keskiviikko 30. syyskuuta 2015

NOSH:n syysmallistosta ommeltua - New NOSH


Tänään ilmestyi Noshin uusi kangasmallisto naisille. Voi mitä ihanuuksia siellä olikaan ja minulla oli onni ja ilo päästä jälleen kurkkaamaan kankaita hieman etukäteen blogiyhteistyön merkeissä. Blogipaketit nähdessäni tiesin heti, minkä paketin nappaisin itselleni - mokan värisä Kide neulosta, oranssiin taittuvaa punaista trikoota sekä mustaa resoria sisältävän paketin. 

Kankaat saatuani lähdin suunnittelemaan niistä itselleni syksyistä asukokonaisuutta, sellaista, josta oli puutetta eli kivaa syyshametta ja peruspuseroa pienellä jujulla. Kietaisuhame epäsymmetrisellä helmalla ja rusettivyöllä syntyi helposti, mutta puseron jujut aiheuttivat päänvaivaa! Kunnes sitten syntyi ajatus nauhoin toteutetuista "prinsessaleikkauksista" sekä kauluksesta, jonka kulmissa toistuisi Kide -printin kulmikkuus. Nauhat ja kauluksen toteutin mustasta resorista. 





Tykkään tästä setistä ihan hirveästi. Kaikista itselleni toteuttamistani Nosh-yhteistyö ompeluksistani tämä tuntuu juuri nyt kaikista ihanimmalta ja onnistuneimmalta ja siis kaikki yhteistyön tuloksena syntyneet vaatteethan ovat olleet mieluisia ja varsinkin ne pari mekkosta on keväästä saakka olleet käytössä jatkuvasti. Mutta juuri nämä syksyyn sopivat sävyt ovat kertakaikkisen ihanat! Oranssiin taittuvaa punaista multa löytyy ennestäänkin paljon vaatekaapista ja sitten tuo mokka - mielettömän kaunis sävy, vaikken tilatessa ollut ihan varma, millainen se on. Omalla koneellani se näytti harmaammalta, mikä todellinen sävy on. 

Kietaisuhameen kaava on omaa käsialaa ja puseron runko on Suuri Käsityölehden (2/15) pitsimekosta lyhennetty. Ja omaa lisäystä kaavaan ovat siis nuo mainitsemani leikkausnauhat ja kaulus. Meillä on lokakuussa paljon pieniä juhlia - nyt mulla on sopiva asu valmis :). 

Toivottavasti nähdään vielä loppuviikosta - luvassa ehkä hirnahtelua tai sitten ompelukoneella koristeltua kangasta. Tulenpa huomenaamulla lukemaan teidän muiden kuulumisia!

Postaus toteutettu yhteistyössä Noshin kanssa.


Hello everyone! Have you already seen the new NOSH fabrics? If not you really have to check them out here. I got a chance to get some of the new arrivals in advance and I totally fell in love with them. 

I wanted to sew myself something timeless with a twist because in October we always have so many birthday parties and it's just so nice to have something new to wear then. My closet has a lack of skirts and I really wanted to have a new skirt. I decided to use the mocca colored Kide jersey to it and ended up a wrap around skirt with asymmetrical hem. I love the mocca color and I also love my new skirt - it just turned out great even though I made the pattern myself and I wasn't so sure if I was able to get a narrower jersey skirt fit me well. 

Some basic jersey shirts are something we women always need but I wanted my shirt to have some details. I really did a lot of thinking and then I came up with an idea of princess seams and a collar. The princess seams are actually rib straps sewed onto the shirt. The collar is also made of the black rib. I love the shirt too! I'm very happy with the outfit - it turned out so much better than I expected :).

I've been very busy the last couple days and I haven't had time to visit your blogs. It's getting late here so I'm not going to do it now. I will wake up early tomorrow morning and come to say hi! I already have the alarm clock ready :). 

