maanantai 16. marraskuuta 2015

Inspiraationa lapsuusmuisto - Childhood inspiration and woolen winter coat


Vaapula-blogia luotsaava Manda on järkännyt meidän ompeluihmisten iloksi tänä syksynä monenlaisia haasteita. Itse päätin tarttua näistä haasteista viimeiseen eli lapsuusmuisto-haasteeseen, jossa ompeluinspiraationa toimii jokin muisto lapsuudesta. Minusta on tosi kivaa etsiä omiin ompelujuttuihin vinkkejä vanhoista vaatteista ja tiesinkin heti haasteeseen ilmoittautuessaní, minkä vaatteen nappaisin omasta lapsuudestani haasteen lähtökohdaksi.


Isälläni on iso suku, sillä sisaruksia hänellä on peräti yhdeksän kappaletta. Osa tädeistä ja sedistä on tullut itselleni läheisemmäksi kuin toiset ja kaikista läheisimmäksi koen isäni nuorimman pikkuveljen perheineen. Sain luvan julkaista täällä yhden yhteisen kuvamme, jossa olen reilun vuoden vanha ja vieraana heidän kihlajaisjuhlassaan 70-luvun lopulla. Ollessani lapsi olimme todella tiiviisti tekemisissä ja heidän vanhin lapsensa, itseäni neljä vuotta nuorempi tyttö on serkuistani läheisin. Monet kivat lapsuuden muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen juuri näiden sukulaisten kanssa, yhteiset perunnannostamiset tai -istuttamiset mummulassa, syntymäpäivien vietto tai Särkänniemen reissut akkaporukassa, kun olin jo koululainen.


Sedän vaimo on taitava käsistään ja erilaiset käsityöt kuuluvat hänellä edelleenkin normaaliin arkeen. Kerran sain hänen ompeleman hellemekon ja varmasti osittain näistä läheisistä väleistäkin johtuen mekosta tuli lapsuuteni lempimekko, mekko, jonka muistan vieläkin elävästi. Mekon yläosassa oli kumilankapoimutus, helma oli leveähkö niin kuin pikkutytöllä pitää olla ja vaalealla pohjalla lenteli kesäpäivän kauneimmat vihreäsävyiset perhoset. Valitettavasti en löytänyt lapsuuskuvistani tähän nyt mekosta parempaa kuvaa, vaikka tiedän, että yksi sellainen on olemassa jossakin!


Tämä mekko ja tällaiset lapsuusmuistot olivat siis lähtökohtanani ja inspiraationa haasteompelua varten. Marraskuussa ei valitettavasti näillä leveyksillä hellemekolle ole tarvetta eikä aurinkomatkojakaan ole lähiaikoina tiedossa, joten mekon idea piti siirtää johonkin muuhun tuotokseen. Niinpä päätin siirtää mekkoni perhoset lentelemään koululaisneidin villakangastakkiin, jolle oli oikeasti tarve olemassa.

Haaveenani oli löytää kauniin sävyinen vihreä villasekoitekangas, mutta ilmeisestikään vihreän sävyt eivät taida olla nyt muodissa, sillä sellaista en tähän hätään löytänyt. Eurokankaasta nappasin mukaani harmaaseen (?) taittuvaa turkoosia(hkoa) villasekoitekangasta, josta ompelin takin Ottobren tikkitakin kaavoja hiukkasen muokaten (6/08, vetskarin tilalle vaihdettu napitus, mallissa vetoketju on myös kauluksessa, mutta napeilla se ei toiminut laisinkaan, joten siitä tuli tavallinen kaulus). Perhoset leikkelin EK:n tukevammasta huovasta (saatavilla rullalta) Sizzix- leikkurin avulla ja osan koristelin vapaalla konekirjonnalla vihertävällä ja keltaisella langalla. Minulla on nyt konekirjontaa varten hieno avoin paininjalka ja kunhan pääsen sen kanssa vähän paremmin tutuksi, kerron siitä tarkemmin.

Minusta takista tuli nätti, vaikka näissä hieman epätarkoissa kuvissa se ei ihan mielestäni pääse oikeuksiinsa. Ompeluvaiheessa tosin mietin, onko väri hyvä. Sävy ei ole ehkä mikään tyypillinen käyttämäni, joten siksipä se varmasti tuntuu vähän oudolta. Perhoset tuovat klassiseen takkimalliin persoonallisuutta ja herkkyyttä. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ommellut liian naftin takin, sillä tämä tulee mahtumaan vielä keväälläkin. Takin sävy ja siinä lepattavat perhoset sopivatkin vielä paremmin minusta helmi-maaliskuulle, kun talven selkä alkaa taittua ja kevätaurinko jälleen lämmittää. Tyylillisesti takki sopii reippaaseen koulutyttötyyliin farkkuineen kuten näissä kuvissa, mutta sieluni silmin näen sen myös sukkahousujen, vaaleiden säärystimien, kevyen, leveän hameen ja aran tyyppisen neuleen parina. 





