katkennut, kun laitoin suosiolla heti 90, moottori ei ylikuumentunut eikä mitään muutakaan, sillä tuo köysi oli kuitenkin suht pehmeää sisältä. Lankaa meni kyllä!

Köyden jälkeen otin kokeiluun nyörikudetta, jota olin ostanut yhden kerän tämän vuotisilta Tampereen Käsityömessuilta, halvalla kun sai. Myyjää en kyllä muista, mikä oli. Kude tuntui aika lötköltä, mutta päätin yrittää. Pyöreän tasaisen pohjan ompelu oli lötköydestä johtuen heti paljon hankalampaa ja siitä tulikin hieman suippo. Silloin sain idean, että koristelen koria hapsuilla ja ompelin väliin - ihan summamutikassa - lankalenkkejä, jotka tasasin lopuksi tupsuiksi. Tykkään tämän väristä ja materiaalista enemmän kuin edellisen korin, mutta nyörikuide ei toimi tämän kokoisessa korissa, sillä siitä ei tule riittävän jämäkkä. Siitä saa kyllä tosi suloisia pieniä juttuja aikaiseksi. Näette ihan kohta! Tämän korin koko oli korkeudeltaan noin 8 cm ja halkaisija hieman reilu 20 cm, lisäksi jätin siihen nyörit, että sen saa roikkumaan. Tässä asuu nyt tänä jouluna tonttutyttö ja lumiukko ja joulun jälkeen vien sen roikkumaan ompleuhuoneeseeni. Köykäiset puuvillalankojen jämät saavat siitä sitten kodin itselleen.

Jossain vaiheessa tätä hapsukoria tehdessä sain idean, että voisin kokeilla tehdä ihan pienet minikorit ja tehdä toisesta niistä neulatyynyn (ihan kun niitä ei olisi jo riittävästi ;)). Viime yönä heräsin 01.58 (!!!!), pyörin tunnin sängyssä, kunnes meni hermot ja päätin nousta. Kaikki eiliset kotityöt oli tekemättä, joten niitä ensin siinä hissukseen tein ja sitten neljän jälkeen aloin ommella näitä pikkukoreja. Ja voi että niistä tuli suloiset, näin pikkaisissa koreissa tuo nyörikude toimi oikein hyvin. Otin samalla teille myös joitakin vaihekuvia siinä aamun pimeydessä ja näiden vinkkien avulla jokaiselta varmasti tämmöisten korien teko onnistuu, isompien tai pienempien. Mutta ihaillaan eka nuo minikorit, sillä niistä tuli ihan mun suosikit!!

Mitäs sanotte, minusta nämä on niin söpöt :). Töpsöttelin tuon neulatyynyn tekstin ja nappikorin reunan ihan kuultoväreillä ja siveltimen avulla. Eikö ole muuten hyvä väri, ihan omalla reseptillä koulussa tehty :). Neulatyynyn tyynyosa on reilumpi ympyrä, jonka oon täyttänyt vanulla ja sitten rypyttänyt sen tuosta reunasta. Ompelin sen sitten käsin kiinni koriosaan. Tyynyosan alla on täytettä myös tietenkin. Kangas taitaa olla Art Galleryn, jos jotakuta se kiinnostaa, aika nättiä sekin.

Se, mikä musta näissä korien tekemisesssä on kivaa, on se, että nämä ovat ihan sellaisenaan jo tosi kivoja, mutta erityisesti tykkään miettiä, miten niitä voi koristella eri tavoin. Maalit ja värit, erilaiset koristeet, kirjonta, langat ja kankaanpalat eri tavoin tuonne väliin aseteltuna - ihan hirveesti vaikka mitä mahdollisuuksia ja aina saa vähän eri näköisen. Muotoa ja kokoa voi muuttaa, sellainen soikeapohjainen mulla onkin vielä muuten kokeilematta!

