tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusi vuosi - uudet (blogi)ajatukset


Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! Meillä on ollut tosi rento joulunaika, ollaan pääasiassa levätty ja oltu vain, pelattu korttia, luettu ja vähän kässäilty. Oon nauttinut kovasti, en muista milloin viimeksi olisin ottanut joulunajan näin rennosti ja letkeästi. Oon ottanut kaiken irti siitä, että harrastukset ja muut on tauolla eikä tarvi kellon kanssa aikatauluttaa päiviä.

Nyt on sitten uusi vuosi ja ja uusi blogivuosi edessä myös. Monilla bloggaajilla on tapana tehdä kooste edellisen vuoden jutuista, itse aattelin kuitenkin enemmänkin kertoa, mitä oon aatellut tänä vuonna tehdä omassa käsityöelämässäni. Pari sanaa kuitenkin kai menneestä käsityö- ja bloggausvuodesta, joka omalla kohdallani oli bloggaushistorian rauhallisin, vaikka ihan mukavastihan noita töitä on silti kertynyt :).

Aika lailla vuosi sitten päätin, että mun on pakko hidastaa käsityö- ja bloggaustahtiani. Olin kässäillyt tai lähinnä ommellut ja bloggaillut edelliset kaksi vuotta innostuksissani melkoisen kiivaaseen tahtiin. Erityisesti tyttöjen kaapit pursuili hirveästä määrästä vaatteita, itse olin ollut tosi väsynyt jo pitkään jatkuvan yövalvomisen (=ompelemisen) takia, some vei liikaa aikaa muilta jutuilta ja mua rupesi vähän ärsyttää, kun eka ajatus aamulla ja vika illalla pyöri lähes aina käsitöissä tai blogissa. Siis haloo - vaikka kuinka tykkäänkin blogata ja rakastan käsitöitä, niin kai sitä nyt muitakin asioita maailmassa on :).

Vuosi sitten jätin tietoisesti Facebookin ja Pinterestin, päätin ommella tytöille vain tarpeeseen ja kokeilla enemmän sohvakäsitöitä, esim. virkkausta, jotta voisin tehdä käsitöitä iltaisin perhen parissa. Nämä kaikki oli tosi hyviä päätöksiä! Facebookin tai Pinterestin perään en ole haikaillut yhtään, sellaista luovaa, hullua, innostavaa lastenvaatteiden (mekkojen) ompelua kylläkin välillä. Eihän se legginssien ompelu akuuttiin housupulaan ole nimittäin yhtään niin hauskaa kuin mekkokankaiden sommittelu, pitsien asettelu, kauniit laskokset tai se, että saan vetää tyttösen mekon vetskarin kiinni, solmia nauhat, pöyhiä tyllit ja sitten yhdessä katsotaan, kuinka uuden mekon helma pyörähtää :).



Täytyy tunnustaa, että tämän asettamani lastenvaateompelukiellon myötä olen välillä ollut ihan hukassa käsityöajatusteni kanssa. Mitä mun pitäisi tehdä, mikä on mun uusi käsityö-minä? Mistä saan ne samat onnistumisen tunteet kuin lastenvaatteissa? Onko mun nykyiset kässäjutut ihan out? Olen poukkoillut tekniikasta toiseen, sinne, tänne ja tuonne. Neulonut, virkannut, kirjonut, kokeillut muuta kuin vaateompelua: keskeneräisiä töitä ja kaikenlaisia kokeiluja -nyssäköitä- lojuu siellä sun täällä vaikka koko kotikadulle jaettavaksi. Kun yöt menee nukkuessa ja työt edistyy hitaammin, huomaan valitettavasti myös kyllästyväni niihin helpommin.. Ja sitten pitää taas kokeilla jotain muuta!

On tästä poukkoilusta silti jotakin positiivistakin seurannut. Olen nimittäin ostanut erittäin vähän kankaita (:D, rahaa tuskin on säästynyt, sillä ne on mennyt kirjoihin ja erilaisiiin lankoihin), olen aika kivasti oppinut lukemaan virkkauskaavioita ja monen monen vuoden tauon jälkeen innostuin vihdoin myös neulomaan. Poukkoilusta huolimatta lukijatkin tai ainakin suurin osa kulki mukana myös viime vuoden ja ihanan ahkeria kommentoijia mulla on ollut aina. Kiitos teille <3. Myös jonkinlainen riippuvuus tai pakkomielle bloggaamiseen tai jatkuvaan käsitöiden tekemiseen katosi, kun valmista ei tullutkaan enää joka toinen tai kolmas ilta. Blogi ja käsityöt on mulle edelleen tärkeitä, mutta viime vuonna sain ne sopivaan sopusointuun muun elämisen kanssa. Kaikki kässäbloggaajat tietää, millainen työ on jo yhden blogipostauksen takana. Jos postauksia tekee enemmän kuin yhden viikkoon, se on jo oikeestaan vähän kuin sivutyö (ainakin tuntimäärällisesti oli mulle). Työssäkäyvällä tai pienten lasten vanhemmalla yhdenkin käsityö-aiheisen postauksen saaminen viikkoon kaiken arjen rumban pyörittämisen lisäksi on jo hatun nostamisen paikka. Kun jonkin asian kokee todella tärkeäksi siihen raivaa aikaa mistä tahansa, vaikka niistä yöunista, mutta jossain vaiheessa se oma jaksaminen tulee onneksi tai ainakin pitäisi tulla kaikista tärkeämmäksi asiaksi.

Itse aion tänäkin vuonna jatkaa bloggausta leppoisampaan tahtiin. Toivon toki, että ainakin sen pari kertaa kuussa ehtisin täällä käydä kirjoittamassa ja näyttämässä kuulumisia. Se riippuu tietysti ihan siitä, millaisia käsitöitä aion tehdä. Teemoiksi olen ajatellutt erilaisia lankatöitä (lähinnä virkkaus, neulominen ja kirjonnat, koska oon nyt niin innostunut niistä) ja ompelun puolelta tilkkutyöt ja muun kuin vaateompelun. Sekä tietysti mulle rakkaat sekatekniikat eli kaikkia edellä mainittuja plus jotain muuta vielä sekaisin samassa työssä.

