torstai 30. marraskuuta 2017

Narukori, köysikori... x4 ja ohje!


Pitkin syksyä olen ihaillut Instagramin puolella erilaisista köysistä ommeltuja koreja tai vateja. Ideahan ei ole mikään uusi, mutta se aina tietyin väliajoin putkahtaa enemmän esille ja nyt sain inspiksen kokeilla itsekin korien tekemistä. Kesällä 2014 olen tehnyt hieman vastaavia (mutta kuitenkin erilaisia :)), niissä olen käyttänyt räsyä, kieputettua kangassuikaletta ja korit ovat tyyliltään vähän erilaisia kuin nyt tekemäni. Käytössä kuitenkin yhä ovat ja kuvia niistä löytyy täältä

Koko marraskuu on ollut osaltani aivan ylibuukattu enkä ole ehtinyt käydä edes kauppojen köysi/naruosastolla, mutta onneksi minulla sattui olemaan iso paketti jemmassa musta-valkoista veneilyköyttä (jota pari vuotta sitten ostin yhtä maton punontaprojektia varten, mutta tekemättähän se siis on) ja päätin ottaa heti vähän haastetta sekä itselle että ompelukoneelle ja kokeilla korin tekemistä siitä. Materiaalina tai värina se nyt ei ehkä ole ihan suosikkini, mutta ajattelin, että siitä voisi ihan hauska kori silti syntyä ja niin syntyikin! Köysi on 9 mm vahvaa ja sitä oli 30 m, käytin lähes kaiken, ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä. Valmiista korista tuli tosi reilu, korkeus on noin 22 cm yläreunaan, kahvan alapuolelle, halkaisija ylhäältä noin 44 cm ja pohjan halkaisija noin 21 cm.





Mietin vielä tämän korin loppusijoitusta, vaihtoehtoja on ainakin kolme eli joko koiran leluille, meidän villasukkien säilytytykseen tai sitten ihan veskiin vessapapereille. Kuvasin kuitenkin lankakerien kanssa, kun ajattelin, että on kaunein niin. Ja nätistihän siihen lankakerätkin sopisivat. Ompelu sujui Husqvarnan Opalilla ihan hyvin, yhtään neulaa ei katkennut, kun laitoin suosiolla heti 90, moottori ei ylikuumentunut eikä mitään muutakaan, sillä tuo köysi oli kuitenkin suht pehmeää sisältä. Lankaa meni kyllä!


Köyden jälkeen otin kokeiluun nyörikudetta, jota olin ostanut yhden kerän tämän vuotisilta Tampereen Käsityömessuilta, halvalla kun sai. Myyjää en kyllä muista, mikä oli. Kude tuntui aika lötköltä, mutta päätin yrittää. Pyöreän tasaisen pohjan ompelu oli lötköydestä johtuen heti paljon hankalampaa ja siitä tulikin hieman suippo. Silloin sain idean, että koristelen koria hapsuilla ja ompelin väliin - ihan summamutikassa - lankalenkkejä, jotka tasasin lopuksi tupsuiksi. Tykkään tämän väristä ja materiaalista enemmän kuin edellisen korin, mutta nyörikuide ei toimi tämän kokoisessa korissa, sillä siitä ei tule riittävän jämäkkä. Siitä saa kyllä tosi suloisia pieniä juttuja aikaiseksi. Näette ihan kohta! Tämän korin koko oli korkeudeltaan noin 8 cm ja halkaisija hieman reilu 20 cm, lisäksi jätin siihen nyörit, että sen saa roikkumaan. Tässä asuu nyt tänä jouluna tonttutyttö ja lumiukko ja joulun jälkeen vien sen roikkumaan ompleuhuoneeseeni. Köykäiset puuvillalankojen jämät saavat siitä sitten kodin itselleen.




