tiistai 15. elokuuta 2017

Jämälankaviltti


Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....




perjantai 4. elokuuta 2017

3 x Unisieppari


Viikko sitten innostuin virkatuista unisieppareista ja päätin ihan ex tempore tehdä tytöille sellaiset. Minulla on ollut viime aikoina aika isotöisiä töitä tekeillä ja olipa mukava tehdä vaihteeksi jotakin sellaista, mikä valmistuikin yhdessä illassa (tai siis kolmessa illassa, koska innostuin ja tein vielä kaksi lisää)! Idea lähti oikeastaan siitä, että näin ensin Pizzicato-blogissa kauniita, pätkävärjätustä langasta virkattuja liinoja. Sitten silmieni eteen osui Instagramissa kuva virkatusta unisiepparista ja samassa muistin pätkävärjätyn, heräteostoksena tehdyn silkkilankani, jolle en ollut keksinyt vielä mitään käyttöä. Idea oli valmis ja sitä täytyi päästä heti testaamaan.

Tein unisieppareista hieman erityyliset, sillä ovathan tyttösenikin luonteeltaan erilaisia. Värien lisäksi tytöt saivat vaikuttaa sieppareiden kokoon, koristeisiin ja vähän virkkausmalliinkin. Kaikki virkkausmallit ovat tästä super ihanasta kirjasta , kuitenkin hieman muokattuna. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ulompia kerroksia on kaavasta jätetty virkkaamatta, jotta koko olisi sopiva metallirenkaaseen. Jos vain saatte kirjan käsiinne, niin tutustukaa ihmeessä, minulla on muukin projekti kesken kirjasta, niistä kaikista (omasta mielestä) upeimmista ja vähän vaikeimmista malleista.




Nämä virkatut unisiepparit ovat siitä kivoja, että tarvikkeet niihin löytyy helposti kotoa, tosin itse hain nuo renkaat Sinellistä, kun sattuivat silloin sopivasti alessakin olemaan. Renkaan voisi kuitenkin itse tehdä myös vahvemmasta rautalangasta tai ihan perinteiseen tapaan pajusta. Lankaverkon voi virkata, tuli myös mieleen, että se olisi aika ihana nyplättynä tai aurinkopitsistä tehtynä! Verkkona voisi käyttää myös valmista pitsiliinaa, niitähän saa kirppiksiltä tosi edullisesti. Täytyy vain huomioda, että pitsiverkko on halkaisijaltaan hieman pienempi kuin rengas, silloin sen saa nätisti pingoitettua siihen. Koristeiksi käyvät niin helmet, paljetit, sulat, pitsin- ja nauhanpätkät, mitä vain kotoa sattuu löytymään. Mitä enemmän näitä tekee, sitä enemmän putkahtaa mieleen myös erilaisia variaatioita. Saa nähdä, palaanko näiden pariin vielä tänä syksynä!

Tyttöjen unisiepparit ovat halkaisijaltaan kokoa 12 cm ja 18 cm. Käytetyt langat ovat:

- kirjava: Iton Kinu Kasuri silkkilanka, väri #134 Rasperry



- persikka: Anchorin virkkauslanka, numero 5, väri 01010


- valko-minttu: Novitan Miami, väri 011 (valkoinen), mintunvihreä on kirpparilanka, ei tietoja


Nyt nämä pitää vielä ripustaa tyttöjen sänkyjen yläpuolelle, niin pahat unet pysyvät poissa! Ja onhan nämä ihan kivat koristeetkin. Ensi kerralla sitten se lupaamani isompi virkattu työ, koitan päästä pian sen kanssa kuvausreissulle :). Mukavaa viikonloppua ja elokuuta <3


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pieniä tilkkutöitä epp-tyyliin


Kuluva kesä on sujahtanut taas aivan hujauksessa ohi! Säät ovat olleet melkoinen pettymys, mutta muuten kesäni on sujunut mukavissa merkeissä. Viimeksi tavatessamme olimme lähdössä reissuun. Kiertelimme perheen kanssa Benelux- maissa (siellä on muuten pienissä ruokakaupoissakin hyvä valikoima erilaisia keski-eurooppalaisia kaava- ja ompelulehtiä tarjolla) ja Saksassa ja tulimme Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Täällä olemme kierrelleet sukulaisissa sekä tehneet muita pieniä päivän mittaisia reissuja. Ompelukone on saanut lähes pölyttyä koko heinäkuun ajan, kun taas automatkoilla virkkuukoukku on heilunut kiivaaseen tahtiin ja sainkin yhden pitkään keskeneräisenä olleen työn vihdoin valmiiksi, siitä kerron teille ensi kerralla!

