keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mustaa, valkoista ja keltaista kesävaatetta Noshin kankaista


Iskihän se kesävaatteiden ompeluinto lopulta minuunkin! Koko kevään olen pyöritellyt tilkkuja ja kirjontalankoja käsissäni ja vaikka kivat Noshin kankaat ovat yrittäneet kuiskutella minulle hyllystä jo muutaman kuukauden ajan, en vain saanut sellaista vaateompeluvaihdetta päälle. 

Kunnes pari viikkoa sitten mies ilmoitti, että lähdetään heinäkuussa pienelle matkalle. Koiruli pääsee onneksi parhaaseen mahdolliseen hoitoon anopin luo, vaikka kyllä mun varmaan vähän voi tulla rakasta ronttista ikävä. Perheen yhteinen ja mun oma aika on tänä vuonna ollut ihan hermoja raastavan minimissä, joten tosi kiva päästä yhdessä vähän pois näistä kotiympyröistä! Ja samalla sitten ajattelin, että taidanpa ommella meidän perheen naisille vähän uutta matkavaatetta. Noshin Kuiskeesta (ei löydy enää tässä keltaisen sävyssä) ja raidallisesta pippuricollegesta riitti vaatetta meidän perheen kolmelle naiselle.

Kunpa tietäisitte, kuinka vaikea mun oli päättää, mitä ompelisin näistä kankaista. Kun ei ole pitkään aikaan oikein tehnyt mitään ja lapsetkin on siinä välissä kasvaneet hurjasti pituutta, niin suunnitelmia vatvottiin vaikka kuinka kauan. Nyt lopputuloksia katsoessa olen ihan tyytyväinen, että maltoin vatvoa, sillä me kaikki tykätään hurjasti näistä meidän asuista!

Aloitetaan perheen pienimmästä neidosta, jonka matkavaatteiden pitää olla rentoja ja huolettomia, sillä tällä neidillähän vauhtia piisaa. Toiveena oli mekko, joten päätin toteuttaa Ottobresta (6/12) perusmekon eturöyhelöillä. Muistin kaavan olevan melko isoa kokoa, joten kaventelin sitä vähän ja vaihdoin hihat kesätyylin lyhyiksi. Löysin varastoista vielä mustaa trikoota ja neito sai siitä vielä caprit mekon pariksi. 



Vähän vanhemman neidon, ensi syksyn koululaisen tyyli on ollut hallussa jo ihan pienestä saakka ja hänen vaatteet saa olla mielellään aika klassisia ripauksella tyttömäisyyttä. No tämä toppi onkin kai aika trendikäs, sen verran olen minäkin nyt vaatekaupoissa vieraillut :). Topin pariksi tehtiin shortsit pienin polvekenauha yksityiskohdin, topin kaava oma ja sotsien pohjana Ottobren Grasshopper. 




Oman hieman viilemmän kelin mekon inspiraationa oli vahvasti tämä kaksi vuotta sitten ompelemani tyttären mekko. Syksyisempää aikuisversiota olen haaveillut jo pitkään ja yhtäkkiä tajusin, että Noshin pippuriraita on siihen ihan täydellinen, eikös vain olekin!? Kyllä muuten jännitti tehdä tätä ja voi mikä onni ja ilo, että se onnistui. Leikkaussaumoihin (tai se on läppä ja sitten jatkuu taskuihin, tosin mekko menee päälle pääntiestä ilman että piti tehdä napinläpejä, niinpä ompelin napit vaan kiinni) löytyi vielä kultaista terenauhaa, kuten myös hihansuihin ja ne antaa minusta mekolle tosi kauniin lisän. Kaavoitus on omaa käsialaa ja sopivat napit löytyi Jyväskylästä Keinoselta. Mekko olisi saanut olla muutaman sentin pidempi, mutta tein niin pitkän kun kangas antoi myöten. Mekko on minusta ihanan rento, mutta silti kaunis ja persoonallinen, voi jestas, että voikin tykätä jostakin vaatteesta kovasti  :). 




