lauantai 13. toukokuuta 2017

Koiran kaulapanta ristipistoilla


Reilun kolmen kuukauden kokemuksella voin sanoa, että on ihanaa jälleen (9 vuoden tauon jälkeen) olla lemmikin omistaja! Kun viime joulukuussa selvisi, että saamme tammikuun lopussa uuden karvaisen perheenjäsenen, koiran, tiesin heti, että jossakin vaiheessa haluan tehdä Josefille kaulapannan kirjoen. Josef on minun ensimmäinen koirani, sillä minähän olen ollut vannoutunut kissa-ihminen. Olen jopa hieman pelännyt vieraita koiria, kissojen kanssa samaa "ongelmaa" ei ole kyllä ikinä ollut :). Oman koiran myötä minusta on ehkä hitusen tullut koira-ihminen eikä se vieraiden koirien kohtaaminenkaan jännitä enää samalla tavalla.

Elämä koiranpennun kanssa ei ole ainakaan tylsää, vahtia täytyy välillä niin kuin pientä ihmislastakin ja tämä kevät varsinkin on ollut Josefille mielenkiintoista aikaa. Auringon (harvoin suoma) lämpö, linnut, perhoset ja muut hyönteiset, lumen alta paljastunut maa ja asfaltilla tuulessa leikkivät lehdet- ne kaikki tarjoavat Josefille joka päivä monta ihmetyksen ja riemun aihetta, ihan niin kuin meille ihmisillekin.





Itselle iloa ja hupia tuottaa myös koiran ilmeiden ja eleiden tarkkailu. Basenji on hyvin ilmeikäs rotu ja lasten kanssa aina seuraamme mikä ilme Josefilla on. Otsa kurtussa Josef voi näyttää huolestuneelta tai vähän surumieliseltä, välillä se katselee meitä sohvalta niin ylväänä ja jopa hieman leuhkana. Olemme me nähneet Josefin hymyilevänkin. Hetkessä hurmurista voi tulla rontti riiviö ja toisessa hetkessä se makaa sylissämme kuin pieni vauva. Välillä herään aamulla siihen, kun joku on tullut ihan viereeni nukkumaan poski poskea vasten eikä se ole mies tai lapset :). Elämä koiran tai minkä tahansa lemmikin kanssa antaa paljon eikä minua yhtään harmita vaikkemme enää pääse reissaamaan niin vapaasti ulkomaille kuin ennen. Kotimaassa koira kulkee mukanamme ja Josef onkin jo hyvin tottunut matkustamaan autossa pitempiä matkoja.

Josefin kaulapannan halusin toteuttaa ristipistoin, sillä ajattelin, että sillä tekniikalla saisi vähän miehekkäämpää, geometristä  tyyliä. Koska rodun juuret ovat Afrikassa, toimi minulla tässä kuvion ja värien suhteen inspiraation lähteenä värikkäät afrikkalaiset helmityöt. Värien tuli sopia sekä mustan että vaaleanvihreän hihnan kanssa sekä turkoosin yhteystietolaatan kanssa ja väreiksi valikoituivat siis musta, punainen, vaalea turkoosi, vihreä ja keltainen. Lankojen tiedoista minulla ei valiettavasti ole antaa kuin vaalean turkoosin tiedot (Anchor 167), sillä muut ovat sekalaista seurakuntaa omista vanhoista varastoistani.



Kaulapanta on säädettävä, jotta sillä olisi pitempään käyttöä. Nimi olisi kyllä pitänyt kirjoa heti pannan alkuun, sillä nyt se jää jossakin vaiheessa säätönappulan kohdalle. Kierrätin lukot ym vanhasta, lyhyeksi jäämässä olevasta pannasta ja sitä tutkin muutenkin tarkkaan pantaa tehdessä. Pannan alaosa on tavallista mustaa collegekangasta (ei siis joustavaa) ja kirjotun ja collegekankaan välissä on tukinauhaa kaksinkerroin taitettuna. Se on mummon peruja, sellaista käytettiin ennen teollisuudessa esim. hameiden vyötärökaitaleessa enkä tiedä mistä sellaista voisi nykyään saada. Oli ihan täydellistä tähän projektiin kyllä. Pannasta tuli tunnultaan/vahvuudeltaan tosi samankaltainen, mitä kaupasta ostetu oli. Ostin myös Jyväskylästä Keinoselta mustaa heijastinhihnaa, josta tein talutushihnan. Kädessä pidettävässä osassa on pehmentävä sama rakenne, eli collegekangas ja tuki. Tein hihnan käsiaukosta vain reilustri pienemmän kuin kaupan versiossa, sillä se oli mulle ja koululaisillekin  liian iso. Nyt vaikka Josef kiskaisisi yllättäen tai minä liukastuisin lenkillä (niin kuin talvella) ei hihna pääsee irtoamaan kädestäni eikä koirakaan pääse karkuun :). Työtunteja pantaan meni aika paljon, mutta ei haittaa. Nyt on Josefilla uniikki, käsintehty panta, just sellainen, kun meidän koiralla kuuluu ollakin!