Jossain vaiheessa tätä hapsukoria tehdessä sain idean, että voisin kokeilla tehdä ihan pienet minikorit ja tehdä toisesta niistä neulatyynyn (ihan kun niitä ei olisi jo riittävästi ;)). Viime yönä heräsin 01.58 (!!!!), pyörin tunnin sängyssä, kunnes meni hermot ja päätin nousta. Kaikki eiliset kotityöt oli tekemättä, joten niitä ensin siinä hissukseen tein ja sitten neljän jälkeen aloin ommella näitä pikkukoreja. Ja voi että niistä tuli suloiset, näin pikkaisissa koreissa tuo nyörikude toimi oikein hyvin. Otin samalla teille myös joitakin vaihekuvia siinä aamun pimeydessä ja näiden vinkkien avulla jokaiselta varmasti tämmöisten korien teko onnistuu, isompien tai pienempien. Mutta ihaillaan eka nuo minikorit, sillä niistä tuli ihan mun suosikit!!




Mitäs sanotte, minusta nämä on niin söpöt :). Töpsöttelin tuon neulatyynyn tekstin ja nappikorin reunan ihan kuultoväreillä ja siveltimen avulla. Eikö ole muuten hyvä väri, ihan omalla reseptillä koulussa tehty :). Neulatyynyn tyynyosa on reilumpi ympyrä, jonka oon täyttänyt vanulla ja sitten rypyttänyt sen tuosta reunasta. Ompelin sen sitten käsin kiinni koriosaan. Tyynyosan alla on täytettä myös tietenkin. Kangas taitaa olla Art Galleryn, jos jotakuta se kiinnostaa, aika nättiä sekin.

Se, mikä musta näissä korien tekemisesssä on kivaa, on se, että nämä ovat ihan sellaisenaan jo tosi kivoja, mutta erityisesti tykkään miettiä, miten niitä voi koristella eri tavoin. Maalit ja värit, erilaiset koristeet, kirjonta, langat ja kankaanpalat eri tavoin tuonne väliin aseteltuna - ihan hirveesti vaikka mitä mahdollisuuksia ja aina saa vähän eri näköisen. Muotoa ja kokoa voi muuttaa, sellainen soikeapohjainen mulla onkin vielä muuten kokeilematta!


Toinen juttu mitä oon ihmetellyt ja ihastellut Instagramissa on tuunatut/käsintehdyt nuppineulat tai siis niiden päät! Koristeitahan ne nyt enemmän ovat, mutta aivan ihastuttavia sellaisia. Kiva lisä just vaikka kässäaiheisiin valokuviin. En tiedä, millaisiin neuloihin nuppistaiturit niitä päitä tekevät, mutta omat kokeiluni tein ihan sellaisiin lehden kylkiäisenä saatuihin sydänpäisiin, vähän pitempiin tilkkutyöneuloihin. Sydämet oli vähän epäsiistin näköiset niin aattelin, etä hyvin joutaa muutama kokeiluun. Tein omani ihan pienistä kaksinkertaisista huovanpaloista ja kirjomalla, niitä kun nyt sattuu huovutuskurssin jäljiltä olemaan. Jostain massasta tulis aivan ihania, täytyy yrittää joululomalla viimeistään testailla tyttöjen kanssa sellaisiakin versioita.


Jokohan olis sitten niiden vinkkikuvien aika? Nämä korit ei sinänsä ole mitään vaikeita tehdä, mutta muutama juttu kannattaa ottaa huomioon, jotta saa sellaisen kuin toivoo. Ensinnäkin tietty se nyöri/naru/köysi/kangaskude. Eli se ei saa olla liian kovaa, jotta ompelukone pystyy sitä ompelemaan. Napakammasta narusta voi tehdä isompaakin koria, lötkössä kannattaa sitten tyytyä reilusti pienempiin. 

Toisena on ompelukoneen neula, eli kannattaa miettiä, vaihtaisiko sen perus 80 neulan 90 tai jopa 100. Kun materiaali on päätetty, voidaan aloittaa ja se tapahtuu tietenkin pohjasta. 








