perjantai 13. lokakuuta 2017

Nahkapussukka kännykälle ja syksyn kuulumisia


Kukkuluuruu, täällä ollaan pitkästä aikaa :)! Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää, vähän kiirusta, mutta hyvällä tavalla. Aloitin tuossa syyskuun alussa nimittäin opiskelemaan sivutoimisesti tekstiili-alan artesaaniksi (jee!) ja sehän tarkoittaa sitä, että istun 2 iltaa viikossa koulun penkillä sekä yhden lauantain kuukaudessa. Syksy alkoi kankaanpainannalla ja tällä viikolla päästiin sitten huovutus-kurssin kimppuun. Olen tykännyt tosi paljon, meitä on kiva naisporukka opiskelemassa erilaisin taustoin ja ikähaarukkaankin mahtuu monen ikäistä.

Tämä tekstiilipuolihan oli mulla harkinnassa jo silloin 90-luvun lopulla enkä ole ikinä katunut, että valitsin silloin vaatetuspuolen, mutta nyt varsinkin tämän blogin ja teidän vuosien saatossa jättämien kannustavien kommenttien saattelemana (kiitos <3) olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin vähän päivittää käsitöihin liittyviä opintoja, oppia uusia tekniikoita sekä opiskella ohjaustoimintaa, jotta voisin mahdollisesti joskus vaikka vetää esim. kansalaisopistolla erilaisia käsityöaiheisia kursseja. Se kun on aina ollut vähän sellainen juttu, jota haluaisin tehdä. Lapsetkin kasvaa, niin ne ilta-työajat sitten sopivat omaan elämäänkin tulevaisuudessa paremmin kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Joten tässä sitä nyt ollaan sitten :). Saa nähdä, saanko tänne joskus näytille joitakin koulutöitä, toivotaan niin.

Mutta mennäänpäs sitten niihin tämän syksyn vapaa-ajalla tehtyihin kässäilyihin. Niitä ei ole paljon. Pääteemoina on ollut kahden tilkkupeiton valmistaminen lahjaksi. Toinen on valmis, mutta sitä ei ole vielä toimitettu ja siksi sitä ei nähdä täällä vasta kun lokakuun lopussa (eli seuraavalla kerralla varmaankin). Toinen on tulossa kummitytölle joululahjaksi ja sitä pääsin hieman aloittelemaan viime viikonloppuna. Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä tarveompeluita, kuten legginssejä tytöille, omaan keittiöön patalappuja ja sitten tänään sain inspiraation ommella tuollaisen nahkaisen pussukan kännykälle ja siitä tuli musta niin kiva, että intouduin esittelemään sen tänne bloginkin puolelle!



Pussukkaan otin vähän inspistä tilkkuiluhommista. Tällä kertaa päädyin tekemään tuollaisen normipussukkamallin ihan siitä syystä, että sille olisi sitten käyttöä senkin jälkeen, jos seuraava puhelin sitten joskus on siihen väärän kokoinen. Materiaalit eli tavallisen nahan ja tuon värjätyn, aivan mahtavan upean kalannahan hankin viime vuoden kässämessuilta Tampereelta. Tarkoituksena oli tehdä niistä tossut tytölle, mutta ei niitä sitten ikinä tullut. Kalannahkaa jäi onneksi vielä ihan mukava pala käytettäväksi muunkin projektin yksityiskohdaksi. En nyt valitettavsti muista firman nimeä, miltä nuo nahat ostin, mutta jostain Pohjois-Suomesta se taisi olla kotoisin. Täytyy varmaan tänäkin vuonna käydä noita kalannahkoja hypistelemässä osastolla, eihän tässä kovin pitkä aika messuhin enää olekaan edes.