Ompelumerkkejä en omista ja olen laiskistunut Lidlin leimasimenkin kanssa. Lapsille tekemät takit olen kuitenkin useimmiten halunnut "omistuskirjoittaa" ja tämän takin alavaran nurjalle puolelle kirjoin ketjupistoin Helmoja ja hepeneitä -sanat. Siitä tuli ihan hauska, vaikka jälki on hieman kotikutoisen näköistä. Tällä tavalla olisikin kiva merkata kaikki itse tekemät käsityöt, vaikka siinä hieman aikaa meneekin. Harmittaa vain se, että miksi ihmeessä menin leikkaamaan vuorin reunan hulpiolta, hulpion "reiät" kun oikein korostuvat lähikuvassa, käytössähän niitä ei kukaan nää :). Takin vuorittamisen tein näiden jakamieni ohjeiden mukaan.  


Takin kaveriksi surautin tytön tahriintuneesta villaneuleesta pipon, jonka koristelin isolla tekoturkistupsulla. Pipon kaava on Ottobresta (4/15), tosin tässä on kaksi saumaa neuleen kapeuden vuoksi. Peruspaidan trikookangas on Saksasta ja ompelin sen hetki sitten koululaisneidin kaappiin syntyneesen akuuttiin paita- (ja housu)pulaan. 





Tämä mielenkiintoinen lapsuusmuistoni-haaste jatkuu huomenna toisen bloggaajan toimesta. On todella kiva nähdä kaikki tuotokset ja päästä lukemaan tarinat ompelujen taustalla. Keskiviikkona palailen linjoille ilmoittamaan Nosh-arvonnan voittajat (vielä hetki aikaa osallistua, kurkkaa edellinen postaus)! Lämpöisesti tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, joita tänne viime viikolla on tupsahtanut!


Hello! This week my blogger friend Manda is hosting a challenge where we were supposed to sew something based on our childhood memories. 

My father comes from a big family, he has 9 siblings and some of the aunts or uncles are closer to me than others. I feel closest to my Dad's youngest brother and his family (picture above, that's me with them in the late 1970's, I'm one year old). When I was a kid we used to see a lot and their oldest daughter who is only four years younger than me has always had a special role in my life. I still see this uncle and his wife once a year and with my cousin and our families we even get together more often. 

When I was quite a little girl, my uncle's wife who loves to make all kinds of crafts sew me a dress (the other photo above :)). It was my favorite summer dress, I loved the print with butterflies, shirring in the bodice and the wide hem. I think it was special to me also because of the person who made it! That dress was my base or inspiration to this challenge and since there is no need for summer dress now I decided to make a woolen winter coat for my oldest daughter and embellish it with butterflies that remind me of that dress. 

I used an Ottobre pattern (6/08) but changed the zipper into buttons. I made the butterflies using our Sizzix Big Shot shape-cutting machine and decorated some of them with free motion embroidery.  I think this coat turned out pretty nice and what is best that she really needed a new coat like that. The color of the coat is something I don't usually use and I'm still wondering a bit is it good or not... Did you notice the hand embroidered name of my blog on the wrong side of the coat? It looks pretty homemade but cute I think.

Anyway, new coat needs new matching beanie and I made it using an old, a bit stained pullover of my daughter. It's always positive when you can turn old but good stuff into something new and necessary. And I just loved that pullover, probably more than her so I was so happy to give it a new life. 

I'll be back on Wednesday to announce the winners of Nosh giveaway, check out the previous blog post if you are interested in it. Have a great Monday!


55 kommenttia:

  1. Ihania lapsuusmuistoja ja kuinka kauniisti on toteutettu takille lehahtanut perhosparvi! Jännä juttu ettei vihreää löytynyt kangaskaupasta, kun kaupat ovat vihreitä valmisvaatteita pullollaan...Mutta valitsemasi väri mielestäni aivan yhtä hyvä. Ja omistuskirjoitus on piste I:n päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Ihanko totta kaupoissa on vihreitä vaatteita? Pitäisköhän mun käydä vähän useimmin kaupungilla :D. Muuallakin kuin kangaskaupassa ;).