Taisin viimeksi sanoa, että tavataan marraskuussa ja aika tiukille meni, mutta ehdinpäs kuitenkin. Ja tulikin nyt ekstra pitkä postaus vielä, toivottavasti siitä jollekin on iloa ja inspiraatiota. Mulla on koulukässäilyjä riittänyt mukavasti, enkä ole kotona hirveästi ehtinyt tai jaksanukaan muita kässäilyjä tehdä. Pari tiskirättiä olen virkannut ja yhdet perusvillasukat tehnyt :). Mikään joulukässäilysuunnitelma eli itselle kauniit villasukat, punaruudullinen flanellipaitis ja jouluinen tilkkupeitto ei ole yhtään minkäänlaisessa vaiheessa eikä niistä mikään taida täksi jouluksi enää valmistua, mutta sellaista se elämä välillä on :). Pari joulutyynyä aion kyllä ommella!

Toivottelen teille kaikille täällä piipahtaville oikein ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta ja toivon, että viikonloppuna ehdin tulla kurkistaan, mitä teille kuuluu ja ehkä katsomaan jotain kässäaiheisia joulukalentereita myös! Mukavaa torstai-iltaa <3

lauantai 28. lokakuuta 2017

Sydämellinen peitto


Vaikka nyt onkin jo taas harmaata, loskaista ja hämärää niin kuvitelkaapa hetkeksi tämä:

Sininen taivas ja auringonpaiste, päivänkakkaroita, harakankelloja ja kärpästen surinaa. Mansikoita, lettuja ja kylmää mehua. Ehkä vielä jätskitötterötkin! Iloa, naurua ja hyvää mieltä!

Tällaiset maisemat ja tunnelmat mielessäni aloin syyskuun alussa suunnitella elämäni ensimmäistä lahjapeittoa. Peittoa nimenomaan siksi, että lahjan saaja perheineen harrastaa kesäisin matkailuautoilua ja sieluni silmin näin heidät istumassa piknikillä peiton päällä kauniina kesäpäivänä. Monien surffailujen ja lehtien selaamisen jälkeen olin valinnut toteutettavaksi malliksi Moda Fabricsin sivuilta löytyvän Latitude Batiks peiton. En ollut ihan varma, mitä lahjan saaja olisi mieltä tilkkutöistä ja tässä peitossa varsinaista tilkuista koottua pintaa ei ollut paljon, niinpä pidin sitä turvallisena valintana. Peiton toiseen reunaan tuli tilkuista ommeltu isohko sydän ja sen toivoin lahjansaajalle viestittävän sitä, että lahja on rakkaudella tehty rakkaalle ihmiselle.


Kun Sinooperista löytyi ihanan kesäisiä Tilda Circus -malliston kankaita ja niihin löysin vielä sopivia kavereita Eurokankaasta, alkoi peittosuunnitelmasta muotoutua juuri sellainen, kuin olin toivonutkin. Pääsin hommiin ja kaikki sujuikin hyvin siihen saakka, että olin tikannut päällisen, vanun ja taustakankaan yhteen. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt iloita hienosti tiuhemmin tikatusta sydämestä saatikka vaaleansinisen osan täydellisesti onnistuneista vinoraitatikkauksista, kun pikainen vessassa käynti aiheutti olohuoneen lattialla levänneelle peitolle katastrofin!

Koira eli meidän Josef oli sitten päättänyt koristella peittoa hieman lisää. Oli napannut tussin (vedenkestävän tietenkin!), saanut siitä jollain ihmeellä korkin pois ja piirtänyt sitten peiton pintaan muutamat uudet violetit koristeet - tietenkin vielä siihen vaaleansiniselle alueelle, joka oli juuri isoimmasta kankaanpalasta tehty. Kyllä muuten muutama ärräpää pääsi siinä vaiheessa ja itkukin oli aika lähellä. Eihän ne tussinjäljet siitä mihinkään lähtenyt eikä oikein niin ison palan purkaminen tikkauksineen päivineen sopinut aikatauluihinkin sekään. Ei siinä auttanut kuin yön yli nukkua ja miettiä seuraavana päivänä, mitä peitolle keksisi. Mietin kirjailuja ja applikointeja, mutta sitten päätin vain ommella tahrakohdan päälle tarkasti kuvioon kohdistetun (taustakankaassa pieni kukon askel -kuvio) uuden palan ja tikata uudestaan siitä päältä. Ei se kaukaa näy, mutta ihan läheltä toki.



