lauantai 28. lokakuuta 2017

Sydämellinen peitto


Vaikka nyt onkin jo taas harmaata, loskaista ja hämärää niin kuvitelkaapa hetkeksi tämä:

Sininen taivas ja auringonpaiste, päivänkakkaroita, harakankelloja ja kärpästen surinaa. Mansikoita, lettuja ja kylmää mehua. Ehkä vielä jätskitötterötkin! Iloa, naurua ja hyvää mieltä!

Tällaiset maisemat ja tunnelmat mielessäni aloin syyskuun alussa suunnitella elämäni ensimmäistä lahjapeittoa. Peittoa nimenomaan siksi, että lahjan saaja perheineen harrastaa kesäisin matkailuautoilua ja sieluni silmin näin heidät istumassa piknikillä peiton päällä kauniina kesäpäivänä. Monien surffailujen ja lehtien selaamisen jälkeen olin valinnut toteutettavaksi malliksi Moda Fabricsin sivuilta löytyvän Latitude Batiks peiton. En ollut ihan varma, mitä lahjan saaja olisi mieltä tilkkutöistä ja tässä peitossa varsinaista tilkuista koottua pintaa ei ollut paljon, niinpä pidin sitä turvallisena valintana. Peiton toiseen reunaan tuli tilkuista ommeltu isohko sydän ja sen toivoin lahjansaajalle viestittävän sitä, että lahja on rakkaudella tehty rakkaalle ihmiselle.


Kun Sinooperista löytyi ihanan kesäisiä Tilda Circus -malliston kankaita ja niihin löysin vielä sopivia kavereita Eurokankaasta, alkoi peittosuunnitelmasta muotoutua juuri sellainen, kuin olin toivonutkin. Pääsin hommiin ja kaikki sujuikin hyvin siihen saakka, että olin tikannut päällisen, vanun ja taustakankaan yhteen. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt iloita hienosti tiuhemmin tikatusta sydämestä saatikka vaaleansinisen osan täydellisesti onnistuneista vinoraitatikkauksista, kun pikainen vessassa käynti aiheutti olohuoneen lattialla levänneelle peitolle katastrofin!

Koira eli meidän Josef oli sitten päättänyt koristella peittoa hieman lisää. Oli napannut tussin (vedenkestävän tietenkin!), saanut siitä jollain ihmeellä korkin pois ja piirtänyt sitten peiton pintaan muutamat uudet violetit koristeet - tietenkin vielä siihen vaaleansiniselle alueelle, joka oli juuri isoimmasta kankaanpalasta tehty. Kyllä muuten muutama ärräpää pääsi siinä vaiheessa ja itkukin oli aika lähellä. Eihän ne tussinjäljet siitä mihinkään lähtenyt eikä oikein niin ison palan purkaminen tikkauksineen päivineen sopinut aikatauluihinkin sekään. Ei siinä auttanut kuin yön yli nukkua ja miettiä seuraavana päivänä, mitä peitolle keksisi. Mietin kirjailuja ja applikointeja, mutta sitten päätin vain ommella tahrakohdan päälle tarkasti kuvioon kohdistetun (taustakankaassa pieni kukon askel -kuvio) uuden palan ja tikata uudestaan siitä päältä. Ei se kaukaa näy, mutta ihan läheltä toki.



Ei ne kommellukset sitten siihenkään loppuneet, sillä peitostahan löytyi muitakin tahroja vielä. Ne lähti onneksi pesukoneessa! Tosin kaiken huippu oli, että kun näiden kuvien oton kälkeen silittelin vielä peiton reunoja, jotka pesun jäljiltä oli vähän rypistyneet, onnistuin tekemään silitysraudalla tahran toiseen reunaan :/. Nyt mulla on toinen vaaleataustainen lahjapeitto tekeillä ja todella toivon, että sen kanssa ei tule näin paljon päänsärkyä :D. Pitkään oon ihastellut tällaisia paljon vaaleata taustaa sisältäviä peittoja, mutta ei ne taida kovin käytännöllisiä olla - ainakaan meidän perheessä, kun niitä olohuoneessa tekee!

Mutta sellainen oli tämän peiton tarina, materiaalit tosiaan Eurokankaasta ja Sinooperista ja kokoa peitolla mukavasti noin 175 cm x 175 cm (unohdin mitata, mutta ohjeen mukaan 70 x 70 tuumaa). Täällä pitäisi alkaa suunnitella koiralle jonkinlaista talvipalttoota ja vähän tekis mieli huovutella pallojakin vielä tänä viikonloppuna ja ehkä kirjoa niihin jotakin. Läksyjäkin olis ja juhlat järkättävänä, joten saa nähdä, mihin aika riittää :). Tavataan taas marraskuun puolella <3.
  





perjantai 13. lokakuuta 2017

Nahkapussukka kännykälle ja syksyn kuulumisia


Kukkuluuruu, täällä ollaan pitkästä aikaa :)! Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää, vähän kiirusta, mutta hyvällä tavalla. Aloitin tuossa syyskuun alussa nimittäin opiskelemaan sivutoimisesti tekstiili-alan artesaaniksi (jee!) ja sehän tarkoittaa sitä, että istun 2 iltaa viikossa koulun penkillä sekä yhden lauantain kuukaudessa. Syksy alkoi kankaanpainannalla ja tällä viikolla päästiin sitten huovutus-kurssin kimppuun. Olen tykännyt tosi paljon, meitä on kiva naisporukka opiskelemassa erilaisin taustoin ja ikähaarukkaankin mahtuu monen ikäistä.