Virkkauksen lisäksi toinen kätevä autokäsityö on epp eli english paper piecing. Siinä kangas kiinnitetään mallineen päälle joko harsimalla/liimaamalla/silittämällä niin että saumanvarat kääntyvät mallineen toiselle puolelle ja sitten mallineet ommellaan kiinni toisiinsa reunoistaan. Kiinnittäminen tapahtuu käsin ompelemalla. Lopuksi kartonkiset tai paperiset mallineet poistetaan. Tekniikka on vanha (ette usko, mutta olen ensimmäiseen tilkkupeittooni käyttänyt juuri tätä tekniikkaa 20 vuotta sitten), mutta juuri nyt erittäin ajankohtainen, jopa trendikäs - ainakin tilkkupiireissä ja fussy cuttingiin yhdistettynä (eli kohdistetaan kuvio tai kankaan kuvion osia, joista syntyy uusi kuviokokonaisuus). Tunnetuin ja suosituin tapa on ollut yhdistää kuusikulmioita, mutta nyt malleja on jo vaikka millaisia, helpoista monimutkaisempiin.




Itsekin halusin kokeilla kyseistä tekniikkaa ja leikin jopa yhtenä iltana hieman suunnittelijaa ja tein oman blokin - basenjiblokin :). Inspiraation lähteenä siis meidän Josef-koira! Basenjiblokin keskustaa yksinkertaistamalla saa tyylitellyn sydämen. Kolme blokkia päällekkäin laittamalla sain juuri sopivankorkuisen kuvion tyynyn toiseen reunaan. Keväämmällä löysin Husqvarnasta kivan käsintikkausta muistuttavan tikin ja kiersin blokit sillä. Ne eivät tässä työssä näy niin hyvin, mutta alemmissa kuvissa olevassa projektipussukassa kyllä.


Kerron kuitenkin ensin hieman tikistä. Sen ompelemiseen tarvitaan läpinäkyvää siimalankaa sekä tietysti kone, josta kyseinen tikkilaji löytyy. Kuvasta näkyy, miten tikki on merkitty omaan Husqvarna Opaliin 650. Läpinäkyvä lanka laitetaan ylälangaksi ja tikkauksen värinen lanka alalangaksi. Langankireys on tärkeää säätää riittävän kireälle  (6-9), jotta tikki toimii. Opal ohjeisti minua vaihtamaan erikoispaininjalan, jota minulta ei ollut, joten ompelin tikin yleispaininjalalla. Tyynyssä käytin irtirevittävää tukikangasta apuna, pussukassa en, koska siinä oli jo useampi kangaskerros päällekkäin. Rakastuin tikkiin päätä pahkaa ja tulen käyttämään sitä jatkossakin! Vink vink: tikillä saa kivaa vaihtelua myös vaikka farkkuihin tai yksivärisiin pellavavaatteisiin.




Olen tosiaan taas ommellut yhden projektipussukan, ne ovat niin käteviä. Tämä ei kuitenkaan tullut minulle vaan lapsuudenystävälleni, joka hiljan pääsi myös meidän aikuisten naisten ikään :). Hän on erittäin taitava neuloja, joten laitoin muutaman lankakerän vielä mukaan. Projektipussukassa käytin koristeena epp-kuusikulmioita, mutta en ommellutkaan niitä yhteen vaan jätin moderniin tyyliin väliin pienet raot. Olen nähnyt tällä tyylillä tehtyjä pieniä ja isoja tilkkuprojekteja ja ne ovat upeita. Haaveissani on toteuttaa joskus myös itse isompi työ tällä tavoin ja korostaa asettelua tikkauksilla, kuten olen lehdissä ja netissä nähnyt. Tässä projektipussukassa tuo koneen "käsitikkaus" on muuten todella kivannäköinen, eikö olekin? Kiinnitin sillä kuusikulmiot ja tikkasin yläreunan nauhakujan sekä kankaiden saumakohdan. Pussukan sisällä on vielä tasku, johon kirjoin lahjan saajan nimen, siitä ei ole nyt kuvaa.








