maanantai 24. lokakuuta 2016

Origami-heijastimet sekä vinkit napin kiinnittämiseen ompelukoneella


Hämärää aamulla ja hämärää illalla - heijastinten aika siis. Husqvarnan yhteistyöbloggareilla oli lokakuun teemana tehdä jokin heijastava tuote. Päätin toteuttaa oman bloggaushistoriani ekat heijastimet :).

Viime postauksessa kerroin, kuinka viime kirjastoreissulla löytyi paljon uutta luettavaa. Mukaani eksyi myös kirja nimeltä Taiteile paperista tähtiä, aurinkoja ja lumihiutaleita. Siinä paperista tehdään upeita koristeita origami, kirigami (eli siis kaikille tutut paperista leikatut lumihiutaleet) ja paperifiligraanitekniikoilla. Kirjasta syntyi siis idea näihin origami-heijastimiin. Olen tehnyt jonkin verran origameja niin paperista kuin kankaasta ja vaikka heijastinkangas osoittautui todella huonoksi valinnaksi taittelun suhteen (siinä ei siis pysy taitokset) sain kuitenkin jonkinlaiset yksinkertaiset heijastimet tehtyä. Kolme heijastinta perustuu erilaisiin kuusikulmiopohjiin, olen niitä kuitenkin vielä hieman yksinkertaistanut ja tähden mallinen heijastin on taiteltu suoraan kirjan mallista nimeltä "Kaukainen valo". 





Jouduin hieman aputikkailemaan taitoksia, varsinkin tähdessä, että sain ne pysymään kasassa. Tähdestä ei siitä syystä oikein lemppari tullutkaan, mutta laitoin silti mukaan tähän postaukseen. Lisäksi tikkasin heijastimet mustalle askarteluhuovalle, jotta ne olisivat vähän tukevammat. Lopuksi ompelin heijastinten keskelle napit koristeeksi. Napit ompelin .... tatta da daa... ompelukoneella. Sain napin ompeluun keväällä ihan Husqvarnan puolelta kädestä pitäen opastusta eikä se sitten ollutkaan niin kauheata, mitä olin vuosikymmenet kuvitellut. Niinpä päätin, että tsemppaan tällä postauksella muitakin kokeilemaan napin kiinnittämistä koneella. Yhtään neulaa en meinaan ole vielä saanut katki, vaikka kymmenkunta nappia on tullut jo testattua. 

Omassa Opalissani koneen näyttöruutu kertoo minulle hyvin, mitä tarvitsee tehdä. Ohjeita voi kuitenkin varmasti soveltaa muihinkin merkkeihin, jos itseltäsi ei löydy Husqvarnan konetta. 


Ensimmäisenä kannattaa irroittaa paininjalka sekä laskea syöttäjät alas. Piston pituus on nolla, koska ommellaan sivuttaissuunnassa ja leveyden oma Opalini asettaa automaattisesti 3,0. 


Seuraavaksi aseta kangas ja nappi paininjalan istukan alle. Itse asetan neulan ensin käsipyörän avulla napin vasemman puoleiseen reikään ja sitten vasta lasken istukan alas (eli paininjalan runko-osan). Tämä siksi, että nappi pysyy paremmin paikoillaan juuri siinä, mihin sen haluan. 

Sitten käännän taas käsipyörää varovasti, jotta näen, että neula osuu napin toiseen reikään eikä kolahda nappiin. Jos neula ei osu reikään, muuta tikin leveys sopivaksi. Napin reikien välisen pituuden voisi myös mitata, tosin ohjekirjassa sanotaan, että useimmille sopii ommelleveys 3,0. Itse käytin näissä napeissa leveyttä 3,0 ja 3,5. Kun olet saanut selville sopivan leveyden, paina jalkasäädintä varovasti ja ompele nappi paikoilleen. Tavallisesti nappi ommellaan 6-8 tikillä. 

Huom! Jos tarvitset napille kaulan napinläpeä varten, käytä nappilusikkaa apuna!



Lopuksi vedin kaikki langat nurjalle puolelle, solmin umpparilla ja tässä tapauksessa pujotin langanpäät huovan ja heijastimen väliin. Valmista tuli!

Heijastinkangas on Jyväskylän kangaskaupasta, askarteluhuopa Eurokankaasta. Lemppari origamityöni tämän blogin historiassa näet täältä. 

