Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! Meillä on ollut tosi rento joulunaika, ollaan pääasiassa levätty ja oltu vain, pelattu korttia, luettu ja vähän kässäilty. Oon nauttinut kovasti, en muista milloin viimeksi olisin ottanut joulunajan näin rennosti ja letkeästi. Oon ottanut kaiken irti siitä, että harrastukset ja muut on tauolla eikä tarvi kellon kanssa aikatauluttaa päiviä.
Nyt on sitten uusi vuosi ja ja uusi blogivuosi edessä myös. Monilla bloggaajilla on tapana tehdä kooste edellisen vuoden jutuista, itse aattelin kuitenkin enemmänkin kertoa, mitä oon aatellut tänä vuonna tehdä omassa käsityöelämässäni. Pari sanaa kuitenkin kai menneestä käsityö- ja bloggausvuodesta, joka omalla kohdallani oli bloggaushistorian rauhallisin, vaikka ihan mukavastihan noita töitä on silti kertynyt :).
Aika lailla vuosi sitten päätin, että mun on pakko hidastaa käsityö- ja bloggaustahtiani. Olin kässäillyt tai lähinnä ommellut ja bloggaillut edelliset kaksi vuotta innostuksissani melkoisen kiivaaseen tahtiin. Erityisesti tyttöjen kaapit pursuili hirveästä määrästä vaatteita, itse olin ollut tosi väsynyt jo pitkään jatkuvan yövalvomisen (=ompelemisen) takia, some vei liikaa aikaa muilta jutuilta ja mua rupesi vähän ärsyttää, kun eka ajatus aamulla ja vika illalla pyöri lähes aina käsitöissä tai blogissa. Siis haloo - vaikka kuinka tykkäänkin blogata ja rakastan käsitöitä, niin kai sitä nyt muitakin asioita maailmassa on :).
Vuosi sitten jätin tietoisesti Facebookin ja Pinterestin, päätin ommella tytöille vain tarpeeseen ja kokeilla enemmän sohvakäsitöitä, esim. virkkausta, jotta voisin tehdä käsitöitä iltaisin perhen parissa. Nämä kaikki oli tosi hyviä päätöksiä! Facebookin tai Pinterestin perään en ole haikaillut yhtään, sellaista luovaa, hullua, innostavaa lastenvaatteiden (mekkojen) ompelua kylläkin välillä. Eihän se legginssien ompelu akuuttiin housupulaan ole nimittäin yhtään niin hauskaa kuin mekkokankaiden sommittelu, pitsien asettelu, kauniit laskokset tai se, että saan vetää tyttösen mekon vetskarin kiinni, solmia nauhat, pöyhiä tyllit ja sitten yhdessä katsotaan, kuinka uuden mekon helma pyörähtää :).


Täytyy tunnustaa, että tämän asettamani lastenvaateompelukiellon myötä olen välillä ollut ihan hukassa käsityöajatusteni kanssa. Mitä mun pitäisi tehdä, mikä on mun uusi käsityö-minä? Mistä saan ne samat onnistumisen tunteet kuin lastenvaatteissa? Onko mun nykyiset kässäjutut ihan out? Olen poukkoillut tekniikasta toiseen, sinne, tänne ja tuonne. Neulonut, virkannut, kirjonut, kokeillut muuta kuin vaateompelua: keskeneräisiä töitä ja kaikenlaisia kokeiluja -nyssäköitä- lojuu siellä sun täällä vaikka koko kotikadulle jaettavaksi. Kun yöt menee nukkuessa ja työt edistyy hitaammin, huomaan valitettavasti myös kyllästyväni niihin helpommin.. Ja sitten pitää taas kokeilla jotain muuta!
On tästä poukkoilusta silti jotakin positiivistakin seurannut. Olen nimittäin ostanut erittäin vähän kankaita (:D, rahaa tuskin on säästynyt, sillä ne on mennyt kirjoihin ja erilaisiiin lankoihin), olen aika kivasti oppinut lukemaan virkkauskaavioita ja monen monen vuoden tauon jälkeen innostuin vihdoin myös neulomaan. Poukkoilusta huolimatta lukijatkin tai ainakin suurin osa kulki mukana myös viime vuoden ja ihanan ahkeria kommentoijia mulla on ollut aina. Kiitos teille <3. Myös jonkinlainen riippuvuus tai pakkomielle bloggaamiseen tai jatkuvaan käsitöiden tekemiseen katosi, kun valmista ei tullutkaan enää joka toinen tai kolmas ilta. Blogi ja käsityöt on mulle edelleen tärkeitä, mutta viime vuonna sain ne sopivaan sopusointuun muun elämisen kanssa. Kaikki kässäbloggaajat tietää, millainen työ on jo yhden blogipostauksen takana. Jos postauksia tekee enemmän kuin yhden viikkoon, se on jo oikeestaan vähän kuin sivutyö (ainakin tuntimäärällisesti oli mulle). Työssäkäyvällä tai pienten lasten vanhemmalla yhdenkin käsityö-aiheisen postauksen saaminen viikkoon kaiken arjen rumban pyörittämisen lisäksi on jo hatun nostamisen paikka. Kun jonkin asian kokee todella tärkeäksi siihen raivaa aikaa mistä tahansa, vaikka niistä yöunista, mutta jossain vaiheessa se oma jaksaminen tulee onneksi tai ainakin pitäisi tulla kaikista tärkeämmäksi asiaksi.