Täällä tytöt huutelevat minua vielä pelailemaan perjantain kunniaksi. Saa nähdä onko mielessä korttipeli vai lautapeli. Lomaa on vielä hetki jäljellä, joten ei ole niin vakavaa, jos vähän pitempään valvoo - sitä paitsi onhan nyt perjantai! Mukavaa viikonloppua <3

ps. Mallit ovat siis omiani ja tyynyn kankaat suurimmaksi osaksi EK:sta ja Libertyä Nova Melinalta. Pussukan kuviokankaat ovat Almandiinin (sinne tullut muuten hurja määrä kivoja uutuuksia). Moikka!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Matkapuvusto Götz-nukeille


Meidän  perheeseemme on muuttanut uusi Götz-tyttö. Adoptoimme punertavatukkaisen Karlotten (sekä Musti-koiran) keväällä ja sopeutuminen uuteen kotiin sisarusparven jatkoksi on sujunut hyvin. Tänä kesänä Karlotte ja Hannah pääsevät mukaan kesälomareissullemme ja muut tytöt jäävät koiravahdiksi :).

Karlotte ja Hannah saivat hieman myös uusia matkavaatteita ja tervetta oli erityisesti kesäisimmille takeille, bikineille ja t-paita-shortsit -asulle. Hellyin vielä tekemään kevyet kesämekot ja sandaalitkin, näitä pieniä vaatteita on niin mukava tehdä ja suht nopeaakin, ainakin sitten, kun on sen ensimmäisen (sandaaliparin/bikinit) pähkäillyt valmiiksi!

Eräänä päivänä veimme tulevat matkalaiset pienelle retkelle ja saimme juuri napattua kuvat ennen sateen alkua. Hannahin ja Karlotten retki alkoi kotipihasta uusissa kesämekkosissa ja sandaaleissa. Hannahin mekko on melko tyköistuva ja kapeaa vyötäröä korostaa brodyyripitsi. Karlotten mekko on a-linjainen ja poimutuksineen se on ihanan vilpoisa kuumana kesäpäivänä. Tyttösten jalkoja koristavat nahkasandaalit, nämä olivat aloittelevan suutarin prototyypit ja seuraavien teko sujuukin sitten varmasti paremmin ja helpommin työtavoin :).




Kotipihasta retki jatkui rannalle. Uusissa bikineissä oli mukava ottaa aurinkoa pyyhkeen päällä (postauksen eka kuva, vohvelipyyhkeet on tehty jo useampi vuosi sitten) tai katsella järvelle ja kuunnella aaltojen liplatusta. Bikinien alaosan kaava on muokattu legginssien kaavasta ja yläosat on tehty ihan mallailemalla. 




Rannalta löytyi myös pieni lautta ja tytöt päättivät lähteä käymään sillä pienellä seikkailulla läheisessä kaislikossa. Lautalta on hauska pulahtaa välillä uimaan.



Lauttaretken jälkeen oli hyvä lähteä takaisin kotia kohti. Ilma kävi sen verran viileäksi, että kesämekot oli parempi vaihtaa hieman lämpimämpiin vaatteisiin. Tytöt keräsivät metsästä pienet kukkakimput kotiin viemäsiksi. Hannah katsahti vielä taivaalle ja huomasi, että pian sataa! Parasta oli vetää uudet, bomber-tyyliset kesätakit vielä päälle ja kerättä kimpsut ja kampsut nopesti kasaan. Olipa tytöillä kiva kesäpäivä :). 




Kaikki kaavat nukkien vaatteisiin ovat omiani ja vaatteiden ja kenkien valmistukseen on hyödynnetty tilkkulaatikoiden pieniä paloja ja muita koristuksia, kuten "timantteja", pitsin paloja ja silityskalvoja. Kenkien ala- ja sisäpohjan välissä on noin 3 mm vahvuista huokoista muovia, jota ompelukone ompelee hyvin. Vaatteita on ommeltu niin saumurilla kuin tavallisella ompelukoneella ja takkien alavaroja yms on tuettu tukikankain, ihan niin kuin oikeissakin vaatteissa. Kiinnittiminä olen tällä kertaa käyttänyt neppareita ja nappeja. Nukenvaatteissa on tärkeää, etteivät ne ole liian tiukkoja ja että kiinnittimet ovat lapsen ikätasolle sopivia. Silloi lapsen on niitä helppo käyttää ja ne myös kestävät leikissä. 

Nukeille tekemäni talvimalliston voit käydä katsomassa täältä, sieltä - postauksen loppupäästä - löytyy myös linkkaus Götz- nukkien sivustolle, jos jota kuta kiinnostaa tietää nukeista enemmän. 