Parin päivän päästä on jo juhannus! Toivotan teille kaikille oikein kaunista ja mukavaa sellaista. Ehkä nähdään toivottavasti täällä vielä ennen meidän reissua (ihan ikävä tätä bloggaamista), jos ei niin sitten myöhemmin heinäkuulla! Teidän kuulumisiin palaan huomenna, olen niistäkin ihan pihalla! Moro!

Kankaat saatu yhteistyön merkeissä Noshilta. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Dresden Butterflies -tilkkupeitto


Hip hurraa - täällä on valmistunut vuoden toinen tilkkupeitto! Juuri sopivasti, kun kesä saapui, sain valmiiksi myös kesään sopivan, perhosaiheisen tilkkutäkin. Tähän onkin mukava sitten kääriytyä keinuun päiväunille tai napata mukaan piknik-peitoksi vaikkapa metsään.

Tilkkupeitto on melko nopea tehdä ja sopii vallan mainiosti aloitteleville tilkkuilijoille, sellainenhan itsekin olen. Ohjeet tilkkupeittoon löytyy Moda Bake Shopin sivulta. Alkuperäisessä on aivan järisyttävän kauniit sävyt, varsinkin peiton sininen tausta ja nyt kauhukseni myös huomaan, että omat perhoseni ovat näköjään hieman harvemmassa lennossa kuin sivulla olevassa peitossa :0. Minulla ei ole muovista dresden mallinetta, vaan muokkasin oikean kokoisen netistä löytyvän tulosteen avulla. Ehkäpä siinä onkin tullut virhe enkä ole tehnyt siitä riittävän korkeaa ja se on syy siihen miksi perhoset ovat harvemmassa. Voi ei! Äh ja puh! Mietinkin tehdessä, että onpas tähän jätetty paljon tätä taustakangasta näkyviin. Olisinpa tajunnut tekovaiheessa, niin olisin pienentänyt neliöitä, peitto on melko iso kooltaan, joten ihan hyvin olisi voinut hieman pienentää. No, eipä sille enää mitään voi, nyt kyllä suoraan sanottuna vähän (paljon) alkoi harmittaa, mutta laitetaan tämä nyt silti tänne esille!



Tämän tilkkupeiton tekemisessä kokeilin montaa "eka kerta" -juttua. Ensinnäkin tämä dresden malli oli minulle ennestään vieras, toisekseen tikkasin tilkkupeiton kolmessa erillisessä osassa (mm. Neulanhaltijan blogista löytyy vinkkiä siihen). Edellisen tilkkupeiton postauksen yhteydessä sainkin paljon hyviä vinkkejä juuri tikkausten ja vanun osalta. Kokeilin tässä peitossa ekan kerran Eurokankaan ohuinta vanulaatua ja voin sanoa, etten ole palaamassa niihin paksumpiin laatuihin :). Kuten kuvistakin näkyy, tikkasin tilkkupeiton pinnan ekaa kertaa kauttaaltaan täyteen ja vaikka se ei nyt ihan täydellinen lopputulokseltaan ole, olen tästä saavutuksesta silti erityisen ylpeä (takapuolella ei ole kuulkaas yhtään ainutta ryppyä).

Pinnan tikkaus vapaatikkausta käyttäen tuntuu vielä liian kaukaiselta ajatukselta, joten päätin tutkailla ompelukoneeni hyöty- ja koristeompeleita, josko niistä löytyisi jotakin sopivaa. Ja Opalistahan löytyi! Kakkosrivin aaltomainen 4 ommel oli mielestäni tosi kiva valinta peiton pintaan, sitä varmasti tulee hyödynnettyä muulloinkin. Ja arvatkaapa mitä muutakin tajusin Husqvarnastani? Tilkkkutyöthän tehdään monestikin 1/4 tuuman saumanvaroilla ja sellainenkin ommel etäisyys löytyy suoraan Opalista - siis ihan huippua! Ohjekirjaa selaimella löysin vielä muutakin tilkkuilussa hyödynnettävää, mutta siitä sitten jollakin toisella kertaa. Peiton tausta- ja takakangas ovat Eurokankaasta, osittain myös dresdeneissä käytetyt kankaat, loput omista jemmoista.