Ihanaa äitienpäivän viikoloppua teille kaikille <3. Minä alan nauttiin kohta Nuoresta Morsesta ja muffinseista :).



torstai 27. huhtikuuta 2017

Tilkkuhurahdus - kevättyynyjä paper piecing tekniikalla


Olen tämän kevään aikana oikein kunnolla hurahtanut tilkkutöiden maailmaan. Vaikka täällä blogin puolella ei mitään konkreettista tilkkutyötä tammikuun tilkkutäkin jälkeen ole nähtykään, oli tuo peitto ehkä sellainen selkeä vedenjakaja entisen tilkkuilija Kristan ja nykyisen välillä. Entisten tilkkutöiden tärkein tehtävä oli tyhjentää muista ompeluista täyttyneitä kangaskoreja ja lopputulokset olivat iloisen kirjavia, sekalaisilla kankailla höystettyjä peittoja, joita tehtiin neliöistä ja suorakulmista rennolla otteella ilman sen kummempia suunnitelmia. Iloisesta ja värikkäästää lopputuloksesta tuskin luovun vieläkään ja rennon otteenkin toivon pysyvän, mutta nyt on kova hinku myös opetella erilaisia blokkeja sekä ihan tilkkutyötekniikoita ja miettiä värimaailmoja huolellisemmin. Matkan varrella toivottavasti löytyy sitten se oma tapa myös tehdä tilkkutöitä - tai enimmäkseen ehkä niitä peittoja, koska ne taitaa olla eniten se mun juttu kuitenkin :). 

Innostusta ja inspiraatiota haen tietenkin Love Patchwork and Quilting lehdestä (jonka ilmestymistä kaupan hyllylle odotan aina kieli pitkällä), kotimaisilta ja ulkomaisilta tilkkutaitureilta (Instagramissa mm. super taitavat suomalaiset @saija_elina@elinatemmes ja @muru_nyyti), suoraan suunnittelijoilta (mm @carolynfriedlander on huikea) sekä erilaisten, lähinnä yhdysvaltalaisten kangasfirmojen sivustoilta sekä tietenkin kirjoista. Muutama uusi moderni tilkkukirja on päätynyt hyllyyni nyt alkuvuonna ja niistä mielenkiintoisin ehkä tämä Amy Friendin kirja 

Ja siitä päästäänkin tämän päivän aiheeseen eli siis paper piecingiin. Käsittääkseni se jaetaan yleensä kahteen eri lajiin eli English paper piecing (Epp) ja Foundation paper piecing (Fpp), englantilaista tapaa olen kokeillut opinnoissani ja siinä palat ommellaan toisiinsa kiinni käsin. Tässä postauksessa esittelemäni tyynyt on taas tehty Foundation paper piecing tekniikalla ja siinä palat ommellaan kiinni ompelukoneella tarkassa järjestyksessä paperikaavan avulla. Osa paloista voi olla hyvinkin pieniä ja tekniikan plussa on se, että sillä saa aikaan tarkkoja ja yksityiskohtaisiakin kuvia. Näihin pienempiin malleihin saa myös tosi kivasti käytettyä pienempiä kangassoiroja. Pieni miinus ehkä siitä, että kangasta menee jonkin verran hukkaan, kun tilkkujen saumavaroja trimmaillaan sopivaksi ompelun edetessä ja itse tykkäsinkin näihin töihin siitä syystä käyttää mahdollisimman paljon tammikuisen tilkkutäkin ylijäämämateriaalia. Tekniikka on kuitenkin tosi kiva ja mielenkiintoinen ja se saa vähän omatkin aivosolut liikkeellee miettimään, millaisia kuvia voisi itse kokeilla tehdä tekniikan avulla. You tubesta löytyy monelaisia videota tekniikasta, joten sinne vaan katselemaan, jos yhtään kiinnostaa. Itse nimittäin unohdin tietenkin ompelun tuoksinassa ottaa kuvia välivaiheista, vaikka tarkoitus oli niitäkin täällä jakaa. Nämä olivat ensimmäiset työni tällä tekniikalla ja olen niin iloinen, kuin vihdoin tekniikkaa kokeilin. 




Näiden keväisten tyynyjen peperpiecing mallit ovat kummatkin ilmaisia, herkät ja ihanat perhoset löytyvät Lillyella.com sivulta ja hexie tiles malli löytyy Craftsysta, sinne pitää kuitenkin kirjautua. Hexie tilesiä on kolmea eri kokoa ja tyynyssäni on käytetty pienintä mallia. Malli on kiva, mutta aika paksu tulee tuosta alakohdasta, jossa saumat ovat niin lähekkäin. Perhosmallia on kolme erilaista, tein tyynyyn kaksi jokaista. Tyynyistä tuli ainakin tosi keväiset ja kivasti näyttävät sopivan tuon aiemmin tekemäni strösselipeiton kanssa. Josefkin taisi tykätä, kun tunki kuviin :). Materiaalit omista varastoista, taitavat olla eneimmäkseen Eurokankaasta ja Marimekosta lähtöisin. 


Mun huhtikuu oli useammastakin syystä melkoisen kiireinen ja jotenkin stressaava! Käsityö- ja bloggausrintamalla oli melko hiljaista, enkä ole huhtikuussa valitettavasti käynyt lukemassa teidän muidenkaan blogeja. Näiden tyynyjen lisäksi sain huhtikuussa tehtyä alimmaisen kuvan hiiriperheen synttärilahjaksi, se vilahtikin Insagramin puolella aiemmin useamman kuvan kera. Ohje ja kaavat ovat Love Patchwork and Quilting lehdestä. Enimmäkseen olen vaan haaveillut iltasella sängyssä käsitöistä ja selaillut kirjoja ;). Toivottavasti toukokuu on parempi! 

