keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Japanilaisia juttuja - Almandiinin kankaat ja alekoodi


Ennen joulua kurkkasin Almandiinin verkkokauppaan ja tilasin sieltä itselleni muutamaa kangasta uusiin projektipussukoihin. Vähän ajan päästä siitä Tiina laittoi minulle sähköpostia ja kysäisi, voisiko laittaa minulle samaan pakettiin mukaan muutamaa muutakin uutuuskangasta blogiyhteistyön merkeissä.

Tässä tämän vuoden puolella olen sitten ottanut kankaita työstöön pikkuhiljaa ja vaikka osa alkuperäisistä pussukkasuunnitelmista vähän muuttuikin, ovat työt olleet jo tovin valmiina ja odottaneet pääsyä tänne blogiin. Kuten ennenkin, minulla on teille lukijoille myös 20 %:n alekoodi, jota voitte hyödyntää Tiinan kauppaan viikon ajan. Siitä lisää postauksen lopussa.

Tuttuun tyyliin käytin suurimman osan kankaista jälleen erilaisiin säilyttimiin ja kuljettimiin. Osa tässä postauksessa esillä olevista kankaista on jo myyty loppuun, mutta paljon paljon kaikkea muuta kaunista ja laadukasta löytyy verkkokaupasta. Esimerkiksi tämä Asanoha- kangas, jota Tiina laittoi minulle mukaan on todella ihana kangas niin tilkkuiluun, vaatetukseen kuin monenlaiseen muuhunkin projektiin. Toivottavasti Tiina saa tätä joskus myös muissa väreissä, sillä minulla olisi tälle kankaalle aika montakin käyttöideaa :). Yhdistin itse Asanoha-kankaan Almandiinin hauskaan puuvilla-pellavaiseen Silakka-kankaaseen ja ompelin niistä leipäkorin sekä kaksi tablettia. Nämä tein ihan kesää varten, että voin kattaa etuterassin pienelle pöydälle vähän välipalaa lapsille tai itselleni ja miehelle. Tabletteja kannattaisi ehkä ommella muutama vielä lisää koko perheen tarpeisiin, jolloin niitä voisi käyttää muutenkin. Leipäkorin kaava on Sew Snappy kirjasta, testasin kirjaan yhtä kassikaavaa viime kesänä ja sain kirjan sitten myöhemmin kiitoksena avusta. Tableteista tein käännettävät ja Asanoha puolelle aplikoin Silakka-kankaasta kivoja kuvioita.




Kissakuvioidut kankaat käytin lattiatyynyyn. Tähän työhän en ole itse asiassa kovin tyytyväinen. Etukäteen mietin, sopiiko kankaan kuvio tällaiseen tilkkumalliin ja parempi olisi ollut, jos olisin jättänyt kankat isommalle pinnalle. Myös ompelujäljessä olisi hieman parannettavaa :). Tytöt kuitenkin ihastuivat lattiatyynyyn ja saivat sen ompeluhuoneen parvelle. Muutama uusi, tosi kiva lattiatyyny-idea poiki kuitenkin tästä työstä, ehkä toteutan ne joskus myöhemmin. Lattiatyynyn kaava on Suuri Käsityölehdestä (kaivan numeron, jos joku on siitä kiinnostunut). Sisätyynyksi käytin vanhan patjan paloja. 




Lopuista kankaista valmistuikin sitten niitä projektipussukoita. Kaikki ovat vähän eri mallisia. Origami - kankaasta tehty pussukka on hieman erikoisesta mallista huolimatta osoittautunut tosi käteväksi tilkkutöissä, jota varten sen myös suunnittelin. Nyt kun meillä on se koiranpentu, niin en voi jättää oikein lojumaan mitään keskeneräisiä tilkkublokkeja lattialle ja tällaiseen salkkumaiseen pussukkaan blokit on kätevä kerätä talteen. Aloitin lähes vuoden kestävän, japanilaisen suunnittelijan malleihin perustuvan yhteisöllisen tilkkupeiton ompelun ja olen nyt kerännyt valmistuneita blokkeja salkkuun. Blokkien kaveriksi sinne mahtuu myös kirja, josta peittoa ommellaan sekä osa kankaista. "Salkkuun" mahtuu taittelemaan myös isomman kokoisen kirjontatyön ja voisin oikeastaan heti ommella tällä samalla mallilla toisenkin säilyttimen, sillekin löytyisi käyttöä. 




Punaisessa projketipussukassa seikkaileekin sitten suloinen karhu luonnon helmassa. Tämä on kyllä yksi sympaattisimmista kankaista, mitä ikinä olen nähnyt ja pussukka saikin paljon kehuja viime viikonloppuna, kun olin kansalaisopiston maavärikurssilla. Pussukassa kulki minulla mukana mm. leimasimet ja muu pieni sälä, jota kurssilla tarvitsin. Kurssin tuotoksista sitten enemmän noin kuukauden kuluttua, kun voin alkaa jatkotyöstämään kuvioimiani kankaita. Tekniikka on sekin muuten japanilainen :). 



