X Tilkkupeitto X

Tämän vuoden ompelutavoitteena minulla oli astua rohkeammin tilkkutöiden maailmaan ja toteuttaa useampi tilkkutyö tai -peitto. Tammikuu ei ole vielä loppunut ja vuoden eka peitto on jo valmistunut, aika hienoa! Olen selaillut vuoden, puolentoista aikana ostamiani tilkkulehtiä, tehnyt suunnitelmia ja käynyt läpi kankaitani, sillä haluaisin toteuttaa ainakin ekan puolen vuoden työt mahdollisimman paljon olemassa olevista kankaista. Kuitenkin sellaisella ajatuksella, että peitoissa olisi joku väri-idea, eikä niin, että "jämät"on vain ommeltu yhteen satunnaisessa järjestyksessä, kuten viime vuosina minulla on ollut tapana.

Tässä ruksi (tai suukko)peitossa onnistuin mielestäni ihan kivasti. Otin teemaksi eriväriset pitkittäiset ruksiraidat ja kaivelinkin laatikoitani oikein kunnolla, että sain riittävän määrän erilaisia vaaleita, keltaisia, oransseja, punaisia, pinkkejä, vaaleita liloja, tummempia liloja, vaaleansinisiä, sinisiä, turkooseja, vihreitä ja vaalean vihreitä paloja. Keltaisiin, pinkkeihin, liloihin ja turkooseihin jouduin hakemaaan Eurokankaasta muutamat palat täydennykseksi, mutta muuten materiaalia löytyi kivasti kotoa. Yhdistin ruksit beessille Marimekon kankaalle ja se tuokin minusta kivasti lämpöä lopputulokseen, jos vertaa, että ruksit olisivat aivan valkoisella taustalla.

(Ja totta kai on langanpätkä  tuossa seuraavassa kuvassa, vaikka kuinka tarkka yritin olla :D)

Tämän tyylisiin peittoihin on varmastikin usempia ompelutapoja, oma peittoni on tehty 4 cm x 4 cm neliöistä (valmiin neliön koko). Nopeammin olisi saanut, jos ruksin toisen sivun olisi tehnyt suorakaiteesta, mutta tämän tein nyt näin. Peiton koko on noin 125 cm x 160 cm. Peiton tikkaaminen jänskätti taas aika lailla, vaikka mistään monimutkaisesta tikkauksesta ei kyse ollutkaan. Suht suuri koko ja paksu vanu välissä aiheuttivat kuitenkin sen, että muutaman hikipisaran sai otsalta pyyhkäistä peittoa tikatessa ;). Seuraavaan tilkkupeittoon taidankin kokeilla ohuempaa vanua. Meillä ei tilkkupeittoja (vielä) ole niin montaa, että ne saisivat kovasti levätä pesujen välillä, vaan ne ovat jatkuvassa käytössä ja pesussakin siis suhteellisen usein. Siksi kai tähänkin taas sitten valitsin sen Eurokankaan paksuimman vanun, ne kun pesuissa kuitenkin muhkeuttaan menettävät. Taas kerran esitän kysymyksen kaikille tilkkuilijoille, eli minkä vahvuisia vanuja te torkkupeitoissa käytätte? Seuraavassa peittoprojektissa taidan myös kokeilla peiton tikkaamista osissa, Neulanhaltijan blogista löytyy kiva vinkki siihen ja se vaikuttaa kätevältä tavalta.

Peiton tausta on myös ruksikangasta, ostin verhonpalan ihan tilkkuilua varten Kodin 1 loppuunmyynnistä ja nyt pääsi sekin käyttöön. Peiton reunakaitaleen ompeluun käytin tilkkumestari Saijalta saamaani vinkkiä. Reunaan on ommeltu kaksinkertainen kangassuikale ja se on kiinnitetty käsin nurjalle puolelle. Kaksinkertaista kangasta käytettäessä reunakantista tulee mukavan tukeva ja siisti. Tätä tapaa aion käyttää myös jatkossa, jos reunakantti tulee muusta kuin taustakankaasta. Kiitokset Saija siis vinkistä  <3.