Toinen juttu mitä oon ihmetellyt ja ihastellut Instagramissa on tuunatut/käsintehdyt nuppineulat tai siis niiden päät! Koristeitahan ne nyt enemmän ovat, mutta aivan ihastuttavia sellaisia. Kiva lisä just vaikka kässäaiheisiin valokuviin. En tiedä, millaisiin neuloihin nuppistaiturit niitä päitä tekevät, mutta omat kokeiluni tein ihan sellaisiin lehden kylkiäisenä saatuihin sydänpäisiin, vähän pitempiin tilkkutyöneuloihin. Sydämet oli vähän epäsiistin näköiset niin aattelin, etä hyvin joutaa muutama kokeiluun. Tein omani ihan pienistä kaksinkertaisista huovanpaloista ja kirjomalla, niitä kun nyt sattuu huovutuskurssin jäljiltä olemaan. Jostain massasta tulis aivan ihania, täytyy yrittää joululomalla viimeistään testailla tyttöjen kanssa sellaisiakin versioita.

Jokohan olis sitten niiden vinkkikuvien aika? Nämä korit ei sinänsä ole mitään vaikeita tehdä, mutta muutama juttu kannattaa ottaa huomioon, jotta saa sellaisen kuin toivoo. Ensinnäkin tietty se nyöri/naru/köysi/kangaskude. Eli se ei saa olla liian kovaa, jotta ompelukone pystyy sitä ompelemaan. Napakammasta narusta voi tehdä isompaakin koria, lötkössä kannattaa sitten tyytyä reilusti pienempiin. 

Toisena on ompelukoneen neula, eli kannattaa miettiä, vaihtaisiko sen perus 80 neulan 90 tai jopa 100. Kun materiaali on päätetty, voidaan aloittaa ja se tapahtuu tietenkin pohjasta. 

Taisin viimeksi sanoa, että tavataan marraskuussa ja aika tiukille meni, mutta ehdinpäs kuitenkin. Ja tulikin nyt ekstra pitkä postaus vielä, toivottavasti siitä jollekin on iloa ja inspiraatiota. Mulla on koulukässäilyjä riittänyt mukavasti, enkä ole kotona hirveästi ehtinyt tai jaksanukaan muita kässäilyjä tehdä. Pari tiskirättiä olen virkannut ja yhdet perusvillasukat tehnyt :). Mikään joulukässäilysuunnitelma eli itselle kauniit villasukat, punaruudullinen flanellipaitis ja jouluinen tilkkupeitto ei ole yhtään minkäänlaisessa vaiheessa eikä niistä mikään taida täksi jouluksi enää valmistua, mutta sellaista se elämä välillä on :). Pari joulutyynyä aion kyllä ommella!

Toivottelen teille kaikille täällä piipahtaville oikein ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta ja toivon, että viikonloppuna ehdin tulla kurkistaan, mitä teille kuuluu ja ehkä katsomaan jotain kässäaiheisia joulukalentereita myös! Mukavaa torstai-iltaa <3

Dresden Butterflies -tilkkupeitto

Hip hurraa - täällä on valmistunut vuoden toinen tilkkupeitto! Juuri sopivasti, kun kesä saapui, sain valmiiksi myös kesään sopivan, perhosaiheisen tilkkutäkin. Tähän onkin mukava sitten kääriytyä keinuun päiväunille tai napata mukaan piknik-peitoksi vaikkapa metsään.