Mukavaa Vappua teille jokaiselle ja toivotaan, että tuo tällä viikolla paluun tehnyt talvi menee äkkiä pois ja saadaan Vapuksi kaivella mekot ja kesäkengät esiin! Itse ainakin odotan jo kovasti, että pääsen istuskeleen keinuun kirjontatyö sylissä ja herkuttelemaan tuoreilla mansikoilla auringonpaisteessa. 

Ps. Minusta on pieni juttu uusimmassa Suuri Käsityölehdessä. Harmikseni kaikki kivat yksityiskohdat eivät kuvissa oikein tule esiin, mutta suurelle osalle teistähän työt ovatkin tuttuja täältä blogista vuosien varrelta :). 


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Japanilaisia juttuja - Almandiinin kankaat ja alekoodi


Ennen joulua kurkkasin Almandiinin verkkokauppaan ja tilasin sieltä itselleni muutamaa kangasta uusiin projektipussukoihin. Vähän ajan päästä siitä Tiina laittoi minulle sähköpostia ja kysäisi, voisiko laittaa minulle samaan pakettiin mukaan muutamaa muutakin uutuuskangasta blogiyhteistyön merkeissä.

Tässä tämän vuoden puolella olen sitten ottanut kankaita työstöön pikkuhiljaa ja vaikka osa alkuperäisistä pussukkasuunnitelmista vähän muuttuikin, ovat työt olleet jo tovin valmiina ja odottaneet pääsyä tänne blogiin. Kuten ennenkin, minulla on teille lukijoille myös 20 %:n alekoodi, jota voitte hyödyntää Tiinan kauppaan viikon ajan. Siitä lisää postauksen lopussa.

Tuttuun tyyliin käytin suurimman osan kankaista jälleen erilaisiin säilyttimiin ja kuljettimiin. Osa tässä postauksessa esillä olevista kankaista on jo myyty loppuun, mutta paljon paljon kaikkea muuta kaunista ja laadukasta löytyy verkkokaupasta. Esimerkiksi tämä Asanoha- kangas, jota Tiina laittoi minulle mukaan on todella ihana kangas niin tilkkuiluun, vaatetukseen kuin monenlaiseen muuhunkin projektiin. Toivottavasti Tiina saa tätä joskus myös muissa väreissä, sillä minulla olisi tälle kankaalle aika montakin käyttöideaa :). Yhdistin itse Asanoha-kankaan Almandiinin hauskaan puuvilla-pellavaiseen Silakka-kankaaseen ja ompelin niistä leipäkorin sekä kaksi tablettia. Nämä tein ihan kesää varten, että voin kattaa etuterassin pienelle pöydälle vähän välipalaa lapsille tai itselleni ja miehelle. Tabletteja kannattaisi ehkä ommella muutama vielä lisää koko perheen tarpeisiin, jolloin niitä voisi käyttää muutenkin. Leipäkorin kaava on Sew Snappy kirjasta, testasin kirjaan yhtä kassikaavaa viime kesänä ja sain kirjan sitten myöhemmin kiitoksena avusta. Tableteista tein käännettävät ja Asanoha puolelle aplikoin Silakka-kankaasta kivoja kuvioita.




Kissakuvioidut kankaat käytin lattiatyynyyn. Tähän työhän en ole itse asiassa kovin tyytyväinen. Etukäteen mietin, sopiiko kankaan kuvio tällaiseen tilkkumalliin ja parempi olisi ollut, jos olisin jättänyt kankat isommalle pinnalle. Myös ompelujäljessä olisi hieman parannettavaa :). Tytöt kuitenkin ihastuivat lattiatyynyyn ja saivat sen ompeluhuoneen parvelle. Muutama uusi, tosi kiva lattiatyyny-idea poiki kuitenkin tästä työstä, ehkä toteutan ne joskus myöhemmin. Lattiatyynyn kaava on Suuri Käsityölehdestä (kaivan numeron, jos joku on siitä kiinnostunut). Sisätyynyksi käytin vanhan patjan paloja. 




Lopuista kankaista valmistuikin sitten niitä projektipussukoita. Kaikki ovat vähän eri mallisia. Origami - kankaasta tehty pussukka on hieman erikoisesta mallista huolimatta osoittautunut tosi käteväksi tilkkutöissä, jota varten sen myös suunnittelin. Nyt kun meillä on se koiranpentu, niin en voi jättää oikein lojumaan mitään keskeneräisiä tilkkublokkeja lattialle ja tällaiseen salkkumaiseen pussukkaan blokit on kätevä kerätä talteen. Aloitin lähes vuoden kestävän, japanilaisen suunnittelijan malleihin perustuvan yhteisöllisen tilkkupeiton ompelun ja olen nyt kerännyt valmistuneita blokkeja salkkuun. Blokkien kaveriksi sinne mahtuu myös kirja, josta peittoa ommellaan sekä osa kankaista. "Salkkuun" mahtuu taittelemaan myös isomman kokoisen kirjontatyön ja voisin oikeastaan heti ommella tällä samalla mallilla toisenkin säilyttimen, sillekin löytyisi käyttöä. 




Punaisessa projketipussukassa seikkaileekin sitten suloinen karhu luonnon helmassa. Tämä on kyllä yksi sympaattisimmista kankaista, mitä ikinä olen nähnyt ja pussukka saikin paljon kehuja viime viikonloppuna, kun olin kansalaisopiston maavärikurssilla. Pussukassa kulki minulla mukana mm. leimasimet ja muu pieni sälä, jota kurssilla tarvitsin. Kurssin tuotoksista sitten enemmän noin kuukauden kuluttua, kun voin alkaa jatkotyöstämään kuvioimiani kankaita. Tekniikka on sekin muuten japanilainen :). 