Täällä on tosiaan uusiakin tilkkuilusuunnitelmia viritteillä. Taidan kuitenkin tässä välissä yrittää tehdä muutamat pienet keskeneräiset työt valmiiksi ennen uusien peittojen aloittamista. Levittäydyn nimittäin näiden tilkkupeittoprojektieni kanssa aina olohuoneen lattialle, joten ehkäpä pieni loma tilkkuilusta muille perheenjäsenille voisi nyt olla tarpeen ennen uusien ihanuuksien aloittelua :).

Seuraavan kerran kun tapaamme onkin jo helmikuu! Mukavaa tammikuun viimeistä viikonloppua kaikille <3.

Vaatemallisto Götz-nukeille

Mistä on pienet nukenvaatteet tehty? Söpöistä töppösistä, hienoista villakangastakeista, pehmoisista pipoista, mukavista housuista ja näteistä tunikoista. Niistä on pienet nukenvaatteet tehty!

Jouluna tytöt saivat lahjaksi uudet nuket, toivomansa saksalaisen Götz tehtaan nuket. Meillä oli yksi nukke jo ennestään, vanhimman tyttären nuorempana saama tuliasnukke Saksasta, minkä vaari oli hänelle tuonut. Aiemmin nukke oli enemmän koristeena, mutta viimeisen vuoden aikana tyttö on innostunut leikkimään sillä ja puhunut välillä, että nukelle täytyisi saada kaveri. Olemme katselleet näitä götzpuppeja välillä e-baysta, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Kun kässämessuviikonloppuna vaari oli tyttöjen seurana Robinin konsertissa, oli puhe yllättäen kääntynyt joululahjatoiveisiin ja näihin samoihin nukkeihin! Vaikka appiukkoni matkustaa työn puolesta ja muutenkin paljon, ei reissua Saksaan ollut kuitenkaan ennen joulua näköpiirissä. Mielessäni mietin, että mitenkähän nukketoiveiden mahtaa käydä. Nukkeja oli kuin olikin kuitenkin löytynyt Lelukauppa Tingelinistä Helsingistä ja voi sitä onnea ja riemua, kun jouluna paketista paljastui jokaiselle tytölle oma nukke!

Siitä lähtien nukeilla onkin leikitty ahkerasti, erityisesti eskarilainen ja koululainen. Samoihin aikoihin meillä pyörähti käyntiin myös melkoinen nukenvaatetehdas, sillä tarvitsivathan neljä nukkea monenlaista päällepantavaa. Tytöt ovat itse opetelleet tekemään housuja, valkanneet tilkkulaatikosta kankaita, olleet leikkuuapuna ja suunnitelleet, mitä kaikkea tarvitaan. Täällä on ommeltu jopa pikkuhousuja ja tehty kenkiä!

Päätin valmistaa jokaiselle nukelle oman talvisen asukokonaisuuden ja niistä tuli niin kivoja, että siksi jaan ne myös täällä blogin puolella!

Susannella on päällään leppoisa trikootunika ja housuina hieman kimaltelevat legginssit. Kengiksi huovutin Susannelle sporttiset huopalenkkarit, joiden sivua koristaa pieni kirjontakuvio. Susannen talvitakki on myös hieman reippaampaa mallia, siinä on huppu ja se on malliltaan lyhyempi kuin toisten tyttösten takit. Susannen pipo on mallia erittäin trendikäs.

Hannah on pukeutunut mukavaan pellavaneulostunikaan ja yhdistänyt sen lämpöiseen tekoturkisliiviin sekä tummansinisiin legginsseihin. Hannah tykkää tyttömäisen casualista tyylistä ja hänellä onkin jalassaan aivan ihanat käsintehdyt huopikkaat, joihin on yhdistetty nahkaa ja kirjottuja ruusukuvioita. Takkina hänellä on ajaton bukleetakki ja päässään hänellä on nätti helmineulepipo tupsulla.

