tiistai 29. marraskuuta 2016

Strösseli-peitto (inspiraationa kantha-kirjonta)


Lokakuussa törmäsin Instagramin puolella kantha-kirjontaan ja innostuin. Innostuin niin, että piti ottaa ihan isokokoinen työ tehtäväksi. Kantha-kirjonta on tyypillistä erityisesti Intiassa ja Bangladeshissa ja siinä käytetään enimmäkseen pelkkiä etupistoja. Yksi tapa on hyödyntää vanhoja vaatteita ja sareja ja liittää ne kerroksittain yhteen ja tikata ne reunoistaan etupistoilla kiinni saaden aikaan kivoja vilttejä. Kirjontatyyli on sinänsä simppeli, mutta taitavimmat kirjovat kankaisiin etupistoin myös erilaisia luontoaiheita, kuten eläimiä ja kukkia. Pistoilla koristellaan sisustustekstiilejä ja vaatteita ja minusta ne ovat äärettömän kauniita. Kaikkien kiinnostuneiden kannattaakin laittaa kuvahakuun kantha-embroidery ja kurkata, millaisia ihanuuksia hakusanalla löytyy.

Itseäni kirjonnassa viehätti kirjontapiston yksinkertaisuus, kiva kierrätysmahdollisuus, värikkyys sekä ulkonäkö - pinnan ryppyisyys tai aaltomaisuus. Rento ja rouhea työskentelytapa vaikutti myös mukavalta. Niinpä oli ihan pakko toteuttaa meille ensi kesäksi kevyt kesäviltti, jonka voi ottaa vaikka rannalle mukaan tai viileämpänä kesäpäivänä vetäistä jalkojen päälle suojaksi keinussa istuessa.

Peitossani on kolme kerrosta ja kaksi niistä on kierrätetty. Vaalea puoli on vanhaa pöytäliinaa, sisältä löytyy vanhaa puuvillaverhoa, mutta turkoosi kangas on uusi, kesällä Eurokankaan palalaarista löydetty. Kirjontaan käytin erivärisiä ohuita puuvillalankoja ja kirjoin niillä erikokoisia neliöitä ja suorakaiteita. Langat ovat Eurokankaasta, Kodin1:stä ja matkoilta. Peiton koko on 100 x 130. 





Tykkään peitosta tosi paljon, varsinkin tuosta turkoosista puolesta. Batiikkimainen puuvillakangas ja pistot sopivat musta niin hyvin yhteen! Peiton pintaa on suorastaan ihana hiplata, kuljettaa sormia aaltomaisella pinnalla, haaveilla hellekeleistä, palmuista ja kuumasta hiekasta varpaiden alla jossakin lämpimässä. Ei yhtään enää harmita, että sormenpäät oli verillä ja hellänä peiton pistelemisestä ja selkä aivan jumissa lattialla könyämisestä :).

Jos joku innostuu kaivamaan vanhoja tekstiilejä esiin ja tekemään tämän tyylistä peitettä kierrätystyyliin, annan yhden vinkin. Kannattaa valita sellaisia kankaita, joissa ei ole liian tiivis sidos - sormenpäät eivät joudu silloin niin koville tai sitten vähintään kannattaa käyttää sormustinta. Tuossa valkoisessa pöytäliinassa oli nimittäin melko tiivis sidos ja kun koko peiton pinnan kirjoin täyteen, niin se aika lailla tuntui ja tuntuu tuossa etusormessa vieläkin. Oli ihan pakko pitää välillä pitempikin tauko peiton tikuttamisesta, että sormi ehti levätä. Tämä oli kyllä tosi koukuttavaa puuhaa, kun aloitti, ei meinannut millään malttaa lopettaa, niin kiva oli seurata peiton pinnan valmistumista (vaikka mies kyllä puisteli useamman kerran päätään tälle mun touhulle eikä se tainnut oikein ymmärtää mun hehkutusta valmiista peitostakaan :))



Peiton reunaan meinasin ensin virkata pitsin, niin että siitä tulisi ihan kokonaan käsin ommeltu. Ajatus kuitenkin muuttui matkan varrella ja mietin, että joku simppelimpi reuna toimisi ehkä paremmin. Niin päädyin kanttaamaan reunat tummansinisellä vinokaitaleella. Kanttaamisessa käytin apuna Husqvarnalta saamiani vinonauhankiinnityslaitteita. Toista eli kuvassa vasemmanpuoleista olenkin testannut jo aiemmin täällä ja kertonut vinkkejä sen käytöstä. Nyt päätin testata sitten tuota toista mallia.