Viimeinen pussukka onkin muita säilyttimiä selkeästi kassimaisempi. Olen halunnut jo jonkin aikaa yhdistää virkattua pintaa kankaaseen ja tähän päätin kokeilla sitä ideaa. Pussukasta piti tulla alunperin simppeli nyörikujapussukka, mutta sitten se työn edetessä muotoutui kassimaiseksi ja piti ihan lähteä noita purjerenkaitakin hakemaan kaupasta. Niitä en ollutkaan ennen laittanut, joten tulipahan vihdoin kokeiltua sitäkin. En löytänyt täältä kaupoista mustaa puuvillaista olkahihnaa, joten piti tyytyä beessiin. Se ehkä menee vielä vaihtoon, jos sopivampi löytyy jossain vaiheessa. Hauska karhukangas on puuvilla-pellavaa. Nämä Almandiinin puuvilla-pellavat ovat laadultaan kyllä tosi ihania, tykkään niistä paljon. Tein kassiin myös pienen sisäpussukan, esim. kolikoille tai pienille käsityötarvikkeille. Tykkään kovasti tuosta virkatun osuuden yhdistämisestä kankaalle, joten sitä pitää ehdottomasti myös lähteä vielä kokeilemaan lisää uusissa projekteissa! Virkattu sydän, jolla kassin suu kiristetään, oli minusta myös kiva oivallus itseltä. 


Olipa Almandiinin japanilainen kangasvalikoima teille ennestään jo tuttu tai ei, niin käykäähän kurkkaamassa, mitä puodista löytyy. 

Saatte viikon ajan eli 5-11.4.2017 myös 20% alennuksen ostoksistanne koodilla: helmoja. 

Kannattaa myös käydä katsomassa, millaisia ihanuuksia Pizzicato-blogissa oli ommeltu Almandiinin kankaista vähän aikaa sitten. Aikaisemmat omat yhteistyöompelukseni Almandiinin kanssa löytyvät täältätäältä ja täältä

Minä jatkan täällä aherrusta tilkkujen ja kirjontojen parissa. Viikonloppuna aion poiketa Jyväskylän käsityömessuilla. Nähdään parin viikon päästä, kun toivottavasti saan jotakin valmiiksi asti :). 

*osa kankaista saatu yhteistyönä


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjottu irtokaulus ja kevätmekko


Nyt pääsen vihdoin esittelemään tämän kirjotun irtokauluksen, josta jo paasasin teille muutama postaus sitten. Kaulukseen tarkoitettu neule siis epäonnistui pääntien malliltaan ja eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä kangaskaupoille etsimään uutta, sopivan väristä kangasta kaulusta varten.

Kun kerran kevät on jo ihan nurkilla täällä keskisessä Suomessakin, ajattelin, että ompelen kauluksen pariksi kivan pellavaisen kevätmekon. Ajatuksissa oli jokin kaunis ruskean sävy, mutta kun sellaista ei Eurokankaasta löytynyt, päädyin koralliin. Pellavamekko on malliltaan hyvin simppeli, siinä on pyöreä pääntie, jota voi sitten koristaa myös koruin tai huivein, vyötäröllä on sauma ja helma on kevyesti laskostettu. Mekossa on väljyyttä ja sitä voi pitää ilman vyötäkin, mutta minä nyt tykkään noista vöistä niin taas tökkäsin sen näihin kuviin. Takana on piilovetskari. Kaava on oma, osittain sovituksissa muokattu. Materiaali siis Eurokankaan hieman vahvempaa pellavasekoitetta, tästä olen ommellut paljon myös lapsille ja tykkään kovasti. Eri värisävyjäkin on yleensä ihan kivasti tarjolla. Uskoakseni se on tätä August - kangasta.



Mutta sitten tarkemmin tuohon kaulukseen. Enpä enää edes muista, mistä idea irtokaulukseen tuli. Teki kai mieli kirjoa jotakin pientä ja kaunista ja selasin joululahjaksi itselleni ostamaa kirjontakirjaa, Yumiko Higuchin Zakka Embroidery:a. Kirjassa on todella kauniita yksi- ja kaksivärisiä kirjontamalleja projekteineen mm. erilaisia pieniä asusteita niin lapsille kuin aikuisille, pikkukukkaroita ja neulatyynyjä.

Parhainta antia kirjassa ovat kuitenkin juuri nämä kirjontamallit, sillä niitähän voi kirjoa melkein mihin tahansa. Mallit soveltuvat myös kirjontaa aloitteleville, sillä niissä käytetään lähinnä muutamia yksinkertaisia pistoja. Itse tykkään kovasti taiteilijan tavasta täyttää pintaa ketjupistoin. Ihastuin tähän simppeliiin lintukuvioon ja sommittelin niitä kaavoittamaani irtokaulukseen 12 kappaletta. Vaikka kuvio on suhteellisen pieni, niin kyllä siihen silti minulla aikaa meni. Jossain vaiheessa nimittäin ihan mielenkiinnosta katsoin, että minulla meni noin puoli tuntia yhden linnun kirjomiseen eli karkeasti voisi laskea, että kauluksen kirjomiseen meni noin kuusi tuntia. Toki olen vielä melko hidas kirjomaan, mutta ei kirjontaa nyt edes voi ja tarvitse minusta niin tehokkaasti tehdä, siinähän se ilokin pian menee samalla. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen ja valkkaamiini sävyihin, vaikka lintuni vähän tukevammat ovatkin kuin alkuperäiset.





Tämä on minun eka irtokaulukseni ja käytäntö nyt näyttää, kuinka toimivia ja ja käteviä tai epäkäytännöllisiä nämä ovat. Kaulukseni suljetaan pienellä hakasella, sillä en halunnut nauhoja roikkumaan, vaikka tuntuu, että sellainen kiinnitystapa voisi olla kätevämpi. Pelkään nimittäin hakasten aukeamista liikkeessä, kun mekossakin on hieman väljyyttä yläosassa. Kuvauksissa toimi ihan hyvin, mutta eihän siinä nyt niin kauaa aikaa mennyt eikä mitään akrobatiaa tullut harjoitettua. Meillä on tulevana kesänä ainakin yhdet juhlat, mihin voisin mekon kauluksineen laittaa ja voihan sen juhliin sitten varmistaa muutamalla ihan pienellä pistolla kiinni, jos siltä tuntuu. Ostin Ek:sta myös toisen kankaan kaulusta varten (kuva alla) ja siitä ajattelin tehdä ihan hihattoman topin jossakin vaiheessa. 