Ps. The base pattern for the shirt is from Suuri Käsityölehti 2/15. It was a dress pattern I shortened and then just added the collar and princess seam straps. 

torstai 24. syyskuuta 2015

Haarukkapitsiä ja liehukehihoja - Hairpin lace and Japanese sewing


Moro kaikille täältä keskeneräisten ompelukasojen keskeltä :). Olen odottanut hetkeä, milloin villalangat alkaisivat syyhyttää sormiani niin, että saisin pitkästä aikaa jotakin aikaiseksi silläkin saralla. No tällä viikollahan se tapahtui. Ja olenkin nyt niin hövelillä päällä, että esittelen teille tässä kuussa peräti kaksi erikoistekniikkakokeilua. Eli edellisen postauksen lisäksi tässä on toinen syyskuun kokeiluni ja sehän onkin sellainen tekniikka kuin haarukkapitsi (tai haarukkavirkkaus).


Jestas sentään, kun tämä olikin mukava tekniikka! Perusteet on helppo oppia, tekniikka on melkoisen nopea ja sitä voi tehdä vaikka televisiota katsellessa. Haarukkapitsiin tarvitaan tavallinen virkkuukoukku ja pitsihaarukka, joita saa ainakin Sinellistä vajaalla kahdeksalla eurolla. Haarukka voi olla kiinteä tai säädettävä ja ihan pienen pienen haarukan voi tehdä vaikka kapeasta paperiliittimestä. Virkkauksen tuloksena syntyy nauhaa, joiden kummassakin reunassa on lenkkejä. Näitä lenkkejä yhdistelemällä voidaan luoda erilaisia neulepintoja ja tehdä vaikka minkälaisia töitä. Haarukkapitsiä voi yhdistää myös muihin tekniikoihin. Keräsin tuohon alle muutamia esimerkkejä inspiraatioksi ja alkuperäiset linkit löytyvat kuvan alta.


1 2 3 4 5 6







Itse en ollut aikaisemmin kokeillut tätä tekniikkaa. Oma pitsihaarukkani on Prymin ja sen takana on ohjeet haarukan käyttöön, myös Lankatekniikoiden käsikirjasta (toim. Ritva Koskennurmi Sivonen) löytyy vinkkejä tekniikkaan. Todella hyviä ohjevideoita löytyy myös You Tubesta, erityisesti englanninkielisellä termillä "hairpin lace". 

Ajattelin aloittaa haarukkapitsikokeiluni huivista, sillä minullehan ei tule syksyä ilman uutta huivia! Netistä ohjeita etsiessäni törmäsin tähän videoon, jonka pohjalta tein oman tuubihuivini. Video on pitkä, mutta todella selkeä ja perusteellinen. Vaikka ei ikinä olisi pitänyt minkäänlaista koukkua kädessä, tämän videon avulla huivi onnistuu. Siinä esitellään perussilmukka, merkintälankojen ja apulankojen käyttö (todella kätevät), nauhojen yhdisteleminen "letittämällä" ja päättely sekä huivin ompelu yhteen. Plussaa vielä siitä, että kerrotaan, mitä tehdä mahdollisille virheille, jos osa lankalenkeistä on jäänyt yhdistämättä, eikä halua purkaa. 


Itse tein oman huivini kahdessa illassa. Erona tuohon videon huiviin on se, että omassa huivissani on yhdistetty vain kolme kaitaletta, se on pidempi (silmukkalenkkien määrä on melko sama, mutta lankani oli vahvempaa, joten se menee kolme kertaa pään ympäri) ja palmikointi on viiden lenkin sijaan tehty kolmella lenkillä. Lankana on Novitan hile ja sitä meni tähän vajaa kaksi kerää. Tykkään kovasti lopputuloksesta! Nyt mietin sukanvarsia samalla tyylillä (koskaa lankaa löytyy vielä) ja pikkuneidille neulemekkosta tai jakkua haarukkapitsillä. Eri asia sitten on, saanko tehtyä ja milloin ;).