Tilkkupeitto on melko nopea tehdä ja sopii vallan mainiosti aloitteleville tilkkuilijoille, sellainenhan itsekin olen. Ohjeet tilkkupeittoon löytyy Moda Bake Shopin sivulta. Alkuperäisessä on aivan järisyttävän kauniit sävyt, varsinkin peiton sininen tausta ja nyt kauhukseni myös huomaan, että omat perhoseni ovat näköjään hieman harvemmassa lennossa kuin sivulla olevassa peitossa :0. Minulla ei ole muovista dresden mallinetta, vaan muokkasin oikean kokoisen netistä löytyvän tulosteen avulla. Ehkäpä siinä onkin tullut virhe enkä ole tehnyt siitä riittävän korkeaa ja se on syy siihen miksi perhoset ovat harvemmassa. Voi ei! Äh ja puh! Mietinkin tehdessä, että onpas tähän jätetty paljon tätä taustakangasta näkyviin. Olisinpa tajunnut tekovaiheessa, niin olisin pienentänyt neliöitä, peitto on melko iso kooltaan, joten ihan hyvin olisi voinut hieman pienentää. No, eipä sille enää mitään voi, nyt kyllä suoraan sanottuna vähän (paljon) alkoi harmittaa, mutta laitetaan tämä nyt silti tänne esille!

Tämän tilkkupeiton tekemisessä kokeilin montaa "eka kerta" -juttua. Ensinnäkin tämä dresden malli oli minulle ennestään vieras, toisekseen tikkasin tilkkupeiton kolmessa erillisessä osassa (mm. Neulanhaltijan blogista löytyy vinkkiä siihen). Edellisen tilkkupeiton postauksen yhteydessä sainkin paljon hyviä vinkkejä juuri tikkausten ja vanun osalta. Kokeilin tässä peitossa ekan kerran Eurokankaan ohuinta vanulaatua ja voin sanoa, etten ole palaamassa niihin paksumpiin laatuihin :). Kuten kuvistakin näkyy, tikkasin tilkkupeiton pinnan ekaa kertaa kauttaaltaan täyteen ja vaikka se ei nyt ihan täydellinen lopputulokseltaan ole, olen tästä saavutuksesta silti erityisen ylpeä (takapuolella ei ole kuulkaas yhtään ainutta ryppyä).

Pinnan tikkaus vapaatikkausta käyttäen tuntuu vielä liian kaukaiselta ajatukselta, joten päätin tutkailla ompelukoneeni hyöty- ja koristeompeleita, josko niistä löytyisi jotakin sopivaa. Ja Opalistahan löytyi! Kakkosrivin aaltomainen 4 ommel oli mielestäni tosi kiva valinta peiton pintaan, sitä varmasti tulee hyödynnettyä muulloinkin. Ja arvatkaapa mitä muutakin tajusin Husqvarnastani? Tilkkkutyöthän tehdään monestikin 1/4 tuuman saumanvaroilla ja sellainenkin ommel etäisyys löytyy suoraan Opalista - siis ihan huippua! Ohjekirjaa selaimella löysin vielä muutakin tilkkuilussa hyödynnettävää, mutta siitä sitten jollakin toisella kertaa. Peiton tausta- ja takakangas ovat Eurokankaasta, osittain myös dresdeneissä käytetyt kankaat, loput omista jemmoista.

Me ollaan vietetty tänään tosi kiva kesäinen päivä, saatiin mun serkku perheineen vierailulle ja päivään on mahtunut myös koululaisneidon jalkapallo-ottelu. Lisäksi piti tietysti seurata Mauno Koiviston hautajaisia, minähän olin pienenä (alle kouluikäisenä) tyttönä ihan Manu-fani, julistekin löytyi seinältä :D. 

Näillä sanoin toivottelen kaikille mukavaa helatorstain iltaa ja myöskin tulevaa viikonloppua! Kesä on vihdoin täällä, jee <3

Mutkia matkassa (kämmekkäät ja neulospusero sekä vinkit joustaviin tikkeihin)

Täällä takkuaa. Käsityöt nimittäin. Tai siis lähinna (vaate)ompelu!