Minä olen aloitellut täällä pikkuhiljaa yhtä tilkkupeittoa taas :). Lisäksi on suunnitelmissa kirjoa muutamia avaimenperiä sekä ommella vähän keväämmällä trikoinen kesäasu itselle Noshin kankaista. Muutama pitkään keskeneräisenä ollut työ myös kuiskii tuossa olkapäällä ja yrittää käskeä tekemään ne pian valmiiksi :). On mulla jotain valmistakin ollut jo pari viikkoa, ne odottaa vain kuvausta ja tekstiä niin ehkä niistä sitten seuraavalla kerralla tänne. Olen ollut nyt ihmeen aikaansaava kässäpuolella, kai se tämä kevät ja valo tekee ihmeitä! 

Aurinkoa viikkoonne!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevään viimeiset kämmekkäät - kudelangalla kuvioita neuleeseen (roosiminen)


Täältä tulevat kevään viimeiset neuletyöt. Isommat tytöt tekivät itselleen kämmekäs-tilauksen noiden viime postauksessa esittelemieni omien kämmekkäideni jälkeen ja ajattelin, että on paras ryhtyä heti toimeen. Kaivelin jämälankakoriani ja päätin, että käytän kämmekkäisiin kaikkia mahdollisimman pieniä lankakorini keriä.

Halusin kokeilla näihin virolaista perinteistä käsityötekniikkaa, roosimista. Piti oikein tarkistaa omalta Instagram tililtäni, että milloinkas minä tätä tekniikkaa ekaa kerran kokeilin. Näytti olevan viime vuoden syyskuu, kun aloitin villasukat itselleni ja niihin kieputtelin ikään kuin kudelankaa koristeeksi. Se sukkaprojekti päättyi kuitenkin siihen, että hermostuin omaan neulomiskäsialaani (yritin ekaa kertaa neuloa vähän ohuemmasta Virosta ostetusta villalangasta ja mun käsiala on siis yleisesti ottaen mieluummin löysä kuin kireä). Sukkahirvityksen puolikas on mulla jemmassa edelleen, jotta voin toivottavasti joskus katsoa ja verrata sitä johonkin muuhun ja sanoa itselleni, että tästä lähdettiin ja tähän on päädytty :). Aloitin sen jälkeen samasta langasta vielä kahdet muutkin sukat, joissa käsiala oli jo parempaa, mutta menin onneton kokeileen niihin erilaista kuviota ja sitten en ollutkaan tyytyväinen niihin. Menikin sitten se roosimis into siinä aika moneksi kuukaudeksi!

No, nyt kuitenkin päätin taas kokeilla ja onnistuinkin peremmin, kun otin vähän löysemmin rantein sekä langan että kuvioiden suhteen. Lopputulokset näette alla :).



Mitä sitten on roosiminen (käytän nyt tätä vironkielistä termiä)? Törmäsin tekniikkaan kirjassa, jonka ostin viime kesänä Saarenmaalta. Kirja on siis vironkielinen ja esittelee perinteisiä virolaisia käsityötaitoja. Varsinaisia töitä ohjeineeen tai mallikaavioineen siinä ei ole, mutta kirjassa on melko paljon kuvia sekä valmiista töistä että piirroskuvia tekniikoista.

Roosimiskuviot tehdään kiepauttamalla erillistä lankaa neulottavien silmukoiden eteen tai taakse. Tekniikka on melko helppo ja nopeakin, kun sen oivaltaa. Lankaa ei katkaista vaan se tuodaan kiepautettavaksi vuorotellen työn oikesta ja vasemmasta reunasta. Kuviot ovat usein geometrisiä kukkasia ja tähtiä, hyvin kansanperinnemäisiä. En ole Pinterestissä, mutta voisin kuvitella, että sieltä löytyy hurjasti kuvioita tekniikkaan. Niitä voi hakea esim. hakusanoin: roositud knitting, roositud inlay knitting/pattern. Olen nähnyt kuvioita tehtäväm niin yksinkertaisella kuin kaksinkertaisellakin langalla.

Perinteiseen tapaan minulla on tietysti teille myös linkkivinkki. En tuhlannut nykyään ah niin arvokasta kässäilyaikaani tutoriaalin tekemiseen (no okei, yritettiin me lapsen kanssa ottaa vaihekuvia, mutta ei siitä oikein mitään tullut, koirakin vei lankakeriä koko ajan :O), kun hyvä video jo löytyy netistä ja se on tämä. Jos joku nyt oikeen innostui videossa esitetystä piposta näin kevään korvalla niin se on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Itsellä se on jo tallessa, jos vaikka syksymällä innostuu, tosin en ole vieläkään hylännyt ajatusta niistä sukista - joulusukista!