Päätin esitellä syyshuivini teille tunikamekkosen kanssa, joka on valmistunut jo alkukesästä. Kaava on japanilaisesta ompelukirjasta Ihanat mekot ja tunikat (Yoshiko Tsukiori). Näin syksyllä tällainen liehukehihamekkonen ei nyt ehkä ole enää niin kätevä, mutta onhan mulla se ihana viitta, jonka kanssa tätä voi pitää. Tämänkin ompelukirjan kaavat ovat todella löysää mallia, tein koon S ja kaventelin vielä lisää. Toki ne on tarkoitettukin sellaisiksi, itse vaan pidän enemmän sellaisista kevyesti myötäilevistä vaatteista. Hieman tämän tyyppinen kaava löytyy muuten myös Mekkotehdas aikuisille kirjasta (Lempi A), mutta leikkaussauma kulkee siinä rintojen yläpuolella ja hiha on lyhyempi. Luulen myös, että hihasauma on siinä ommeltu kokonaan kiinni, tässä taas hihasauma on hauskasti jätetty avoimeksi. Mahdollisella seuraavalla kerralla lyhennän myös tästä kaavasta hieman tuota olkaa, sillä huomasin näistä kuvista, että liikkeessä toinen olkasauma valahtaa helposti hieman rumannäköisesti liian alas.

Kankaana mulla on tässä minimekkosessa Eurokankaan palaosaston viskoosia. Mahdottoman rypistyvää, mutta ah niin ihanan laskeutuvaa, kevyttä ja vilpoisaa. Ja väri, se on ihan <3, peruspunainen on niin hyvä ja raikas!

Tultiin juuri tyttöjen kanssa rakentamasta ötökkähotellia. Netti meni jumiin ennen lähtöä kässäkerhoon, enkä saanut tätä postattua, mutta nyt toivottavasti paremmalla onnella. Mukavaa viikonloppua teille kaikille jo nyt!





Hello everyone! I have learned something new this week and it's hairpin lace! What a great technique, easy and pretty quick to do. I like it even more than Tunisian crochet. I wanted to make myself a warm scarf for this autumn and found a great tutorial on You Tube . So, this infinity scarf of mine is pretty much based on the tutorial, it's very long but good video that gives a lot of information and tips. Have you ever tried doing hairpin lace?

I'm also showing you a tunic dress I already made in June! The pattern comes from Japanese sewing book (by Yoshiko Tsukiori), I don't remember the name in English but it has mostly dresses and tunics. I really like the shape of the sleeve, it's quite pretentious :). The dress is still quite loose even though I chose size S but I guess that's how it's meant to be. I just feel it's not the best look for my body shape but I still like the result quite a lot. If I sew this again I'm going to shorten the elbow seam a little since I noticed from these pictures that it goes easily a little bit too down. Or then I just have to make the bodice a little bit smaller. But I have already worn this a lot, it's very comfortable and I love the color - red is one of my favorites. It looks very nice with a necklace or a scarf.

Me and the girls just came home from our craft meeting. You never guess what we did there today :). A bug hotel, how interesting is that! It'll be great to see who will move in there. But now I just say bye bye to you and and come back later tomorrow to see what YOU have been sewing :)!


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rinkuloita ranteeseen - Bangles


Pitkästä pitkästä aikaa täällä esillä jotakin muuta kuin perinteistä vaateompelua. Tällaisten käsinkirjottujen rannerenkaiden parissa olen nyhertänyt parisen viikkoa aina hetken silloin, toisen tällöin. 