Bellan talvityyliin kuuluvat voimakkaat värit sekä koristeellisuus. Näyttävässä tunikassa on hiuslaskoksia ja legginssit ovat pirteän väriset. Bella on yhdistänyt asuun huopanilkkurit, jonka yläosaa kiertää koristenauha. Ranteeseensa hän on laittanut parhaan kaverin tekemän ystävännauhan. Rimpsureunainen takki on koristeltu ompelukoneen kirjontakuvioin ja villakankaan kanssa on yhdistetty rohkeasti farkkucollegea. Komeuden kruunaa sinapinkeltainen tupsupipo. 

Elsa rakastaa mekkoja ja tykkää pukeutua muutenkin klassisen naisellisesti. Hän on laittanut ylleen kauniin a-linjaisen puuvillaisen minimekon ja charmeusista valmistetut, sukkahousuilta näyttävät legginssit. Elsan takki on villasekoitekangasta ja sen yksityiskohdat on toteutettu neulahuovuttamalla. Ulos Elsa on laittanut sukkahousujen päälle 100% villadamaskit ja asukokonaisuutta täydentämään hän on valinnut vaaleanpunaisen pipon. Elsan saapikkaat ovat kaupasta. 

Kuten kuvista saatatte arvata, innostuin ihan hirvittävästi tästä projektista! Näille nukeille voi tehdä mitä vain, pelkkä mielikuvitus on rajana. Mitä enemmän tein, sitä yksityiskohtaisimmaksi vaatteet alkoivat muuttua. Erityisen innoissani olin noista erilaisista huovutetuista kengistä. Se oli oikeastaan sellainen päähänpisto, ajattelin ensin ompelevani ne huovasta, mutta koska mulla nyt sattuneesta syystä (joka on siis se, että mies osti meille vanhan rukin..) sattuu olemaan reilusti villaa jemmassa, päätin kokeilla onnistuisinko huovuttamaan nukeille kengät. Huovutuskokemukseni ennen tätä oli laskettavissa yhden käden sormilla ja vaikkei töppöset ihan ongelmitta syntyneetkään, on lopputulos kaiken sen vaivan ja ajan arvoista. 

Toinen kiva juttu oli noiden ystävännauhojen tekeminen! Aiemmin syksyllä virkistin muistiani ihan sellaisella perusraitanauhalla. Nyt löysin huippuhyvän sivuston, jossa on aivan järkyttävä määrä erilaisia, aivan uskomattoman upeita, leveitäkin ystävännauhoja ja ennen kaikkea solmukaaviot! Hakua voi rajata esimerkiksi värien määrän tai lankojen määrän mukaan. Ainoa huono puoli, että ainakaaan kaikissa ohjeissa ei ole sanottu, jos jotakuta väriä tarvitsee reilusti pitemmän pätkän. Näin kävi juuri minulle, sillä Bellan ranteessa olevan ystävännauhan piti koristaa nilkkureita, mutta keltaista lankaa olisikin pitänyt olla paljon pitempi pätkä kuin petroolia. Joka tapauksessa - tuolle linkkaamalleni sivustolle tulen varmasti palaamaan vielä monta kertaa!

Viime postauksessa kerroin, että yhteistyöni Husqvarnan kanssa jatkuu myös vielä tänä vuonna. Postauksia tulee olemaan joka toinen kuukausi. En ole muistanut esitellä teille aiemmin tuota saamaani hiuslaskospaininjalkaa ja teinkin sillä nyt sekä Bellan että Elsan vaatteisiin kauniit laskokset. Ohuessa puuvillakankaassa ne toimivat hienosti! Hiuslaskosten tekemiseen tarvitaan siis tuo paininjalka, pistolevyyn asetettava koholevy sekä 2,0/2,5 kaksoisneula. Paininjalan alapuoli on uritettu ja jos laskokset haluaa vieriviereen (kuten Elsan vaatteen keskimmäiset vaakalaskokset), urien avulla se on helppo toteuttaa.