Mihinkähän tämä kesäkuu hurahti, kun ihan pian on jo heinäkuu? Mukavaa kesän jatkoa teille kaikille!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mustaa, valkoista ja keltaista kesävaatetta Noshin kankaista


Iskihän se kesävaatteiden ompeluinto lopulta minuunkin! Koko kevään olen pyöritellyt tilkkuja ja kirjontalankoja käsissäni ja vaikka kivat Noshin kankaat ovat yrittäneet kuiskutella minulle hyllystä jo muutaman kuukauden ajan, en vain saanut sellaista vaateompeluvaihdetta päälle. 

Kunnes pari viikkoa sitten mies ilmoitti, että lähdetään heinäkuussa pienelle matkalle. Koiruli pääsee onneksi parhaaseen mahdolliseen hoitoon anopin luo, vaikka kyllä mun varmaan vähän voi tulla rakasta ronttista ikävä. Perheen yhteinen ja mun oma aika on tänä vuonna ollut ihan hermoja raastavan minimissä, joten tosi kiva päästä yhdessä vähän pois näistä kotiympyröistä! Ja samalla sitten ajattelin, että taidanpa ommella meidän perheen naisille vähän uutta matkavaatetta. Noshin Kuiskeesta (ei löydy enää tässä keltaisen sävyssä) ja raidallisesta pippuricollegesta riitti vaatetta meidän perheen kolmelle naiselle.

Kunpa tietäisitte, kuinka vaikea mun oli päättää, mitä ompelisin näistä kankaista. Kun ei ole pitkään aikaan oikein tehnyt mitään ja lapsetkin on siinä välissä kasvaneet hurjasti pituutta, niin suunnitelmia vatvottiin vaikka kuinka kauan. Nyt lopputuloksia katsoessa olen ihan tyytyväinen, että maltoin vatvoa, sillä me kaikki tykätään hurjasti näistä meidän asuista!

Aloitetaan perheen pienimmästä neidosta, jonka matkavaatteiden pitää olla rentoja ja huolettomia, sillä tällä neidillähän vauhtia piisaa. Toiveena oli mekko, joten päätin toteuttaa Ottobresta (6/12) perusmekon eturöyhelöillä. Muistin kaavan olevan melko isoa kokoa, joten kaventelin sitä vähän ja vaihdoin hihat kesätyylin lyhyiksi. Löysin varastoista vielä mustaa trikoota ja neito sai siitä vielä caprit mekon pariksi. 



Vähän vanhemman neidon, ensi syksyn koululaisen tyyli on ollut hallussa jo ihan pienestä saakka ja hänen vaatteet saa olla mielellään aika klassisia ripauksella tyttömäisyyttä. No tämä toppi onkin kai aika trendikäs, sen verran olen minäkin nyt vaatekaupoissa vieraillut :). Topin pariksi tehtiin shortsit pienin polvekenauha yksityiskohdin, topin kaava oma ja sotsien pohjana Ottobren Grasshopper. 




Oman hieman viilemmän kelin mekon inspiraationa oli vahvasti tämä kaksi vuotta sitten ompelemani tyttären mekko. Syksyisempää aikuisversiota olen haaveillut jo pitkään ja yhtäkkiä tajusin, että Noshin pippuriraita on siihen ihan täydellinen, eikös vain olekin!? Kyllä muuten jännitti tehdä tätä ja voi mikä onni ja ilo, että se onnistui. Leikkaussaumoihin (tai se on läppä ja sitten jatkuu taskuihin, tosin mekko menee päälle pääntiestä ilman että piti tehdä napinläpejä, niinpä ompelin napit vaan kiinni) löytyi vielä kultaista terenauhaa, kuten myös hihansuihin ja ne antaa minusta mekolle tosi kauniin lisän. Kaavoitus on omaa käsialaa ja sopivat napit löytyi Jyväskylästä Keinoselta. Mekko olisi saanut olla muutaman sentin pidempi, mutta tein niin pitkän kun kangas antoi myöten. Mekko on minusta ihanan rento, mutta silti kaunis ja persoonallinen, voi jestas, että voikin tykätä jostakin vaatteesta kovasti  :). 




Parin päivän päästä on jo juhannus! Toivotan teille kaikille oikein kaunista ja mukavaa sellaista. Ehkä nähdään toivottavasti täällä vielä ennen meidän reissua (ihan ikävä tätä bloggaamista), jos ei niin sitten myöhemmin heinäkuulla! Teidän kuulumisiin palaan huomenna, olen niistäkin ihan pihalla! Moro!