Eurokankaasta nappasin viime reissulla mukaan aida-kangasta ilman sen kummempia suunnitelmia. Kotona sitten googlettelin, että mitä siihen voisi kirjoa. Törmäsin tähän ja suin päin syöksyin lankalaatikolleni valkkaamaan omaan palettiini sopivia sävyjä. Tarkoitus oli tehdä uusi pussukka kännykälle. Pyh ja pöh - sain kankaanpalan kirjoessa niin kieroon, ettei siitä minkäänlaista pussukkaa olisi saanut ommeltua, lisäksi otin väljyysvaraa liian vähän, joten ei siihen kännykkä olisi edes mahtunut!

Niinpä piti ottaa suunnitelma b käyttöön. Kirjottua kankaanpalaa käsissä käänneltyäni huomasin, että siitä tulisi kiva rannekoru. Olen sellainen rimpularanne, että sellaiset muoviset kovat rannerenkaat ovat lähes aina liian löysiä minulle - jiihaa, sellainen yksi liian iso löytyikin varastoistani ja miten sattuikaan olemaan onni niin myötä, että kirjottu kangaspala oli juuri sopivan pituinen peittääkseen rannekorun. Ja sitten lähti mopo käsistä!


Läksin kirppikselle tietenkin etsimään lisää rannekoruja ja sieltä löytyi kaksi mukaan rennerenkaiden muuttumisleikkiin. Päätin tehdä kolme erilaista korua, sävyiltään sellaisia, jotka jo soveltuisivat olemassa oleviin syysvaatteisiini tai suunnitelmissa oleviin. Tässä ne nyt ovat:




Ensimmäisen ja ylimmän korun kirjoin muliinilangoilla. Keskimmäiseen käytin Catania-puuvillalankoja ja bambulangan jämiä. Malli löytyi omasta kirjahyllystä, Canwaswork Stitches and Patterns-kirjasta, jonka olen ostanut ainakin 15 vuotta sitten. Viimeisen puna-mustan mallin tein ihan omasta päästä.

Näitä kirjontoja oli tosi kiva tehdä, rannerenkaiden päällystäminen oli sen sijaan hieman hankalampaa ihan siitä syystä, että rannerenkaan ympäryshän on päällipuolelta isompi kuin sisäpuolelta. Ylimääräisen väljyyden sain kuitenkin aika kivasti ripsinauhan alle piiloon, kolmannen renkaan kohdalla työskentely sujui jo melko mukavasti! Yhdessä kokeilin liimaa, mutta siitä oli enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä enköhän saanut silläkin sotkua aikaan (kuten kuvasta näkyy). Käsinompelu oli ihan paras taktiikka näihin. Kangaskerrosten ansiosta korutkin pienenivät sopivasti ja ovat juuri passelit nyt meikäläisenkin käteen.

Sitten teille kaikille vielä kysymys. Tämä on nimittäin syyskuun erikoistekniikkakokeiluni, mutta mikä tämä "Needlepoint/Canvaswork" tekniikka on suomeksi? Omaan mieleeni ei tule kuin kanavatyö, mutta ne tehdään minusta yleensä puolikkailla ristipistoilla, joten ei tämä kai ihan sitäkään ole. Kertokaahan, jos tiedätte!

Iloa loppuviikkoonne!


Guess, what I've been doing in the evenings the last two weeks... yep, some hand embroidery or needlepoint stitches or canvaswork I think how it's called in English. I was supposed to make a new mobile phone pouch but it turned out too small and wonky! How ever the embroidered piece of aida-fabric was just perfect for covering a too big bangle. I was so happy I figured out plan b so all my work didn't get wasted.