En tiedä oliko huono ilta vai mikä, mutta hommasta ei tahtonut tulla mitään. Peitto ensinnäkin tuntui olevan hieman liian paksu tähän malliin ja jo pelkkä aloitus, että sain vinonauhan oikeaan koloonsa ja peiton omaansa oli hankalaa. Ompelin muutaman kymmenen senttiä, kurkkasin nurjalle puolelle ja huokasin, en suinkaan helpotuksesta vaan lähinnä harmista! Kanttaus ei ollut mennyt ihan putkeen, sillä osittain peitto oli päässyt luiskahtamaan kantin välistä tai tikki ei ollut osunut kantin molemmille puolille.


Päätin vaihtaa säädettävän vinonauhankiinnityslaitteen tilalle ja kokeilla onneani jälleen sen kanssa. Näin kapean vinokantin ompelu ei kuulu suosikkeihini muutenkaan, mutta välillä on pakko vähän kiusata itseäään ja niinpä tällä toisella yrittämällä ja toisella laitteella homma onnistuikin paremmin. Tämä säädettävä malli ilmeisesti sopii paremmin, kun kantattavia kankaita on enemmän kuin yksi kerros. Pyöristettyjä peiton kulmia en saanut tälläkään laitteella kuin yhden onnistumaan, varmaankaan näitä laitteita ei ole juuri tarkoitettu kuin suorien reunojen kanttaamiseen tai sitten kaarien pitää olla todella loivat. Pyöreässä reunassa peitto lähti omasta kolostaan todella helposti ja se aiheutti sitten ongelmia jatkossa, että sen sai sinne takaisin. Valmista kuitenkin tuli! Loppusilauksensa peitto sai vielä tupsukoista, sillä kuka nyt vois tupsuja vastustaa?

Sen verran olen itsepäinen, että piti kokeilla vielä tuota toista paininjalkaa uudelleen ihan yksinkertaiseen kankaaseen :). Hommahan toimikin sitten jo huomattavasti paremmin ja kaupan päälle tuli itsellenikin hyvä mieli. Onko teillä kokemuksia näistä kantinkiinnityslaitteista ja jos on, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan :). Tilkkuilijat erityisesti, käytättekö peittojen kanttaukseen ikinä edes vinonauhaa? Onko paksuhkoille peitoille olemassa mitään omaa kanttipaininjalkaa, onko tietoa?


Tyttäristä nuorin keksi peitolle vielä vähän vahingossa nimen, sillä kun lattialla peittoa tikkasin, tuli neito sanomaan, että äiti tässä sinun peitossa on ihan hirrrrveästi rösseleitä. Tosiaan, strösseleiltähän nuo värikkäät tikkaukset näyttävätkin. Peitosta tuli omastaa mielestäni niin herkullinen, että Strösseli- peitto-nimi kuvaakin vilttiä ihan täydellisesti!

Herkullisen makeaa viikon jatkoa toivottelen kaikille sinne ruudun toiselle puolen!

34 kommenttia:

  1. Aivan ihana strösselipeitto! On tuossa ollut kyllä kova homma. Voi, sormenpää raukat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa sormenpäätkin olla jo kunnossa. Mitäpä sitä ei käsitöiden vuoksi tekisi :D. Kiitos sinulle <3

      Poista
  2. Ihana!!!Ja kierrättämisestä tietysti extraplussaa.Ehdottomasti käyn googlailemassa tätä tekniikkaa ja on tätä kyllä pakko päästä itsekin kokeilemaan edes jotain pientä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo käy ihmeessä. Tosi kauniita kirjontapintoja löytyy tällä tekniikalla. Lapsena tuli aina välillä käytyä Intian basaarissa, tuli ihan se kauppa mieleen tätä tehdessä :). Jos innostut jotain tekemään niin käyhän huikkaamassa täällä, niin tulen ehdottomasti kurkkimaan! Kiitoksia sinulle!

      Poista
  3. Tulipa strösselipeitosta upea! Voin kyllä kuvitella, että sormenpäät ovat hellänä moisesta tikuttelusta. Kanttinauhan ompeluun en ole koskaan käyttänyt näitä apuvälineitä. Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Minä tykkään kanttia ommella ihan muutenkin yleensä, siis sellaista pikkaisen leveämpää. Tämä laite kyllä yksinkertaisessa kankaassa nopeuttaa ompelua kun saa kantin yhdellä tikillä heti kiinni, että sinänsä ihan kätevä :). Kivat viikonjatkot sinnekin, torstaissa jo taas ollaan!