Me ollaan vietetty tänään tosi kiva kesäinen päivä, saatiin mun serkku perheineen vierailulle ja päivään on mahtunut myös koululaisneidon jalkapallo-ottelu. Lisäksi piti tietysti seurata Mauno Koiviston hautajaisia, minähän olin pienenä (alle kouluikäisenä) tyttönä ihan Manu-fani, julistekin löytyi seinältä :D. 

Näillä sanoin toivottelen kaikille mukavaa helatorstain iltaa ja myöskin tulevaa viikonloppua! Kesä on vihdoin täällä, jee <3



lauantai 13. toukokuuta 2017

Koiran kaulapanta ristipistoilla


Reilun kolmen kuukauden kokemuksella voin sanoa, että on ihanaa jälleen (9 vuoden tauon jälkeen) olla lemmikin omistaja! Kun viime joulukuussa selvisi, että saamme tammikuun lopussa uuden karvaisen perheenjäsenen, koiran, tiesin heti, että jossakin vaiheessa haluan tehdä Josefille kaulapannan kirjoen. Josef on minun ensimmäinen koirani, sillä minähän olen ollut vannoutunut kissa-ihminen. Olen jopa hieman pelännyt vieraita koiria, kissojen kanssa samaa "ongelmaa" ei ole kyllä ikinä ollut :). Oman koiran myötä minusta on ehkä hitusen tullut koira-ihminen eikä se vieraiden koirien kohtaaminenkaan jännitä enää samalla tavalla.

Elämä koiranpennun kanssa ei ole ainakaan tylsää, vahtia täytyy välillä niin kuin pientä ihmislastakin ja tämä kevät varsinkin on ollut Josefille mielenkiintoista aikaa. Auringon (harvoin suoma) lämpö, linnut, perhoset ja muut hyönteiset, lumen alta paljastunut maa ja asfaltilla tuulessa leikkivät lehdet- ne kaikki tarjoavat Josefille joka päivä monta ihmetyksen ja riemun aihetta, ihan niin kuin meille ihmisillekin.





Itselle iloa ja hupia tuottaa myös koiran ilmeiden ja eleiden tarkkailu. Basenji on hyvin ilmeikäs rotu ja lasten kanssa aina seuraamme mikä ilme Josefilla on. Otsa kurtussa Josef voi näyttää huolestuneelta tai vähän surumieliseltä, välillä se katselee meitä sohvalta niin ylväänä ja jopa hieman leuhkana. Olemme me nähneet Josefin hymyilevänkin. Hetkessä hurmurista voi tulla rontti riiviö ja toisessa hetkessä se makaa sylissämme kuin pieni vauva. Välillä herään aamulla siihen, kun joku on tullut ihan viereeni nukkumaan poski poskea vasten eikä se ole mies tai lapset :). Elämä koiran tai minkä tahansa lemmikin kanssa antaa paljon eikä minua yhtään harmita vaikkemme enää pääse reissaamaan niin vapaasti ulkomaille kuin ennen. Kotimaassa koira kulkee mukanamme ja Josef onkin jo hyvin tottunut matkustamaan autossa pitempiä matkoja.

Josefin kaulapannan halusin toteuttaa ristipistoin, sillä ajattelin, että sillä tekniikalla saisi vähän miehekkäämpää, geometristä  tyyliä. Koska rodun juuret ovat Afrikassa, toimi minulla tässä kuvion ja värien suhteen inspiraation lähteenä värikkäät afrikkalaiset helmityöt. Värien tuli sopia sekä mustan että vaaleanvihreän hihnan kanssa sekä turkoosin yhteystietolaatan kanssa ja väreiksi valikoituivat siis musta, punainen, vaalea turkoosi, vihreä ja keltainen. Lankojen tiedoista minulla ei valiettavasti ole antaa kuin vaalean turkoosin tiedot (Anchor 167), sillä muut ovat sekalaista seurakuntaa omista vanhoista varastoistani.