Tulipa paljon asiaa nukenvaatteista :). Jos jotakuta alkoi kiinnostaa nuo nuket, kannattaa kurkata tänne . Nuket ovat noin puoli metriä pitkiä, sopivat leikkeihin, mutta toki myös keräilijöille. Näillä kauniilla ja suloisilla nukeilla äiditkin leikkivät mielellään, ainakin tällaisia pukuleikkejä :). 

Nyt minun pitää vielä kiittää teitä kaikkia kaikista myötäelävistä kommenteista ja mietteistä, joita jätitte edelliseen postaukseen <3. Meillä onkin edessä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko, joka huipentuu viikonloppuun. Meille pitäisi nimittäin silloin tulla karvaista perheenlisäystä ;). Saa nähdä, malttaako sitä mitään käsitöitä sitten edes tehdä, vai meneekö se aika "vauvaa" hoitaessa.

Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille!

Edit! Lisäsin vielä yhden kuvan, joka oli unohtunut :)

Uusi vuosi - uudet (blogi)ajatukset

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! Meillä on ollut tosi rento joulunaika, ollaan pääasiassa levätty ja oltu vain, pelattu korttia, luettu ja vähän kässäilty. Oon nauttinut kovasti, en muista milloin viimeksi olisin ottanut joulunajan näin rennosti ja letkeästi. Oon ottanut kaiken irti siitä, että harrastukset ja muut on tauolla eikä tarvi kellon kanssa aikatauluttaa päiviä.

Nyt on sitten uusi vuosi ja ja uusi blogivuosi edessä myös. Monilla bloggaajilla on tapana tehdä kooste edellisen vuoden jutuista, itse aattelin kuitenkin enemmänkin kertoa, mitä oon aatellut tänä vuonna tehdä omassa käsityöelämässäni. Pari sanaa kuitenkin kai menneestä käsityö- ja bloggausvuodesta, joka omalla kohdallani oli bloggaushistorian rauhallisin, vaikka ihan mukavastihan noita töitä on silti kertynyt :).

Aika lailla vuosi sitten päätin, että mun on pakko hidastaa käsityö- ja bloggaustahtiani. Olin kässäillyt tai lähinnä ommellut ja bloggaillut edelliset kaksi vuotta innostuksissani melkoisen kiivaaseen tahtiin. Erityisesti tyttöjen kaapit pursuili hirveästä määrästä vaatteita, itse olin ollut tosi väsynyt jo pitkään jatkuvan yövalvomisen (=ompelemisen) takia, some vei liikaa aikaa muilta jutuilta ja mua rupesi vähän ärsyttää, kun eka ajatus aamulla ja vika illalla pyöri lähes aina käsitöissä tai blogissa. Siis haloo - vaikka kuinka tykkäänkin blogata ja rakastan käsitöitä, niin kai sitä nyt muitakin asioita maailmassa on :).

Vuosi sitten jätin tietoisesti Facebookin ja Pinterestin, päätin ommella tytöille vain tarpeeseen ja kokeilla enemmän sohvakäsitöitä, esim. virkkausta, jotta voisin tehdä käsitöitä iltaisin perhen parissa. Nämä kaikki oli tosi hyviä päätöksiä! Facebookin tai Pinterestin perään en ole haikaillut yhtään, sellaista luovaa, hullua, innostavaa lastenvaatteiden (mekkojen) ompelua kylläkin välillä. Eihän se legginssien ompelu akuuttiin housupulaan ole nimittäin yhtään niin hauskaa kuin mekkokankaiden sommittelu, pitsien asettelu, kauniit laskokset tai se, että saan vetää tyttösen mekon vetskarin kiinni, solmia nauhat, pöyhiä tyllit ja sitten yhdessä katsotaan, kuinka uuden mekon helma pyörähtää :).