I liked the canwaswork so much that I wanted to make more bangles. I went to the thrift store and found two more bangles and decided to cover them too. I used Norwich Stitch for the yellow-green-dark turquoise bangle, the simple stitching for the red-black bangle is my own. The very first one is made with Milanese stitch, the idea for the pouch (that turned into a bangle) was found here

Now I'm planning my next project with this technique. If I only have time I know it's going to be great. I guess I just have to do it little by little so it'll be ready some day. First I need to look for a pattern though. This was all for today, see you hopefully soon again :).

torstai 10. syyskuuta 2015

Suosikin paluu (tekonahkatakki tytölle) - Return of a favorite (faux leather jacket)


Hitaasti, mutta varmasti olen käynyt syysompelulistaani läpi. Meinaa olla vaikeaa, koska uudet houkutukset hyökkäävät jatkuvasti kimppuuni ja yrittävät laittaa listaa lähes viikottain uuteen järjestykseen. Vielä olen kuitenkin pysynyt lujana. Listalla on yllättävän pienessä roolissa tyttöjen vaatteet, mutta ne vähintään tarpeellisiksi katsomani, mitä siinä on ollut, ovatkin jo hyvässä mallissa.

Lähes kaksi vuotta sitten blogini alkutaipaleella esittelin täällä tämän tytölle tekemän takin. Voi, mikä rakkauden takki se onkaan ollut, kaikista lemppareista se lempparein. Juuri nyt takki-raasu odottaa uutta ja ehjää vetoketjua ja kun tytär näki sen korjausrekissä henkarilla roikkumassa, piti takin hieman jo ahtaaseen lämpöön taas hetkeksi kääriytyä ja kertoa äidille, että "en aio luopua tästä takista ikinä......paitsi, jos teet samalla kaavalla uuden takin".

Ja tämä äitihän tekee! Niinpä yksi oman ompeluelämäni kaavasuosikeista (Ottobre 6/12, Talvileikki, kolmas takki tällä kaavalla) näki jälleen päivänvalon, tällä kertaa siis tekonahkaisena versiona. Tytär tykkää, äiti tykkää - entäs te :).




Täytyy sanoa, että takin ompelu ei sujunut ihan ongelmitta, sanotaanko, että olisin päässyt hieman helpommalla, jos olisin valinnut trikoisen vuorikankaan tekonahan nurjan puolen värin mukaan (eli valkoisen). Tai jos olisin vähän ajatellut enemmän ennen leikkuuta tai jos kankaassa ei olisi ollut noita tähtireikiä :). Tuota etureunan tikkaamista vetoketjun vierestä vielä myös mietin, saattaa olla, että sen vielä tikkaan kiinni myöhemmin, kun nyt saan vähän etäisyyttä tähän projektiin ja katselen uusin silmin koko hommaa. Kelpo takki siitä nyt kuitenkin joka tapauksessa tuli. Tässä ei ole mitään välivuorta, mutta sen verran väljyyttä, että nyt mahtuu vielä tarvittaessa villaa alle. Hihoissa on myös sen verran pituutta, että takin pitäisi olla ensi keväänäkin sopiva. Ja siis tämähän on ihan hienostelukäyttöön tehty takki, tältä neidiltä sellainen syys/kevätversio puuttuikin.



Tekonahka ja trikoo kesälomareissulta Saksasta, hupun puuvillakangas Hämeen Tekstiilituonnilta, vetoketju Jyväskylän Kangaskaupasta. Hihamerkin tein Husqvarnan ympyräohjaimen avulla, ympyräohjaimen sain yhteistyön merkeissä (lisää siitä sekä ympyräohjaimella tehtyjä kukkakoristeita täällä ).  Koristeteksti vuorin niskaan on myös tehty Husqvarnan testikoneella, omasta koneestani ei sellaisia hienouksia löydy :). Nyppylähuivi on mun, useampi vuosi sitten tehty jo omalla mallilla.

Ja origamihyrrän ohje löytyy Origamia lapsille -kirjasta (Mari ja Roshin Ono).

Menipä nyt myöhään - äkkiä jo nukkumaan, joten hyviä unia kaikille ja rentouttavaa viikonloppua!


My middle daughter had a favorite coat. It's surprise surprise made by me - almost two years ago! I decided to use the same pattern for her new autumn coat, the pattern is from Ottobre Design (6/12). 