Ei ne kommellukset sitten siihenkään loppuneet, sillä peitostahan löytyi muitakin tahroja vielä. Ne lähti onneksi pesukoneessa! Tosin kaiken huippu oli, että kun näiden kuvien oton kälkeen silittelin vielä peiton reunoja, jotka pesun jäljiltä oli vähän rypistyneet, onnistuin tekemään silitysraudalla tahran toiseen reunaan :/. Nyt mulla on toinen vaaleataustainen lahjapeitto tekeillä ja todella toivon, että sen kanssa ei tule näin paljon päänsärkyä :D. Pitkään oon ihastellut tällaisia paljon vaaleata taustaa sisältäviä peittoja, mutta ei ne taida kovin käytännöllisiä olla - ainakaan meidän perheessä, kun niitä olohuoneessa tekee!

Mutta sellainen oli tämän peiton tarina, materiaalit tosiaan Eurokankaasta ja Sinooperista ja kokoa peitolla mukavasti noin 175 cm x 175 cm (unohdin mitata, mutta ohjeen mukaan 70 x 70 tuumaa). Täällä pitäisi alkaa suunnitella koiralle jonkinlaista talvipalttoota ja vähän tekis mieli huovutella pallojakin vielä tänä viikonloppuna ja ehkä kirjoa niihin jotakin. Läksyjäkin olis ja juhlat järkättävänä, joten saa nähdä, mihin aika riittää :). Tavataan taas marraskuun puolella <3.
  





perjantai 13. lokakuuta 2017

Nahkapussukka kännykälle ja syksyn kuulumisia


Kukkuluuruu, täällä ollaan pitkästä aikaa :)! Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää, vähän kiirusta, mutta hyvällä tavalla. Aloitin tuossa syyskuun alussa nimittäin opiskelemaan sivutoimisesti tekstiili-alan artesaaniksi (jee!) ja sehän tarkoittaa sitä, että istun 2 iltaa viikossa koulun penkillä sekä yhden lauantain kuukaudessa. Syksy alkoi kankaanpainannalla ja tällä viikolla päästiin sitten huovutus-kurssin kimppuun. Olen tykännyt tosi paljon, meitä on kiva naisporukka opiskelemassa erilaisin taustoin ja ikähaarukkaankin mahtuu monen ikäistä.

Tämä tekstiilipuolihan oli mulla harkinnassa jo silloin 90-luvun lopulla enkä ole ikinä katunut, että valitsin silloin vaatetuspuolen, mutta nyt varsinkin tämän blogin ja teidän vuosien saatossa jättämien kannustavien kommenttien saattelemana (kiitos <3) olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin vähän päivittää käsitöihin liittyviä opintoja, oppia uusia tekniikoita sekä opiskella ohjaustoimintaa, jotta voisin mahdollisesti joskus vaikka vetää esim. kansalaisopistolla erilaisia käsityöaiheisia kursseja. Se kun on aina ollut vähän sellainen juttu, jota haluaisin tehdä. Lapsetkin kasvaa, niin ne ilta-työajat sitten sopivat omaan elämäänkin tulevaisuudessa paremmin kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Joten tässä sitä nyt ollaan sitten :). Saa nähdä, saanko tänne joskus näytille joitakin koulutöitä, toivotaan niin.

Mutta mennäänpäs sitten niihin tämän syksyn vapaa-ajalla tehtyihin kässäilyihin. Niitä ei ole paljon. Pääteemoina on ollut kahden tilkkupeiton valmistaminen lahjaksi. Toinen on valmis, mutta sitä ei ole vielä toimitettu ja siksi sitä ei nähdä täällä vasta kun lokakuun lopussa (eli seuraavalla kerralla varmaankin). Toinen on tulossa kummitytölle joululahjaksi ja sitä pääsin hieman aloittelemaan viime viikonloppuna. Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä tarveompeluita, kuten legginssejä tytöille, omaan keittiöön patalappuja ja sitten tänään sain inspiraation ommella tuollaisen nahkaisen pussukan kännykälle ja siitä tuli musta niin kiva, että intouduin esittelemään sen tänne bloginkin puolelle!



