torstai 14. kesäkuuta 2018

Hei hei Helmoja ja hepeneitä! Bye Bye my blog!

Viime viikolla sen päätin koiran kanssa ulkoillessani. Helmojen ja hepeneiden tarina on tullut päätökseen. Pitkästä aikaa olin yksin kotona ja antoisan, mutta erittäin kiireisen kevään jälkeen minulla oli aikaa pysähtyä ja miettiä asioita.

Helmoja ja hepeneitä oli yksi iso unelmani, pyörittelinhän sitä mielessäni melkein kahden vuoden ajan. Kun elämäntilanne vihdoin antoi myöten, sukelsin sen kimppuun suurella intohimolla ja innokkaana uudesta. Muistan edelleen sen hetken, kun julkaisin ensimmäisen blogitekstini. Uskomatonta, että tuosta hetkestä on jo melkein viisi vuotta.

Tässä vuosien varrella olen ymmärtänyt, että tarvitsin ehkä silloin kipeästi jotakin omaa henkireikää ja se oli blogi ja käsityöt. Käsityöt ovat toki aina olleet minulle todella tärkeitä, mutta blogi toi siihen jotakin uutta - uusia ideoita, uusia tekniikoita, uusia tuttavia ja ystäviä sekä myös kivoja yhteistyömahdollisuuksia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Voisi sanoa, että jos annoin paljon blogille erityisesti ensimmäiset pari vuotta, niin sain myös paljon. Sellaista, mistä en koskaan olisi osannut edes kuvitella.

Täytyy sanoa, että nämä vuodet blogin parissa ovat olleet kovin opettavaisia monella tapaa. Olen oppinut myös paljon itsestäni ja se on ehkä ollutkin se paras oppi. Tärkeintä on ollut oppia tunnistamaan, milloin minun pitää painaa jarrua, hidastaa tahtia ja sanoa ei kivoillekin asioille oman jaksamisen takia. Tajusin myös, että minä oikeasti olen aika taitava käsitöissä, monessakin lajissa.

Tunneskaala näiden blogivuosien varrella onkin ollut hyvin laaja, alkuajan innostuksesta ja luovuuden ilosta epäuskoon ja monenlaiseen riemuun, kovasta väsymyksestä turhautumiseen ja nyt luopumiseen. Kun aloitin tämän blogin, päätin, että sitten kun minusta tuntuu siltä, että minulla ei ole enää annettavaa blogille eikä sen mahdollisille lukijoille, en jätä blogia roikkumaan, vaan lopetan sen. Aiemmin en ole ollut vielä valmis luopumaan tästä, mutta nyt olen. Helmoja ja hepeneitä oli ennen kaikkea lasten- ja naistenvaateompelublogi ja kun pari vuotta sitten kurssi kääntyi monestakin syystä enemmän tilkkuilun pariin, en ole yrityksistä huolimatta tuntenut tätä blogia enää niin omakseni. Yksi syy oli se, että ahkeran bloggamisen myötä vaatekaappimme pursusivat ihania vaatteita ja aloin tietoisesti rajoittaa sitä, mitä voisin ommella. Ymmärsin, ettei sellaisessa vaate(mekko)määrässä ollut kenenkään kannalta mitään järkeä, mutta samalla katosi tietty luovuus ja ilo nimenomaan vaatteiden tekemisestä. Nykyään kyllä ymmärrän jo, että intohimoinen harrastaja ei voi tehdä pelkästään tarpeeseen, vaan välillä saa ja pitää irroitella "turhuuksienkin" parissa :). Kultainen keskitie on monessa asiassa se paras tie.

Nyt ajattelen niin, että tämä blogi on täyttänyt tehtävänsä elämässäni ja siitä luopuminen voi tuoda jotain muuta tilalle. Elämäni ja ompelupöytäni ovat jo pitkään täyttäneet tilkkutyöt. On muuten vallan ihanaa olla aloittelija jossakin lajissa! On niin paljon uutta, mitä ei ole koskaan ikinä ennen vielä kokeillut.

Olen joskus vuosi - kaksi sitten tainnut mainita täällä haaveen tilkkutyö- ja kirjonta-aiheisesta blogista. En osaa tällä hetkellä sanoa, perustanko joskus uuden blogin näiden alueaiheiden ympärille. Aika näyttää, jäänkö kaipaamaan tätä ja millainen yleensä blogien olemassaolo tulevaisuudessa on. Tilkkutöiden pariin minusta kaivattaisiin ripeästi uutta sukupolvea täällä Suomessa ja mielelläni olisin siinä joukossa, joka uusia ihmisiä sen pariin inspiroi. Toinen asia on kuitenkin se, tarvitaanko siihen blogia, vai riittääkö siihen kanavana esimerkiksi pelkkä Instagram.

Instagram-tilini aionkin vielä pitää, sillä tykkään jakaa siellä kuvia ja kertoa meneillään olevista projekteista. Vaihdoin tänään kuitenkin sen nimen ja linkki tähän blogiin poistuu sieltä lähiaikoina. Pohdin jonkin aikaa, aloitanko uuden Instagram-tilin, mutta siellä on kuitenkin jo reilun vuoden takaa niin paljon tilkkuiluun (ja kirjontaankin) liittyvää kivaa kuvamateriaalia, että on itselleni paljon vaivattomampaa vain vaihtaa sen nimi. Uusi nimi on surrur_sunday.

Ja vielä viimeisenä - tämä blogi ei olisi ollut mitään ilman teitä lukijoita ja ahkeria kommentoijia. Olen saanut tässä vuosien varrella tuhansia kannustavia kommentteja ja aina ihmettelen, miten juuri minulla oli se onni, ettei tänne ikinä eksynyt keneltäkään mitään negatiivista sanaa mistään. Sydämellinen kiitos teille jokaiselle, jotka olette kulkeneet mukana alusta saakka, keskivaiheilta tai vasta tässä rauhallisessa lopussa <3. Kiitos myös kaikille yrityksille/yrittäjille, joiden kanssa vuosien varrella sain tehdä yhteistyötä, niistä hetkistä riittää hyviä muistoja vielä vuosiksi eteenpäinkin. Ihanaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää jokaiselle teistä!

It's time to say goodbye to this blog! Thank you everone who has stopped by or left a comment over the years.