Viimeinen pussukka onkin muita säilyttimiä selkeästi kassimaisempi. Olen halunnut jo jonkin aikaa yhdistää virkattua pintaa kankaaseen ja tähän päätin kokeilla sitä ideaa. Pussukasta piti tulla alunperin simppeli nyörikujapussukka, mutta sitten se työn edetessä muotoutui kassimaiseksi ja piti ihan lähteä noita purjerenkaitakin hakemaan kaupasta. Niitä en ollutkaan ennen laittanut, joten tulipahan vihdoin kokeiltua sitäkin. En löytänyt täältä kaupoista mustaa puuvillaista olkahihnaa, joten piti tyytyä beessiin. Se ehkä menee vielä vaihtoon, jos sopivampi löytyy jossain vaiheessa. Hauska karhukangas on puuvilla-pellavaa. Nämä Almandiinin puuvilla-pellavat ovat laadultaan kyllä tosi ihania, tykkään niistä paljon. Tein kassiin myös pienen sisäpussukan, esim. kolikoille tai pienille käsityötarvikkeille. Tykkään kovasti tuosta virkatun osuuden yhdistämisestä kankaalle, joten sitä pitää ehdottomasti myös lähteä vielä kokeilemaan lisää uusissa projekteissa! Virkattu sydän, jolla kassin suu kiristetään, oli minusta myös kiva oivallus itseltä. 


Olipa Almandiinin japanilainen kangasvalikoima teille ennestään jo tuttu tai ei, niin käykäähän kurkkaamassa, mitä puodista löytyy. 

Saatte viikon ajan eli 5-11.4.2017 myös 20% alennuksen ostoksistanne koodilla: helmoja. 

Kannattaa myös käydä katsomassa, millaisia ihanuuksia Pizzicato-blogissa oli ommeltu Almandiinin kankaista vähän aikaa sitten. Aikaisemmat omat yhteistyöompelukseni Almandiinin kanssa löytyvät täältätäältä ja täältä

Minä jatkan täällä aherrusta tilkkujen ja kirjontojen parissa. Viikonloppuna aion poiketa Jyväskylän käsityömessuilla. Nähdään parin viikon päästä, kun toivottavasti saan jotakin valmiiksi asti :). 

*osa kankaista saatu yhteistyönä


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjottu irtokaulus ja kevätmekko


Nyt pääsen vihdoin esittelemään tämän kirjotun irtokauluksen, josta jo paasasin teille muutama postaus sitten. Kaulukseen tarkoitettu neule siis epäonnistui pääntien malliltaan ja eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä kangaskaupoille etsimään uutta, sopivan väristä kangasta kaulusta varten.

Kun kerran kevät on jo ihan nurkilla täällä keskisessä Suomessakin, ajattelin, että ompelen kauluksen pariksi kivan pellavaisen kevätmekon. Ajatuksissa oli jokin kaunis ruskean sävy, mutta kun sellaista ei Eurokankaasta löytynyt, päädyin koralliin. Pellavamekko on malliltaan hyvin simppeli, siinä on pyöreä pääntie, jota voi sitten koristaa myös koruin tai huivein, vyötäröllä on sauma ja helma on kevyesti laskostettu. Mekossa on väljyyttä ja sitä voi pitää ilman vyötäkin, mutta minä nyt tykkään noista vöistä niin taas tökkäsin sen näihin kuviin. Takana on piilovetskari. Kaava on oma, osittain sovituksissa muokattu. Materiaali siis Eurokankaan hieman vahvempaa pellavasekoitetta, tästä olen ommellut paljon myös lapsille ja tykkään kovasti. Eri värisävyjäkin on yleensä ihan kivasti tarjolla. Uskoakseni se on tätä August - kangasta.



Mutta sitten tarkemmin tuohon kaulukseen. Enpä enää edes muista, mistä idea irtokaulukseen tuli. Teki kai mieli kirjoa jotakin pientä ja kaunista ja selasin joululahjaksi itselleni ostamaa kirjontakirjaa, Yumiko Higuchin Zakka Embroidery:a. Kirjassa on todella kauniita yksi- ja kaksivärisiä kirjontamalleja projekteineen mm. erilaisia pieniä asusteita niin lapsille kuin aikuisille, pikkukukkaroita ja neulatyynyjä.

Parhainta antia kirjassa ovat kuitenkin juuri nämä kirjontamallit, sillä niitähän voi kirjoa melkein mihin tahansa. Mallit soveltuvat myös kirjontaa aloitteleville, sillä niissä käytetään lähinnä muutamia yksinkertaisia pistoja. Itse tykkään kovasti taiteilijan tavasta täyttää pintaa ketjupistoin. Ihastuin tähän simppeliiin lintukuvioon ja sommittelin niitä kaavoittamaani irtokaulukseen 12 kappaletta. Vaikka kuvio on suhteellisen pieni, niin kyllä siihen silti minulla aikaa meni. Jossain vaiheessa nimittäin ihan mielenkiinnosta katsoin, että minulla meni noin puoli tuntia yhden linnun kirjomiseen eli karkeasti voisi laskea, että kauluksen kirjomiseen meni noin kuusi tuntia. Toki olen vielä melko hidas kirjomaan, mutta ei kirjontaa nyt edes voi ja tarvitse minusta niin tehokkaasti tehdä, siinähän se ilokin pian menee samalla. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen ja valkkaamiini sävyihin, vaikka lintuni vähän tukevammat ovatkin kuin alkuperäiset.