Päädyin myös vuorittamaan pussukan ompelukone-aiheisella puuvillakankaalla. Vähän harmittaa, kun jäi tuo vetskarin toinen pää tuolla tavalla möllöttämään paksuna. Mulla ei tietenkäään ollut sopivan pituista vetskaria, joten katkaisin sitten pitemmästä ja silloin on tuota katkaistua päätä hieman vaikea saada siistiksi, varsinkin, kun ei ymmärrä ottaa pussukkaan riittävästi pituutta ;). Ehkä jo seuraavassa pussukka + katkaistu vetskari -yhdistelmässä se menee jakeluun ja siitä tulee omaankin silmään siistimpi lopputulos! Kuusikulmiot liimasin tosi kevyesti ennen tikkausta paperiliimalla kiinni ja ompelussa käytin apuna nahalle tarkoitettua teflon-jalkaa. Sillä nahan ompelu sujuu kyllä vaivattomasti. Tikkaukset tein silmämääräisesti, kuusikumion reunoja ja kulmia hyödyntäen.



Tämmöisissä merkeissä on siis tätä syksyä täällä vietetty :). Nyt tämä nuhanenä lähtee käyttää koiran vielä nopsaan myöhäisellä iltapissillä ja toivottaa teille kaikille mukavaa viikonloppua sekä syyslomaa, jos sellaista vietätte! 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hakusessa yhteistyöbloggaajia Husqvarna Vikingille ja Pfaffille!



Blogini vakkariseuraajat tietävätkin, että olen toiminut Husqvarna Vikingin yhteistyöbloggaajana elokuusta 2015 lähtien. Jo kaksi vuotta siis, kylläpä se aika rientääkin nopsaan :). Oma yhteistyöni päättyy tämän vuoden loppuun ja lupasin auttaa etsintäkuuluttamaan uusia innokkaita yhteistyökumppaneita Husqvarnalle sekä nyt myös Pfaffille. Luepas siis eteenpäin, jos asia yhtään kiinnostaa!

VSM Finlandin puolelta, joka edustaa ja maahantuo kyseisiä koneita Suomeen, toivottiin lähinnä kolmea asiaa ja ne ovat tässä:

1. Yhteistyöbloggaajan tulisi omistaa Husqvarnan tai Pfaffin kone, jotta merkki on jo valmiiksi tuttu.

2. Bloggaajalla pitäisi olla jo jonkinlaista kokemusta blogin pitämisestä. Lisäksi suht säännöllinen postausväli sekä jonkinlainen vakinainen lukijakunta olisi toivottavaa.

3. Blogin tulisi mieluummin olla käsityöblogi kuin lifestyle-blogi höystettynä käsitöillä.
Sillä, millaisia ompelutöitä teet, ei ole väliä, eli voit olla tilkkutöiden tekijä, vaateompelija, sisustustuotteiden tekijä jne. Omassa blogissanihan ovat esillä olleet myös muut käsityötekniikat monenlaisten ompelutöiden lisäksi.

Jos sinusta tuntuu, että olisit sopiva henkilö kertomaan blogissasi ehkä ompeluun ja ompelukoneisiinkin liittyvistä aiheista ja toimimaan paitsi ompelun ilon, myös Husqvarnan tai Pfaffin "lähettiläänä", ota ihmeessä yhteyttä Ireneen:

irene.hagerstrom(at)europe.svpworldwide.com.

Häneltä voit varmasti myös kysellä lisätietoja aiheesta ja tietenkin kertoa omasta blogistasi ja käsityöharrastamisestasi :). Ei kyselyjä minulle, kiitos, sillä en yhtään tiedä, millaisia yhteistyömuotoja tällä hetkellä on suunnitteilla :).

Itse olen tässä yhteistyön aikana tehnyt paljon mm. paininjalkaesittelyjä, eritysesti ensimmäisen vuoden aikana. Me bloggarit (Kototeon Sanna, Neulanhaltijan Satu, Ideoi-blogin Piia ja minä), jotka aloitimme silloin 2015, saimme käyttöömme Opal 650 koneet ja yhteistyöpostaukset ovat keskittyneet paljolti juuri koneiden toimintojen ja lisätarvikkeiden esittelyyn. Asuinpaikasta riippuen olemme voineet osallistua myös jälleenmyyjien esittelypäiville ja koulutustilaisuuten, messuille ja muihin tapahtumiin. Muutaman kerran olemme tavanneet koko porukalla, ideoineet ja miettineet erilaisia yhteistyön muotoja, postausten aiheita sekä saaneet vinkkejä lisätarvikkeiden käytöstä. Enimmäkseen olemme saaneet postausten toteuttamisiin vapaat kädet, tosin viime vuonna meillä oli löyhä runko aiheisiin.