Vaateompelu tulee tosiaan jatkossa olemaan täällä pienemmässä roolissa, varsinkin ne lastenvaatteet. Meidän muksujen vaatetarve on nyt ärsyttävän käytännöllinen ja trikoinen, heillä on jokaisella oma vahva maku ja koen, etten pysty toteuttamaan luovuuttani lastenvaateprojekteissa tällä hetkellä haluamallani tavalla, varsinkaan kun se trikoo ei ole koskaan ollut ihan se mun omin materiaali. On vähän haikeatakin "luopua" lastenvaatteiden tekemisestä, onhan mulla ollut tässä niin ikimuistoisia projekteja vuosien varrella, kun lapset puki päällensä lähes mitä vaan tein. Asujen tekeminen oli usein kuin jännittävä matka - prosessi, jossa oli jotain tuttua, jotain uutta, jotain turvallista, mutta samalla ihanaa kutkutusta lopputulemasta. Siinä samalla ehti miettiä niin edellisen kuin tulevankin viikon tapahtumat, saada 50 uutta ideaa ja kokea ihan parhaita tunteita. Aionkin teettää tekemistäni rakkaimmista ja ikimuistoisimmista (lasten)vaatteista valokuvakirjan itselleni (ja tytöille) muistoksi. Se on ollut mielessäni ihan blogin alkuajoista lähtien ja nyt tuntuu, että kirjalle on oikea hetki juuri tässä välissä. Niitä vaatteita on kuitenkin ihan eri asia katsella ja kuvaushetkiä muistella kirjan sivuilta kuin ruudulta ja saan sinne sellaisiakin valokuvia, joita en ole tänne julkisesti jakoon laittanut.


Ajattelenkin, että tää on vähän kuin uusi alku mullekin kässäbloggaajaana. Olen sen verran kokematon vielä noissa kirjonnoissa yms, että mulla ei ole oikein sellaista omaa tyyliä ja toivon, että se pikkuhiljaa matkan varrella alkaa löytyä. Instagramin puolella oon alkanut seurata monia virkkaajia, neulojia ja kirjojia, joten inspiraatiosta ei ainakaan ole pulaa. Voisinkin tehdä niistä joskus vaikka ihan oman vinkkipostauksen. Mulla on postaukset olleet aina hyvin tuotepainotteisia, ja oon miettinyt sitäkin, että miksen vois joskus vaan tulla nopsaan huikkaamaan tänne ja näyttää vaikka, mitä kaikkea mulla on meneillään. Pitääkö aina esitellä jotakin valmista, mitä mieltä olette? Oon myös jo useamman kuukauden miettinyt, että oma kirjontablogi olis aika kiva, mutta kai sitä täytyy se pari vuotta ensin taas suunnitella ennenkuin ryhtyy toimeen ;). Oon vähän sellainen - yön yli nukkuja.

Vaateompelun vähenemisen myötä osa teistä lukijoista ei varmaankaan koe sisältöä enää niin mielenkiintoisena, mutta ehkä joku uusi sitten löytää tiensä tänne :). Aika aikaansa kutakin ja kohti uusia tuulia, eikös niin? Ai niin, sen verran pitää ottaa takapakkia heti tässä ompelun suhteen, että on tänne ainakin liuta nukenvaatteita tulossa vielä varmaankin tammikuun puolella :). Yhteistyöni Husqvarnan kanssa jatkuu vielä myös sekä nettikangaskauppa Almandiinin kanssa on tulossa yhteistyöpostaus jossakin vaiheessa alkuvuotta. Kaikenlaista kivaa ja jännää toivottavasti edessä, ripaus vanhaa ja sitten roppakaupalla uutta opittavaa ainakin mulle itselleni.

Näiden toistaiseksi nyt ainakin viimeisten lastenvaatekuvien myötä toivottelen teille kaikille ihanaa myöhäisiltaa tai oikeastaan jo hyvää yötä! Meni sen verran kauan tässä tekstin naputtamisessa, että tulen myöhemmin lueskelemaan teidän viimeisimmät kuulumiset! Oonkin ollut ihan blogipimennossa koko joulun, joten lueskeltavaa ja katseltavaa löytyykin sitten varmasti roppakaupalla :).


Kuvissa olevat mekot on ommeltu jo syksyllä synttärijuhliin. Kankaat violettia lukuunottamatta Eurokankaasta, pienen tytön kaava Allt om Handarbete -lehdestä (etsin numeron, jos jotakuta se kiinnostaa, selkäaukon muotoa on hieman muutettu), toisten mekkojen kaavat Ottobresta, mustaa mekkoa on muokattu reilulla kädellä. 

44 kommenttia:

  1. Tutulta tuntuu nuo sinun ajatukset! Ompelin nuorena itselleni tosi paljon vaatteita, oli mini mekkoja, leveälahkeisia housuja oli paitaa puseroa ja vaikka ja mitä. Kun sain omia lapsia, voi miten ihana oli heille ommella ja kun olivat aina niin innoissaan uudesta vaatteista! Aika kului ja tytöt kasvoivat, mutta joskus aina jotain pyysivät äitiä ompelemaan:) Kuitenkaan koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, etten olisi jotain ommellut. Nyt aikuiset tyttäreni taas toivovat milloin mitäkin, varsinkin vanhin tytöistä:) Milloin mekkoja tai ikkunaverhoja, ihan laidasta laitaan;) Tosi hauska oli ommella lastenlapsille, heitä on yhdeksän 3 - 15vee. Ja ensimmäinen lapsenlapsi kun oli tulossa, voi sitä pikkuvaatteiden määrää ;)) Nyt vain pikku Ella 3 on onnensa kukkuloilla kun vien hänelle jotain ompelemaani☺ muut ovat jo niin isoja että mieluummin kaupasta haluat vaatteet!
    Tosi kivalta idealta kuulostaa se valokuvakirja, ihana muisto!
    Ja aivan varmaan tyttäresi tulevat vuosien varrella tarvitsemaan oman äidin ompelemia juttuja☺
    Ihanaa ja inspiroivaa vuotta 2017 ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo ompelukaari mennyt juuri myös noin eli nuorena ompelin lähes kaikki omat vaatteeni ja lasten saannin myötä sitä sitten keskittyi enemmän ompelemaan lapsille. Ensin se oli sellaista kierrätysompelua omista/miehen vaatteista ja sitten siihen alkoi yhä enemmän löytyä se omannäköinen tyyli. 3 kotihoidossa ollutta tyttöä vaikutti vahvasti siihen, että sain ommella rakastettuja mekkoja sillä muutama vuosi sitten meillä talvetkin vietettiin lähes joka päivä (prinsessa)mekossa. Kyllä minä varmasti vieläkin aina silloin tällöin jotakin lapsille tulen omplelemaan, mutta se on ehkä sitten sellaista käytännöllistä akuuttiin tarpeeseen juurikin trikoosta, eikä sitä tänne aleta kuvailemaan. Se mekkojen, villakangastakkien ja muiden sellaisten ihanuuksien tarve kun on nyt aika vähäinen ja isommalta siskolta on kuitenkin aika monta ihanuusta jäänyt nuorempien siskojen käyttöön. Ja kyllähän minä varmasti neulon lapsille esim. sukkia ja teen erilaisia vilttejä, joten kyllä he vielä sillä tavalla jatkossaki saavat kääriytyä monenlaisiin äidin tekemiin juttuihin :). Kiitos Tarja sinulle mukavasta kommentista, oli kiva lukea ajatuksiasi <3