Eilen sain valmiiksi tosi nätin ja keväisen, käsinkirjotun irtokauluksen. Eilen myös vielä kuvittelin, että saan tänään näyttää sen  teille täällä tämän kuvissa olevan ruskean neulepuseron kanssa. Neulepuseron pääntie aiheutti kuitenkin niin paljon harmaita hiuksia kauluksen kanssa (lähinä siksi, että olin alunperin leikannut sen venepääntieksi (kaulusidea tuli vasta myöhemmin)) ja vaikka kuinka yritin korjata puseron pääntietä kaulukselle sopivaksi, ei se vaan nyt onnistunut. En pystynyt elämään hieman "virheellisen" lopputuloksen kanssa, joten taidan huomenna hilppasta kangaskaupoille hakemaan kaulukseen sopivaa kangasta ja tehdä sen pariksi jonkun kivan puseron tai mekon. Jonkun tyttömäisemmän kuin tämä pusero. Kerroinko jo, että kauluksesta tuli tosi kiva ja minusta se ansaitsee parikseen jotain sellaista, minkä takana voin seistä selkä suorana eikä niin että minun tarvitsee ajatella, että huomaako joku, että neuleen sauma hieman näkyy kauluksen ulkoreunan vierestä. Toivottavasti siis tulevalla viikolla onnistun vaateompelussa paremmin, sillä haluaisin näyttää kauluksen teille tosi tosi pian!

Esitttelen teille tänään kuitenkin nyt tämän simppelin neuleen sekä itselleni tehdyt kämmekkäät. Ajattelin jo, etten viitsi blogata koko paidasta ilman kaulusta, sillä voin tunnustaa, että kärsin välillä Sannan mainitsemasta kässäbloggareiden oireyhtymästä eli LHP:sta (liian helppo postattavaksi), mutta koska olin suunnitellut kertovani postauksen yhteydessä Husqvarna Opalin jousto-ompeleista eikä minulla nyt muutakaan esiteltävää juuri tähän hetkeen oikein ole niin eiköhän tästäkin nyt ihan kelpo postaus tule :).

Lyhyesti ensin noista kämmekkäistä. Ne on neulottu Lankakauppa Kerän Vänö Ullista. Ostin kaksi kerää marraskuun kässämessuilta kokeeksi, sillä ihastuin langan tuoksuun (kuka voisi vastustaa lampaita) ja viime aikoina villalankapuolella mua on hirveesti kiehtonut tämmöiset luonnolliset sävyt (näissä luonnonvalkoinen ja luonnonmusta). Tein toisen kämmekkään heti alkuvuodesta ja sitten projekti jäi jostain syystä tauolle aika pitkäksi aikaa. Nyt kevätauringon jo silloin tällöin pilkistellessä oli korkea aika saada kämmekkäät käyttöön. Vänö Ull on pesemätöntä ja siinä on siis lanoliini tallessa. Sen todella tunsi neuloessa! Mulla kuivuu talvella kädet tosi herkästi ja näitä neuleoessa sain vähän kuin kaupan päälle käsihoidon. Luulen, että mun kädet tykkää tästä villasta tosi paljon. Lankaa jäi vielä ja täytyy miettiä, mihin sen käyttäisi. Kirjoneulekuvio on ihan omasta päästä ruutupaperille piirretty, aina ei jaksa kahlata monia malleja läpi ja alkaa etsimään. Samankaltaista kuviota varmasti löytyy lehdistä ja netistä. Lapset tilasivat itselleen kämmekkäitä ja taidan alkaa nakuttaa niitä ihan just heti, ehkäpä nekin vielä ehdin postaamaan tämän kevään aikana, jos nyt ne suunnitelmat edes toteutuvat vision lailla :).