Omalla kohdallani yhteistyön päättymiseen ei liity mitään sen kummempaa kuin ne kuuluisat ruuhkavuodet! Neljä harrastavaa lasta, koira, paljon kotoa poissa oleva mies, (pakolliset) kotityöt ja tällä viikolla alkaneet omat sivutoimiset opinnot (niistä sitten myöhemmin) ovat vaan nyt sellainen yhdistelmä, jossa yhteistyöt tällä hetkellä tuntuvat vähän liiallisena hikipisarana otsalla. Nukkuakin pitää, sillä nelikymppinen tarvitsee jo hyvät yöunet tai muuttuu hirveän kärttyisäksi - ainakin minä :).

Oma kässäilytahti on tällä hetkellä melko hidas ja bloggaustahti vieläkin hitaampi. Niinpä annan hyvillä mielin paikkani jollekin sellaiselle, jolla on intoa ja aikaa bloggaamiseen sekä tietenkin kivoja ideoita blogiyhteistyön merkeissä. Olkaa siis vaan reippaasti yhteydessä Ireneen, jos sieltä kotoa jonkin vuosimallin Husqvarna Viking tai Pfaff löytyy!

Laitan tähän loppuun vielä muutamia esimerkkikuvia Husqvarnan kanssa tekemistäni yhteistyöpostauksista sekä linkit alkuperäisiin teksteihin. Erityisen paljon olen näiden kahden vuoden aikana oppinut juurikin paininjaloista ja täytyy sanoa, että koneen tikkityppeihinkin on varmasti tullut perehdyttyä normaalia paremmin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Applikaatiojalan esittelyä/patahanskat
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/02/pienen-leipurin-patahanskat-seka.html


Reunatikkausjalan esittelyä/tilkkumatto
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/03/varia-jalkojen-alle-colour-under-feet.html


Nahan ompelusta/kännykkäpussi
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/05/nahkaompelua-ja-arvonnan-voittaja.html


Napin ompelu koneella/origamiheijastimet
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/10/origami-heijastimet-seka-vinkit-napin.html


Koristetikkauksen hyödyntäminen tilkkupeiton tikkaamisessa
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2017/05/dresden-butterflies-tilkkupeitto.html

tiistai 29. elokuuta 2017

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein


Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

tiistai 15. elokuuta 2017

Jämälankaviltti


Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....




perjantai 4. elokuuta 2017

3 x Unisieppari


Viikko sitten innostuin virkatuista unisieppareista ja päätin ihan ex tempore tehdä tytöille sellaiset. Minulla on ollut viime aikoina aika isotöisiä töitä tekeillä ja olipa mukava tehdä vaihteeksi jotakin sellaista, mikä valmistuikin yhdessä illassa (tai siis kolmessa illassa, koska innostuin ja tein vielä kaksi lisää)! Idea lähti oikeastaan siitä, että näin ensin Pizzicato-blogissa kauniita, pätkävärjätustä langasta virkattuja liinoja. Sitten silmieni eteen osui Instagramissa kuva virkatusta unisiepparista ja samassa muistin pätkävärjätyn, heräteostoksena tehdyn silkkilankani, jolle en ollut keksinyt vielä mitään käyttöä. Idea oli valmis ja sitä täytyi päästä heti testaamaan.

Tein unisieppareista hieman erityyliset, sillä ovathan tyttösenikin luonteeltaan erilaisia. Värien lisäksi tytöt saivat vaikuttaa sieppareiden kokoon, koristeisiin ja vähän virkkausmalliinkin. Kaikki virkkausmallit ovat tästä super ihanasta kirjasta , kuitenkin hieman muokattuna. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ulompia kerroksia on kaavasta jätetty virkkaamatta, jotta koko olisi sopiva metallirenkaaseen. Jos vain saatte kirjan käsiinne, niin tutustukaa ihmeessä, minulla on muukin projekti kesken kirjasta, niistä kaikista (omasta mielestä) upeimmista ja vähän vaikeimmista malleista.