Tämä on minun eka irtokaulukseni ja käytäntö nyt näyttää, kuinka toimivia ja ja käteviä tai epäkäytännöllisiä nämä ovat. Kaulukseni suljetaan pienellä hakasella, sillä en halunnut nauhoja roikkumaan, vaikka tuntuu, että sellainen kiinnitystapa voisi olla kätevämpi. Pelkään nimittäin hakasten aukeamista liikkeessä, kun mekossakin on hieman väljyyttä yläosassa. Kuvauksissa toimi ihan hyvin, mutta eihän siinä nyt niin kauaa aikaa mennyt eikä mitään akrobatiaa tullut harjoitettua. Meillä on tulevana kesänä ainakin yhdet juhlat, mihin voisin mekon kauluksineen laittaa ja voihan sen juhliin sitten varmistaa muutamalla ihan pienellä pistolla kiinni, jos siltä tuntuu. Ostin Ek:sta myös toisen kankaan kaulusta varten (kuva alla) ja siitä ajattelin tehdä ihan hihattoman topin jossakin vaiheessa. 


Minä olen aloitellut täällä pikkuhiljaa yhtä tilkkupeittoa taas :). Lisäksi on suunnitelmissa kirjoa muutamia avaimenperiä sekä ommella vähän keväämmällä trikoinen kesäasu itselle Noshin kankaista. Muutama pitkään keskeneräisenä ollut työ myös kuiskii tuossa olkapäällä ja yrittää käskeä tekemään ne pian valmiiksi :). On mulla jotain valmistakin ollut jo pari viikkoa, ne odottaa vain kuvausta ja tekstiä niin ehkä niistä sitten seuraavalla kerralla tänne. Olen ollut nyt ihmeen aikaansaava kässäpuolella, kai se tämä kevät ja valo tekee ihmeitä! 

Aurinkoa viikkoonne!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevään viimeiset kämmekkäät - kudelangalla kuvioita neuleeseen (roosiminen)


Täältä tulevat kevään viimeiset neuletyöt. Isommat tytöt tekivät itselleen kämmekäs-tilauksen noiden viime postauksessa esittelemieni omien kämmekkäideni jälkeen ja ajattelin, että on paras ryhtyä heti toimeen. Kaivelin jämälankakoriani ja päätin, että käytän kämmekkäisiin kaikkia mahdollisimman pieniä lankakorini keriä.

Halusin kokeilla näihin virolaista perinteistä käsityötekniikkaa, roosimista. Piti oikein tarkistaa omalta Instagram tililtäni, että milloinkas minä tätä tekniikkaa ekaa kerran kokeilin. Näytti olevan viime vuoden syyskuu, kun aloitin villasukat itselleni ja niihin kieputtelin ikään kuin kudelankaa koristeeksi. Se sukkaprojekti päättyi kuitenkin siihen, että hermostuin omaan neulomiskäsialaani (yritin ekaa kertaa neuloa vähän ohuemmasta Virosta ostetusta villalangasta ja mun käsiala on siis yleisesti ottaen mieluummin löysä kuin kireä). Sukkahirvityksen puolikas on mulla jemmassa edelleen, jotta voin toivottavasti joskus katsoa ja verrata sitä johonkin muuhun ja sanoa itselleni, että tästä lähdettiin ja tähän on päädytty :). Aloitin sen jälkeen samasta langasta vielä kahdet muutkin sukat, joissa käsiala oli jo parempaa, mutta menin onneton kokeileen niihin erilaista kuviota ja sitten en ollutkaan tyytyväinen niihin. Menikin sitten se roosimis into siinä aika moneksi kuukaudeksi!

No, nyt kuitenkin päätin taas kokeilla ja onnistuinkin peremmin, kun otin vähän löysemmin rantein sekä langan että kuvioiden suhteen. Lopputulokset näette alla :).



Mitä sitten on roosiminen (käytän nyt tätä vironkielistä termiä)? Törmäsin tekniikkaan kirjassa, jonka ostin viime kesänä Saarenmaalta. Kirja on siis vironkielinen ja esittelee perinteisiä virolaisia käsityötaitoja. Varsinaisia töitä ohjeineeen tai mallikaavioineen siinä ei ole, mutta kirjassa on melko paljon kuvia sekä valmiista töistä että piirroskuvia tekniikoista.

Roosimiskuviot tehdään kiepauttamalla erillistä lankaa neulottavien silmukoiden eteen tai taakse. Tekniikka on melko helppo ja nopeakin, kun sen oivaltaa. Lankaa ei katkaista vaan se tuodaan kiepautettavaksi vuorotellen työn oikesta ja vasemmasta reunasta. Kuviot ovat usein geometrisiä kukkasia ja tähtiä, hyvin kansanperinnemäisiä. En ole Pinterestissä, mutta voisin kuvitella, että sieltä löytyy hurjasti kuvioita tekniikkaan. Niitä voi hakea esim. hakusanoin: roositud knitting, roositud inlay knitting/pattern. Olen nähnyt kuvioita tehtäväm niin yksinkertaisella kuin kaksinkertaisellakin langalla.