Kaulapanta on säädettävä, jotta sillä olisi pitempään käyttöä. Nimi olisi kyllä pitänyt kirjoa heti pannan alkuun, sillä nyt se jää jossakin vaiheessa säätönappulan kohdalle. Kierrätin lukot ym vanhasta, lyhyeksi jäämässä olevasta pannasta ja sitä tutkin muutenkin tarkkaan pantaa tehdessä. Pannan alaosa on tavallista mustaa collegekangasta (ei siis joustavaa) ja kirjotun ja collegekankaan välissä on tukinauhaa kaksinkerroin taitettuna. Se on mummon peruja, sellaista käytettiin ennen teollisuudessa esim. hameiden vyötärökaitaleessa enkä tiedä mistä sellaista voisi nykyään saada. Oli ihan täydellistä tähän projektiin kyllä. Pannasta tuli tunnultaan/vahvuudeltaan tosi samankaltainen, mitä kaupasta ostetu oli. Ostin myös Jyväskylästä Keinoselta mustaa heijastinhihnaa, josta tein talutushihnan. Kädessä pidettävässä osassa on pehmentävä sama rakenne, eli collegekangas ja tuki. Tein hihnan käsiaukosta vain reilustri pienemmän kuin kaupan versiossa, sillä se oli mulle ja koululaisillekin  liian iso. Nyt vaikka Josef kiskaisisi yllättäen tai minä liukastuisin lenkillä (niin kuin talvella) ei hihna pääsee irtoamaan kädestäni eikä koirakaan pääse karkuun :). Työtunteja pantaan meni aika paljon, mutta ei haittaa. Nyt on Josefilla uniikki, käsintehty panta, just sellainen, kun meidän koiralla kuuluu ollakin!

Ihanaa äitienpäivän viikoloppua teille kaikille <3. Minä alan nauttiin kohta Nuoresta Morsesta ja muffinseista :).



torstai 27. huhtikuuta 2017

Tilkkuhurahdus - kevättyynyjä paper piecing tekniikalla


Olen tämän kevään aikana oikein kunnolla hurahtanut tilkkutöiden maailmaan. Vaikka täällä blogin puolella ei mitään konkreettista tilkkutyötä tammikuun tilkkutäkin jälkeen ole nähtykään, oli tuo peitto ehkä sellainen selkeä vedenjakaja entisen tilkkuilija Kristan ja nykyisen välillä. Entisten tilkkutöiden tärkein tehtävä oli tyhjentää muista ompeluista täyttyneitä kangaskoreja ja lopputulokset olivat iloisen kirjavia, sekalaisilla kankailla höystettyjä peittoja, joita tehtiin neliöistä ja suorakulmista rennolla otteella ilman sen kummempia suunnitelmia. Iloisesta ja värikkäästää lopputuloksesta tuskin luovun vieläkään ja rennon otteenkin toivon pysyvän, mutta nyt on kova hinku myös opetella erilaisia blokkeja sekä ihan tilkkutyötekniikoita ja miettiä värimaailmoja huolellisemmin. Matkan varrella toivottavasti löytyy sitten se oma tapa myös tehdä tilkkutöitä - tai enimmäkseen ehkä niitä peittoja, koska ne taitaa olla eniten se mun juttu kuitenkin :). 

Innostusta ja inspiraatiota haen tietenkin Love Patchwork and Quilting lehdestä (jonka ilmestymistä kaupan hyllylle odotan aina kieli pitkällä), kotimaisilta ja ulkomaisilta tilkkutaitureilta (Instagramissa mm. super taitavat suomalaiset @saija_elina@elinatemmes ja @muru_nyyti), suoraan suunnittelijoilta (mm @carolynfriedlander on huikea) sekä erilaisten, lähinnä yhdysvaltalaisten kangasfirmojen sivustoilta sekä tietenkin kirjoista. Muutama uusi moderni tilkkukirja on päätynyt hyllyyni nyt alkuvuonna ja niistä mielenkiintoisin ehkä tämä Amy Friendin kirja 