Näissä minun tekemissäni kämmekkäissä kuviot ovat taas ihan omasta päästä. Jos googlasitte kuvia tekniikasta, huomaatte, että tuollaiset vaalenpunaisissa kämmekkäissä esiintyvät raidat eivät perinteisesti ole tyypillisiä tälle tekniikalle, mutta minä nyt halusin kokeilla yleisemminkin, millaista pintaratkaisua tekniikalla voi tehdä. Raidat voisivat hyvin sopia ainakin ihan musta-valkoiseen tyyliin. Tuli myös mieleen, että neulalla ja langallakin voisi periatteessa pujotella samoin tavoin kuvioita neuleeseen ja siitä se ideamylly lähtikin taas sitten jauhamaan. Ideat saavat kuitenkin nyt myllätä ihan rauhassa syksyyn saakka, sillä kevään ja kesän meinaan viettää erilaisten ompelujen, kirjonnan ja toivottavasti myös virkkauksen parissa. Ja niistä ompeluista tulikin mieleen, että se viime postauksessa valittamani irtokaulusepisodi taitaa saadakin ihan onnellisen lopun. Ainakin nyt näyttää siltä, joten toivottavasti nähdään sen merkeissä sitten seuraavaksi!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mutkia matkassa (kämmekkäät ja neulospusero sekä vinkit joustaviin tikkeihin)


Täällä takkuaa. Käsityöt nimittäin. Tai siis lähinna (vaate)ompelu!

Eilen sain valmiiksi tosi nätin ja keväisen, käsinkirjotun irtokauluksen. Eilen myös vielä kuvittelin, että saan tänään näyttää sen  teille täällä tämän kuvissa olevan ruskean neulepuseron kanssa. Neulepuseron pääntie aiheutti kuitenkin niin paljon harmaita hiuksia kauluksen kanssa (lähinä siksi, että olin alunperin leikannut sen venepääntieksi (kaulusidea tuli vasta myöhemmin)) ja vaikka kuinka yritin korjata puseron pääntietä kaulukselle sopivaksi, ei se vaan nyt onnistunut. En pystynyt elämään hieman "virheellisen" lopputuloksen kanssa, joten taidan huomenna hilppasta kangaskaupoille hakemaan kaulukseen sopivaa kangasta ja tehdä sen pariksi jonkun kivan puseron tai mekon. Jonkun tyttömäisemmän kuin tämä pusero. Kerroinko jo, että kauluksesta tuli tosi kiva ja minusta se ansaitsee parikseen jotain sellaista, minkä takana voin seistä selkä suorana eikä niin että minun tarvitsee ajatella, että huomaako joku, että neuleen sauma hieman näkyy kauluksen ulkoreunan vierestä. Toivottavasti siis tulevalla viikolla onnistun vaateompelussa paremmin, sillä haluaisin näyttää kauluksen teille tosi tosi pian!


Esitttelen teille tänään kuitenkin nyt tämän simppelin neuleen sekä itselleni tehdyt kämmekkäät. Ajattelin jo, etten viitsi blogata koko paidasta ilman kaulusta, sillä voin tunnustaa, että kärsin välillä Sannan mainitsemasta kässäbloggareiden oireyhtymästä eli LHP:sta (liian helppo postattavaksi), mutta koska olin suunnitellut kertovani postauksen yhteydessä Husqvarna Opalin jousto-ompeleista eikä minulla nyt muutakaan esiteltävää juuri tähän hetkeen oikein ole niin eiköhän tästäkin nyt ihan kelpo postaus tule :).


Lyhyesti ensin noista kämmekkäistä. Ne on neulottu Lankakauppa Kerän Vänö Ullista. Ostin kaksi kerää marraskuun kässämessuilta kokeeksi, sillä ihastuin langan tuoksuun (kuka voisi vastustaa lampaita) ja viime aikoina villalankapuolella mua on hirveesti kiehtonut tämmöiset luonnolliset sävyt (näissä luonnonvalkoinen ja luonnonmusta). Tein toisen kämmekkään heti alkuvuodesta ja sitten projekti jäi jostain syystä tauolle aika pitkäksi aikaa. Nyt kevätauringon jo silloin tällöin pilkistellessä oli korkea aika saada kämmekkäät käyttöön. Vänö Ull on pesemätöntä ja siinä on siis lanoliini tallessa. Sen todella tunsi neuloessa! Mulla kuivuu talvella kädet tosi herkästi ja näitä neuleoessa sain vähän kuin kaupan päälle käsihoidon. Luulen, että mun kädet tykkää tästä villasta tosi paljon. Lankaa jäi vielä ja täytyy miettiä, mihin sen käyttäisi. Kirjoneulekuvio on ihan omasta päästä ruutupaperille piirretty, aina ei jaksa kahlata monia malleja läpi ja alkaa etsimään. Samankaltaista kuviota varmasti löytyy lehdistä ja netistä. Lapset tilasivat itselleen kämmekkäitä ja taidan alkaa nakuttaa niitä ihan just heti, ehkäpä nekin vielä ehdin postaamaan tämän kevään aikana, jos nyt ne suunnitelmat edes toteutuvat vision lailla :).




Ja sitten tämä paita. Sen mitä olen nyt ommellut, niin oon ommellut pääasiassa mun omista varastoista. Kauniin ruskean neuloksen sain syksyllä lahjoituksena. Epäilen, että tämä on jokin villasekoite ja eka ajatus oli kirjoa jotakin tuonne helmaan, mutten sitten oikein keksinyt mitä ja lopunhan te jo tiedättekin eli tuon irto-kaulus episodin :). Käytin paidan leikkaamisen apuna ostopaitaa, mutta pidensin reilusti ja lisäsin toiselle sivulle tuon vyötärölle saakka ulottuvan halkion. Mietin, että jos alla olis joku  nätti pitsitoppi, niin se näkyis kivasti tuosta halkiosta. Paita on mallia laatikko eli suora alaosa, kimonomainen "pyöriö" ja hihat vaan sellaiset putkilot. Onhan näitä paljon näkynyt blogeissa muutaman vuoden aikana. Pääntien korjaamisyrityksen jälkeen pistelin vielä etupistoin pääntielle koristeompeleet. Ette usko, minkälaiset punokset olin jo ehtinyt noihin etupistoihinkin viritellä, mutta purin nekin sitten pois.,. Kun ei suju, niin ei suju.