Itse aion tänäkin vuonna jatkaa bloggausta leppoisampaan tahtiin. Toivon toki, että ainakin sen pari kertaa kuussa ehtisin täällä käydä kirjoittamassa ja näyttämässä kuulumisia. Se riippuu tietysti ihan siitä, millaisia käsitöitä aion tehdä. Teemoiksi olen ajatellutt erilaisia lankatöitä (lähinnä virkkaus, neulominen ja kirjonnat, koska oon nyt niin innostunut niistä) ja ompelun puolelta tilkkutyöt ja muun kuin vaateompelun. Sekä tietysti mulle rakkaat sekatekniikat eli kaikkia edellä mainittuja plus jotain muuta vielä sekaisin samassa työssä.
Vaateompelu tulee tosiaan jatkossa olemaan täällä pienemmässä roolissa, varsinkin ne lastenvaatteet. Meidän muksujen vaatetarve on nyt ärsyttävän käytännöllinen ja
trikoinen, heillä on jokaisella oma vahva maku ja koen, etten pysty toteuttamaan luovuuttani lastenvaateprojekteissa tällä hetkellä haluamallani tavalla, varsinkaan kun se trikoo ei ole koskaan ollut ihan se mun omin materiaali. On vähän haikeatakin "luopua" lastenvaatteiden tekemisestä, onhan mulla ollut tässä niin ikimuistoisia projekteja vuosien varrella, kun lapset puki päällensä lähes mitä vaan tein. Asujen tekeminen oli usein kuin jännittävä matka - prosessi, jossa oli jotain tuttua, jotain uutta, jotain turvallista, mutta samalla ihanaa kutkutusta lopputulemasta. Siinä samalla ehti miettiä niin edellisen kuin tulevankin viikon tapahtumat, saada 50 uutta ideaa ja kokea ihan parhaita tunteita. Aionkin teettää tekemistäni rakkaimmista ja ikimuistoisimmista (lasten)vaatteista valokuvakirjan itselleni (ja tytöille) muistoksi. Se on ollut mielessäni ihan blogin alkuajoista lähtien ja nyt tuntuu, että kirjalle on oikea hetki juuri tässä välissä. Niitä vaatteita on kuitenkin ihan eri asia katsella ja kuvaushetkiä muistella kirjan sivuilta kuin ruudulta ja saan sinne sellaisiakin valokuvia, joita en ole tänne julkisesti jakoon laittanut.

Ajattelenkin, että tää on vähän kuin uusi alku mullekin kässäbloggaajaana. Olen sen verran kokematon vielä noissa kirjonnoissa yms, että mulla ei ole oikein sellaista omaa tyyliä ja toivon, että se pikkuhiljaa matkan varrella alkaa löytyä. Instagramin puolella oon alkanut seurata monia virkkaajia, neulojia ja kirjojia, joten inspiraatiosta ei ainakaan ole pulaa. Voisinkin tehdä niistä joskus vaikka ihan oman vinkkipostauksen. Mulla on postaukset olleet aina hyvin tuotepainotteisia, ja oon miettinyt sitäkin, että miksen vois joskus vaan tulla nopsaan huikkaamaan tänne ja näyttää vaikka, mitä kaikkea mulla on meneillään. Pitääkö aina esitellä jotakin valmista, mitä mieltä olette? Oon myös jo useamman kuukauden miettinyt, että oma kirjontablogi olis aika kiva, mutta kai sitä täytyy se pari vuotta ensin taas suunnitella ennenkuin ryhtyy toimeen ;). Oon vähän sellainen - yön yli nukkuja.
Vaateompelun vähenemisen myötä osa teistä lukijoista ei varmaankaan koe sisältöä enää niin mielenkiintoisena, mutta ehkä joku uusi sitten löytää tiensä tänne :). Aika aikaansa kutakin ja kohti uusia tuulia, eikös niin? Ai niin, sen verran pitää ottaa takapakkia heti tässä ompelun suhteen, että on tänne ainakin liuta nukenvaatteita tulossa vielä varmaankin tammikuun puolella :). Yhteistyöni
Husqvarnan kanssa jatkuu vielä myös sekä nettikangaskauppa
Almandiinin kanssa on tulossa yhteistyöpostaus jossakin vaiheessa alkuvuotta. Kaikenlaista kivaa ja jännää toivottavasti edessä, ripaus vanhaa ja sitten roppakaupalla uutta opittavaa ainakin mulle itselleni.
Näiden toistaiseksi nyt ainakin viimeisten lastenvaatekuvien myötä toivottelen teille kaikille ihanaa myöhäisiltaa tai oikeastaan jo hyvää yötä! Meni sen verran kauan tässä tekstin naputtamisessa, että tulen myöhemmin lueskelemaan teidän viimeisimmät kuulumiset! Oonkin ollut ihan blogipimennossa koko joulun, joten lueskeltavaa ja katseltavaa löytyykin sitten varmasti roppakaupalla :).
Kuvissa olevat mekot on ommeltu jo syksyllä synttärijuhliin. Kankaat violettia lukuunottamatta Eurokankaasta, pienen tytön kaava Allt om Handarbete -lehdestä (etsin numeron, jos jotakuta se kiinnostaa, selkäaukon muotoa on hieman muutettu), toisten mekkojen kaavat Ottobresta, mustaa mekkoa on muokattu reilulla kädellä.