Ja sitten tämä paita. Sen mitä olen nyt ommellut, niin oon ommellut pääasiassa mun omista varastoista. Kauniin ruskean neuloksen sain syksyllä lahjoituksena. Epäilen, että tämä on jokin villasekoite ja eka ajatus oli kirjoa jotakin tuonne helmaan, mutten sitten oikein keksinyt mitä ja lopunhan te jo tiedättekin eli tuon irto-kaulus episodin :). Käytin paidan leikkaamisen apuna ostopaitaa, mutta pidensin reilusti ja lisäsin toiselle sivulle tuon vyötärölle saakka ulottuvan halkion. Mietin, että jos alla olis joku  nätti pitsitoppi, niin se näkyis kivasti tuosta halkiosta. Paita on mallia laatikko eli suora alaosa, kimonomainen "pyöriö" ja hihat vaan sellaiset putkilot. Onhan näitä paljon näkynyt blogeissa muutaman vuoden aikana. Pääntien korjaamisyrityksen jälkeen pistelin vielä etupistoin pääntielle koristeompeleet. Ette usko, minkälaiset punokset olin jo ehtinyt noihin etupistoihinkin viritellä, mutta purin nekin sitten pois.,. Kun ei suju, niin ei suju.

Sitten hei vielä ne vinkit joustotikkeihin. Tiedän, että monella enemmän trikoota ompelevalla on nykyään peitetikkikone. Itse ompelen silloin tällöin trikoosta enkä ole peitetikkikoneen ostoa oikein edes harkinnut. Saumuri multa toki löytyy ja sillä yhdistän joustavien kankaiden saumat, mutta käänteiden ompelussä pärjään vallan hyvin tuolla Opalillani. Nykyään olen todella laiska myös käyttämään kaksoisneulaa, sillä minulla on muutama lempitikki, joita käytän trikoisten vaatteiden käänteiden ompelussa.

Listasin alla olevaan kuvaan Opalista löytyviä, joustaville materiaaleille sopivia tikkilajeja. Monia tikkilajeja voi käyttää niin kankaiden yhdistämiseen, huolitteluun kuin tikkaamiseen.

Näistä omat suosikkini ovat tikit numero 1, 6 ja 7. Tikkiä numero 1 käytän lähinnä omissa trikoo/neulosvaatteissa, sillä se on melko huomaamaton ja sopii minusta hyvin sellaisiin siisteihimpinkin trikoovaatteisiin. Tikki on kyllä todella ärsyttävä purkaa, joten kannattaa ommella suoraan ilman mutkia heti kerrasta :). Tätä kyseistä tikkiä käytin neulepaidan helman ja halkion käänteissä.

Tikkiä numero 6 olen käyttänyt lastenvaatteissa, varsinkin pienimmän neidon. Se joustaa todella hyvin, mutta ei sovi ihan ohuille trikoille, koska vetää pian kankaan ryppyyn tikkien välistä. Ohjekirjan mukaan tikki on itse asiassa tarkoitettu trikoon limittäissaumoille sekä nauhakujan ompeluun. Ihan kivasti se toimii kuitenkin trikoon käänteissäkin, se on vähän kuin kulmistaan pyöristettyä siksakkia.

Tikki numero 7 löytyy monista vanhemmistakin koneista ja sitä käytän paljon isompien lasten trikoovaatteisiin. Tikki joustaa hyvin ja se on ilmeeltään ammattimainen ja kivan sporttinen.

Näistä esimerkeistä tikit numero 4 ja 5 mulla on jääneet melkein kokeilematta. Jos trikooprojekteja ilmaantuu, ne täytyy laittaa seuraavaksi testaukseen.

Näiden lisäksi Opalista löytyy vielä joustaville kankaille sopiva piilo-ommel.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pitäkäähän peukut pystyssä, että löydän huomenna sopivan kankaan ja että vaateompelut vihdoin onnistuis vähän paremmin!!

Vaatemallisto Götz-nukeille

Mistä on pienet nukenvaatteet tehty? Söpöistä töppösistä, hienoista villakangastakeista, pehmoisista pipoista, mukavista housuista ja näteistä tunikoista. Niistä on pienet nukenvaatteet tehty!