      Poista
  2. Aivan valtavan upea takki! Minun näytölläni väri näyttää hyvältä vaikka aika vähän olen vihreän ystävä. Perhoset ovat kekseliäs yksityiskohta ja varmasti erottuu edukseen muiden takkien joukosta. Olet kyllä niin taitava ja idearikas ompelija! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli päässäni idea sellaisesta keväänvihreästä takista, vaikka totta puhuen luulen kyllä, että tämä sävy on tytölle mieluisampi :). Kiitos Heidi!

      Poista
  3. Voi vietävä, miten ihana takki!!! Jo siinä aiemmin lähettämässäsi kuvassa ihastuin takin väriin ja noihin suloisiin perhosiin. Olet kyllä niin mastari näiden ompelussa. Voisinko tilata sinulta jouluksi pari tämmöistä samanlaista? ;)

    Tämä takki tuo muuten minulle mieleen myös opiskeluajat, jolloin meillä oli jossain vaiheessa villitys kaikilla pukeutua juuri tämäntyylisiin villakangastakkeihin. :) Minäkin yritin vanhoista kuvista kaivaa jotain, missä näkyisi niitä lapsuusaikaisia juttuja, mutta jostain syystä ne mitkä parhaiten ovat mieleeni jääneet, eivät ilmeisesti kuitenkaan ole olleet niitä kuvatuimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Taitaa tällä pukin pajalla valmistua aika vähän taas joululahjoja :D. Kiitos sinulle tästä superkivasta haasteesta, en oikein mitään muuta osannut edes ajatella tähän kuin tuota kyseistä mekkoa (no ehkä puoli ajatuksella yhtä mummun tekemää farkkuhametta), se on jostain syystä niin vahvasti jäänyt mieleen lapsuudesta. Muistan jotenkin muistikuvia jopa kun sitä on ommeltu heillä, tai en ole ihan varma onko se siitä, mutta luulen näin. Kiitos kivasta kommentista myös <3

      Poista
  4. Tässä on varmasti talven suloisin takki! Ihana väri (on juuri niitä "minun" värejäni :)) ja kaunis klassikkomalli! Aivan ihania nuo perhoset, eikä varmasti kävele samanlaista takkia vastaan. Tuo vuorin ja alavaran väliin jäävä ruudullinen tere on aivan ihana yksityiskohta myös ja kirjailu on varmasti jokaisen uhratun minuutin väärti. Noissa lapsuudenkuvissa olet ihan saman näköinen, kuin teidän pienimmäinen! :) Kaunis ja sympaattinen postaus! Tätä haastetta onkin tosi kiva seurata :) Kivaa viikkoa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pizzicato! Aina on pitänyt noita tereitä laitella tuohon saumaan ja nyt kun mulla on se hieno terejalka niin nyt se onnistuu niin näppärästi. Minäkin katoin noita kuvia varsinkin tuota ekaa, että ollaanpas nuorimmaisen kanssa samannäköisiä - no onhan meillä sama syntymäpäiväkin ja neiti on valitettavasti joissakin asioissa yhtä itsepäinenkin kuin äitinsä ;). Tämä on kyllä kiva haaste ja lapsuudenmuistoista puheen ollen sinäkin sait mulle sellaisia aikaan lauantaina, pitikin laittaa sulle ihan höpsö s.posti, laitan kun ehdin tässä ;)

      Poista
    2. Hih, onpa kiva kuulla mitä kivaa tai hassua sulle tuli mieleen :)

      Poista
  5. Voi mieletön, miten ihana takki! :) Aivan syötävän suloinen! Pikkusen rimakauhua iskee haaste, kun itse olen viimeisenä ja sarja alkaa näin upealla työllä :*).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta rimakauhuile, tietäen kaikkii haasteet mihin olet osallistunut niin työt on aina olleet tosi suuritöisiä ja aivan mahtavia :). Ja jokainen teki/tekee omien aikaraamien mukaan. Minä en oikein osannut ajatella muuta kuin tätä ja noita perhosiakin oli aika kiva väkertää takkiin. Kirjoin sekavärisiäkin, muttei ne oikein onnistunut, saivat tytöt sitten askarruslaatikkoonsa ne :). Kiitos <3