      Poista
  2. Hyviä pointteja bloggaamisesta. Kyllähän kaikkein tärkeintä on olla läsnä oleva aikuinen lapsille, lapset kasvavat niin nopeasti. Minua ei ainakaan haittaa vaikkei postauksia tule montaa viikossa, mukana pysytään! Mukavaa ja idearikasta vuotta 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se on. Tuntuu, että teini-ikää lähestuvät lapset kaipaavat taas sitten erilaista läsnäoloa kuin taaperot tai alle kouluikäiset. Ja lapset tosiaan kasvavat niin nopsaan, uskon että jos näitä blogeja on vielä olemassa 10 vuoden päästä niin mulla on ihan ruhtinaallisesti aikaa blogata ja tehdä käsitöitä :). Kiitos Annik sinulle <3

      Poista
  3. Ei vitsit miten ihania mekkoja. <3

    Kyllähän bloggaajanakin voi (ja pitää) uudistua ja kehittyä ja oon sitä mieltä, että pitää tehdä sitä, mikä on itselle mieleisintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin mekoista tuli kivat, vaikkei niisä nyt kauheasti malleissa mitään erikoista olekaan. Ainakin oli tosi tosi kiva ommella ne, sillä ne tais olla viime vuoden ainoat mekot kahden Elsa-puvun lisäksi. Näinhän se blogeissa menee ja musta on kivakin uudistua. Oon aina pyrkinyt oleen käsitöissä monipuolinen ja onhan täällä nähty ompelun lisäksi muutakin ennenkin ja olen yhdistänyt muita tekniikoita myös vaatteisiin. Jotenkin nyt vaan silti tuli olo, että pitää uudistua vahvemmin, ja kun oon kovasti nyt ollut innostunut noista erilaisista lankatöistäkin niin miksen tois sitä puolta myös tänne. Kiva nähdä itsekin, mitä vuosi tuo tullessaan kässärintamalla ;). Kiitos paljon Sarkku K kommentista!

      Poista
  4. Voi, Krista1 Mitähän asiaa mä kommentoisin ekana? Ensiksikin vaikka sitä, että IHANA, että aiot kuitenkin jatkaa vielä blogia, kun tämä on niin inspiroiva ja upea blogi. Niin monet kun ovat siirtyneet instaan. Itse en ole sinne kirjautunut, kun olen muutenkin itseltäni vähentänyt someaikaa. Pelkään, että se imaisisi minut pauloihinsa samalla tavalla kuin Pinterest aikoinaan. Nyt onneksi osaan sen kanssa olla sopivassa suhteessa ja etsin sieltä inspiraatiota lähinnä töihin. Minä pysyn blogisi mukana, oli sitten bloggaustahti ja aihepiirit, mitkä hyvänsä. Tykkään niin paljon Sinusta ja tyylistäsi. <3

    Toisakseen monessa suhteessa täällä sama tilanne. Kasvavien lasten maku ja tyyli muuttuu iän myötä. Se on normaali asia. Siinä suhteessa olen kuitenkin onnekas, että omat lapseni toivovat vielä äidin tekemiä vaatteita. Mua hellytti syksyllä, kun Esikoinen sai lahjaksi ostoisia boksereita kummiltaan. Hän muutaman kerran niitä piti ja sanoi sitten, että "voisitko ommella mulle boksereita, kun ne sun tekemät on niin paljon paremmat jalassa?" Samoin nyt joululomalla Ekaluokkalaiseni toivoi, että ompelisin hänelle farkut. Ompelin. Siellä ne nyt on jalassa (ja blogissakin). Että uusia haasteita löytyy ompelun saraltakin, vaikka lapset kasvavat.

    Minusta on mahtavaa, että teet niin monenlaisia käsitöitä. Minusta käsityönharrastajan ei tarvitse ajatella, mikä on out ja mikä in. Minusta voi harrastaa just sitä, mikä itsestä tuntuu mielenkiintoiselle tai mukavalle. Mullakin on vohvelipujottelutyö semmosena taustatyönä, jota voi tehdä aina silloin kun huvittaa ja sen voi ottaa vaikka autoon mukaan. Se ei varmaankaan ole in, ainakaan suomalaisten harrastajien keskuudessa.

    Huvittava, miten samanlaisia töitä meillä on menossa. Mulla on eilisen ja tämän päivän ollut pyörimässä nuken- ja barbivaatetehdas, kun kaksille perjantaisille synttäreille on toivottu semmosia lahjoja. Ja tiedätkö, minä joulukuussa tilasin itselleni sellaisen valokuvakirjan omista töistäni. Niin mukava! Se kirja on vuoden 2015 töistä. Viime vuoden töistä kirja on työn alla. Ja nyt ajattelin, että pitää alkaa tämän vuoden töistä kuvaamaan suoraan uuteen kansioon, niin ei tarvitse kuvia lajitella ja etsiä sieltä sun täältä.

    Ohops, tulipa pitkä kommentti, mutta eiköhän se tähän mahdu. Onnellista alkanutta vuotta Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvin mahtui sinun pitkä ja mukava kommentti tänne <3. Enhän minä tästä blogista malta vielä luopua. Nyt on enemmän hakusessa vaan uusi suunta, silloin vuosi sitten väsyneenä mietin kyllä blogin lopettamistakin ensimmäisen kerran tosissaan, mutta olen iloinen etten lopettanut vaan hidastin tahtia!

      Ihania kommentteja sinä olet saanut lapsiltasi.Kyllä meilläkin siis sinänsä mun tekemät vaatteet kelpaa, lapsethan on niihin vähiin, mitä oon tänä vuonna tehnyt valkanneet itse lähes kaikki kankaat ja ne on olleet tosi mieleisiä. Ongelma on myös mussa itsessä, eli tarviin käsitöiltä muutakin kuin vain sen että teen lapsen pyynnöstä sporttiset legginssit tai trikootunikan, jossa on nätti kangas. Saanhan minä siitä hyvän mielen ja kehut ja halit päälle, mutta se ei vaan aina riitä mulle. Välillä on tosi kiva tehdä tollasia pikasurautuksia just tarpeeseen, mutta itse kaipaan käsitöissä sellaista suunnittelua , mallailua, monenlaisia työvaiheita, mielellään ihan jotain käsintehtyä tai minkä näpräämiseen on mennyt vähän aikaa, varmaan vähän joutunut vuodattamaan tuskanhikeäkin ;). Ja nyt tuntuu, että lastenvaatteisiin en voi enää noita juttuja niin toteuttaa, koska lapset haluaa tällä hetkellä hyvin simppeliä ja yksinkertaista. Sellaista, mikä ei erotu liikaa massasta. Sellainenhan sitä itsekin oli silloin jossain ikävaiheessa, että samaa piti olla kuin kavereilla. Ja koska tarve on nyt lähinnä vain housuille ja paidoille niin niitä mun rakastamia mekkojakaan ei kantsi Suomen lyhyttä kesää varten tehdä roikkuun kovin montaa tonne kaappiin :). En pidä itseäni yleisesti mitenkään itsekkäänä typpinä, paitsi tässä kässäilyasiassa, siinä on mulle tärkeätä, että saan toteuttaa itseäni mielekkäimmällä mahdollisella tavalla ja siksikin alan nyt kääntää vähän niin kuin uutta lehteä esiin :D.