Jouluna tytöt saivat lahjaksi uudet nuket, toivomansa saksalaisen Götz tehtaan nuket. Meillä oli yksi nukke jo ennestään, vanhimman tyttären nuorempana saama tuliasnukke Saksasta, minkä vaari oli hänelle tuonut. Aiemmin nukke oli enemmän koristeena, mutta viimeisen vuoden aikana tyttö on innostunut leikkimään sillä ja puhunut välillä, että nukelle täytyisi saada kaveri. Olemme katselleet näitä götzpuppeja välillä e-baysta, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Kun kässämessuviikonloppuna vaari oli tyttöjen seurana Robinin konsertissa, oli puhe yllättäen kääntynyt joululahjatoiveisiin ja näihin samoihin nukkeihin! Vaikka appiukkoni matkustaa työn puolesta ja muutenkin paljon, ei reissua Saksaan ollut kuitenkaan ennen joulua näköpiirissä. Mielessäni mietin, että mitenkähän nukketoiveiden mahtaa käydä. Nukkeja oli kuin olikin kuitenkin löytynyt Lelukauppa Tingelinistä Helsingistä ja voi sitä onnea ja riemua, kun jouluna paketista paljastui jokaiselle tytölle oma nukke!

Siitä lähtien nukeilla onkin leikitty ahkerasti, erityisesti eskarilainen ja koululainen. Samoihin aikoihin meillä pyörähti käyntiin myös melkoinen nukenvaatetehdas, sillä tarvitsivathan neljä nukkea monenlaista päällepantavaa. Tytöt ovat itse opetelleet tekemään housuja, valkanneet tilkkulaatikosta kankaita, olleet leikkuuapuna ja suunnitelleet, mitä kaikkea tarvitaan. Täällä on ommeltu jopa pikkuhousuja ja tehty kenkiä!

Päätin valmistaa jokaiselle nukelle oman talvisen asukokonaisuuden ja niistä tuli niin kivoja, että siksi jaan ne myös täällä blogin puolella!

Susannella on päällään leppoisa trikootunika ja housuina hieman kimaltelevat legginssit. Kengiksi huovutin Susannelle sporttiset huopalenkkarit, joiden sivua koristaa pieni kirjontakuvio. Susannen talvitakki on myös hieman reippaampaa mallia, siinä on huppu ja se on malliltaan lyhyempi kuin toisten tyttösten takit. Susannen pipo on mallia erittäin trendikäs.

Hannah on pukeutunut mukavaan pellavaneulostunikaan ja yhdistänyt sen lämpöiseen tekoturkisliiviin sekä tummansinisiin legginsseihin. Hannah tykkää tyttömäisen casualista tyylistä ja hänellä onkin jalassaan aivan ihanat käsintehdyt huopikkaat, joihin on yhdistetty nahkaa ja kirjottuja ruusukuvioita. Takkina hänellä on ajaton bukleetakki ja päässään hänellä on nätti helmineulepipo tupsulla.

Bellan talvityyliin kuuluvat voimakkaat värit sekä koristeellisuus. Näyttävässä tunikassa on hiuslaskoksia ja legginssit ovat pirteän väriset. Bella on yhdistänyt asuun huopanilkkurit, jonka yläosaa kiertää koristenauha. Ranteeseensa hän on laittanut parhaan kaverin tekemän ystävännauhan. Rimpsureunainen takki on koristeltu ompelukoneen kirjontakuvioin ja villakankaan kanssa on yhdistetty rohkeasti farkkucollegea. Komeuden kruunaa sinapinkeltainen tupsupipo. 

Elsa rakastaa mekkoja ja tykkää pukeutua muutenkin klassisen naisellisesti. Hän on laittanut ylleen kauniin a-linjaisen puuvillaisen minimekon ja charmeusista valmistetut, sukkahousuilta näyttävät legginssit. Elsan takki on villasekoitekangasta ja sen yksityiskohdat on toteutettu neulahuovuttamalla. Ulos Elsa on laittanut sukkahousujen päälle 100% villadamaskit ja asukokonaisuutta täydentämään hän on valinnut vaaleanpunaisen pipon. Elsan saapikkaat ovat kaupasta. 