      Poista
    2. Totta, jokainen tekee taitojensa, aikarajojensa ja mielensä mukaan. Mulla EI ole tällä kertaa suuritöinen juttu. Tässä kaiken joululahjahässkän keskellä ei kovin suureen revennyt. :)

      Poista
  6. Onpa ihana aihe haasteeseen. Ihana lapsuusmuisto sinulla ja niin hauska nähdä miten tyttärenne on sinun näköisiä:-) .
    Takki on tosi kaunis ja nuo perhoset herttaisia. Pipo sopii kivasti takin kanssa.
    Hyvin sait lapsuusmuiston inspiroitua käyttövaatteeksi:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista haastetta olin ajatellut joskus itsekin, tosi kiva kun Mandalla oli samankaltainen ajatus mielessä ja laittoi toteutukseen :). Mistä vaan voi saada inspiraatiota ja hauska aina ajatella miten se sitten muokkautuu omaan työhön :). Kiitos sinulle <3

      Poista
  7. Todella kaunis takki! Suloisia nuo perhoset.

    VastaaPoista
  8. Krista, the coat is simply stunning. The details are amazing. Love the point of inspiration. I think the colour is great. Winter outfits need colour in my religion 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, thank you Jenya, you make me blush :).

      Poista
  9. I love the color and think it will look great against the snow. So many awesome details: the butterflies, covered buttons, your name, but my favorite is the touch of piping between the lining and facing. I just love that so much.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I so agree with you about the color and snow. When we took the photos I told my girl that I wish we had snow :). October and November have been unusually warm here! I like the piping too, from now on I try to do that more often even though nobody ekse than me can see that :). Thanks Angela!

      Poista
  10. Ihania muistoja. Selvästi on teidän tyttöset sinuun tulleet! :) Upea takki, perhoset on kivat yksityiskohdat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jokainen tyttö on tainnut aina jossain ikävaiheessa muistuttaa minua, tämä nuorin ehkä kokonaisuudessaan kuitenkin eniten, varsinkin näin hieman vanhempana :). Vauvana ei, kun oli melko vaalea ja vähiten hiuksia, itse olin syntyessäni mustatukkainen pehkopää niin kuin meidän vanhinkin tytöistä oli ;).

      Poista
  11. Tuo takin väri on kyllä upea. Hienoja yksityiskohtia olet taas loihtinut - meille muille inspiraatioksi.
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos niistä on inspiraatiota :). Nyt alkaa omakin silmä pikkuhiljaa tottua väriin.Kiitos!

      Poista
  12. Voi että miten kiva tämä on! Ehkä joku päivä tätä takkia esitellessä tyttö kertoo taitavasta äidistään joka teki lapsille vaatteita ja säilytti jokaisen niistä aarteinaan :)

    VastaaPoista
  13. Hurmaava takki, aivan hurjan suloinen. Tuollaista ei tule toista vastaan, ei lähimainkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmasti taida tulla ;). Kiitos Saija!

      Poista
  14. Ihana tarina ja suloinen takki ☺

    VastaaPoista
  15. Todella kaunis! Perhoset on tosi kiva yksityiskohta :)

    VastaaPoista
  16. Suloinen perhostakki ja kauniisti kirjailtu omistuskirjoitus. Eipä tule heti toista samanlaista takkia vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnniK! Olen aina tykännyt kovasti tuosta ketjupistokirjonnasta.... ja uniikkien vaatteidenkin teko on melko mukavaa :)

      Poista
  17. Voi, että mikä takki, aivan ihana <3 Klassinen, mutta kuitenkin siinä on omana jujuna nuo suloiset perhoset. Takin väri on myös kaunis, sopii hyvin talveen (voi, kun talvi jo tulisi!). Oot muuten tuossa ekassa kuvassa aivan samannäköinen mitä teidän pienin tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yhdennäköisyys on siinä kuvassa kyllä melko ilmeinen :). Aika hauskaa ;). Saapa nähdä tuleeko lunta ollenkaan, tänään ainakin satoi vettä välillä melkein kaatamalla täällä! Kiitos Eerika!

      Poista
  18. Aivan upea takki! Voisin myös itse ottaa suosikikseni vaikka olenkin jo 30v :) Perhoset sopivat täydellisesti takkiin. Kun itse olin lapsi, tätini ompeli meille aina vaatteita ja oli taitava tekemään mollamaijoja, joilla oli kaikilla nimet ja omanlaisensa ilmeet, hiukset ja asusteet. Maijat minulla on vielä tallella :) Terveisin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo menisi aikuisellakin niin värin kuin mallin sekä perhosienkin puolesta. Onpa ihanaa, että sinulla on lapsuuden mollat tallella. Minunkin mummu teki mulle mollan, mutta sitä ei kyllä valitettavasti enää ole. Kiitos Tiina!