Pussukkaan otin vähän inspistä tilkkuiluhommista. Tällä kertaa päädyin tekemään tuollaisen normipussukkamallin ihan siitä syystä, että sille olisi sitten käyttöä senkin jälkeen, jos seuraava puhelin sitten joskus on siihen väärän kokoinen. Materiaalit eli tavallisen nahan ja tuon värjätyn, aivan mahtavan upean kalannahan hankin viime vuoden kässämessuilta Tampereelta. Tarkoituksena oli tehdä niistä tossut tytölle, mutta ei niitä sitten ikinä tullut. Kalannahkaa jäi onneksi vielä ihan mukava pala käytettäväksi muunkin projektin yksityiskohdaksi. En nyt valitettavsti muista firman nimeä, miltä nuo nahat ostin, mutta jostain Pohjois-Suomesta se taisi olla kotoisin. Täytyy varmaan tänäkin vuonna käydä noita kalannahkoja hypistelemässä osastolla, eihän tässä kovin pitkä aika messuhin enää olekaan edes.

Päädyin myös vuorittamaan pussukan ompelukone-aiheisella puuvillakankaalla. Vähän harmittaa, kun jäi tuo vetskarin toinen pää tuolla tavalla möllöttämään paksuna. Mulla ei tietenkäään ollut sopivan pituista vetskaria, joten katkaisin sitten pitemmästä ja silloin on tuota katkaistua päätä hieman vaikea saada siistiksi, varsinkin, kun ei ymmärrä ottaa pussukkaan riittävästi pituutta ;). Ehkä jo seuraavassa pussukka + katkaistu vetskari -yhdistelmässä se menee jakeluun ja siitä tulee omaankin silmään siistimpi lopputulos! Kuusikulmiot liimasin tosi kevyesti ennen tikkausta paperiliimalla kiinni ja ompelussa käytin apuna nahalle tarkoitettua teflon-jalkaa. Sillä nahan ompelu sujuu kyllä vaivattomasti. Tikkaukset tein silmämääräisesti, kuusikumion reunoja ja kulmia hyödyntäen.



Tämmöisissä merkeissä on siis tätä syksyä täällä vietetty :). Nyt tämä nuhanenä lähtee käyttää koiran vielä nopsaan myöhäisellä iltapissillä ja toivottaa teille kaikille mukavaa viikonloppua sekä syyslomaa, jos sellaista vietätte! 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hakusessa yhteistyöbloggaajia Husqvarna Vikingille ja Pfaffille!



Blogini vakkariseuraajat tietävätkin, että olen toiminut Husqvarna Vikingin yhteistyöbloggaajana elokuusta 2015 lähtien. Jo kaksi vuotta siis, kylläpä se aika rientääkin nopsaan :). Oma yhteistyöni päättyy tämän vuoden loppuun ja lupasin auttaa etsintäkuuluttamaan uusia innokkaita yhteistyökumppaneita Husqvarnalle sekä nyt myös Pfaffille. Luepas siis eteenpäin, jos asia yhtään kiinnostaa!

VSM Finlandin puolelta, joka edustaa ja maahantuo kyseisiä koneita Suomeen, toivottiin lähinnä kolmea asiaa ja ne ovat tässä:

1. Yhteistyöbloggaajan tulisi omistaa Husqvarnan tai Pfaffin kone, jotta merkki on jo valmiiksi tuttu.

2. Bloggaajalla pitäisi olla jo jonkinlaista kokemusta blogin pitämisestä. Lisäksi suht säännöllinen postausväli sekä jonkinlainen vakinainen lukijakunta olisi toivottavaa.