Sitten hei vielä ne vinkit joustotikkeihin. Tiedän, että monella enemmän trikoota ompelevalla on nykyään peitetikkikone. Itse ompelen silloin tällöin trikoosta enkä ole peitetikkikoneen ostoa oikein edes harkinnut. Saumuri multa toki löytyy ja sillä yhdistän joustavien kankaiden saumat, mutta käänteiden ompelussä pärjään vallan hyvin tuolla Opalillani. Nykyään olen todella laiska myös käyttämään kaksoisneulaa, sillä minulla on muutama lempitikki, joita käytän trikoisten vaatteiden käänteiden ompelussa.

Listasin alla olevaan kuvaan Opalista löytyviä, joustaville materiaaleille sopivia tikkilajeja. Monia tikkilajeja voi käyttää niin kankaiden yhdistämiseen, huolitteluun kuin tikkaamiseen.


Näistä omat suosikkini ovat tikit numero 1, 6 ja 7. Tikkiä numero 1 käytän lähinnä omissa trikoo/neulosvaatteissa, sillä se on melko huomaamaton ja sopii minusta hyvin sellaisiin siisteihimpinkin trikoovaatteisiin. Tikki on kyllä todella ärsyttävä purkaa, joten kannattaa ommella suoraan ilman mutkia heti kerrasta :). Tätä kyseistä tikkiä käytin neulepaidan helman ja halkion käänteissä.

Tikkiä numero 6 olen käyttänyt lastenvaatteissa, varsinkin pienimmän neidon. Se joustaa todella hyvin, mutta ei sovi ihan ohuille trikoille, koska vetää pian kankaan ryppyyn tikkien välistä. Ohjekirjan mukaan tikki on itse asiassa tarkoitettu trikoon limittäissaumoille sekä nauhakujan ompeluun. Ihan kivasti se toimii kuitenkin trikoon käänteissäkin, se on vähän kuin kulmistaan pyöristettyä siksakkia.

Tikki numero 7 löytyy monista vanhemmistakin koneista ja sitä käytän paljon isompien lasten trikoovaatteisiin. Tikki joustaa hyvin ja se on ilmeeltään ammattimainen ja kivan sporttinen.

Näistä esimerkeistä tikit numero 4 ja 5 mulla on jääneet melkein kokeilematta. Jos trikooprojekteja ilmaantuu, ne täytyy laittaa seuraavaksi testaukseen.

Näiden lisäksi Opalista löytyy vielä joustaville kankaille sopiva piilo-ommel.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pitäkäähän peukut pystyssä, että löydän huomenna sopivan kankaan ja että vaateompelut vihdoin onnistuis vähän paremmin!!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Koiravauvakuulumisia ja kirjottu kehyskukkaro (inspiraationa mola-kirjonta)


Moikka täältä vauvakuplasta! Kolmisen viikkoa sitten meille muutti basenjipentu Josef ja onhan tämä elämä ja vapaa-aika sen jälkeen pyörinyt aika lailla pennun ja sen hoitamisen ympärillä. Olen ollut aina henkeen ja vereen enemmän kissaihminen, mutta oma koira on kyllä sulattanut meidän kaikkien sydämet. Käsitöiden tekeminen seisahtui aika lailla pennun saapumisen jälkeen, sillä aikaa ei ole oikein muka ollut eikä sitä ehkä ole sitten oikein malttanut edes kässäilyihin käyttää.


Kevätauringon huumassa sain kuitenkin inspiraation tehdä oikein kunnon kevätsiivon autotallissa sijaitsevaan ompsuun ja nyt ensimmäistä kertaa sinne muuton jälkeen se tuntuu tosi viihtyisältä. Ehkä siksi, että ylimääräiset tavarat on lahjoitettu kirppikselle, olen saanut sinne ihanat kapearaitaiset räsymatot lattialle ja ennen kaikkea siksi, että välieteinen/pikkuvarasto, johon huoneesta on suora näkymä (koska oviverho on edelleen tekemättä) on vihdoin ja viimein siivottu!! Nyt ollaan jo Josefin kanssa pari kertaa oltu ompsussa ihan kahdestaan ja hetken pentu jaksaa siellä tutkia lankakorejani, kankaitani ja sitten rauhoittuu nätisti nukkumaan viltin päälle. Eilen saimme Josefin kanssa ommeltua ompsussa mola-kirjotun kehyspussukan, josta kertoilen hieman teille lisää.

Jo noin vuoden ajan olen ollut hirveän kiinnostunut käsin ommeltavista applikaatioista. Viime vuonna hankin itselleni egyptiläisistä teltantekijöistä kertovan kirjan ja Instagramissa olen törmännyt hawaijilaiseen applikaatioon. Kummallekin yhteistä on siis se, että (puuvilla)kankaalle applikoidaan käsipistoin mitä upeampia ja tarkempia kuvioita. Egyptiläisten työt voivat olla todella yksityiskohtaisia ja värikkäitä kun taas hawaijilaiseen tyyliin kuuluu useimmiten kaksivärisyys ja selkeämpi muotokieli. Kuvia kummastakin tyylistä löytyy hakusanoilla: egyptian tentmakers ja hawaiian applique. Vielä yhteen käsin ommeltuun applikaatiomuotoon törmäsin viimeisimmällä kirjastoreissulla, kun lainasin 70- luvulta olevan kirjan, jossa esitellään kirjontoja kaikkialta maailmasta. Kyseessä on mola-kirjonta, joka siis koostuu alikeompelusta (ja applikaatiosta) sekä kirjonnasta.