Luulenpa, että sujautan osan heijastimista joulupakettiin mukaan. Lasten kanssa ollaan joskus taiteltu simppleleitä origamieläimiä, niistä voisikin tulla veikeitä heijastimia lapsille.

Ihanaa viikkoa kaikille teille!


perjantai 14. lokakuuta 2016

Inspiraationa rekipeitot (Villakangaslapaset ja pehmopupu)


Kävin viime viikolla lasten kanssa taas kirjastossa. Sillä väin kun lapset valkkasivat omia kirjojaan, päätin jälleen ihan pikaisesti piipahtaa kädentaito-osaston puolella. Menin hyllyjen väliin ja huomasin heti, että siellä oli tapahtunut jotakin. Käsityölehdet oli siirretty alemmaksi ja samalla muutkin kädentaitokirjat olivat vähän vaihtaneet paikkaansa. Alkujärkytyksestä toivuttuani tajusin, että sehän oli ihan parasta, mitä virkailijat olivat tällaiselle kässäkirjojen ahmijalle voineet tehdä. Löysin nimittäin vaikka mitä uusia kirjoja, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.

Täytyy muutenkin kiittää meidän noin 10 000 asukkaan kunnankirjastoa erittäin hyvästä käsityökirjojen valikoimasta. Käsityökirjoja löytyy laidasta laitaan, harvinaisempiakin tekniikkoja edustettuna eikä kirjastossa ole tehty sitä virhettä, että valikoimasta laitettaisiin (tosi) vanhoja kirjoja epätrendikkyyden vuoksi pois. Uutuuskirjoja ei kovin usein kyllä hyllyssä näy, varmaankin sen vuoksi, että ne ovat kovin suosittuja ja varattuja. Mulle kuitenkin riittää ihan hyvin vanhempikin valikoima, sillä aina olen lainattavaa löytänyt. Joitakin kirjoja olen lainannut niin paljon, että olen päätynyt hankkimaan niitä käytettynä omaankin hyllyyn.



Viime kerralla yksi lainaamistani kirjoista oli Helvi Taiston Rekipeitot. Suorastaan lumouduin kirjan peitoista ja vaikka olin kuvitellut neulovani sukkia, joutivat ne nurkkaan, kun oli ihan p-a-k-k-o päästä kokeilemaan villakirjontaa rekipeittojen tyyliin. Ex tempore -blogista löytyy muuten kiva esittely kirjasta, joten kurkatkaa sinne, jos kirja kiinnostaa enemmän.

Päätin tehdä keskimmäiselle tytölle villakankaasta vähän sellaiset hienommat lapaset. Ja aika ihanat niistä tulikin, eikö vaan? Innostuin niin kirjonnasta, että sivutuotoksena syntyi vielä pehmopupukin ja sille vaatteet. Töissä on käytetty simppeleitä peruspistoja (aitapisto, laakapisto, varsipisto, sidottu laakapisto, koristeellinen eripisto, ketjupisto, linnunsilmäpisto, parsinpisto) ja silti lopputulos on aika näyttävä. Kirjonta on kyllä ihanaa ja voin suositella sitä kaikille. Melkein tekisi mieli muuttaa koko blogi kirjontapainotteiseksi ;).







Meillä alkaa nyt syysloma! Tiedossa on ainakin vähän siivousta, synttäreitä ja toivottavasti kässäilyäkin vähintään heijastinten muodossa! Tähän lopuksi teille kaikille vielä tiedot ja linkit käytetyistä kaavoista ja materiaaleista.

Lapaset:
- kaava oma
- kangas tilkkulaatikosta, mutta Eurokankaan valikoimaa, fleecevuori ja vinonauha omista jemmoista
- kirjontakuviot Helvi Taiston kirjasta sekä omasta päästä
- kirjontalangat Saarenmaalta Virosta

Pehmopupu:
- ilmaiskaava Spring bunny Madebytoya-blogista (tutoriaali pupun ompeluun löytyy Petitapetit+family -blogista)
- kangas tilkkulaatikosta, mutta Eurokankaan valikoimaa, vanu kierrätettyä
- pistomallit Helvi Taiston kirjasta
- kirjontalangat Saarenmaalta

Pupun vaatteet:
- toppi ja housut ladattavissa Petitapetit+familyn shopista
- villaneulokset vanhoja villapaitojen paloja
- kirjontalangat Tallinnasta ja Saarenmaalta

Nyt vielä toivottelen hyvää lokakuista viikonloppua kaikille! Ja kiitos muuten teille jokaiselle myötäelävistä kommenteista viime postaukseen liittyen <3. Mulla on ihan paras lukijakunta, olen sen aina tiennyt!