Nämä virkatut unisiepparit ovat siitä kivoja, että tarvikkeet niihin löytyy helposti kotoa, tosin itse hain nuo renkaat Sinellistä, kun sattuivat silloin sopivasti alessakin olemaan. Renkaan voisi kuitenkin itse tehdä myös vahvemmasta rautalangasta tai ihan perinteiseen tapaan pajusta. Lankaverkon voi virkata, tuli myös mieleen, että se olisi aika ihana nyplättynä tai aurinkopitsistä tehtynä! Verkkona voisi käyttää myös valmista pitsiliinaa, niitähän saa kirppiksiltä tosi edullisesti. Täytyy vain huomioda, että pitsiverkko on halkaisijaltaan hieman pienempi kuin rengas, silloin sen saa nätisti pingoitettua siihen. Koristeiksi käyvät niin helmet, paljetit, sulat, pitsin- ja nauhanpätkät, mitä vain kotoa sattuu löytymään. Mitä enemmän näitä tekee, sitä enemmän putkahtaa mieleen myös erilaisia variaatioita. Saa nähdä, palaanko näiden pariin vielä tänä syksynä!

Tyttöjen unisiepparit ovat halkaisijaltaan kokoa 12 cm ja 18 cm. Käytetyt langat ovat:

- kirjava: Iton Kinu Kasuri silkkilanka, väri #134 Rasperry



- persikka: Anchorin virkkauslanka, numero 5, väri 01010


- valko-minttu: Novitan Miami, väri 011 (valkoinen), mintunvihreä on kirpparilanka, ei tietoja


Nyt nämä pitää vielä ripustaa tyttöjen sänkyjen yläpuolelle, niin pahat unet pysyvät poissa! Ja onhan nämä ihan kivat koristeetkin. Ensi kerralla sitten se lupaamani isompi virkattu työ, koitan päästä pian sen kanssa kuvausreissulle :). Mukavaa viikonloppua ja elokuuta <3


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pieniä tilkkutöitä epp-tyyliin


Kuluva kesä on sujahtanut taas aivan hujauksessa ohi! Säät ovat olleet melkoinen pettymys, mutta muuten kesäni on sujunut mukavissa merkeissä. Viimeksi tavatessamme olimme lähdössä reissuun. Kiertelimme perheen kanssa Benelux- maissa (siellä on muuten pienissä ruokakaupoissakin hyvä valikoima erilaisia keski-eurooppalaisia kaava- ja ompelulehtiä tarjolla) ja Saksassa ja tulimme Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Täällä olemme kierrelleet sukulaisissa sekä tehneet muita pieniä päivän mittaisia reissuja. Ompelukone on saanut lähes pölyttyä koko heinäkuun ajan, kun taas automatkoilla virkkuukoukku on heilunut kiivaaseen tahtiin ja sainkin yhden pitkään keskeneräisenä olleen työn vihdoin valmiiksi, siitä kerron teille ensi kerralla!

Virkkauksen lisäksi toinen kätevä autokäsityö on epp eli english paper piecing. Siinä kangas kiinnitetään mallineen päälle joko harsimalla/liimaamalla/silittämällä niin että saumanvarat kääntyvät mallineen toiselle puolelle ja sitten mallineet ommellaan kiinni toisiinsa reunoistaan. Kiinnittäminen tapahtuu käsin ompelemalla. Lopuksi kartonkiset tai paperiset mallineet poistetaan. Tekniikka on vanha (ette usko, mutta olen ensimmäiseen tilkkupeittooni käyttänyt juuri tätä tekniikkaa 20 vuotta sitten), mutta juuri nyt erittäin ajankohtainen, jopa trendikäs - ainakin tilkkupiireissä ja fussy cuttingiin yhdistettynä (eli kohdistetaan kuvio tai kankaan kuvion osia, joista syntyy uusi kuviokokonaisuus). Tunnetuin ja suosituin tapa on ollut yhdistää kuusikulmioita, mutta nyt malleja on jo vaikka millaisia, helpoista monimutkaisempiin.