Perinteiseen tapaan minulla on tietysti teille myös linkkivinkki. En tuhlannut nykyään ah niin arvokasta kässäilyaikaani tutoriaalin tekemiseen (no okei, yritettiin me lapsen kanssa ottaa vaihekuvia, mutta ei siitä oikein mitään tullut, koirakin vei lankakeriä koko ajan :O), kun hyvä video jo löytyy netistä ja se on tämä. Jos joku nyt oikeen innostui videossa esitetystä piposta näin kevään korvalla niin se on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Itsellä se on jo tallessa, jos vaikka syksymällä innostuu, tosin en ole vieläkään hylännyt ajatusta niistä sukista - joulusukista!


Näissä minun tekemissäni kämmekkäissä kuviot ovat taas ihan omasta päästä. Jos googlasitte kuvia tekniikasta, huomaatte, että tuollaiset vaalenpunaisissa kämmekkäissä esiintyvät raidat eivät perinteisesti ole tyypillisiä tälle tekniikalle, mutta minä nyt halusin kokeilla yleisemminkin, millaista pintaratkaisua tekniikalla voi tehdä. Raidat voisivat hyvin sopia ainakin ihan musta-valkoiseen tyyliin. Tuli myös mieleen, että neulalla ja langallakin voisi periatteessa pujotella samoin tavoin kuvioita neuleeseen ja siitä se ideamylly lähtikin taas sitten jauhamaan. Ideat saavat kuitenkin nyt myllätä ihan rauhassa syksyyn saakka, sillä kevään ja kesän meinaan viettää erilaisten ompelujen, kirjonnan ja toivottavasti myös virkkauksen parissa. Ja niistä ompeluista tulikin mieleen, että se viime postauksessa valittamani irtokaulusepisodi taitaa saadakin ihan onnellisen lopun. Ainakin nyt näyttää siltä, joten toivottavasti nähdään sen merkeissä sitten seuraavaksi!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mutkia matkassa (kämmekkäät ja neulospusero sekä vinkit joustaviin tikkeihin)


Täällä takkuaa. Käsityöt nimittäin. Tai siis lähinna (vaate)ompelu!

Eilen sain valmiiksi tosi nätin ja keväisen, käsinkirjotun irtokauluksen. Eilen myös vielä kuvittelin, että saan tänään näyttää sen  teille täällä tämän kuvissa olevan ruskean neulepuseron kanssa. Neulepuseron pääntie aiheutti kuitenkin niin paljon harmaita hiuksia kauluksen kanssa (lähinä siksi, että olin alunperin leikannut sen venepääntieksi (kaulusidea tuli vasta myöhemmin)) ja vaikka kuinka yritin korjata puseron pääntietä kaulukselle sopivaksi, ei se vaan nyt onnistunut. En pystynyt elämään hieman "virheellisen" lopputuloksen kanssa, joten taidan huomenna hilppasta kangaskaupoille hakemaan kaulukseen sopivaa kangasta ja tehdä sen pariksi jonkun kivan puseron tai mekon. Jonkun tyttömäisemmän kuin tämä pusero. Kerroinko jo, että kauluksesta tuli tosi kiva ja minusta se ansaitsee parikseen jotain sellaista, minkä takana voin seistä selkä suorana eikä niin että minun tarvitsee ajatella, että huomaako joku, että neuleen sauma hieman näkyy kauluksen ulkoreunan vierestä. Toivottavasti siis tulevalla viikolla onnistun vaateompelussa paremmin, sillä haluaisin näyttää kauluksen teille tosi tosi pian!


Esitttelen teille tänään kuitenkin nyt tämän simppelin neuleen sekä itselleni tehdyt kämmekkäät. Ajattelin jo, etten viitsi blogata koko paidasta ilman kaulusta, sillä voin tunnustaa, että kärsin välillä Sannan mainitsemasta kässäbloggareiden oireyhtymästä eli LHP:sta (liian helppo postattavaksi), mutta koska olin suunnitellut kertovani postauksen yhteydessä Husqvarna Opalin jousto-ompeleista eikä minulla nyt muutakaan esiteltävää juuri tähän hetkeen oikein ole niin eiköhän tästäkin nyt ihan kelpo postaus tule :).


Lyhyesti ensin noista kämmekkäistä. Ne on neulottu Lankakauppa Kerän Vänö Ullista. Ostin kaksi kerää marraskuun kässämessuilta kokeeksi, sillä ihastuin langan tuoksuun (kuka voisi vastustaa lampaita) ja viime aikoina villalankapuolella mua on hirveesti kiehtonut tämmöiset luonnolliset sävyt (näissä luonnonvalkoinen ja luonnonmusta). Tein toisen kämmekkään heti alkuvuodesta ja sitten projekti jäi jostain syystä tauolle aika pitkäksi aikaa. Nyt kevätauringon jo silloin tällöin pilkistellessä oli korkea aika saada kämmekkäät käyttöön. Vänö Ull on pesemätöntä ja siinä on siis lanoliini tallessa. Sen todella tunsi neuloessa! Mulla kuivuu talvella kädet tosi herkästi ja näitä neuleoessa sain vähän kuin kaupan päälle käsihoidon. Luulen, että mun kädet tykkää tästä villasta tosi paljon. Lankaa jäi vielä ja täytyy miettiä, mihin sen käyttäisi. Kirjoneulekuvio on ihan omasta päästä ruutupaperille piirretty, aina ei jaksa kahlata monia malleja läpi ja alkaa etsimään. Samankaltaista kuviota varmasti löytyy lehdistä ja netistä. Lapset tilasivat itselleen kämmekkäitä ja taidan alkaa nakuttaa niitä ihan just heti, ehkäpä nekin vielä ehdin postaamaan tämän kevään aikana, jos nyt ne suunnitelmat edes toteutuvat vision lailla :).