Ja siitä päästäänkin tämän päivän aiheeseen eli siis paper piecingiin. Käsittääkseni se jaetaan yleensä kahteen eri lajiin eli English paper piecing (Epp) ja Foundation paper piecing (Fpp), englantilaista tapaa olen kokeillut opinnoissani ja siinä palat ommellaan toisiinsa kiinni käsin. Tässä postauksessa esittelemäni tyynyt on taas tehty Foundation paper piecing tekniikalla ja siinä palat ommellaan kiinni ompelukoneella tarkassa järjestyksessä paperikaavan avulla. Osa paloista voi olla hyvinkin pieniä ja tekniikan plussa on se, että sillä saa aikaan tarkkoja ja yksityiskohtaisiakin kuvia. Näihin pienempiin malleihin saa myös tosi kivasti käytettyä pienempiä kangassoiroja. Pieni miinus ehkä siitä, että kangasta menee jonkin verran hukkaan, kun tilkkujen saumavaroja trimmaillaan sopivaksi ompelun edetessä ja itse tykkäsinkin näihin töihin siitä syystä käyttää mahdollisimman paljon tammikuisen tilkkutäkin ylijäämämateriaalia. Tekniikka on kuitenkin tosi kiva ja mielenkiintoinen ja se saa vähän omatkin aivosolut liikkeellee miettimään, millaisia kuvia voisi itse kokeilla tehdä tekniikan avulla. You tubesta löytyy monelaisia videota tekniikasta, joten sinne vaan katselemaan, jos yhtään kiinnostaa. Itse nimittäin unohdin tietenkin ompelun tuoksinassa ottaa kuvia välivaiheista, vaikka tarkoitus oli niitäkin täällä jakaa. Nämä olivat ensimmäiset työni tällä tekniikalla ja olen niin iloinen, kuin vihdoin tekniikkaa kokeilin. 




Näiden keväisten tyynyjen peperpiecing mallit ovat kummatkin ilmaisia, herkät ja ihanat perhoset löytyvät Lillyella.com sivulta ja hexie tiles malli löytyy Craftsysta, sinne pitää kuitenkin kirjautua. Hexie tilesiä on kolmea eri kokoa ja tyynyssäni on käytetty pienintä mallia. Malli on kiva, mutta aika paksu tulee tuosta alakohdasta, jossa saumat ovat niin lähekkäin. Perhosmallia on kolme erilaista, tein tyynyyn kaksi jokaista. Tyynyistä tuli ainakin tosi keväiset ja kivasti näyttävät sopivan tuon aiemmin tekemäni strösselipeiton kanssa. Josefkin taisi tykätä, kun tunki kuviin :). Materiaalit omista varastoista, taitavat olla eneimmäkseen Eurokankaasta ja Marimekosta lähtöisin. 


Mun huhtikuu oli useammastakin syystä melkoisen kiireinen ja jotenkin stressaava! Käsityö- ja bloggausrintamalla oli melko hiljaista, enkä ole huhtikuussa valitettavasti käynyt lukemassa teidän muidenkaan blogeja. Näiden tyynyjen lisäksi sain huhtikuussa tehtyä alimmaisen kuvan hiiriperheen synttärilahjaksi, se vilahtikin Insagramin puolella aiemmin useamman kuvan kera. Ohje ja kaavat ovat Love Patchwork and Quilting lehdestä. Enimmäkseen olen vaan haaveillut iltasella sängyssä käsitöistä ja selaillut kirjoja ;). Toivottavasti toukokuu on parempi! 

Mukavaa Vappua teille jokaiselle ja toivotaan, että tuo tällä viikolla paluun tehnyt talvi menee äkkiä pois ja saadaan Vapuksi kaivella mekot ja kesäkengät esiin! Itse ainakin odotan jo kovasti, että pääsen istuskeleen keinuun kirjontatyö sylissä ja herkuttelemaan tuoreilla mansikoilla auringonpaisteessa. 

Ps. Minusta on pieni juttu uusimmassa Suuri Käsityölehdessä. Harmikseni kaikki kivat yksityiskohdat eivät kuvissa oikein tule esiin, mutta suurelle osalle teistähän työt ovatkin tuttuja täältä blogista vuosien varrelta :). 