Mola-kirjonnat ovat Kuna-intiaaninaisten perinteinen käsityötekniikka, jota käytetään erityisesti puseroihin. Mola-työssä yksivärisiä kangaskerroksia voi olla 2-8 ja niitä "kuoritaan" näkyviin alikeompelun avulla. Pieniä yksityiskohtia voidaan lisäksi applikoida kerrosten päälle ja lopuksi työtä voidaan koristella kirjomalla, erityisesti etu- ja ketjupistoin. Täällä tekstiilikulttuuriseuran sivuilla on kivasti kerrottu tekniikasta ja hienoja töitäkin on esillä, kurkatkaapa ne!

Pussukat ovat aina hyvä kohde kokeilla uutta käsityötekniikkaa ja kun kevätsiivon yhteydessä löysin kukkaronkehyksiä, päätin yrittää tehdä mola tyylisen kehyspussukan. Valkkasin varastoistani viisi erilaista yksiväristä kangasta ja ryhdyin suunnittelemaan työtä. Minulla oli jemmassa pieni kiva paperipussi, jossa oli kuvitettuna kissamaiset kasvot ja otin sen ääriviivat lähtökohdaksi työhön. Omassa pienikokoisessa molatyössäni on vain kaksi kangaskerrosta päällekkäin eli punainen ja valkoinen ja muut värit ovat pieniä tilkkuja kerrosten välissä. Silmien mustat osat ovat applikoitu, kaikki muut tehty alikeompeluna eli leikattu auki, taitettu pieni taitos ja ommeltu käsin pienin pistoin kiinni.



Kirjaston kirjassa ei ollut kovin häävit ohjeet tekniikkaan, mutta löysin netistä kivan blogin, jossa tekniikka on esitelty eri tavoin esim. miten kannattaa tehdä kaksivärinen mola tai työ, jossa on useampia kerroksia. Linkkaan tähän koko Textile Arts now -blogin seitsenosaisen tutoriaalin, josta asiasta kiinnostuneet voi käydä katsomassa lisää. Totta puhuakseni en itsekään edes käynyt noita kaikkia tutoriaaleja läpi, kun olin jo aiheesta muutenkin lukenut eri lähteistä ja aloittanut jo työtä tekemään. Mutta siinä on nyt ainakin hyvä aloituspaketti kiinnostuneille.

Kun sain käsinompelut tehtyä tehostin kuvioita vielä kirjomalla etupistoja niiden ympärille. Pussukan takaosan halusin jotenkin yhdistyvän etupuoleen, joten takus sai simppelin etupistoruudukon koristeekseen. Vuorina pussukassa on ohut puuvillabatisti ja siihen rennosti kirjoin vielä nimikirjaimeni ja kuukauden sekä valmistumisvuoden. Olen kyllä tosi tyytyväinen pussukkaan, vaikkei kuviot ihan symmetriset olekaan. Pussukka on mukavan persoonallinen ja tosi kiva väreiltään. Instassa vilautin tästä aikaisemmin työvaihekuvaa ja Kototeko- blogin Sanna oli sitä mieltä, että Josefhan se siinä :). Ehkäpä jonkinlaista samanlaista kasvonmuotoa tosiaan havaittavissa :).




Mulla on ihania tilkkuilu-, kirjonta- ja -virkkaussuunnitelmia kevääksi! Valon määrä on lisääntynyt ihan huimasti ja se saa mut ainakin ihan eri tavalla puuhastelemaan kuin talven pimeys. Toivottavasti nähdään täällä taas pian kivojen kässäjuttujen merkeissä. Instagramin puolella on aina välillä välähdyksiä mun tulevista kässäilyistä tai suunnitelmista, mutta vähän on nyt ollut pentuhuumassa hiljaisempaa sielläkin :). Mukavaa viikkoa jokaiselle teille <3.


perjantai 27. tammikuuta 2017

X Tilkkupeitto X


Tämän vuoden ompelutavoitteena minulla oli astua rohkeammin tilkkutöiden maailmaan ja toteuttaa useampi tilkkutyö tai -peitto. Tammikuu ei ole vielä loppunut ja vuoden eka peitto on jo valmistunut, aika hienoa! Olen selaillut vuoden, puolentoista aikana ostamiani tilkkulehtiä, tehnyt suunnitelmia ja käynyt läpi kankaitani, sillä haluaisin toteuttaa ainakin ekan puolen vuoden työt mahdollisimman paljon olemassa olevista kankaista. Kuitenkin sellaisella ajatuksella, että peitoissa olisi joku väri-idea, eikä niin, että "jämät"on vain ommeltu yhteen satunnaisessa järjestyksessä, kuten viime vuosina minulla on ollut tapana.



Tässä ruksi (tai suukko)peitossa onnistuin mielestäni ihan kivasti. Otin teemaksi eriväriset pitkittäiset ruksiraidat ja kaivelinkin laatikoitani oikein kunnolla, että sain riittävän määrän erilaisia vaaleita, keltaisia, oransseja, punaisia, pinkkejä, vaaleita liloja, tummempia liloja, vaaleansinisiä, sinisiä, turkooseja, vihreitä ja vaalean vihreitä paloja. Keltaisiin, pinkkeihin, liloihin ja turkooseihin jouduin hakemaaan Eurokankaasta muutamat palat täydennykseksi, mutta muuten materiaalia löytyi kivasti kotoa. Yhdistin ruksit beessille Marimekon kankaalle ja se tuokin minusta kivasti lämpöä lopputulokseen, jos vertaa, että ruksit olisivat aivan valkoisella taustalla.