      Samaa mieltä oon kyllä kanssa tosta, että sitä voi tehdä niin trendikästä tai epätrendikästä kuin haluaa. Ja oonhan minäkin täällä kaikenlaista ei niin trendikästä esitellyt, sitä vohvelipujotteluakin ja se onkin tosi kivaa (psst. mullakin on siitä keittiöpyyhkeet tulossa jossain vaiheessa) :). Tykkään itsekin sellaisista blogeista eniten missä on monenlaista tekniikka esillä eikä mennä pelkästään niiden viimesimpien villitysten mukana, niin kuin just sunkin blogi on. Tai vaikka tekniikka on sama niin on sitten erilaisia tuotteita kuitenkin tai eri malli/kaava ja vähän jotain jippoja. Vaihtelu virkistää ja oon itse käsitöiden suhteen kauhean vaihtelunhaluinen, välillä tuntuu, että ihan ongelmaksi saakka :D.

      Meillä sai tytöt uudet nuket joululahjaksi ja niillä onkin leikitty nyt paljon ja asuja suunniteltu ja tytöt on tehny niitä vähän itsekin. Mulla on vähän oikein niin kuin tulossa mallisto, yritän pitää vaatteet simppeleinä tyttöjen toiveesta, mutta ehkä johonkin kirjon pienen kuvion tms. Ja neulon pipot. Siksi siinä kestää kun on 4 nukkea ja teen pikkuhiljaa enkä edes joka päivä. Eilen saatiin 3 juttua leikattua ja yhden ehdin tehdä, mutta saumuri jostain syystä oli vähän temppuilevalla päällä. Tytöt jo eilen meinas, että niille pitäis kesäksi saada kuulemma hääpuvut :O.

      Sulla on kuvakirja jo käsissä! Mulla se on vasta ihan alkuvaiheessa, no pikkuhiljaa sitäkin eteenpäin. Kiitos sinulle ihana Pikku Akka tästä kommentista ja minäpä kohta yritän tulla katselemaan, mitä siellä sinun ompelupajassa on syntynyt :) <3

      Poista
    2. Totta joka sana! En minäkään jokaista peruspöksyä ja -paitaa bloggaa. Nyt joululomallakin ompelin ison kasan collegehousuja väreinä musta ja tummansininen. En nähnyt yhtään syytä, miksi olisi ne kuvannut ja laittanut esille. Sen sijaan laitoin esim. ne farkut. Niistä saattaa joku muukin saada inspiraation ja ainakin itsellä säilyy kaavatiedot muistissa, kun ruukaan ne rustata aina postauksen loppuun. :) Mukavaa loppiaisperjantaita! :)

      Poista
    3. Ai, että mä odotan sitä nukenvaatemallistoa! :)

      Poista
  5. Ihania mekkoja! Ihan samanlaisia ajatuksia ollut itsellä, ja päädyinkin lopulta lopettamaan blogin. Vaikka blogia toki voisi pitää harvakseltaan, koin että se olisi kuitenkin jäänyt takaraivoon raksuttamaan "tekemättömästä työnä". Mulle kun se lasten perusvaatteiden ompelu on kuitenkin se juttu, ja koin ettei siinä oikein enää riittänyt blogattavaa siten, että se olisi mielekästä. Mahtavaa, että voi silti edelleen seurata sinua ja muita käsityöblogeja, ja saada ideoita teiltä monipuolisilta käsityöihmisiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy sanoa, että minulta on ihan sun blogin lopetus mennyt ohitse. Kyllähän sen blogin pitäminen täytyy olla mielekästä ja hyvin pystyn kuvitteleen tuon, että se saattaa kummitella mielessä tekemättömänä työnä. Instan puolellahan sinä kuitenkin olet ja ompelet varmaan jatkossakin niin siellä ainakin minä sitten ehkä pääsen kurkkaamaan mitä oot tehnyt :). Sulla on kuitenkin aina ollut tosi kiva klassinen tyyli yhdistettynä noihin kotimaisiin trikoisiin ja sun omasta naisellisen klassisesta tyylistä oon tykännyt aina ihan hirveesti! Että varmasti monikin jää kaipaamaan Vaahtokarkkimonsteria ja sun tosi kivoja kuvia! Kiitos Kirsi sulle, sulla on vähän sellainen spesiaali paikka mun bloggaajan sydämessä kun silloin kun olin aloitellut mun blogia jätit niin kannustavan mahtavan kommentin <3. Se oli untuvikkobloggaajalle tosi iso juttu :). Kaikkea hyvää teidän perheelle!

      Poista
  6. Olet aina ollut niin äärimmäisen ahkera käsitöiden tekemisessä. Ja niin taitavia töitä olemme saaneet blogissasi ihastella. Oikeasti minusta on vaan mielenkiintoista, että bloggaja tekee justiin sitä mistä tykkää ja erilaiset jutut tuovat vain vaihtelua bloggaukseen.

    Itse olen ollut todella hidas bloggaamisessa. Mielessä on usein, että olispa kiva tehdä blogijuttu, mutta kuitenkin se on jäänyt. Minua on jotenkin helpottanut päätökseni, että tulen tänne silloin kuin tuntuu. Kokonaan en raaski tätä jättää, mutta arki työkuvioineen ei vaan mahdollista tällä hetkellä niin tiivistä bloggaustahtia, mitä se oli aiemmin.

    Mutta todella mukava on tulla tänne katsomaan mitä kivaa saamme sinun blogissasi jatkossa nähdä :)
    Valokuvakirja on ollut myös mielessäni, mutta vielä sitä ei ole tullut tehtyä.

    Onnellista ja ihanaa alkanutta uutta vuotta sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne käsityöt sellainen elämäntapa, että ilman niitä olisi kovin vaikea olla! Blogissa onkin just hyvä, että voi tehdä omaan tahtiin ja tosi kiva, että sinulla vaikka välillä postausten väli venyy, se ei jää kaihertamaan tekemättömänä työnä niin kuin Kirsillä edellä vaan se on positiivinen tunne, että voi tulla silloin blogin puolelle kun tuntuu siltä ja aikaa on. Meillä taisi tosiaan joskus kauan sitten olla puhetta juuri sinun ja Pikku Akan kanssa tuosta valokuvakirjasta jonkun postauksen yhteydessä, en kyllä muista kenen meidän blogissa :).