Kuten kuvista saatatte arvata, innostuin ihan hirvittävästi tästä projektista! Näille nukeille voi tehdä mitä vain, pelkkä mielikuvitus on rajana. Mitä enemmän tein, sitä yksityiskohtaisimmaksi vaatteet alkoivat muuttua. Erityisen innoissani olin noista erilaisista huovutetuista kengistä. Se oli oikeastaan sellainen päähänpisto, ajattelin ensin ompelevani ne huovasta, mutta koska mulla nyt sattuneesta syystä (joka on siis se, että mies osti meille vanhan rukin..) sattuu olemaan reilusti villaa jemmassa, päätin kokeilla onnistuisinko huovuttamaan nukeille kengät. Huovutuskokemukseni ennen tätä oli laskettavissa yhden käden sormilla ja vaikkei töppöset ihan ongelmitta syntyneetkään, on lopputulos kaiken sen vaivan ja ajan arvoista. 

Toinen kiva juttu oli noiden ystävännauhojen tekeminen! Aiemmin syksyllä virkistin muistiani ihan sellaisella perusraitanauhalla. Nyt löysin huippuhyvän sivuston, jossa on aivan järkyttävä määrä erilaisia, aivan uskomattoman upeita, leveitäkin ystävännauhoja ja ennen kaikkea solmukaaviot! Hakua voi rajata esimerkiksi värien määrän tai lankojen määrän mukaan. Ainoa huono puoli, että ainakaaan kaikissa ohjeissa ei ole sanottu, jos jotakuta väriä tarvitsee reilusti pitemmän pätkän. Näin kävi juuri minulle, sillä Bellan ranteessa olevan ystävännauhan piti koristaa nilkkureita, mutta keltaista lankaa olisikin pitänyt olla paljon pitempi pätkä kuin petroolia. Joka tapauksessa - tuolle linkkaamalleni sivustolle tulen varmasti palaamaan vielä monta kertaa!

Viime postauksessa kerroin, että yhteistyöni Husqvarnan kanssa jatkuu myös vielä tänä vuonna. Postauksia tulee olemaan joka toinen kuukausi. En ole muistanut esitellä teille aiemmin tuota saamaani hiuslaskospaininjalkaa ja teinkin sillä nyt sekä Bellan että Elsan vaatteisiin kauniit laskokset. Ohuessa puuvillakankaassa ne toimivat hienosti! Hiuslaskosten tekemiseen tarvitaan siis tuo paininjalka, pistolevyyn asetettava koholevy sekä 2,0/2,5 kaksoisneula. Paininjalan alapuoli on uritettu ja jos laskokset haluaa vieriviereen (kuten Elsan vaatteen keskimmäiset vaakalaskokset), urien avulla se on helppo toteuttaa.

Tulipa paljon asiaa nukenvaatteista :). Jos jotakuta alkoi kiinnostaa nuo nuket, kannattaa kurkata tänne . Nuket ovat noin puoli metriä pitkiä, sopivat leikkeihin, mutta toki myös keräilijöille. Näillä kauniilla ja suloisilla nukeilla äiditkin leikkivät mielellään, ainakin tällaisia pukuleikkejä :). 

Nyt minun pitää vielä kiittää teitä kaikkia kaikista myötäelävistä kommenteista ja mietteistä, joita jätitte edelliseen postaukseen <3. Meillä onkin edessä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko, joka huipentuu viikonloppuun. Meille pitäisi nimittäin silloin tulla karvaista perheenlisäystä ;). Saa nähdä, malttaako sitä mitään käsitöitä sitten edes tehdä, vai meneekö se aika "vauvaa" hoitaessa.

Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille!

Edit! Lisäsin vielä yhden kuvan, joka oli unohtunut :)