(Ja totta kai on langanpätkä  tuossa seuraavassa kuvassa, vaikka kuinka tarkka yritin olla :D)



Tämän tyylisiin peittoihin on varmastikin usempia ompelutapoja, oma peittoni on tehty 4 cm x 4 cm neliöistä (valmiin neliön koko). Nopeammin olisi saanut, jos ruksin toisen sivun olisi tehnyt suorakaiteesta, mutta tämän tein nyt näin. Peiton koko on noin 125 cm x 160 cm. Peiton tikkaaminen jänskätti taas aika lailla, vaikka mistään monimutkaisesta tikkauksesta ei kyse ollutkaan. Suht suuri koko ja paksu vanu välissä aiheuttivat kuitenkin sen, että muutaman hikipisaran sai otsalta pyyhkäistä peittoa tikatessa ;). Seuraavaan tilkkupeittoon taidankin kokeilla ohuempaa vanua. Meillä ei tilkkupeittoja (vielä) ole niin montaa, että ne saisivat kovasti levätä pesujen välillä, vaan ne ovat jatkuvassa käytössä ja pesussakin siis suhteellisen usein. Siksi kai tähänkin taas sitten valitsin sen Eurokankaan paksuimman vanun, ne kun pesuissa kuitenkin muhkeuttaan menettävät. Taas kerran esitän kysymyksen kaikille tilkkuilijoille, eli minkä vahvuisia vanuja te torkkupeitoissa käytätte? Seuraavassa peittoprojektissa taidan myös kokeilla peiton tikkaamista osissa, Neulanhaltijan blogista löytyy kiva vinkki siihen ja se vaikuttaa kätevältä tavalta.


Peiton tausta on myös ruksikangasta, ostin verhonpalan ihan tilkkuilua varten Kodin 1 loppuunmyynnistä ja nyt pääsi sekin käyttöön. Peiton reunakaitaleen ompeluun käytin tilkkumestari Saijalta saamaani vinkkiä. Reunaan on ommeltu kaksinkertainen kangassuikale ja se on kiinnitetty käsin nurjalle puolelle. Kaksinkertaista kangasta käytettäessä reunakantista tulee mukavan tukeva ja siisti. Tätä tapaa aion käyttää myös jatkossa, jos reunakantti tulee muusta kuin taustakankaasta. Kiitokset Saija siis vinkistä  <3.


Täällä on tosiaan uusiakin tilkkuilusuunnitelmia viritteillä. Taidan kuitenkin tässä välissä yrittää tehdä muutamat pienet keskeneräiset työt valmiiksi ennen uusien peittojen aloittamista. Levittäydyn nimittäin näiden tilkkupeittoprojektieni kanssa aina olohuoneen lattialle, joten ehkäpä pieni loma tilkkuilusta muille perheenjäsenille voisi nyt olla tarpeen ennen uusien ihanuuksien aloittelua :).

Seuraavan kerran kun tapaamme onkin jo helmikuu! Mukavaa tammikuun viimeistä viikonloppua kaikille <3.


maanantai 16. tammikuuta 2017

Vaatemallisto Götz-nukeille



Mistä on pienet nukenvaatteet tehty? Söpöistä töppösistä, hienoista villakangastakeista, pehmoisista pipoista, mukavista housuista ja näteistä tunikoista. Niistä on pienet nukenvaatteet tehty!

Jouluna tytöt saivat lahjaksi uudet nuket, toivomansa saksalaisen Götz tehtaan nuket. Meillä oli yksi nukke jo ennestään, vanhimman tyttären nuorempana saama tuliasnukke Saksasta, minkä vaari oli hänelle tuonut. Aiemmin nukke oli enemmän koristeena, mutta viimeisen vuoden aikana tyttö on innostunut leikkimään sillä ja puhunut välillä, että nukelle täytyisi saada kaveri. Olemme katselleet näitä götzpuppeja välillä e-baysta, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Kun kässämessuviikonloppuna vaari oli tyttöjen seurana Robinin konsertissa, oli puhe yllättäen kääntynyt joululahjatoiveisiin ja näihin samoihin nukkeihin! Vaikka appiukkoni matkustaa työn puolesta ja muutenkin paljon, ei reissua Saksaan ollut kuitenkaan ennen joulua näköpiirissä. Mielessäni mietin, että mitenkähän nukketoiveiden mahtaa käydä. Nukkeja oli kuin olikin kuitenkin löytynyt Lelukauppa Tingelinistä Helsingistä ja voi sitä onnea ja riemua, kun jouluna paketista paljastui jokaiselle tytölle oma nukke!

Siitä lähtien nukeilla onkin leikitty ahkerasti, erityisesti eskarilainen ja koululainen. Samoihin aikoihin meillä pyörähti käyntiin myös melkoinen nukenvaatetehdas, sillä tarvitsivathan neljä nukkea monenlaista päällepantavaa. Tytöt ovat itse opetelleet tekemään housuja, valkanneet tilkkulaatikosta kankaita, olleet leikkuuapuna ja suunnitelleet, mitä kaikkea tarvitaan. Täällä on ommeltu jopa pikkuhousuja ja tehty kenkiä!

Päätin valmistaa jokaiselle nukelle oman talvisen asukokonaisuuden ja niistä tuli niin kivoja, että siksi jaan ne myös täällä blogin puolella!

Susannella on päällään leppoisa trikootunika ja housuina hieman kimaltelevat legginssit. Kengiksi huovutin Susannelle sporttiset huopalenkkarit, joiden sivua koristaa pieni kirjontakuvio. Susannen talvitakki on myös hieman reippaampaa mallia, siinä on huppu ja se on malliltaan lyhyempi kuin toisten tyttösten takit. Susannen pipo on mallia erittäin trendikäs.