I found this great looking faux leather fabric from Germany this summer. When I saw it I instantly imagined it as a coat. I have to admit that I wasn't planning using the exact Ottobre pattern but something more simple but since she likes it so much I thought let's do it.  I have now made three coats using this same pattern and it's very rare to me because most of the times I only use a pattern once and then make some modifications to it. I will be very bored if I use the same pattern over and over again without any changes :). 

Anyway, sewing faux leather was quite a new experience to me, especially this one with star holes. I had some problems with the lining but I conquered them and like the result a lot. It seems she likes the coat very much too, so I'm happy of course. 

The matching knit is from Germany as well. The quilting cotton used in the hood is from Hämeen Tekstiilituonti, I bought it in the craft fair last spring. 

Once again we've practiced making some origami with the kids. The Koma- spinning top can be found in a book called Origami for children: 35 easy-to-follow-step-by-step projects (Mari and Roshin Ono). 

torstai 3. syyskuuta 2015

Tähtiä mun tähdille (sekä napinläpiharjoituksia) - Stars for my stars


Ompelin omille tähtisilmä-tytöilleni tähtikuvioisia vaatteita koulu- ja kerhopäiviin. Leppoisaa, hempeää, tyttömäistä ja nättiä.

Tähtikuosisia kankaitahan on ollut jo vuosikaudet, mutta vasta nämä Noshin Ministar tähdet saivat omat silmäni tuikkimaaan ja sulattivat kunnolla sydämeni. Tähtösten pieni koko ja harva asettelu on jotenkin sympaattisen näköistä. Parasta minusta on kuitenkin ehkä se, että kankaassa on jujua jo tekstuurissa ja tämän rauhallisen asettelun ansiosta kuosi jättää tilaa vielä vaatteen yksityiskohdille ja pienimuotoisille tyttömäisille krumeluureille.


Niinpä siis surautin tytöille kivat asut yhdistäen Noshin vanhempaa ja uutta mallistoa, koulun- ja kerhonalun kunniaksi (tosin vähän myöhässä, mutta onneksi kesähepeneissä tarkeni koulunalun). Puserossa ja tunikassa on sama Burdan (6/13) kaavapohja (lehdessä 2 eri mallia samalla kaavalla), jota olen ihan hitusen muokkaillut. Vanhimman tytön osalta puseroon on lisätty vain hieman pituutta, nuoremman neitosen osalta taas omaa muotoilua edustaa pääntielle ommeltu röyhelö ja ruusukkeet vyötäröllä. Jotkut tekniset ratkaisut ovat myös yksinkertaisempia /erilaisia kuin lehdessä, sillä näitä ommellessa oli lehti jo palautettu kirjastoon. Vuosien saatossa on tullut oma tyyli tehdä asioita, eikä ohjeita tule läheskään aina lukaistua edes läpi.

Yläosien pariksi tein raitalegginssit, isommalle ihan perusmalliset ja nuoremmalle ruusukkeilla, nämä vilahtivatkin Instagramin puolella heti valmistuttuuan jo pari viikkoa sitten, olivat minusta niin kivannäköiset. Legginssien kaava jostakin ikivanhasta Ottobresta.





Koululaisneiti esitti jo keväällä toiveen jakusta/hupparista, jota voisi koulussa pitää välitunnilla. Nyt päädyimme tekemään neulostakkimaisen version Noshin tähtijacquardista. Kokeilin pitkästä aikaa kuositella pystykaulusta - tahallaan tuollainen löysä ja laaja versio, sillä ajattelin, että kovin tiukasta ei tykättäisi. Olisi se nyt silti voinut vähän pienempi olla tai sanotaanko, että pääntietä ei olisi ainakaan tarvinnut madaltaa ja leventää ihan noin paljon. No, ihan kiva silti. Ja kaava siis oma.