      Poista
  4. Oi ihanuus! Kylläpä ootkin jaksanut tehdä taas isotöisen ompeluksen! Kauniit väritin. Strösseli on loisto nimitys tuolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isotöisissä on aina välillä niin kova viehätys ;). Olihan tässä toistoa aika paljon, mikä sinänsä ei ole mun suosikkijuttu, mutta toisaalta välillä on kiva ottaa itselle tälläisiä sinnikkyys haasteita. Lopputulos yleensä tämmöisissä tapauksissa palkitsee tosi paljon ja se on kutkuttava tunne. Kiitti Sanna!

      Poista
  5. Huh, miten valtavan työn olet tehnyt! Upea peitto.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Tulihan tästä sellainen hyvän mielen peite :)

      Poista
  6. Huhhuh! Ei voi muuta sanoa. Niin upea peitto ja valtavan työ tuossa on ollut. Vau ❤

    VastaaPoista
  7. Voi ihmettä miten hieno!!! Siinä on tikkaus poikineen. Voin uskoa, että on kivan tuntunen pinta. Tätäkin olisi kiva kokeilla, ehkä kesäkässynä joskus :)
    En käytä koskaan vinokanttia, kun se venyy. Yleensä ompelen kantin (kaksinkertainen) oikealle puolen ja sitten käsin taakse. Jos laiskottaa, niin ompelen sen koneella molemmin puolin. Ensin taakse ja sitten hieman ulompaa etupuolelta. Takana tikki ei mene kantin päälle. Tuota jalkaa olisi kiva kokeilla joskus, näyttää siistiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Saija ja monet kiitokset noista peittovinkeistä myös, täytyykin johonkin seuraavista tilkkupeittoprojekteista kokeilla tuota tapaa, kunhan saan jossakin vaiheessa tilkkupeitot kunnolla alulle, suunnitelmia ja haaveitahan niiden suhteen kyllä riittää ;). Sinun blogia kun katselee niin ei voi olla innostumatta tilkkuilusta :)

      Poista
  8. Ihana peitto, niin eläväinen pinta! Olen joskus itsekin ihaillut tuolla tavalla kirjaituja juttuja, yksinkertainen tekniikka kävisi minullekkin. Toki aikaa ja vaivaa sitten kuluukin tosi paljon, varsinkin jos koko pinnan kirjailee. Jostain syystä en ole onnistunut kanttaamaan noilla paininjaloilla, onnistun paremmin ihan näppituntumalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo eläväinen pinta on tosiaan tässä ihan parasta ja jännä miten nuo kirjonnat sopii minusta ainakin niin hyvin kuviolliselle pohjalle, paremmin kuin yksiväriselle :). Toistoahan tässä työssä tosiaan oli paljon, mutta eihän sitä koko peittoa tarvii kirjoa, voi tehdä pienempiä kokonaisuuksia sinne tänne. Mulla on itse asiassa jo seuraava versio vähän mietinnässä, mutta en tiedä toteutuuko se koskaan :D.Kiitoksia sinullekin kommentista!

      Poista
  9. Ihana strösselipeitto, nimi kyllä kuvaa peittoa mainiosti! Aika työ tuossa varmasti ollut, mutta on se kyllä valtavan hienokin. Varmasti valmis peitto palkitsi :) Minulle tuli heti mieleen tuosta kirjontatyylistä, että sillä sais tehtyä tosi suloiset eläinaiheiset tyynyt lastenhuoneeseen. Voi, että mistäköhän sitä saisi lisää aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ookin just ihan täydellinen nimi, lapset on niin oivaltavia. Kyllä tämä palkitsi, hymyillen silittelen peittoa vielä monta monituista kertaa ;). Sulla tulikin heti kiva idea mieleen käyttää kirjontaa, lasten tyynyt kuulostaa niin hyvältä! Toivottavasti kässäaikaa löytyis, olis nimittäin kiva nähdä sun idea ihan käytännössä :D. Kiitos ❤

      Poista
  10. Oi miten nätti peitto! Itsekin olen ihastunut tämän tyyppisiin juttuihin, mutta en tiennyt tuota nimitystä. Sashiko-juttuja olen katsellut. Minä käytän vinonauhaa tilkkupeittojen kanttaukseen, mutta ompelen yleensä ensin toiselta puolelta vinonauha avoinna ja sitten tykkään useimmiten ommella käsin piilopistoin toiselta puolelta, niin kaikki ompeleet jää piiloon ja tulee siisti. Lisäksi se on välillä mukavaa ommella käsin, vaikka hidasta puuhaa onkin.