Ja sitten tämä paita. Sen mitä olen nyt ommellut, niin oon ommellut pääasiassa mun omista varastoista. Kauniin ruskean neuloksen sain syksyllä lahjoituksena. Epäilen, että tämä on jokin villasekoite ja eka ajatus oli kirjoa jotakin tuonne helmaan, mutten sitten oikein keksinyt mitä ja lopunhan te jo tiedättekin eli tuon irto-kaulus episodin :). Käytin paidan leikkaamisen apuna ostopaitaa, mutta pidensin reilusti ja lisäsin toiselle sivulle tuon vyötärölle saakka ulottuvan halkion. Mietin, että jos alla olis joku  nätti pitsitoppi, niin se näkyis kivasti tuosta halkiosta. Paita on mallia laatikko eli suora alaosa, kimonomainen "pyöriö" ja hihat vaan sellaiset putkilot. Onhan näitä paljon näkynyt blogeissa muutaman vuoden aikana. Pääntien korjaamisyrityksen jälkeen pistelin vielä etupistoin pääntielle koristeompeleet. Ette usko, minkälaiset punokset olin jo ehtinyt noihin etupistoihinkin viritellä, mutta purin nekin sitten pois.,. Kun ei suju, niin ei suju.

Sitten hei vielä ne vinkit joustotikkeihin. Tiedän, että monella enemmän trikoota ompelevalla on nykyään peitetikkikone. Itse ompelen silloin tällöin trikoosta enkä ole peitetikkikoneen ostoa oikein edes harkinnut. Saumuri multa toki löytyy ja sillä yhdistän joustavien kankaiden saumat, mutta käänteiden ompelussä pärjään vallan hyvin tuolla Opalillani. Nykyään olen todella laiska myös käyttämään kaksoisneulaa, sillä minulla on muutama lempitikki, joita käytän trikoisten vaatteiden käänteiden ompelussa.

Listasin alla olevaan kuvaan Opalista löytyviä, joustaville materiaaleille sopivia tikkilajeja. Monia tikkilajeja voi käyttää niin kankaiden yhdistämiseen, huolitteluun kuin tikkaamiseen.


Näistä omat suosikkini ovat tikit numero 1, 6 ja 7. Tikkiä numero 1 käytän lähinnä omissa trikoo/neulosvaatteissa, sillä se on melko huomaamaton ja sopii minusta hyvin sellaisiin siisteihimpinkin trikoovaatteisiin. Tikki on kyllä todella ärsyttävä purkaa, joten kannattaa ommella suoraan ilman mutkia heti kerrasta :). Tätä kyseistä tikkiä käytin neulepaidan helman ja halkion käänteissä.

Tikkiä numero 6 olen käyttänyt lastenvaatteissa, varsinkin pienimmän neidon. Se joustaa todella hyvin, mutta ei sovi ihan ohuille trikoille, koska vetää pian kankaan ryppyyn tikkien välistä. Ohjekirjan mukaan tikki on itse asiassa tarkoitettu trikoon limittäissaumoille sekä nauhakujan ompeluun. Ihan kivasti se toimii kuitenkin trikoon käänteissäkin, se on vähän kuin kulmistaan pyöristettyä siksakkia.

Tikki numero 7 löytyy monista vanhemmistakin koneista ja sitä käytän paljon isompien lasten trikoovaatteisiin. Tikki joustaa hyvin ja se on ilmeeltään ammattimainen ja kivan sporttinen.

Näistä esimerkeistä tikit numero 4 ja 5 mulla on jääneet melkein kokeilematta. Jos trikooprojekteja ilmaantuu, ne täytyy laittaa seuraavaksi testaukseen.

Näiden lisäksi Opalista löytyy vielä joustaville kankaille sopiva piilo-ommel.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pitäkäähän peukut pystyssä, että löydän huomenna sopivan kankaan ja että vaateompelut vihdoin onnistuis vähän paremmin!!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Koiravauvakuulumisia ja kirjottu kehyskukkaro (inspiraationa mola-kirjonta)


Moikka täältä vauvakuplasta! Kolmisen viikkoa sitten meille muutti basenjipentu Josef ja onhan tämä elämä ja vapaa-aika sen jälkeen pyörinyt aika lailla pennun ja sen hoitamisen ympärillä. Olen ollut aina henkeen ja vereen enemmän kissaihminen, mutta oma koira on kyllä sulattanut meidän kaikkien sydämet. Käsitöiden tekeminen seisahtui aika lailla pennun saapumisen jälkeen, sillä aikaa ei ole oikein muka ollut eikä sitä ehkä ole sitten oikein malttanut edes kässäilyihin käyttää.


Kevätauringon huumassa sain kuitenkin inspiraation tehdä oikein kunnon kevätsiivon autotallissa sijaitsevaan ompsuun ja nyt ensimmäistä kertaa sinne muuton jälkeen se tuntuu tosi viihtyisältä. Ehkä siksi, että ylimääräiset tavarat on lahjoitettu kirppikselle, olen saanut sinne ihanat kapearaitaiset räsymatot lattialle ja ennen kaikkea siksi, että välieteinen/pikkuvarasto, johon huoneesta on suora näkymä (koska oviverho on edelleen tekemättä) on vihdoin ja viimein siivottu!! Nyt ollaan jo Josefin kanssa pari kertaa oltu ompsussa ihan kahdestaan ja hetken pentu jaksaa siellä tutkia lankakorejani, kankaitani ja sitten rauhoittuu nätisti nukkumaan viltin päälle. Eilen saimme Josefin kanssa ommeltua ompsussa mola-kirjotun kehyspussukan, josta kertoilen hieman teille lisää.