Ps. Sori kuvatulva, en osannut valkata :)



lauantai 1. lokakuuta 2016

Surupuku

Musta väri. Monien suosikki, ajaton, klassinen, helposti yhdistettävä, jopa turvallinen joidenkin mukaan. Oma suhteeni mustaan väriin on muuttunut vuosien varrella todella paljon. 

Parikymppisenä artesaaniopiskelijana pukeuduin pitkälti mustaan ja valkoiseen. Olin muutenkin aika "bisnes", sillä käytin paljon suoria housuja ja jakkuja. Lasten saannin myötä jakut ja suorat housut jäivät ja tilalle tulivat pehmeät neuleet ja mekot, erityisesti punaisen, oranssin ja ruskean sävyissä. Toki se yksi musta toppi, neule, suora hame ja siistit housut piti löytyä jokaisen naisen vaatekaapista, ja niitä yhdisteltiin sitten värikkäämpien vaatekappaleiden kanssa. 

Vuonna 2008 mustat vaatteet vähenivät vaatekaapistani vieläkin enemmän, sillä äitini oli sairastunut edellisenä vuonna syöpään ja keväällä 2008, oman syntymäpäiväni ja äitienpäivän välissä saatoimme äidin viimeiselle matkalle. Se on ollut ehkä tähän astisen elämäni hirvein päivä. Olin toki helpottunut, että äiti pääsi tuskistaan, mutta surin itseäni - pääasiassa äidittömyyttäni, sekä sitä, kuinka väärin oli, että hän ei näkisi lastenlastensa kasvavan - syntyvän - eikä heillä olisi mahdollisuutta tutustua mummoonsa kuin kuvien ja omien muistojeni pohjalta. Poissa olivat niin äidin ja tyttären yhteiset puhelinkeskustelut, shoppailureissut kuin seuraavan polvenkin yhteiset touhut. Äidin kuoleman jälkeen musta väri alkoi näyttäytyä omassa elämässäni vahvasti juuri surun ja hautajaisten värinä ja sitä en halunnut päälleni tai kotiimme juurikaan missään muodossa. 

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin, musta on saanut mahdollisuuden alkaa pikkuhiljaa palautua osaksi pukeutumistani. Viime syksynä ja talvena ruskeat kengät saivat vaihtua mustiin ja teinpä minä keväällä itselleni tämän osittain mustan laukunkin. Vaatepuolella musta on kuitenkin minulle vielä aika peikko, varsinkin kovin suurina pintoina - kaulasta nilkkoihin.





Eilen jätimme jäähyväiset mieheni mummolle ja oli aika pukeutua surupukuun. Ompelin tilaisuutta varten itselleni kauniin laskosmekon Burdan kaavalla (lokakuu 2011). Vaatteiden kauneus menee minulla monesti käytännöllisyyden edelle ja halusin tehdä sellaisen mekon, joka olisi tarpeeksi kaunis siedättämään minua mustan pukemiseen, myös tilaisuuden ulkopuolella. Mekon valmistin Eurokankaasta hankkimastani kahteen suuntaan joustavasta upeasta villasekoitekankaaasta ja vuoritin sen hihoja lukuunottamatta myöskin joustavalla vuorikankaalla. Mekko on melko A-linjainen ja hautajaisia varten kuroin sitä tapani mukaan hieman vyötäröltä kasaan mustan vyön avulla.

Näihin kuviin jätin kuitenkin vyön pois ja asustin mekon korulla. Mekko on aivan ihana päällä, niin kuin vain villasekoitekangas voi olla. Edessä on vain se vaikein etappi eli pitää oppia pitämään mustaa väriä niin kuin ennen vanhaan - vaikka edes joskus (ja ehkä värikkäällä vyöllä ja koruilla asustettuna ):).  

Tunnelmallista lauantai-iltaa kaikille teille rakkaittenne parissa <3.