Tämä tekstiilipuolihan oli mulla harkinnassa jo silloin 90-luvun lopulla enkä ole ikinä katunut, että valitsin silloin vaatetuspuolen, mutta nyt varsinkin tämän blogin ja teidän vuosien saatossa jättämien kannustavien kommenttien saattelemana (kiitos <3) olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin vähän päivittää käsitöihin liittyviä opintoja, oppia uusia tekniikoita sekä opiskella ohjaustoimintaa, jotta voisin mahdollisesti joskus vaikka vetää esim. kansalaisopistolla erilaisia käsityöaiheisia kursseja. Se kun on aina ollut vähän sellainen juttu, jota haluaisin tehdä. Lapsetkin kasvaa, niin ne ilta-työajat sitten sopivat omaan elämäänkin tulevaisuudessa paremmin kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Joten tässä sitä nyt ollaan sitten :). Saa nähdä, saanko tänne joskus näytille joitakin koulutöitä, toivotaan niin.

Mutta mennäänpäs sitten niihin tämän syksyn vapaa-ajalla tehtyihin kässäilyihin. Niitä ei ole paljon. Pääteemoina on ollut kahden tilkkupeiton valmistaminen lahjaksi. Toinen on valmis, mutta sitä ei ole vielä toimitettu ja siksi sitä ei nähdä täällä vasta kun lokakuun lopussa (eli seuraavalla kerralla varmaankin). Toinen on tulossa kummitytölle joululahjaksi ja sitä pääsin hieman aloittelemaan viime viikonloppuna. Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä tarveompeluita, kuten legginssejä tytöille, omaan keittiöön patalappuja ja sitten tänään sain inspiraation ommella tuollaisen nahkaisen pussukan kännykälle ja siitä tuli musta niin kiva, että intouduin esittelemään sen tänne bloginkin puolelle!



Pussukkaan otin vähän inspistä tilkkuiluhommista. Tällä kertaa päädyin tekemään tuollaisen normipussukkamallin ihan siitä syystä, että sille olisi sitten käyttöä senkin jälkeen, jos seuraava puhelin sitten joskus on siihen väärän kokoinen. Materiaalit eli tavallisen nahan ja tuon värjätyn, aivan mahtavan upean kalannahan hankin viime vuoden kässämessuilta Tampereelta. Tarkoituksena oli tehdä niistä tossut tytölle, mutta ei niitä sitten ikinä tullut. Kalannahkaa jäi onneksi vielä ihan mukava pala käytettäväksi muunkin projektin yksityiskohdaksi. En nyt valitettavsti muista firman nimeä, miltä nuo nahat ostin, mutta jostain Pohjois-Suomesta se taisi olla kotoisin. Täytyy varmaan tänäkin vuonna käydä noita kalannahkoja hypistelemässä osastolla, eihän tässä kovin pitkä aika messuhin enää olekaan edes.

Päädyin myös vuorittamaan pussukan ompelukone-aiheisella puuvillakankaalla. Vähän harmittaa, kun jäi tuo vetskarin toinen pää tuolla tavalla möllöttämään paksuna. Mulla ei tietenkäään ollut sopivan pituista vetskaria, joten katkaisin sitten pitemmästä ja silloin on tuota katkaistua päätä hieman vaikea saada siistiksi, varsinkin, kun ei ymmärrä ottaa pussukkaan riittävästi pituutta ;). Ehkä jo seuraavassa pussukka + katkaistu vetskari -yhdistelmässä se menee jakeluun ja siitä tulee omaankin silmään siistimpi lopputulos! Kuusikulmiot liimasin tosi kevyesti ennen tikkausta paperiliimalla kiinni ja ompelussa käytin apuna nahalle tarkoitettua teflon-jalkaa. Sillä nahan ompelu sujuu kyllä vaivattomasti. Tikkaukset tein silmämääräisesti, kuusikumion reunoja ja kulmia hyödyntäen.



Tämmöisissä merkeissä on siis tätä syksyä täällä vietetty :). Nyt tämä nuhanenä lähtee käyttää koiran vielä nopsaan myöhäisellä iltapissillä ja toivottaa teille kaikille mukavaa viikonloppua sekä syyslomaa, jos sellaista vietätte!