      Oikein ihanaa tätä vuotta teidän perheelle, tsemppiä työhön ja arjen pyöritykseen ja kiitos sinulle <3.

      Poista
  7. Ihana kuulla susta taas ja lukea mietteitäsi! Ja niin kauniita mekkoja noissa kuvissa. Sun mietteet kuulostaa kyllä ihan todella tutuilta. Ja tuntuu, että aika moni seuraamani kässäbloggari on tällä hetkellä vähän jotenkin samassa tilanteessa tai että ainakin niin, et elämä on aika täyttä ja bloggailua joutuu väistämättäkin vähentämään. Itsekin havahduin loppuvuodesta siihen, et miten järjettömästi bloggaus vei aikaani. Se alkoi hallita elämääni ihan liiaksi. Ja kuitenkin sen nyt pitäisi olla vain yksi osa. Eikä edes kovin suuri. Jos bloggaa yli kerran viikossa, se vie kyllä todella paljon aikaa. Näin syys-talven pimeinä iltoina olen työpäivien jälkeen ihan poikki ja kässäilyt jää kyllä hyvin minimiin. Haluan muutenkin antaa enemmän aikaa perheelleni ja esimerkiksi liikunnallekin olisi hyvä löytää joku kulma elämästä. Että teen bloggausta nyt melko fiilispohjalta ja realististen aikataulujen puitteissa. Mutta kiva, että et kuitenkaan lopeta bloggaustasi. Blogiasi on niin ilo seurata! Odotan innolla seuraavaa postausta. Mukavaa alkanutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ollut tosi kiireinen blogivuosi! Oon seurannutkin sun touhuja vähän jo huolissani ja miettinyt kuinka pitkään jaksat painaa noin täydellä teholla <3. Sinä olet tosi tehokas, aikaansaava ja nopea muhun verrattuna, mutta siltikin. Ihan hyvä, että vähän hiljennät tahtia - ehdin minäkin pysyä vähän paremmin sun juttujen perässä ;). Munkin täytyis saada liikuntakipinä, se ei vaan oo oikein ikinä ollut kauheesti mun juttu, paitsi hyötyliikunta. Sohvakäsityöt tais vähän lihottaa mua viime vuonna :D. Virkatessa/neuloessa/kirjoessa kun on kuiteskin aika paikallaan, ommellessa tulee enemmän liikuttua, kun sahaa saumurin ja ompelukoneen väliä, käy välillä silittämässä ja könyää lattialla ihme asennoissa leikkaamassa tukikankaiata ja muita. No joo :).

      Mulla on tuttuun tyyliin monta työtä vaiheessa, katotaan mikä niistä ekana valmistuu :). Virkkuita useempi, yks neuletyö (koska muut taitaa mennä purkuun), yhteen tilkkupeittoon lähes kaikki palat leikattuna, nukenvaateprojekti, pari kirjonta projektia ja ja ja....

      Hyvää alkavaa vuotta sinne pääkaupunkiin ja kiitos sulle ajatuksista, nää taitaa olla aika yleisiä bloggaajien parissa :).

      Poista
  8. You are the best mother <3 you made all 3 dresses? amazing!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks <3. Actually these were made already last autumn for a birthday party. I just haven't blogged about them. I was telling in the text that this year my blog will be more about other stuff than sewing clothes. Quilting, crocheting, knitting and embroidery- I know you like that :). Maybe sometimes some clothes for me but not as much as it's used to be.

      Poista
  9. Hyvää uutta vuotta!
    Ensinnäkin ihanaa, jos edelleen aioit blogata. Maailma on mennyt nopeampaan suuntaan, siksi kait esim Instagram on niin suosittu. Mietin välillä itsekin jaksaako kukaan enää mennä blogiin, lukemaan saatika kommentoimaan sinne jotakin. Ja allekirjoitan tuon työn määrän yhden postauksen osalta. Se on välillä aika iso projekti, jos esim kuvien suhteen on laatuvaatimuksia. Tosin monissa pinnauksissa ja instankin osalta voi löytää oikein hyvän blogin tarpeisiinsa.

    Itse ajattelin edelleen ommella, onneksi tuo pienin tykkää tekemistäni vaatteista. Oman vaatemakuni suhteen teen pientä kartoitusta ja yritän saada isompia töitä aikaiseksi, tarpeeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että karsin varastoani reilulla kädellä ja ostan harkiten.

    Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tuo valokuvakirja on hyvä ajatus, laitanpa sen itselleni harkintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanne-Maija <3. Sulla on niin vahva ompelutyyli, että sun pitääkin jatkaa sillä linjalla ja kukapa sinun vaatteista ei tykkäisi. Miellyttäviä päällä, helppohoitoisia ja silti aina jokin kiva jippo mukana! Oot trikoiden mestariompelija, mulla taas ne kudotut kankaat on enemmän suosikki.

      Meilläkin lapset pääsääntöisesti tykkää mun tekemistä trikovaatteista, varsinkin jos ovat itse vielä olleet matskuja valkkaamassa, mutta kuten tuolla Pikku Akalle selostin niin ongelma on myös minussa itsessä, eli mulla on kova tarve tehdä muutakin kuin vaan sitä trikoovaatetta mitä lapset nyt haluaa ja siksikin mun pitää ottaa nyt tämä askel vähän tuntemattomampaan, katsoa, jos noista tekniikoista löytyisi se seuraava iso juttu mekkojen ompelun ja sen sellaisen tilalle :). Ompelujuttuihin voi yhdistää käsinkirjontaa ja tilkkutyöt on sitten oma maailmansa niin niissä voin sitten kehittää ompelutaitojani eri tavalla ja pitää rakkaan ompelun kuitenkin lähelläni.

      Nappaapa itsellekin tosiaan tuo kuvakirja- ajatus. Mulla on siinä takana vähän sellainenkin haave, että jos joskus on niin hyvä tuuri, että 20 v päästä joku tytöistä innostuu ompleeen lapsilleen niin voivat sitä sitten halutessaan pitää idea ja inspiskirjanaan myös :).