Hannah on pukeutunut mukavaan pellavaneulostunikaan ja yhdistänyt sen lämpöiseen tekoturkisliiviin sekä tummansinisiin legginsseihin. Hannah tykkää tyttömäisen casualista tyylistä ja hänellä onkin jalassaan aivan ihanat käsintehdyt huopikkaat, joihin on yhdistetty nahkaa ja kirjottuja ruusukuvioita. Takkina hänellä on ajaton bukleetakki ja päässään hänellä on nätti helmineulepipo tupsulla.




Bellan talvityyliin kuuluvat voimakkaat värit sekä koristeellisuus. Näyttävässä tunikassa on hiuslaskoksia ja legginssit ovat pirteän väriset. Bella on yhdistänyt asuun huopanilkkurit, jonka yläosaa kiertää koristenauha. Ranteeseensa hän on laittanut parhaan kaverin tekemän ystävännauhan. Rimpsureunainen takki on koristeltu ompelukoneen kirjontakuvioin ja villakankaan kanssa on yhdistetty rohkeasti farkkucollegea. Komeuden kruunaa sinapinkeltainen tupsupipo. 







Elsa rakastaa mekkoja ja tykkää pukeutua muutenkin klassisen naisellisesti. Hän on laittanut ylleen kauniin a-linjaisen puuvillaisen minimekon ja charmeusista valmistetut, sukkahousuilta näyttävät legginssit. Elsan takki on villasekoitekangasta ja sen yksityiskohdat on toteutettu neulahuovuttamalla. Ulos Elsa on laittanut sukkahousujen päälle 100% villadamaskit ja asukokonaisuutta täydentämään hän on valinnut vaaleanpunaisen pipon. Elsan saapikkaat ovat kaupasta. 




Kuten kuvista saatatte arvata, innostuin ihan hirvittävästi tästä projektista! Näille nukeille voi tehdä mitä vain, pelkkä mielikuvitus on rajana. Mitä enemmän tein, sitä yksityiskohtaisimmaksi vaatteet alkoivat muuttua. Erityisen innoissani olin noista erilaisista huovutetuista kengistä. Se oli oikeastaan sellainen päähänpisto, ajattelin ensin ompelevani ne huovasta, mutta koska mulla nyt sattuneesta syystä (joka on siis se, että mies osti meille vanhan rukin..) sattuu olemaan reilusti villaa jemmassa, päätin kokeilla onnistuisinko huovuttamaan nukeille kengät. Huovutuskokemukseni ennen tätä oli laskettavissa yhden käden sormilla ja vaikkei töppöset ihan ongelmitta syntyneetkään, on lopputulos kaiken sen vaivan ja ajan arvoista. 

Toinen kiva juttu oli noiden ystävännauhojen tekeminen! Aiemmin syksyllä virkistin muistiani ihan sellaisella perusraitanauhalla. Nyt löysin huippuhyvän sivuston, jossa on aivan järkyttävä määrä erilaisia, aivan uskomattoman upeita, leveitäkin ystävännauhoja ja ennen kaikkea solmukaaviot! Hakua voi rajata esimerkiksi värien määrän tai lankojen määrän mukaan. Ainoa huono puoli, että ainakaaan kaikissa ohjeissa ei ole sanottu, jos jotakuta väriä tarvitsee reilusti pitemmän pätkän. Näin kävi juuri minulle, sillä Bellan ranteessa olevan ystävännauhan piti koristaa nilkkureita, mutta keltaista lankaa olisikin pitänyt olla paljon pitempi pätkä kuin petroolia. Joka tapauksessa - tuolle linkkaamalleni sivustolle tulen varmasti palaamaan vielä monta kertaa!

Viime postauksessa kerroin, että yhteistyöni Husqvarnan kanssa jatkuu myös vielä tänä vuonna. Postauksia tulee olemaan joka toinen kuukausi. En ole muistanut esitellä teille aiemmin tuota saamaani hiuslaskospaininjalkaa ja teinkin sillä nyt sekä Bellan että Elsan vaatteisiin kauniit laskokset. Ohuessa puuvillakankaassa ne toimivat hienosti! Hiuslaskosten tekemiseen tarvitaan siis tuo paininjalka, pistolevyyn asetettava koholevy sekä 2,0/2,5 kaksoisneula. Paininjalan alapuoli on uritettu ja jos laskokset haluaa vieriviereen (kuten Elsan vaatteen keskimmäiset vaakalaskokset), urien avulla se on helppo toteuttaa.



Tulipa paljon asiaa nukenvaatteista :). Jos jotakuta alkoi kiinnostaa nuo nuket, kannattaa kurkata tänne . Nuket ovat noin puoli metriä pitkiä, sopivat leikkeihin, mutta toki myös keräilijöille. Näillä kauniilla ja suloisilla nukeilla äiditkin leikkivät mielellään, ainakin tällaisia pukuleikkejä :). 

Nyt minun pitää vielä kiittää teitä kaikkia kaikista myötäelävistä kommenteista ja mietteistä, joita jätitte edelliseen postaukseen <3. Meillä onkin edessä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko, joka huipentuu viikonloppuun. Meille pitäisi nimittäin silloin tulla karvaista perheenlisäystä ;). Saa nähdä, malttaako sitä mitään käsitöitä sitten edes tehdä, vai meneekö se aika "vauvaa" hoitaessa.

Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille!

Edit! Lisäsin vielä yhden kuvan, joka oli unohtunut :)