3. Blogin tulisi mieluummin olla käsityöblogi kuin lifestyle-blogi höystettynä käsitöillä.
Sillä, millaisia ompelutöitä teet, ei ole väliä, eli voit olla tilkkutöiden tekijä, vaateompelija, sisustustuotteiden tekijä jne. Omassa blogissanihan ovat esillä olleet myös muut käsityötekniikat monenlaisten ompelutöiden lisäksi.

Jos sinusta tuntuu, että olisit sopiva henkilö kertomaan blogissasi ehkä ompeluun ja ompelukoneisiinkin liittyvistä aiheista ja toimimaan paitsi ompelun ilon, myös Husqvarnan tai Pfaffin "lähettiläänä", ota ihmeessä yhteyttä Ireneen:

irene.hagerstrom(at)europe.svpworldwide.com.

Häneltä voit varmasti myös kysellä lisätietoja aiheesta ja tietenkin kertoa omasta blogistasi ja käsityöharrastamisestasi :). Ei kyselyjä minulle, kiitos, sillä en yhtään tiedä, millaisia yhteistyömuotoja tällä hetkellä on suunnitteilla :).

Itse olen tässä yhteistyön aikana tehnyt paljon mm. paininjalkaesittelyjä, eritysesti ensimmäisen vuoden aikana. Me bloggarit (Kototeon Sanna, Neulanhaltijan Satu, Ideoi-blogin Piia ja minä), jotka aloitimme silloin 2015, saimme käyttöömme Opal 650 koneet ja yhteistyöpostaukset ovat keskittyneet paljolti juuri koneiden toimintojen ja lisätarvikkeiden esittelyyn. Asuinpaikasta riippuen olemme voineet osallistua myös jälleenmyyjien esittelypäiville ja koulutustilaisuuten, messuille ja muihin tapahtumiin. Muutaman kerran olemme tavanneet koko porukalla, ideoineet ja miettineet erilaisia yhteistyön muotoja, postausten aiheita sekä saaneet vinkkejä lisätarvikkeiden käytöstä. Enimmäkseen olemme saaneet postausten toteuttamisiin vapaat kädet, tosin viime vuonna meillä oli löyhä runko aiheisiin.

Omalla kohdallani yhteistyön päättymiseen ei liity mitään sen kummempaa kuin ne kuuluisat ruuhkavuodet! Neljä harrastavaa lasta, koira, paljon kotoa poissa oleva mies, (pakolliset) kotityöt ja tällä viikolla alkaneet omat sivutoimiset opinnot (niistä sitten myöhemmin) ovat vaan nyt sellainen yhdistelmä, jossa yhteistyöt tällä hetkellä tuntuvat vähän liiallisena hikipisarana otsalla. Nukkuakin pitää, sillä nelikymppinen tarvitsee jo hyvät yöunet tai muuttuu hirveän kärttyisäksi - ainakin minä :).

Oma kässäilytahti on tällä hetkellä melko hidas ja bloggaustahti vieläkin hitaampi. Niinpä annan hyvillä mielin paikkani jollekin sellaiselle, jolla on intoa ja aikaa bloggaamiseen sekä tietenkin kivoja ideoita blogiyhteistyön merkeissä. Olkaa siis vaan reippaasti yhteydessä Ireneen, jos sieltä kotoa jonkin vuosimallin Husqvarna Viking tai Pfaff löytyy!

Laitan tähän loppuun vielä muutamia esimerkkikuvia Husqvarnan kanssa tekemistäni yhteistyöpostauksista sekä linkit alkuperäisiin teksteihin. Erityisen paljon olen näiden kahden vuoden aikana oppinut juurikin paininjaloista ja täytyy sanoa, että koneen tikkityppeihinkin on varmasti tullut perehdyttyä normaalia paremmin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Applikaatiojalan esittelyä/patahanskat
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/02/pienen-leipurin-patahanskat-seka.html


Reunatikkausjalan esittelyä/tilkkumatto
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/03/varia-jalkojen-alle-colour-under-feet.html


Nahan ompelusta/kännykkäpussi
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/05/nahkaompelua-ja-arvonnan-voittaja.html