      Poista
  10. Seuraan blogiasi säännölisesti. Odotan innolla kirjonta-aiheisia postauksia. Älä jätä niitä kahden vuoden päähän! On mielenkiintoista seurata, miten kehityt kirjojana ja toivon saavani itsekin uusia ajatuksia sen suhteen. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti tästä kannustavasta kommentista <3. En tiedä oliko tälläkin kommentilla myötävaikutusta, mutta aloin eilen lähes saman tein järjestellä kirjontalankojani ja kääriä niitä pahviläpysköjen ympärille, jotta olisin paremmin perillä mitä minulla on ja ne olisi helpommin käytettävissä :). Juuri tällaista anonyymin potkua takamuksille kaipasinkin ja sen sain - kiitos! Nyt minua alkoi hirveästi kiinnostaa, sinä siis kirjot, mitä lajia vai ihan kaikenlaista? Onko sinulla blogia tai insta-tiliä? Alan seurata, jos on :). Olen yrittänyt etsiä kirjonta-blogeja Suomesta, mutta niitä ei taida ihan hirveästi olla, joitakin ristipisto-blogeja löysin kesällä. Siksi seurailen enimmäkseen Instan puolella ulkomaisia kirjojia, joista osa tekee sitä ihan (sivu?)työkseen. Todella mukavaa, että jätit kommenttia! Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!

      Poista
    2. Kirjon koneella ja minulla on ollut sivutoiminen kirjontayritys jo 15 vuotta. Blogia tai insta-tiliä ei ole, koska aika ei yksinkertaisesti riitä niiden ylläpitämiseen. Lisäksi teen kaikenlaisia käsitöitä laidasta laitaan. Sukankudin on aina matkassa mukana, koska siihen ei tarvitse keskittyä. Loppuvuodesta tutustuin intialaiseen peukaloon lapasissa ja ihastuin kovin. Tällä hetkellä menossa elämäni ensimmäinen tilkkupeitto.
      Samanlaista kässätaustaa kuin muillakin on minullakin. Olen tehnyt käsitöitä niin kauan kuin muistan. Nuorena tein melkein kaikki vaatteeni itse ja lapsien myötä heille kouluikään asti melkein kaikki. Kolmannen syntymän jälkeen vaateompelu jäi ja tilalle tulikin melko nopeasti konekirjonta. Silloin tarvitsin uuden ompelukoneen ja messuilla näin kirjontakoneen. Halusin sellaisen ja samalla laitoin yrityksen pystyyn. Tilanne riistäytyi kädestä ja nyt koneita on jo 4.

      Poista
    3. No wautsi, siellähän on melkoinen monitaitaja! Tykkään itsekin tehdä monenlaista enkä pitäytyä vain yhdessä käsityömuodossa, taisithan sinä sen jo tietääkin, jos oot blogiani kerta seuraillut :). Mullakin on muuten kirjova kone, sellainen simppelimpi, se on jo 10 vuotta vanha enkä ole sitä kirjomiseen juurikaan käyttänyt. Totesin, että tykkään ehkä enemmän kuitenkin kirjoa ihan käsin :). Mukavaa loppiaista!

      Poista
  11. Juuri noinhan sitä pitää tehdä!!! Käsitöitä tehdään ihan omaksi iloksi ja harrastukseksi, eikä vain blogin täytteeksi. Kerran viikossa postaus onkin aika kova tahti. Kiva kun jatkat, vaikka harvemmin ja silloin kun siltä tuntuu. Kiva nähdä kaikkenlaista käsityötekniikkaa, monipuolisuus on kiinnostavaa. Mukavaa vuodenalkua ja jatkoa! Niin, mekot on aivan upeat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on! Siinä kiiruisampana blogivuonna 2014-2015 tuntui jo, että sitä teki välillä pelkän blogin vuoksi. Taisi siinä vauhdin huumassa blogin alkuperäinen idea jo vähän kadota :). Sinäkin olet ollut melkoisen ahkera bloggaaja ja vielä monesti niin isoja ja todella upeita töitä. Olenkin välillä miettinyt, että mitenkähän sinun yöunesi, mutta varmaan ihan hyvin kuitenkin :). Ja nyt sulla on vielä se upea työhuone, eihän sieltä malta poistua ollenkaan. Täytyy vielä kiittää sinua ja blogiasi tuhannesti siitä, että olet vaikuttanut suuresti siihen, että olen kiinnostunut tilkkutöistä muussakin mielessä kuin vain niin että siihen tungetaan kaikki kangasjämät neliöinä tai suorakaiteina satunnaisessa järjestyksessä :). Sellaisiahan ne mun työt on yleensä olleet ja tulee osa varmasti olemaan jatkossakin, mutta toivon että tämä vuosi tuo sen saralla myös vähän jotain uutta ja ennen kaikkea vihdoinkin enemmän tilkkuilua. Sinä olet ainakin ihan paras kotimainen "inspiraattori" tilkkutöiden suhteen! Kiitos Saija sinulle <3

      Poista
  12. Tervehdys pitkästä aikaa ja hyvää alkanutta vuotta! :)
    Ensinnäkin on pakko sanoa, että onpa taas niin kauniita mekkoja! Toivottavasti näitä aina silloin tällöin jatkossakin näkyy, vaikka enemmän olisikin kaikkea muuta. Valokuvakirja on ihana idea, sellainen pitäisi itsekin koota.

    Hienoa, että olet löytänyt tasapainon blogin ja muun elämän suhteen. Niinhän se on että tämän harrastuksen pitäisi olla vain pieni mukava osa elämää, ei sen keskipiste ja stressinaiheuttaja. Sinä olet niin idearikas ja monessa taitava, että varmasti löydät kiinnostavaa kokeiltavaa ja saat aikaiseksi innostavia blogitekstejä muustakin kuin lastenvaatteista. Ja kerran pari kuussa on kässäihmiselle ihan kiitettävä bloggaustahti sekin.

    Itselläni ovat ajatukset blogin suhteen ihan hukassa ja toivoisin saavani jonkin ahaa-elämyksen sen suhteen. Syksy on ollut monella tapaa kiireinen, on niin paljon muutakin kuin käsityöt ja some. Blogi on ollut hiljaa, odottanut uutta tulemista. Käsityöni ovat olleet sitä perusleggaria ja -tunikaa, villapipoa, -sukkaa ja -kauluria, joitakin lahjaksi tehtyjä juttuja. Ei oikein mitään sellaista joka olisi innostanut kuvaamaan ja kirjoittamaan. Lapset kyllä mielellään pukisivat äidin tekemää, siitä tunnen välillä huonoa omaatuntoa kun en ehdi toiveita toteuttaa, en niinkään enää blogihiljaisuudesta.

    No mutta valo lisääntyy ja on aika uusille ajatuksille. Jatka niin kuin sinusta hyvältä tuntuu, lukijat varmasti seuraavat mukana :). Itse ajattelin ainakin kesäisiä asuja jo pikkuhiljaa aloitella, keväällä on luvassa meidän nuoren neidin ensimmäinen lentomatka ja matkalaukkuun kaivattaisiin monenlaista kivaa ja kevyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Manda, etpä uskokaan kuinka mukava on kuulla sinusta ❤. Ihmettelinkin että mihin sinä olet hävinnyt ja olen aina välillä käynyt kurkkimassa että onko minulta postaus mennyt vaan ohitse. Mutta siis tässähän se selitys nyt tuli.