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Japanilaisia juttuja - Almandiinin kankaat ja alekoodi


Ennen joulua kurkkasin Almandiinin verkkokauppaan ja tilasin sieltä itselleni muutamaa kangasta uusiin projektipussukoihin. Vähän ajan päästä siitä Tiina laittoi minulle sähköpostia ja kysäisi, voisiko laittaa minulle samaan pakettiin mukaan muutamaa muutakin uutuuskangasta blogiyhteistyön merkeissä.

Tässä tämän vuoden puolella olen sitten ottanut kankaita työstöön pikkuhiljaa ja vaikka osa alkuperäisistä pussukkasuunnitelmista vähän muuttuikin, ovat työt olleet jo tovin valmiina ja odottaneet pääsyä tänne blogiin. Kuten ennenkin, minulla on teille lukijoille myös 20 %:n alekoodi, jota voitte hyödyntää Tiinan kauppaan viikon ajan. Siitä lisää postauksen lopussa.

Tuttuun tyyliin käytin suurimman osan kankaista jälleen erilaisiin säilyttimiin ja kuljettimiin. Osa tässä postauksessa esillä olevista kankaista on jo myyty loppuun, mutta paljon paljon kaikkea muuta kaunista ja laadukasta löytyy verkkokaupasta. Esimerkiksi tämä Asanoha- kangas, jota Tiina laittoi minulle mukaan on todella ihana kangas niin tilkkuiluun, vaatetukseen kuin monenlaiseen muuhunkin projektiin. Toivottavasti Tiina saa tätä joskus myös muissa väreissä, sillä minulla olisi tälle kankaalle aika montakin käyttöideaa :). Yhdistin itse Asanoha-kankaan Almandiinin hauskaan puuvilla-pellavaiseen Silakka-kankaaseen ja ompelin niistä leipäkorin sekä kaksi tablettia. Nämä tein ihan kesää varten, että voin kattaa etuterassin pienelle pöydälle vähän välipalaa lapsille tai itselleni ja miehelle. Tabletteja kannattaisi ehkä ommella muutama vielä lisää koko perheen tarpeisiin, jolloin niitä voisi käyttää muutenkin. Leipäkorin kaava on Sew Snappy kirjasta, testasin kirjaan yhtä kassikaavaa viime kesänä ja sain kirjan sitten myöhemmin kiitoksena avusta. Tableteista tein käännettävät ja Asanoha puolelle aplikoin Silakka-kankaasta kivoja kuvioita.




Kissakuvioidut kankaat käytin lattiatyynyyn. Tähän työhän en ole itse asiassa kovin tyytyväinen. Etukäteen mietin, sopiiko kankaan kuvio tällaiseen tilkkumalliin ja parempi olisi ollut, jos olisin jättänyt kankat isommalle pinnalle. Myös ompelujäljessä olisi hieman parannettavaa :). Tytöt kuitenkin ihastuivat lattiatyynyyn ja saivat sen ompeluhuoneen parvelle. Muutama uusi, tosi kiva lattiatyyny-idea poiki kuitenkin tästä työstä, ehkä toteutan ne joskus myöhemmin. Lattiatyynyn kaava on Suuri Käsityölehdestä (kaivan numeron, jos joku on siitä kiinnostunut). Sisätyynyksi käytin vanhan patjan paloja. 




Lopuista kankaista valmistuikin sitten niitä projektipussukoita. Kaikki ovat vähän eri mallisia. Origami - kankaasta tehty pussukka on hieman erikoisesta mallista huolimatta osoittautunut tosi käteväksi tilkkutöissä, jota varten sen myös suunnittelin. Nyt kun meillä on se koiranpentu, niin en voi jättää oikein lojumaan mitään keskeneräisiä tilkkublokkeja lattialle ja tällaiseen salkkumaiseen pussukkaan blokit on kätevä kerätä talteen. Aloitin lähes vuoden kestävän, japanilaisen suunnittelijan malleihin perustuvan yhteisöllisen tilkkupeiton ompelun ja olen nyt kerännyt valmistuneita blokkeja salkkuun. Blokkien kaveriksi sinne mahtuu myös kirja, josta peittoa ommellaan sekä osa kankaista. "Salkkuun" mahtuu taittelemaan myös isomman kokoisen kirjontatyön ja voisin oikeastaan heti ommella tällä samalla mallilla toisenkin säilyttimen, sillekin löytyisi käyttöä. 