Monet ompelubloggaajat ovat viime aikoina hyödyntäneet Noshin neuloksissa nurjaa puolta (myös minä täällä) ja niin tämänkin jakun yksityiskohtiin saatiin vähän erilaista ilmettä nurjaa puolta käyttämällä. Laitoin neuloksen nurjaa puolta nenäliinataskuun (täällä ainakin jo nuhanokkia liikkeellä), kaulukseen ja vyölenkkeihin sekä hihansuun käänteisiin. Kankaan nurjasta ja oikeasta puolesta puheen ollen, oletteko Suomessa törmänneet kankaisiin, jotka ovat oikeasti tehty kumpikin puoli käytettäväksi? Etsyssä olen törmännyt sellaisiin, lähinnä japanilaisiin kankaisiin, toinen puoli saattaa olla esim. ruudullinen ja toinen pilkullinen. Ne on tosi hienoja, joten o'hoi kaikki suomalaiset kangaskauppiaat, sellaisia tännekin ompelijoille, kiitos :).

Raitatrikoota jäi vielä sen verran, että pyöräytin siitä pitkän huivin tytölle. Päihin laitoin tuollaiset resoritähdet, ei mikään paras materiaali tähtiin, kuten kuvista näkyy, mutta ihan hauska huivista minusta silti tuli.





Jakun ompelussa pääsin taas testaamaan uuden koneen* napinläpimittarin avulla tehtävää automaattista napinläpeä enemmän. Olen nyt tahallani testannut sitä muille kuin puuvillakankaille, sillä en usko, että sellaisen kanssa tulisi edes mitään ongelmia. Testasin sitä jo aiemmin pitsille, sillä halusin nähdä, miten mittarin rulla pyöri pitsillä (hyvin, ei tarttunut) ja nyt halusin kokeilla sitä hieman vahvemmalle trikoolle. Tästäkin testistä kone selviytyi hyvin eikä kauluskaan ollut liian paksu rullan alla.


Napinläpimittarin käyttäminen on todella yksinkertaista. En tiedä kuinka monella teillä on vastaavanlainen systeemi omassa koneessanne, mutta itselle tämäkin vempain oli aivan uusi tuttavuus. Niinpä kerron tässä lyhyesti siitä ja ne, joille on tuttua, voivat hypätä pari kappaletta alaspäin.

Tämän koneen Sewing Advisor -järjestelmä kertoo minulle aina sopivimmat säädöt erilaisille kangastyypeille sekä ompelutekniikoille, näin myös napinläpien kohdalla. Näytöstä voin tarkistaa, että esimerkiksi kaikki langankiristykset ja paininjalan puristukset ovat oikein ja säätää ne sitten oikein tarvittaessa. Kiinnittäessäni napinläpimittarin johdon koneeseen, antaa kone minun asettaa napin koon, jonka mukaan kone tekee automaattisesti oikean kokoisen napinläven. Napin halkaisijan saa helposti mitattua etupaneelissa olevan mitan avulla. Tämä mitta on aivan järjettömän kätevä, ainakin tällaisella ompelijalla, jolla ne mittanauhat tuntuvat aina olevan jossakin väärässä paikassa. Napinläven tekemiseen olen käyttänyt Start/Stop nappia, jolloin polkimeen ei tarvitse koskea ollenkaan, vaan olen vain keskittynyt huolehtimaan siitä, että kangas pysyy suorassa.

Tässä tytön jakkuprojektissa minulla oli käytössä tavalliset matalat, kannattomat napit. Kiinteä mitta napissa riitti, sillä kone teki napinläven pienellä "väljyysvaralla". Tulevissa takkiprojekteissa aion sitten testailla kannallisia ja korkeampia nappeja, myös koneessa olevaa vaatturinnapinläpeä, jota en omalla konellaani ole oikein kauniisti saanut onnistumaan. Mutta kertoilen niistä sitten myöhemmin, kunhan ehdin projektien kimppuun. Ja muistakin koneen ominaisuuksista, aina kun tuntuu, että jotain hyödyllistä raportoitavaa on.