Itsekin halusin kokeilla kyseistä tekniikkaa ja leikin jopa yhtenä iltana hieman suunnittelijaa ja tein oman blokin - basenjiblokin :). Inspiraation lähteenä siis meidän Josef-koira! Basenjiblokin keskustaa yksinkertaistamalla saa tyylitellyn sydämen. Kolme blokkia päällekkäin laittamalla sain juuri sopivankorkuisen kuvion tyynyn toiseen reunaan. Keväämmällä löysin Husqvarnasta kivan käsintikkausta muistuttavan tikin ja kiersin blokit sillä. Ne eivät tässä työssä näy niin hyvin, mutta alemmissa kuvissa olevassa projektipussukassa kyllä.


Kerron kuitenkin ensin hieman tikistä. Sen ompelemiseen tarvitaan läpinäkyvää siimalankaa sekä tietysti kone, josta kyseinen tikkilaji löytyy. Kuvasta näkyy, miten tikki on merkitty omaan Husqvarna Opaliin 650. Läpinäkyvä lanka laitetaan ylälangaksi ja tikkauksen värinen lanka alalangaksi. Langankireys on tärkeää säätää riittävän kireälle  (6-9), jotta tikki toimii. Opal ohjeisti minua vaihtamaan erikoispaininjalan, jota minulta ei ollut, joten ompelin tikin yleispaininjalalla. Tyynyssä käytin irtirevittävää tukikangasta apuna, pussukassa en, koska siinä oli jo useampi kangaskerros päällekkäin. Rakastuin tikkiin päätä pahkaa ja tulen käyttämään sitä jatkossakin! Vink vink: tikillä saa kivaa vaihtelua myös vaikka farkkuihin tai yksivärisiin pellavavaatteisiin.




Olen tosiaan taas ommellut yhden projektipussukan, ne ovat niin käteviä. Tämä ei kuitenkaan tullut minulle vaan lapsuudenystävälleni, joka hiljan pääsi myös meidän aikuisten naisten ikään :). Hän on erittäin taitava neuloja, joten laitoin muutaman lankakerän vielä mukaan. Projektipussukassa käytin koristeena epp-kuusikulmioita, mutta en ommellutkaan niitä yhteen vaan jätin moderniin tyyliin väliin pienet raot. Olen nähnyt tällä tyylillä tehtyjä pieniä ja isoja tilkkuprojekteja ja ne ovat upeita. Haaveissani on toteuttaa joskus myös itse isompi työ tällä tavoin ja korostaa asettelua tikkauksilla, kuten olen lehdissä ja netissä nähnyt. Tässä projektipussukassa tuo koneen "käsitikkaus" on muuten todella kivannäköinen, eikö olekin? Kiinnitin sillä kuusikulmiot ja tikkasin yläreunan nauhakujan sekä kankaiden saumakohdan. Pussukan sisällä on vielä tasku, johon kirjoin lahjan saajan nimen, siitä ei ole nyt kuvaa.








Täällä tytöt huutelevat minua vielä pelailemaan perjantain kunniaksi. Saa nähdä onko mielessä korttipeli vai lautapeli. Lomaa on vielä hetki jäljellä, joten ei ole niin vakavaa, jos vähän pitempään valvoo - sitä paitsi onhan nyt perjantai! Mukavaa viikonloppua <3

ps. Mallit ovat siis omiani ja tyynyn kankaat suurimmaksi osaksi EK:sta ja Libertyä Nova Melinalta. Pussukan kuviokankaat ovat Almandiinin (sinne tullut muuten hurja määrä kivoja uutuuksia). Moikka!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Matkapuvusto Götz-nukeille


Meidän  perheeseemme on muuttanut uusi Götz-tyttö. Adoptoimme punertavatukkaisen Karlotten (sekä Musti-koiran) keväällä ja sopeutuminen uuteen kotiin sisarusparven jatkoksi on sujunut hyvin. Tänä kesänä Karlotte ja Hannah pääsevät mukaan kesälomareissullemme ja muut tytöt jäävät koiravahdiksi :).