      Poista
  19. Kaunis takki, niin ihanan värinenkin :)

    VastaaPoista
  20. Valtavan kaunis takki! Perhoset sopivat siihen täydellisesti. Pidän tuosta takin väristä, sellainen hieman puuterinen ja herkkä. Minun silmään näyttää sopivan tytöllesi oikein hyvin. Mahtava idea merkata takki kirjomalla. Tämäkin takki varmaan säilyy pitkään lasten muistoissa ja sitten he aikuisena kertovat omille lapsilleen näistä :). Ihanaa. Minulle tuli ihan sama asia mieleen kuin Pizzicatolle, teidän nuorin kyllä näyttää ihan sinulta pienenä :). Oli niin terapeuttista päästä teidän kanssa messuille, tuntuu, että voimia riittää nyt pitkään! (vaikka kieltämättä uni kyllä maittoi lauantai-iltana)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin torkahdin illalla sohvalle,varmaan siksi, kun en saanut innostuksesta yöllä nukuttua :). Kyllä tuollaisista reissuista on aina iloa pitkään! Kyllä nämä itse tekemät takit ovat melkein aina kulkeneet siskolta toiselle, muutama pieneksi jäänyt takki tuolla ompeluhuoneen rekissä odottelee, että mitä niille oikein tekisi... Kiitos Hanna Mi!

      Poista
    2. Uni tosiaan maistui, kun pääsin kotiin. Semmoiset 10 tunnin nokoset:D Pitäisi olla useammin noita messuja:D

      Poista
  21. Kaunis takki ja niin ihastuttava sävy! Hieno muisto siirtyi uudessa toteutuksessa toiselle sukupolvelle. Nuorimmaisesi taitaa olla aivan samannäköinen kuin sinä pikkuisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hieno tar. Toivottavasti sateiset kelit väistyisivät niin voisi villakangastakin ottaa käyttöön :)

      Poista
  22. Beautiful coat...I have never seen a coat embellished with butterflies like this one. Love how you attached those butterflies! Great inspiration story, and this coat is just WOW!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh thank you Annie for all the kind words, you are so sweet :)

      Poista
  23. Voi miten kaunis takki! Ihanasti sait lapsuusmuiston perhoset siihen lentelemään.

    VastaaPoista
  24. Upea takki ja loistava väri! Todella kaunis. Oli tosi hauska nähdä messuilla :D

    VastaaPoista
  25. Ihana ja hellyyttävä postaus:) Tämä takki on tehty tunteella ja sen kyllä huomaa:) Upea takki, ei voi muuta sanoa! Kaunis väri, malli, mätsäävät napit, perhoset ja omistuskirjoitus, täydellinen kokonaisuus. Tuo omistuskirjoitus on loistoidea, voisi omiinkin ompeluihinkin joskus käyttää tuota ideaa, tai sitten pitäisi keksiä jokin merkki tai logo..:)Ja hei, minullekin tulee mieleen jotain näistä perhosista..nimittäin HannaMi:n ompelema perhostyyny ja verhojen perhoskoristeet! Sama värimaailmakin:) Täällä ollaan onneksi jo viikonlopun vietossa, aika kiireinen viikko olikin. Huomenna pääsen heti aamusta ompelukoneen ääreen pitkästä aikaa:) Mukavaa loppuviikkoa ja ompeluniloa sinne Krista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minullakin ollut melko kiiireinen viikko. Huomenna ajattelin muista aherruksista palkita itseäni vähän ompelemalla, keksin eilen nimittäin mitä teen siitä pilalle menneestä tekonahkahameen kappaleista, kun käteni osui yhteen vanhaan kankaaseen :). Tuon kirjotun tekstin tein melko vapaalla kädellä ja loppua kohden se vähän levisi, täytyisi tehdä tietsikalla jollain nätillä fontilla malllit, joita voi sitten hyödyntää.Minäkin muistan jotenkin ne HannaMin verhot, vaalealla pohjalla perhosia, mutten niiden väriä muistanut kyllä :).Eurokankaassa oli yllättävän hyvä tuo huopavalikoima, tuokin oli sellaista sopivan paksua, mutta ei silti liian jäykkää. Mitähän kivaa siellä sinulla on syntynyt ompelukoneella, ehkäpä takkia.... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.