Punaisessa projketipussukassa seikkaileekin sitten suloinen karhu luonnon helmassa. Tämä on kyllä yksi sympaattisimmista kankaista, mitä ikinä olen nähnyt ja pussukka saikin paljon kehuja viime viikonloppuna, kun olin kansalaisopiston maavärikurssilla. Pussukassa kulki minulla mukana mm. leimasimet ja muu pieni sälä, jota kurssilla tarvitsin. Kurssin tuotoksista sitten enemmän noin kuukauden kuluttua, kun voin alkaa jatkotyöstämään kuvioimiani kankaita. Tekniikka on sekin muuten japanilainen :). 



Viimeinen pussukka onkin muita säilyttimiä selkeästi kassimaisempi. Olen halunnut jo jonkin aikaa yhdistää virkattua pintaa kankaaseen ja tähän päätin kokeilla sitä ideaa. Pussukasta piti tulla alunperin simppeli nyörikujapussukka, mutta sitten se työn edetessä muotoutui kassimaiseksi ja piti ihan lähteä noita purjerenkaitakin hakemaan kaupasta. Niitä en ollutkaan ennen laittanut, joten tulipahan vihdoin kokeiltua sitäkin. En löytänyt täältä kaupoista mustaa puuvillaista olkahihnaa, joten piti tyytyä beessiin. Se ehkä menee vielä vaihtoon, jos sopivampi löytyy jossain vaiheessa. Hauska karhukangas on puuvilla-pellavaa. Nämä Almandiinin puuvilla-pellavat ovat laadultaan kyllä tosi ihania, tykkään niistä paljon. Tein kassiin myös pienen sisäpussukan, esim. kolikoille tai pienille käsityötarvikkeille. Tykkään kovasti tuosta virkatun osuuden yhdistämisestä kankaalle, joten sitä pitää ehdottomasti myös lähteä vielä kokeilemaan lisää uusissa projekteissa! Virkattu sydän, jolla kassin suu kiristetään, oli minusta myös kiva oivallus itseltä. 


Olipa Almandiinin japanilainen kangasvalikoima teille ennestään jo tuttu tai ei, niin käykäähän kurkkaamassa, mitä puodista löytyy. 

Saatte viikon ajan eli 5-11.4.2017 myös 20% alennuksen ostoksistanne koodilla: helmoja. 

Kannattaa myös käydä katsomassa, millaisia ihanuuksia Pizzicato-blogissa oli ommeltu Almandiinin kankaista vähän aikaa sitten. Aikaisemmat omat yhteistyöompelukseni Almandiinin kanssa löytyvät täältätäältä ja täältä

Minä jatkan täällä aherrusta tilkkujen ja kirjontojen parissa. Viikonloppuna aion poiketa Jyväskylän käsityömessuilla. Nähdään parin viikon päästä, kun toivottavasti saan jotakin valmiiksi asti :). 

*osa kankaista saatu yhteistyönä


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjottu irtokaulus ja kevätmekko


Nyt pääsen vihdoin esittelemään tämän kirjotun irtokauluksen, josta jo paasasin teille muutama postaus sitten. Kaulukseen tarkoitettu neule siis epäonnistui pääntien malliltaan ja eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä kangaskaupoille etsimään uutta, sopivan väristä kangasta kaulusta varten.

Kun kerran kevät on jo ihan nurkilla täällä keskisessä Suomessakin, ajattelin, että ompelen kauluksen pariksi kivan pellavaisen kevätmekon. Ajatuksissa oli jokin kaunis ruskean sävy, mutta kun sellaista ei Eurokankaasta löytynyt, päädyin koralliin. Pellavamekko on malliltaan hyvin simppeli, siinä on pyöreä pääntie, jota voi sitten koristaa myös koruin tai huivein, vyötäröllä on sauma ja helma on kevyesti laskostettu. Mekossa on väljyyttä ja sitä voi pitää ilman vyötäkin, mutta minä nyt tykkään noista vöistä niin taas tökkäsin sen näihin kuviin. Takana on piilovetskari. Kaava on oma, osittain sovituksissa muokattu. Materiaali siis Eurokankaan hieman vahvempaa pellavasekoitetta, tästä olen ommellut paljon myös lapsille ja tykkään kovasti. Eri värisävyjäkin on yleensä ihan kivasti tarjolla. Uskoakseni se on tätä August - kangasta.