Jo noin vuoden ajan olen ollut hirveän kiinnostunut käsin ommeltavista applikaatioista. Viime vuonna hankin itselleni egyptiläisistä teltantekijöistä kertovan kirjan ja Instagramissa olen törmännyt hawaijilaiseen applikaatioon. Kummallekin yhteistä on siis se, että (puuvilla)kankaalle applikoidaan käsipistoin mitä upeampia ja tarkempia kuvioita. Egyptiläisten työt voivat olla todella yksityiskohtaisia ja värikkäitä kun taas hawaijilaiseen tyyliin kuuluu useimmiten kaksivärisyys ja selkeämpi muotokieli. Kuvia kummastakin tyylistä löytyy hakusanoilla: egyptian tentmakers ja hawaiian applique. Vielä yhteen käsin ommeltuun applikaatiomuotoon törmäsin viimeisimmällä kirjastoreissulla, kun lainasin 70- luvulta olevan kirjan, jossa esitellään kirjontoja kaikkialta maailmasta. Kyseessä on mola-kirjonta, joka siis koostuu alikeompelusta (ja applikaatiosta) sekä kirjonnasta.


Mola-kirjonnat ovat Kuna-intiaaninaisten perinteinen käsityötekniikka, jota käytetään erityisesti puseroihin. Mola-työssä yksivärisiä kangaskerroksia voi olla 2-8 ja niitä "kuoritaan" näkyviin alikeompelun avulla. Pieniä yksityiskohtia voidaan lisäksi applikoida kerrosten päälle ja lopuksi työtä voidaan koristella kirjomalla, erityisesti etu- ja ketjupistoin. Täällä tekstiilikulttuuriseuran sivuilla on kivasti kerrottu tekniikasta ja hienoja töitäkin on esillä, kurkatkaapa ne!

Pussukat ovat aina hyvä kohde kokeilla uutta käsityötekniikkaa ja kun kevätsiivon yhteydessä löysin kukkaronkehyksiä, päätin yrittää tehdä mola tyylisen kehyspussukan. Valkkasin varastoistani viisi erilaista yksiväristä kangasta ja ryhdyin suunnittelemaan työtä. Minulla oli jemmassa pieni kiva paperipussi, jossa oli kuvitettuna kissamaiset kasvot ja otin sen ääriviivat lähtökohdaksi työhön. Omassa pienikokoisessa molatyössäni on vain kaksi kangaskerrosta päällekkäin eli punainen ja valkoinen ja muut värit ovat pieniä tilkkuja kerrosten välissä. Silmien mustat osat ovat applikoitu, kaikki muut tehty alikeompeluna eli leikattu auki, taitettu pieni taitos ja ommeltu käsin pienin pistoin kiinni.



Kirjaston kirjassa ei ollut kovin häävit ohjeet tekniikkaan, mutta löysin netistä kivan blogin, jossa tekniikka on esitelty eri tavoin esim. miten kannattaa tehdä kaksivärinen mola tai työ, jossa on useampia kerroksia. Linkkaan tähän koko Textile Arts now -blogin seitsenosaisen tutoriaalin, josta asiasta kiinnostuneet voi käydä katsomassa lisää. Totta puhuakseni en itsekään edes käynyt noita kaikkia tutoriaaleja läpi, kun olin jo aiheesta muutenkin lukenut eri lähteistä ja aloittanut jo työtä tekemään. Mutta siinä on nyt ainakin hyvä aloituspaketti kiinnostuneille.

Kun sain käsinompelut tehtyä tehostin kuvioita vielä kirjomalla etupistoja niiden ympärille. Pussukan takaosan halusin jotenkin yhdistyvän etupuoleen, joten takus sai simppelin etupistoruudukon koristeekseen. Vuorina pussukassa on ohut puuvillabatisti ja siihen rennosti kirjoin vielä nimikirjaimeni ja kuukauden sekä valmistumisvuoden. Olen kyllä tosi tyytyväinen pussukkaan, vaikkei kuviot ihan symmetriset olekaan. Pussukka on mukavan persoonallinen ja tosi kiva väreiltään. Instassa vilautin tästä aikaisemmin työvaihekuvaa ja Kototeko- blogin Sanna oli sitä mieltä, että Josefhan se siinä :). Ehkäpä jonkinlaista samanlaista kasvonmuotoa tosiaan havaittavissa :).




Mulla on ihania tilkkuilu-, kirjonta- ja -virkkaussuunnitelmia kevääksi! Valon määrä on lisääntynyt ihan huimasti ja se saa mut ainakin ihan eri tavalla puuhastelemaan kuin talven pimeys. Toivottavasti nähdään täällä taas pian kivojen kässäjuttujen merkeissä. Instagramin puolella on aina välillä välähdyksiä mun tulevista kässäilyistä tai suunnitelmista, mutta vähän on nyt ollut pentuhuumassa hiljaisempaa sielläkin :). Mukavaa viikkoa jokaiselle teille <3.