Karlotte ja Hannah saivat hieman myös uusia matkavaatteita ja tervetta oli erityisesti kesäisimmille takeille, bikineille ja t-paita-shortsit -asulle. Hellyin vielä tekemään kevyet kesämekot ja sandaalitkin, näitä pieniä vaatteita on niin mukava tehdä ja suht nopeaakin, ainakin sitten, kun on sen ensimmäisen (sandaaliparin/bikinit) pähkäillyt valmiiksi!

Eräänä päivänä veimme tulevat matkalaiset pienelle retkelle ja saimme juuri napattua kuvat ennen sateen alkua. Hannahin ja Karlotten retki alkoi kotipihasta uusissa kesämekkosissa ja sandaaleissa. Hannahin mekko on melko tyköistuva ja kapeaa vyötäröä korostaa brodyyripitsi. Karlotten mekko on a-linjainen ja poimutuksineen se on ihanan vilpoisa kuumana kesäpäivänä. Tyttösten jalkoja koristavat nahkasandaalit, nämä olivat aloittelevan suutarin prototyypit ja seuraavien teko sujuukin sitten varmasti paremmin ja helpommin työtavoin :).




Kotipihasta retki jatkui rannalle. Uusissa bikineissä oli mukava ottaa aurinkoa pyyhkeen päällä (postauksen eka kuva, vohvelipyyhkeet on tehty jo useampi vuosi sitten) tai katsella järvelle ja kuunnella aaltojen liplatusta. Bikinien alaosan kaava on muokattu legginssien kaavasta ja yläosat on tehty ihan mallailemalla. 




Rannalta löytyi myös pieni lautta ja tytöt päättivät lähteä käymään sillä pienellä seikkailulla läheisessä kaislikossa. Lautalta on hauska pulahtaa välillä uimaan.



Lauttaretken jälkeen oli hyvä lähteä takaisin kotia kohti. Ilma kävi sen verran viileäksi, että kesämekot oli parempi vaihtaa hieman lämpimämpiin vaatteisiin. Tytöt keräsivät metsästä pienet kukkakimput kotiin viemäsiksi. Hannah katsahti vielä taivaalle ja huomasi, että pian sataa! Parasta oli vetää uudet, bomber-tyyliset kesätakit vielä päälle ja kerättä kimpsut ja kampsut nopesti kasaan. Olipa tytöillä kiva kesäpäivä :). 




Kaikki kaavat nukkien vaatteisiin ovat omiani ja vaatteiden ja kenkien valmistukseen on hyödynnetty tilkkulaatikoiden pieniä paloja ja muita koristuksia, kuten "timantteja", pitsin paloja ja silityskalvoja. Kenkien ala- ja sisäpohjan välissä on noin 3 mm vahvuista huokoista muovia, jota ompelukone ompelee hyvin. Vaatteita on ommeltu niin saumurilla kuin tavallisella ompelukoneella ja takkien alavaroja yms on tuettu tukikankain, ihan niin kuin oikeissakin vaatteissa. Kiinnittiminä olen tällä kertaa käyttänyt neppareita ja nappeja. Nukenvaatteissa on tärkeää, etteivät ne ole liian tiukkoja ja että kiinnittimet ovat lapsen ikätasolle sopivia. Silloi lapsen on niitä helppo käyttää ja ne myös kestävät leikissä. 

Nukeille tekemäni talvimalliston voit käydä katsomassa täältä, sieltä - postauksen loppupäästä - löytyy myös linkkaus Götz- nukkien sivustolle, jos jota kuta kiinnostaa tietää nukeista enemmän. 

Mihinkähän tämä kesäkuu hurahti, kun ihan pian on jo heinäkuu? Mukavaa kesän jatkoa teille kaikille!