Mutta sitten tarkemmin tuohon kaulukseen. Enpä enää edes muista, mistä idea irtokaulukseen tuli. Teki kai mieli kirjoa jotakin pientä ja kaunista ja selasin joululahjaksi itselleni ostamaa kirjontakirjaa, Yumiko Higuchin Zakka Embroidery:a. Kirjassa on todella kauniita yksi- ja kaksivärisiä kirjontamalleja projekteineen mm. erilaisia pieniä asusteita niin lapsille kuin aikuisille, pikkukukkaroita ja neulatyynyjä.

Parhainta antia kirjassa ovat kuitenkin juuri nämä kirjontamallit, sillä niitähän voi kirjoa melkein mihin tahansa. Mallit soveltuvat myös kirjontaa aloitteleville, sillä niissä käytetään lähinnä muutamia yksinkertaisia pistoja. Itse tykkään kovasti taiteilijan tavasta täyttää pintaa ketjupistoin. Ihastuin tähän simppeliiin lintukuvioon ja sommittelin niitä kaavoittamaani irtokaulukseen 12 kappaletta. Vaikka kuvio on suhteellisen pieni, niin kyllä siihen silti minulla aikaa meni. Jossain vaiheessa nimittäin ihan mielenkiinnosta katsoin, että minulla meni noin puoli tuntia yhden linnun kirjomiseen eli karkeasti voisi laskea, että kauluksen kirjomiseen meni noin kuusi tuntia. Toki olen vielä melko hidas kirjomaan, mutta ei kirjontaa nyt edes voi ja tarvitse minusta niin tehokkaasti tehdä, siinähän se ilokin pian menee samalla. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen ja valkkaamiini sävyihin, vaikka lintuni vähän tukevammat ovatkin kuin alkuperäiset.





Tämä on minun eka irtokaulukseni ja käytäntö nyt näyttää, kuinka toimivia ja ja käteviä tai epäkäytännöllisiä nämä ovat. Kaulukseni suljetaan pienellä hakasella, sillä en halunnut nauhoja roikkumaan, vaikka tuntuu, että sellainen kiinnitystapa voisi olla kätevämpi. Pelkään nimittäin hakasten aukeamista liikkeessä, kun mekossakin on hieman väljyyttä yläosassa. Kuvauksissa toimi ihan hyvin, mutta eihän siinä nyt niin kauaa aikaa mennyt eikä mitään akrobatiaa tullut harjoitettua. Meillä on tulevana kesänä ainakin yhdet juhlat, mihin voisin mekon kauluksineen laittaa ja voihan sen juhliin sitten varmistaa muutamalla ihan pienellä pistolla kiinni, jos siltä tuntuu. Ostin Ek:sta myös toisen kankaan kaulusta varten (kuva alla) ja siitä ajattelin tehdä ihan hihattoman topin jossakin vaiheessa. 


Minä olen aloitellut täällä pikkuhiljaa yhtä tilkkupeittoa taas :). Lisäksi on suunnitelmissa kirjoa muutamia avaimenperiä sekä ommella vähän keväämmällä trikoinen kesäasu itselle Noshin kankaista. Muutama pitkään keskeneräisenä ollut työ myös kuiskii tuossa olkapäällä ja yrittää käskeä tekemään ne pian valmiiksi :). On mulla jotain valmistakin ollut jo pari viikkoa, ne odottaa vain kuvausta ja tekstiä niin ehkä niistä sitten seuraavalla kerralla tänne. Olen ollut nyt ihmeen aikaansaava kässäpuolella, kai se tämä kevät ja valo tekee ihmeitä! 

Aurinkoa viikkoonne!