Napin ompelu koneella/origamiheijastimet
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/10/origami-heijastimet-seka-vinkit-napin.html


Koristetikkauksen hyödyntäminen tilkkupeiton tikkaamisessa
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2017/05/dresden-butterflies-tilkkupeitto.html

tiistai 29. elokuuta 2017

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein


Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

tiistai 15. elokuuta 2017

Jämälankaviltti


Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....




perjantai 4. elokuuta 2017

3 x Unisieppari


Viikko sitten innostuin virkatuista unisieppareista ja päätin ihan ex tempore tehdä tytöille sellaiset. Minulla on ollut viime aikoina aika isotöisiä töitä tekeillä ja olipa mukava tehdä vaihteeksi jotakin sellaista, mikä valmistuikin yhdessä illassa (tai siis kolmessa illassa, koska innostuin ja tein vielä kaksi lisää)! Idea lähti oikeastaan siitä, että näin ensin Pizzicato-blogissa kauniita, pätkävärjätustä langasta virkattuja liinoja. Sitten silmieni eteen osui Instagramissa kuva virkatusta unisiepparista ja samassa muistin pätkävärjätyn, heräteostoksena tehdyn silkkilankani, jolle en ollut keksinyt vielä mitään käyttöä. Idea oli valmis ja sitä täytyi päästä heti testaamaan.

Tein unisieppareista hieman erityyliset, sillä ovathan tyttösenikin luonteeltaan erilaisia. Värien lisäksi tytöt saivat vaikuttaa sieppareiden kokoon, koristeisiin ja vähän virkkausmalliinkin. Kaikki virkkausmallit ovat tästä super ihanasta kirjasta , kuitenkin hieman muokattuna. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ulompia kerroksia on kaavasta jätetty virkkaamatta, jotta koko olisi sopiva metallirenkaaseen. Jos vain saatte kirjan käsiinne, niin tutustukaa ihmeessä, minulla on muukin projekti kesken kirjasta, niistä kaikista (omasta mielestä) upeimmista ja vähän vaikeimmista malleista.




Nämä virkatut unisiepparit ovat siitä kivoja, että tarvikkeet niihin löytyy helposti kotoa, tosin itse hain nuo renkaat Sinellistä, kun sattuivat silloin sopivasti alessakin olemaan. Renkaan voisi kuitenkin itse tehdä myös vahvemmasta rautalangasta tai ihan perinteiseen tapaan pajusta. Lankaverkon voi virkata, tuli myös mieleen, että se olisi aika ihana nyplättynä tai aurinkopitsistä tehtynä! Verkkona voisi käyttää myös valmista pitsiliinaa, niitähän saa kirppiksiltä tosi edullisesti. Täytyy vain huomioda, että pitsiverkko on halkaisijaltaan hieman pienempi kuin rengas, silloin sen saa nätisti pingoitettua siihen. Koristeiksi käyvät niin helmet, paljetit, sulat, pitsin- ja nauhanpätkät, mitä vain kotoa sattuu löytymään. Mitä enemmän näitä tekee, sitä enemmän putkahtaa mieleen myös erilaisia variaatioita. Saa nähdä, palaanko näiden pariin vielä tänä syksynä!

Tyttöjen unisiepparit ovat halkaisijaltaan kokoa 12 cm ja 18 cm. Käytetyt langat ovat:

- kirjava: Iton Kinu Kasuri silkkilanka, väri #134 Rasperry



- persikka: Anchorin virkkauslanka, numero 5, väri 01010


- valko-minttu: Novitan Miami, väri 011 (valkoinen), mintunvihreä on kirpparilanka, ei tietoja


Nyt nämä pitää vielä ripustaa tyttöjen sänkyjen yläpuolelle, niin pahat unet pysyvät poissa! Ja onhan nämä ihan kivat koristeetkin. Ensi kerralla sitten se lupaamani isompi virkattu työ, koitan päästä pian sen kanssa kuvausreissulle :). Mukavaa viikonloppua ja elokuuta <3