Kankaat saatu yhteistyön merkeissä Noshilta. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Dresden Butterflies -tilkkupeitto


Hip hurraa - täällä on valmistunut vuoden toinen tilkkupeitto! Juuri sopivasti, kun kesä saapui, sain valmiiksi myös kesään sopivan, perhosaiheisen tilkkutäkin. Tähän onkin mukava sitten kääriytyä keinuun päiväunille tai napata mukaan piknik-peitoksi vaikkapa metsään.

Tilkkupeitto on melko nopea tehdä ja sopii vallan mainiosti aloitteleville tilkkuilijoille, sellainenhan itsekin olen. Ohjeet tilkkupeittoon löytyy Moda Bake Shopin sivulta. Alkuperäisessä on aivan järisyttävän kauniit sävyt, varsinkin peiton sininen tausta ja nyt kauhukseni myös huomaan, että omat perhoseni ovat näköjään hieman harvemmassa lennossa kuin sivulla olevassa peitossa :0. Minulla ei ole muovista dresden mallinetta, vaan muokkasin oikean kokoisen netistä löytyvän tulosteen avulla. Ehkäpä siinä onkin tullut virhe enkä ole tehnyt siitä riittävän korkeaa ja se on syy siihen miksi perhoset ovat harvemmassa. Voi ei! Äh ja puh! Mietinkin tehdessä, että onpas tähän jätetty paljon tätä taustakangasta näkyviin. Olisinpa tajunnut tekovaiheessa, niin olisin pienentänyt neliöitä, peitto on melko iso kooltaan, joten ihan hyvin olisi voinut hieman pienentää. No, eipä sille enää mitään voi, nyt kyllä suoraan sanottuna vähän (paljon) alkoi harmittaa, mutta laitetaan tämä nyt silti tänne esille!



Tämän tilkkupeiton tekemisessä kokeilin montaa "eka kerta" -juttua. Ensinnäkin tämä dresden malli oli minulle ennestään vieras, toisekseen tikkasin tilkkupeiton kolmessa erillisessä osassa (mm. Neulanhaltijan blogista löytyy vinkkiä siihen). Edellisen tilkkupeiton postauksen yhteydessä sainkin paljon hyviä vinkkejä juuri tikkausten ja vanun osalta. Kokeilin tässä peitossa ekan kerran Eurokankaan ohuinta vanulaatua ja voin sanoa, etten ole palaamassa niihin paksumpiin laatuihin :). Kuten kuvistakin näkyy, tikkasin tilkkupeiton pinnan ekaa kertaa kauttaaltaan täyteen ja vaikka se ei nyt ihan täydellinen lopputulokseltaan ole, olen tästä saavutuksesta silti erityisen ylpeä (takapuolella ei ole kuulkaas yhtään ainutta ryppyä).

Pinnan tikkaus vapaatikkausta käyttäen tuntuu vielä liian kaukaiselta ajatukselta, joten päätin tutkailla ompelukoneeni hyöty- ja koristeompeleita, josko niistä löytyisi jotakin sopivaa. Ja Opalistahan löytyi! Kakkosrivin aaltomainen 4 ommel oli mielestäni tosi kiva valinta peiton pintaan, sitä varmasti tulee hyödynnettyä muulloinkin. Ja arvatkaapa mitä muutakin tajusin Husqvarnastani? Tilkkkutyöthän tehdään monestikin 1/4 tuuman saumanvaroilla ja sellainenkin ommel etäisyys löytyy suoraan Opalista - siis ihan huippua! Ohjekirjaa selaimella löysin vielä muutakin tilkkuilussa hyödynnettävää, mutta siitä sitten jollakin toisella kertaa. Peiton tausta- ja takakangas ovat Eurokankaasta, osittain myös dresdeneissä käytetyt kankaat, loput omista jemmoista.



Me ollaan vietetty tänään tosi kiva kesäinen päivä, saatiin mun serkku perheineen vierailulle ja päivään on mahtunut myös koululaisneidon jalkapallo-ottelu. Lisäksi piti tietysti seurata Mauno Koiviston hautajaisia, minähän olin pienenä (alle kouluikäisenä) tyttönä ihan Manu-fani, julistekin löytyi seinältä :D. 

Näillä sanoin toivottelen kaikille mukavaa helatorstain iltaa ja myöskin tulevaa viikonloppua! Kesä on vihdoin täällä, jee <3