Täytyy tunnustaa, että tämän asettamani lastenvaateompelukiellon myötä olen välillä ollut ihan hukassa käsityöajatusteni kanssa. Mitä mun pitäisi tehdä, mikä on mun uusi käsityö-minä? Mistä saan ne samat onnistumisen tunteet kuin lastenvaatteissa? Onko mun nykyiset kässäjutut ihan out? Olen poukkoillut tekniikasta toiseen, sinne, tänne ja tuonne. Neulonut, virkannut, kirjonut, kokeillut muuta kuin vaateompelua: keskeneräisiä töitä ja kaikenlaisia kokeiluja -nyssäköitä- lojuu siellä sun täällä vaikka koko kotikadulle jaettavaksi. Kun yöt menee nukkuessa ja työt edistyy hitaammin, huomaan valitettavasti myös kyllästyväni niihin helpommin.. Ja sitten pitää taas kokeilla jotain muuta!

On tästä poukkoilusta silti jotakin positiivistakin seurannut. Olen nimittäin ostanut erittäin vähän kankaita (:D, rahaa tuskin on säästynyt, sillä ne on mennyt kirjoihin ja erilaisiiin lankoihin), olen aika kivasti oppinut lukemaan virkkauskaavioita ja monen monen vuoden tauon jälkeen innostuin vihdoin myös neulomaan. Poukkoilusta huolimatta lukijatkin tai ainakin suurin osa kulki mukana myös viime vuoden ja ihanan ahkeria kommentoijia mulla on ollut aina. Kiitos teille <3. Myös jonkinlainen riippuvuus tai pakkomielle bloggaamiseen tai jatkuvaan käsitöiden tekemiseen katosi, kun valmista ei tullutkaan enää joka toinen tai kolmas ilta. Blogi ja käsityöt on mulle edelleen tärkeitä, mutta viime vuonna sain ne sopivaan sopusointuun muun elämisen kanssa. Kaikki kässäbloggaajat tietää, millainen työ on jo yhden blogipostauksen takana. Jos postauksia tekee enemmän kuin yhden viikkoon, se on jo oikeestaan vähän kuin sivutyö (ainakin tuntimäärällisesti oli mulle). Työssäkäyvällä tai pienten lasten vanhemmalla yhdenkin käsityö-aiheisen postauksen saaminen viikkoon kaiken arjen rumban pyörittämisen lisäksi on jo hatun nostamisen paikka. Kun jonkin asian kokee todella tärkeäksi siihen raivaa aikaa mistä tahansa, vaikka niistä yöunista, mutta jossain vaiheessa se oma jaksaminen tulee onneksi tai ainakin pitäisi tulla kaikista tärkeämmäksi asiaksi.

Itse aion tänäkin vuonna jatkaa bloggausta leppoisampaan tahtiin. Toivon toki, että ainakin sen pari kertaa kuussa ehtisin täällä käydä kirjoittamassa ja näyttämässä kuulumisia. Se riippuu tietysti ihan siitä, millaisia käsitöitä aion tehdä. Teemoiksi olen ajatellutt erilaisia lankatöitä (lähinnä virkkaus, neulominen ja kirjonnat, koska oon nyt niin innostunut niistä) ja ompelun puolelta tilkkutyöt ja muun kuin vaateompelun. Sekä tietysti mulle rakkaat sekatekniikat eli kaikkia edellä mainittuja plus jotain muuta vielä sekaisin samassa työssä.