      Kevät on ihanaa aikaa ja lisääntyvä valo antaa varmasti lisäenergiaa sitten meille kaikille. Sinulla onkin mukavalta kuulostavat ompelusuunnitelmat ja toivottavasti arjen kiireissä löydät aikaa toteuttaa ne.

      Kiitos sinullekin näistä tsempeistä ja kannustuksista ja mukavaa lopppiais-iltaa teidän perheelle!

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Thank you Jenya! It's always a pleasure to sew dresses :)

      Poista
  14. Hei taas pitkästä aikaa, ihanaa Uutta vuotta ja onnea uusille urille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei Nelli :). Oikein ihanaa tätä vuotta myös sulle ❤

      Poista
  15. Hei, kiva kun palasit! Nyt kyllä osui ja upposi mietteesi, samoin kuin näköjään monella muullakin kommentoijalla. Tuntuu, että tämä "blogisukupolvi" on nyt jossain muutoksen keskellä. Nimenomaan tuo ajankäyttö ja nukkumisen tarve painavat itseänikin, mutta kun ei malttaisi... kertaviikkoinen bloggaaminen saa minulle riittää hyvin, mutta on se silti mielessä ja pieni stressaaja myös. Kun ei oma pedantti luonne anna periksi tehdä silleen rennosti, vaan turhia asioita pitää fiilata ;) Vaikka omat trikoosurautukseni eivät millään vedä vertoja sinun taidokkaille ja monipuolisille töillesi, ottavat ne silti oman aikansa. Tällä hetkellä tuntuukin, että suunnittelu ja mielessä rynnivät ajatukset vievät resursseja enemmän kuin itse tekeminen.
    Innolla seuraan uusia postauksiasi, jos vaikka inspiroituisin itsekin :) Mukavaa tätä vuotta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, olinko minä nyt pitkään pois ;). Pystyn hyvin samaistumaan noihin ajatuksiisi, malttamiseen ja fiilaamiseen. Se onkin ehkä vaikeinta, että antaa itselleen "luvan" hidastaa, mutta kun siihen sitten pikkuhiljaa tottuu niin ei se ole enää vaikeata yhtään :). Sitten vaan ihmettelee, että miten sitä on joskus ehtinyt blogata niin paljon ja hups, onkin pari viikkoa mennyt ja tekiskin mieli jo tulla moikkaamaan, mutta onkos mulla mitään valmista esiteltävää edes vai vaan liuta keskeneräisiä :D :). Rauhallisemmassa tahdissa aikaa jää paljon muuhunkin elämään ja ennen kaikkea ei ole niin väsynyt sen myöhään valvomisen takia. Mää en muutenkaan aina nuku kovin hyvin vaan saatan herätä muutaman tunnin yöunien jälkeen ja sitten kukun muutaman tunnin hereillä ennenkö saan taas nukuttua :/. Enkä ole enää ihan nuorikaan niin sitä ei vain jaksa pienillä yöunilla samalla tavalla kuin joskus nuorempana.

      Ja oli ne käsityöt sitten nopeempia surautuksia tai aikaa vieviä niin kyllä se kuvaaminen ja blogiteksti ottaa joka tapauksessa ihan samanlailla aikaa. Sinä oot tehnyt ohjeita, mahdottoman upean joulukalenterin esimerkiksi ja kiedot ompelukset monesti myös johonkin toiseen teeman niin kyllä sulla on siinä iso työ ❤. Monesti me ite tehdään itsellemme ne paineet, sullakin on niin vankka lukijakunta ja hyvä sisältö, että ihmiset ihan varmasti jäävät seurailemaan, vaikka vähän hidastaisitkin tahtia ❤.

      Ihanaa (ja vähän rauhallisempaa) tätä vuotta sinulle myös ja kiitos kivoista ja tutuista ajatuksista!

      Poista
  16. Ihanaa tuo pienen tytön mekko <3 Minä ainakinn aion seuraillla täällä, vaikkka blogin painopiste muuttuukin. Välillä on hyvä hidastaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minustakin mekko on tosi nätti ja kangasa on kaunis kultaisine painatuksineen :). Mekko olikin kovassa käytössä syksyllä, mutta nyt talven tullen vähemmällä. Kiva kuulla, että jäät seurailemaan, vaikken itsekään oikein tiedä, mihin suuntaan blogi tarkkaan ottaen on menossa :)

      Poista
  17. Ihanat neidot kertakaikkisen suloisissa mekoissaan! ❤ Niin kauniit kuosit ja vielä justiinsa kullekin sopivat! Sinulla on aivan erityinen taito loihtia kauniita mekkoja. Ymmärrän silti hyvin, että joskus mekkokiintiö voi tulla täyteen - jopa kolmen prinsessan taloudessakin :) Mahtavaa, että olet saanut ajatukset selvitettyä bloggaamisen ja käsitöiden suhteen. Vuodet vierivät, tarpeet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja siinä on muututtava itse mukana. Ihan varmasti sinun käsitöillesi riittää seuraajia, vaikka aihepiirit välillä vähän vaihtuisivatkin. Sinulla on niin vahva ja persoonallinen oma tyyli, joka on samalla myös tosi mielenkiintoinen. Osaat myös jakaa inspiraatiota muille, mikä on ainakin itselleni tosi tärkeä juttu blogeissa. Minä ainakin pysyn täällä mukana! :)

    Itselläni on ihan auki bloggaus ja instakin on alkanut vähän tökkimään. Minulla on aina ollut verkkaiinen bloggaustahti. Lankatyöt kun valmistuvat suhteellisen hitaasti ja muutenkin taidan käyttää aika vähän aikaa käsitöiden tekemiseen - verrattuna moneen muuhun kässähulluun. Stressiä blogista minulla ei ole oikein koskaan ollut, mutta nyt vain tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Mutta kyllä kai se omakin ajatus joskus vielä selkiytyy ja jonkinlainen tapa pysyä mukana tässä "virtuaalikässämaailmassa" säilyy :) Pois en haluaisi kuitenkaan kokonaan jättäytyä, kun tähän kaikkeen on jo kasvanut niin kiinni.

    Iloista ja onnellista blogivuotta sinulle! Minä hyppään nyt sohvalle ansaitussti superhulina työviikon jälkeen ja otan virkkaustyön näppeihini :) Innolla seuraavia postauksiasi odotellessa :) Hauskaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pizzicato <3. Jotenkin tuntuu, että tein noita lastenvaatteita niin suurella intohimolla monta vuotta , että on tosi kivakin kokeilla vähän jotakin muuta ja paneutua muunlaisiin töihin, mitä ne nyt sitten tulevatkaan olemaan. Innostun monesti monenlaisestakin tekniikasta ja tavasta, mutta aika harvoin on sitä tilannetta, että sitä pääsee heti samalta istumalta testaileeen,sitten tulee taas muuta kivaa eteen ja asia jää taka-alalle.