Koulutytön kanssa yritimme kuvata tuollaisen minivideon tuosta automaattisesta napinlävestä, täytyy sanoa, että noinkin lyhyen videon kuvaaminen oli kyllä paljon hankalampaa kuin tuo napinläpien teko! Koetilkutkin meinasi jo loppua (kun jompi kumpi aina sanoi vahingossa jotakin tai sitten kuvaus alkoi liian myöhään tai aikaisin tai jotakin muuta). Mutta videosta näkyy, kuinka helppoa ja nopeaa napinläpien teko voi näillä nykyajan koneilla olla. Että varokaa vaan kaikki, joilla on "vanha" ompelukone - ja siis tällä koneellahan saa ihan manuaalisestikin sen napinläven tehtyä, mutta ei taida nyt vähään aikaan olla palaamista siihen tyyliin minulla ainakaan :).


video

Tämän melkoisen pitkän, paljon kaikenlaista sisältäneen ja kovin asiapitoisen postauksen myötä toivotan mukavaa loppuviikkoa teille kaikille ihanille naisille siellä ruudun toisella puolella!

ps. Käykäähän kurkkaamassa kivoja käsitöitä Project Run and Playn sivuilla täällä. Äänestää saa, jos haluaa :). Mun ehdoton suosikki on kyllä se karhu, kiva kirjonta-idea vaikkapa pojille myös!

*blogiyhteistyö/testikäytössä Husqvarna Vikingiltä


This post is all about stars and stripes and light colors. I ordered some Nosh fabrics to make my girls some basic "back to school"-clothes. I like this Ministar knit a lot, first because I really like the flame structure and second because the stars aren't too tight. The layout of the stars leaves nicely some space for something extra and if you know me, you know I like details in clothes, even if they are just something small. 

On our weekly visit to library I found a cute pattern from Burda (June 2013) which I thought would be a good choice for this star knit. There were two different versions of the same pattern and I decided to do them both. I did some small changes as my habit is: for the older daughter I added some length to the hem and for the younger daughter I added the ruffle to the neckline and the two little rosettes to the waistline. 

Before the shirts I also made those stripe leggings. Some of you have already seen them on Instagram when I posted them two weeks ago part of the #sewphotohop challenge. I've seen rosettes at least on dresses, beanies, shirts and on blankets and pillows but not on leggings before so I figured it's a cute detail. The basic leggings pattern is from Ottobre. 

It was last spring when our oldest daughter asked me to make her a hoodie or jacket or something like that she could wear at school or on her way there. For some reason I'm not really a hoodie kind of (sewing)person so I asked if it could be more of a knit cardigan style and she said yes. So that's how this came out, I haven't drafted this kind of collar for ages and it's not perfect, but it'll do. The wrong side of this Nosh jacquard looks quite nice so once again I used it in the details, like the collar, pocket and belt loops. I have seen some gorgeous double sided fabrics on Etsy, oh, I wish we had something like that available here too (I'm very shy ordering anything abroad, although I've seen so many yummy fabrics online). The cardigan pattern is my own. 

I had some of the stripe knit left and I decided to use it for a long scarf. Some more stars again, you see :). They look quite homemade (which they obviously are, ha ha), I should have narrowed the seam allowance more in the sides. I cut the angle away, but it still looks bit bumpy. I still like the scarf, it's a lot of fun!

This sewing project gave me a good reason to use my new machine's automatic buttonhole foot. It's so quick and easy to use. Everything is made so easy, the Sewing Advisor of the machine tells me all the right numbers, pressure, which foot to use etc. I just select the material and what I'm doing and I look at the screen what I have to do. That feels very luxurious compared to my old machine. I tried making a very short video about this great buttonhole foot, and found out that it was very difficult - much more difficult than sewing the holes :). 

Have a nice week everyone!!