Vaateompelu tulee tosiaan jatkossa olemaan täällä pienemmässä roolissa, varsinkin ne lastenvaatteet. Meidän muksujen vaatetarve on nyt ärsyttävän käytännöllinen ja trikoinen, heillä on jokaisella oma vahva maku ja koen, etten pysty toteuttamaan luovuuttani lastenvaateprojekteissa tällä hetkellä haluamallani tavalla, varsinkaan kun se trikoo ei ole koskaan ollut ihan se mun omin materiaali. On vähän haikeatakin "luopua" lastenvaatteiden tekemisestä, onhan mulla ollut tässä niin ikimuistoisia projekteja vuosien varrella, kun lapset puki päällensä lähes mitä vaan tein. Asujen tekeminen oli usein kuin jännittävä matka - prosessi, jossa oli jotain tuttua, jotain uutta, jotain turvallista, mutta samalla ihanaa kutkutusta lopputulemasta. Siinä samalla ehti miettiä niin edellisen kuin tulevankin viikon tapahtumat, saada 50 uutta ideaa ja kokea ihan parhaita tunteita. Aionkin teettää tekemistäni rakkaimmista ja ikimuistoisimmista (lasten)vaatteista valokuvakirjan itselleni (ja tytöille) muistoksi. Se on ollut mielessäni ihan blogin alkuajoista lähtien ja nyt tuntuu, että kirjalle on oikea hetki juuri tässä välissä. Niitä vaatteita on kuitenkin ihan eri asia katsella ja kuvaushetkiä muistella kirjan sivuilta kuin ruudulta ja saan sinne sellaisiakin valokuvia, joita en ole tänne julkisesti jakoon laittanut.

Ajattelenkin, että tää on vähän kuin uusi alku mullekin kässäbloggaajaana. Olen sen verran kokematon vielä noissa kirjonnoissa yms, että mulla ei ole oikein sellaista omaa tyyliä ja toivon, että se pikkuhiljaa matkan varrella alkaa löytyä. Instagramin puolella oon alkanut seurata monia virkkaajia, neulojia ja kirjojia, joten inspiraatiosta ei ainakaan ole pulaa. Voisinkin tehdä niistä joskus vaikka ihan oman vinkkipostauksen. Mulla on postaukset olleet aina hyvin tuotepainotteisia, ja oon miettinyt sitäkin, että miksen vois joskus vaan tulla nopsaan huikkaamaan tänne ja näyttää vaikka, mitä kaikkea mulla on meneillään. Pitääkö aina esitellä jotakin valmista, mitä mieltä olette? Oon myös jo useamman kuukauden miettinyt, että oma kirjontablogi olis aika kiva, mutta kai sitä täytyy se pari vuotta ensin taas suunnitella ennenkuin ryhtyy toimeen ;). Oon vähän sellainen - yön yli nukkuja.

Vaateompelun vähenemisen myötä osa teistä lukijoista ei varmaankaan koe sisältöä enää niin mielenkiintoisena, mutta ehkä joku uusi sitten löytää tiensä tänne :). Aika aikaansa kutakin ja kohti uusia tuulia, eikös niin? Ai niin, sen verran pitää ottaa takapakkia heti tässä ompelun suhteen, että on tänne ainakin liuta nukenvaatteita tulossa vielä varmaankin tammikuun puolella :). Yhteistyöni Husqvarnan kanssa jatkuu vielä myös sekä nettikangaskauppa Almandiinin kanssa on tulossa yhteistyöpostaus jossakin vaiheessa alkuvuotta. Kaikenlaista kivaa ja jännää toivottavasti edessä, ripaus vanhaa ja sitten roppakaupalla uutta opittavaa ainakin mulle itselleni.

Näiden toistaiseksi nyt ainakin viimeisten lastenvaatekuvien myötä toivottelen teille kaikille ihanaa myöhäisiltaa tai oikeastaan jo hyvää yötä! Meni sen verran kauan tässä tekstin naputtamisessa, että tulen myöhemmin lueskelemaan teidän viimeisimmät kuulumiset! Oonkin ollut ihan blogipimennossa koko joulun, joten lueskeltavaa ja katseltavaa löytyykin sitten varmasti roppakaupalla :).

Kuvissa olevat mekot on ommeltu jo syksyllä synttärijuhliin. Kankaat violettia lukuunottamatta Eurokankaasta, pienen tytön kaava Allt om Handarbete -lehdestä (etsin numeron, jos jotakuta se kiinnostaa, selkäaukon muotoa on hieman muutettu), toisten mekkojen kaavat Ottobresta, mustaa mekkoa on muokattu reilulla kädellä.