      Minusta sinulla on ihan hyvä bloggaustahti, itse lueskelen/kommentoin nykyään blogeja pääasiassa noin kerta viikkoon ja kovin ahkerien bloggaajien perässä en tuolla vauhdila enää meinaa pysyä. On kurja lukea blogeja kamalalla kiireellä, joten toistenkin vähän hitaampi bloggaustahti sopii omaankin elämään paremmin kuin hyvin :). Blogivuosien aikana on kuitenkin seurannut joitakin blogeja pitkäänkin niin on kiva jotakin kommenttia käydä jättämässä blogiystäville :). Sinäkin elät varmasti sellaisia ruuhkavuosia, ettei se ihmekään ole jos tuntuu, ettei aina jää kovastikaan annettavaa tänne virtuaalikässämaailmaan. Sinulla on kuitenkin aina sellaiset todella kauniit, siistit ja ajattomat työt kera upeiden tunnelmallisten kuvien, että tiedän, että monikin niistä mielellään lukee ja kuvia katselee <3. Mukavaa uutta viikkoa sinne!

      Poista
  18. Ihanaa, ettet ole bloggausta kuitenkaan lopettamassa. Sulla on täällä aina ollut niin mielenkiintoisia erilaisia tekniikoita ja osaat yhdistellä niitä niin kivasti! Täällä ainakin seurataan, vaikka mekko-ompelut vastaisuudessa vähenisivätkin..

    Mulla on ompelut jääneet viime vuonna harmittavan vähälle. Nuorimmainen on tällä hetkellä siinä iässä, että koneet kiinnostavat liikaa jos ne nostaa esille.. Sitten taas hänen päiväuniaikaan on niin paljon muutakin sellaista, mitä ei hänen hereillä ollessaan saa tehtyä, että useinkaan ompelu ei ole se mistä ensimmäisenä aloittaa.. Neulominen ja leipominen onkin nyt syksyn ja talven aikana ollut se korvaava juttu..

    Lisäksi olen viime vuoden aikana vähentänyt huomattavasti blogien lukemiseen käyttämääni aikaa. Seurattavia blogeja on matkan varrella tarttunut mukaan ihan kiitettävä määrä, ja mulla rupes olemaan kommentoinneista pieni ressi. Sitten päätin ,ettei jokaisen seurattavan blogin jokaiseen postaukseen ole pakko jättää kommenttia.. Kaikenlaista pakkomiellettä sitä ihminen itselleen kehittääkin.. :) Hitaampi bloggaustahti onkin näin lukijan näkökulmasta vain hyvä, silloin sitä ehtii ja viitsiikin paremmin pysähtyä kommentoimaan. On mulla silti vieläkin muutama blogi, joiden postauksia tulee kommentoitua aina. :)

    Hyvää uutta vuotta, kässäilyn iloa. ❤ Minä ainakin odotan innolla mitä kaikkea kivaa tänä vuonna keksitkään.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa viisaista ajatuksista! Kyllähän elämäntilanteet selkeästi vaikuttavat siihen millaista harrastus- tai käsityötoimintaa milloinkin pystyy tai haluaa harrastaa. Mulla on esim. ekat vauvavuodet olleet sellaisia, etten ole ommellut oikeastaan ollenkaan, vaan se on ollut jotain paljon pienimuotoisempaa askartelua, esim. helmitöitä, missä tavarat saa suht helposti kasaan ja pois eikä vie tilaa. Ompelussa on just vähän se "ongelma", että työnteolle täytyy olla joku paikka, neule/virkkauslankojen kanssa pärjää autossa, puistossa ja sohvalla, mutta koneen kanssa ei.

      Mitä tulee noihin postauksiin ja blogien lukemiseen niin itsellä on myös tarttunut hirvittävä määrä blogeja matkaan. Siivosinkin nyt uuden vuoden kunniaksi myös blogiluetteloa, karsin paljon ulkomaisia blogeja ja ihan sellaisia, jotka ovat lopettaneet bloggauksen. Lisäksi olen instassa niin kaikkia bloggaajia ei tarvitse seurata sekä instassa että täällä. En minäkään kommentoi niin paljon kuin joskus ennen. Itsellekin on muotoutunut sellaiset vakkariblogit, joissa silti tykkään käydä (lähes aina) kommentoimassa. Ja ihan samaan mieltä olen tosiaan tuosta, että itsekin pysyy paremmin perässä vähän hitaampien bloggaajien tahdissa, on niin kurja lukea blogeja kiireellä. Blogijoulukalentereistakaan en seurannut kuin yhtä säännöllisesti ja sekin vähän jäi sitten kuitenkin joulunaluspäiväpuuhien alle. Ihminen on kyllä niinj taitava kehittämään pakkomielteitä, riippuvuuksia ja stressiä :D.

      Oikein mukavaa kässsäilyn tai leipomisen täyteistä vuotta sinullekin <3

      Poista
  19. Hyvä, postaus jaan monet ajatuksesi bloggaamisesta. Aikaa todellakin menee, ja sitähän ei moni ulkopuolinen tosiaan ymmärrä. Yöunista ei kannata nitistää, tein sitä aikanaan kun poika oli pieni ja minun piti opiskella ja väsätä lopputyötä samalla. Siinä väsyy ja menee unirytmit sekaisin... Minulla alkaa olemaan vähän sama juttu, olen ommellut lähinnä itselleni, joten kaappini alkaa olemaan aika täynnä. Suunnanmuutosta ja harvempaa tahtia luvassa täälläkin :D Odotan onnilla uusia blogituuliasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo mietteistäsi! Vanhempana sitä oppii kuinka tärkeää on, että saa hyvät yöunet :). Mielenkiinnolla odotan, millaisia käsitöitä tai jutun aiheita tänä vuonna esittelet blogissasi!

      Poista
  20. Ekaa kertaa sun blogissa :-) Mielenkiintoisia ajatuksia. On tärkeetä oppia kuuntelemaan itseään ja tekemään päätöksiä sen mukaan. Mä lukisin mielelläni kirjontapostauksia jatkossa, itsekin siitä olen kiinnostunut. Kaikkea hyvää tähän bloggausvuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit ❤. Yksi vähän isompi kirjontatyö on ainakin suunnitteilla täksi kevääksi, mutta lykkään vähän vielä aloitusta valoisampaan aikaan ja pellavaakin pitää ensin ostaa :). Tosi kiva kuulla, että olet kiinnostunut kirjonnasta! Ja kiitos viestistä :).

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.