    VastaaPoista
  11. Ja valmista vinonauhaa ei kait suositella, koska niissä on laatueroja ja saattavat päästää väriäkin. Teen siis kaitaleen itse, jolloin toisinaan taitan kaitaleen vaan kahtia ja ompelen taitetun kantin oikealle puolelle ja käännän nurjalle, jolta ompelen käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vinkeistä ❤. Täytyypä tuota käsinompelua tosiaan kokeilla seuraavaan peittoon. Minäkin monesti leikkaan vinokantin itse, saa sen levyisen kuin haluaa.

      Sashiko kirjonta on sekin tosi kivaa, olen muutamaan työhön sitä tehnyt. Silloin katsoin että pistot ovat tasapituisia, tässä en välittänyt vaikka pistot olisi eri pituisiakin ;). Kiitos sinulle kommentista!

      Poista
  12. Voi miten hyvä ja kuvaava nimi peitolle! 😄 Ihan tunnen sormenpäissäni miten kova homma tuon peiton pistelemisessä on ollut, mutta onhan se kyllä kaiken työn ja vaivan arvoinen! Jotenkin ihanan leikkisä ja tosi kivat värit. Kävin googlaamassa ja tosi upeita töitä löytyy tuolla tekniikalla tehtynä. Tällaisessa saa käyttää sopivasti luovuutta kun pistot eivät ole niin millilleen ja silti lopputulos on hieno ja harkitun näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä minäkin tykkäsin tästä, että vaikka osa pistoista onkin vähän vinksin vonksin niin eipä se tuossa lopputuloksessa häiritse. Kiva oli kirjoa rennompaan tyyliin, sitä kun on helposti sellainen milli -iita :). Kiitos Pizzicato ❤

      Poista
  13. Miten ihana strösselipeitto ja mikä nimi 😍 Kekseliäs tyttönen, niin osuvan nimen keksi ! Olet tehnyt taasen niin ison työn ja upea on lopputulos 👍😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli ❤.Niin mukava tehdä erilaisia peittoja, oon innostunut kovasti 😊. Lapsella kyllä välähti tuon nimen kanssa!

      Poista
  14. So beautiful! I have to do one for myself <3

    VastaaPoista
  15. Hih, nopeasti siellä sormen päät toipui koitoksesta, meinaan olet ehtinyt kässäillä vaikka mitä ihanaa peiton jälkeen:) Mut aloitetaanpa tästä. Peitto, se on hurrrjan kaunis! Harmi kun tästä ruudulta ei pääse hipelöimään peiton pintaa:) Simppleillä etupistoilla ja erivärillä langoilla syntyy todella kaunista ja eläväistä pintaa. Ja tupsukat, niitä ei voi todellakaan vastustaa<3 Ehdin jo vähän googlettamaan kanthakirjontaa, ja vitsit..pakko päästä joskus kokeilemaan:) hetkonen, vaikka nukkekotijuttuihin!
    Noista vinonauhankiinnityslaiteista mulla ei olekaan kokemusta, ainoastaan peitetikkikoneen kantinkääntäjästä. Mutta vähän samalaista säätämistä se on niidenkin kanssa, just että osuuko neulat oikealle kohdalle ja kulmien kanttaus varsinkin..
    Tyttö on keksinyt varsin osuvan nimen peitolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranihan ne, mutta viikonloppuna saivat taas vähän osumaa :). Tämä on kyllä tällä hetkellä mun suosikkipeitto, se odottaa kevään auringonsäteitä tuolla meidän viherhuoneessa. Olen iloinen, että jaksoin tehdä sen, vaikka olihan siinä melkoinen työ :). Mutta kukas niitä tunteja laskee - en minä ainakaan :). Kantinkääntäjästä mulla ei olekaan kokemusta, eikä kyllä peitetikkikoneestakaan, ai niin paitsi teollisuusversiosta. Se olikin kätevä peli koulussa! Kiitti Villa Pipo sulle kommentista :)

      Poista
  16. Nyt on strösseliä kerrakseen. Aivan mahtava peitto! Olet taitava ja Super viiteliäs!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tän alla näkee varmaan strösseliuniakin ;). Kiitos Arkinen, pitää vissiin mulla aina olls edes yksi isompi työ vireillä ;)

      Poista
  17. Tää on kyllä huippuihana! Iso työ, mutta lopputulos palkitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin se menee ;). Ja oon alkanut vähän aatella että mieluummin isotöisiä ja super ihania harvemmin kuin joka viikko ihan kivoja töitä :). Kiitti Kati ja nyt tuun vastavieraiulle :).

      Poista
    2. Niin totta. Tervetuloa vastavierailulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.