torstai 21. toukokuuta 2015

Synttärimekko 2 ja STYLO:sta - Birthday dress 2




Tämä postaus alkaa kiitoksilla. Kiitos jälleen teille kaikille ihanille ihmisille, jotka edelliseen postaukseen jätitte puumerkkinne mukavan ja kannustavan kommentin muodossa. Oikeasti, olen välillä suorastaan hämmentynyt ensinnäkin siitä kommenttien määrästä, joita saan tasaisesti kaikkiin postauksiin sekä kaikista niistä upeista ja mieltä lämmittävistä sanoista, joita minulle kirjoitatte.

Siihen aikaan, kun minä aloin erityisen aktiivisesti ommella eli vuonna 1996 artesaaniopintojen alkaessa ompelu oli varmasti yksi epämuodikkaimmista harrastuksista. Eihän sitä silloin edes kehdannut sanoa kenellekään ääneen, että ompeli itse vaatteensa. Vaatteetkin piti heti yrittää opetella tekemään sen näköisiksi, etteivät ne ole liian kotikutoisen näköisiä, jottei niistä vaan päällepäin paljastuisi, että ne ovat itsetehtyjä. Otin koulun oppeja vastaan todella innokkaana ja ompelin lähes kaiken vapaa-ajan ja harjoittelin. Junamatkalla kotiin poikkesin aina Tampereen Eurokankaassa ja lähdin pussin kanssa kohti kotikylää ja seuraavaa ompeluharjoitusta. Ompelubuumi jatkui vuoteen 2001, kunnes amk-opinnot toivat siihen valitettavan pakollisen tauon. Aikaa meni enemmän tietokoneella projektikansioita tehdessä kuin ompelukoneen seurassa.

Vuonna 2006 ompelu ei ollut edelleenkään mitenkään suosittua. Silloin aloin itse varovasti kokeilla lastenvaatteiden tekoa, ensin lähinnä kierrätysmateriaaleista, mutta sitten kun saimme tytön löysin kangaskaupat (Eurokankaan) jälleen ja se oli menoa. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään, että kerhossa tai puistossa käydessä olisin ottanut ompelun ja itse tekemät vaatteet puheeksi - muistan vieläkin sen hämmennyksen tunteen, jonka eräs äiti minulle aiheutti kun sattui kysymään, mistä tyttären tunika-legginssi-setti oli kotoisin ja kun vastasin, että olin sen itse tehnyt. Itse tekemien vaatteiden alkuperän piilottelu oli niin syvälle juurtunut tapa ja toimintamalli, että oli aivan mahtavaa, kun joku ventovieras  huomasi käsin tehtyjen vaatteiden kauneuden - sen, jonka itse olin tiennyt jo vuosikaudet, mutta sitä ei uskaltanut sanallisesti julki tuoda.

Onneksi nykyään ei ole enää näin, vaan ajat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa paljon! Itse tehdyt vaatteet ovat oikeasti paljon upeampia kuin kauppojen valmisvaatteet ja tästä paras esimerkki on STYLO, nettilehti, jonka uusin numero ilmestyi eilen ja kokosi jälleen maailman parhaiden lastenvaateblogien upeat luomukset yksien kansien väliin. Mukana myös NOSH:n kankaita ja Ottobre Design - hyvä Suomi! Käykää kurkkaamassa, jos ette tunne lehteä ennestään ja inspiroitukaa ja alkakaahan ommella!

Mutta pitihän minun näyttää tänään teille jotakin eli nuorimman neidon synttärimekko. Kaunis kietaisumalli on Burdasta (5/12), toteutettu ihan sellaisenaan ilman muutoksia. Kangas on neidon itsensä valitsemaa Sinellistä, napit Eurokankaasta.




Aamut ovat olleet täällä kovin sateisia ja harmaita. Tänä aamuna pikkutytöt saivat maalata lasipurkeista kauniita kukkamaljakoita leikkimökkiin sekä terassille. Kunhan nuo kukkaset kohta puhkeavat kunnolla kukkaan, on meillä taas monenlaisia kimppuja koti täynnä :).

Iloa loppuviikkoonne <3


Hello, how are you :). I bet you've already seen STYLO, amazing outfits from amazing sewing ladies and so much (colour)inspiration!! As a Finnish I was also very happy to see some knits from NOSH and an interview made of Tuula, the designer and editor-in-chief of Ottobre Design! You know every sewing mother in Finland is familiar with that magazine!  

What I'm showing you today is a birthday dress I made for our youngest. This very beautiful and classic dress pattern is from Burda (5/12). I didn't change anything, I liked this easy wrap around dress a lot. She has chosen the rose cotton by herself  (Sinelli) and the buttons are from Eurokangas. 

Here the weather has still been very cloudy and rainy. Anyways, I hope the flowers start to bloom soon and that's why my little girls got to do some painting today. Aren't those flower vases just adorable? I'm going to put them to the terrace and play house - I know I'll be getting tons of bouquets this summer :). 

I really want to thank you all who commented my previous post - a big thank you! I'm always overwhelmingly surprised about the amount of comments each of my post gets and all those kind and supportive words. Sewing has been the big thing for me 30 years but there were times sewing was probably the most horrible hobby you could ever have and you couldn't really talk about with anybody. I'm so happy about this sewing community where we can inspire and learn from one another!

See you soon again <3

61 kommenttia:

  1. Voi ei, taas niin kaunis mekko ja niin suloinen tuo tyttösikin :) Tuosta mekkomallista tulisi kaunis mekko myös aikuisen koossa! Loppuviikkoa kohden mennään hurjaa vauhtia. Mukavaa illanjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten tulisikin myös aikuiselle aivan huippu mekko! Kiitos AnniK sinulle!

      Poista
  2. Todella kaunis mekko! Sulla on aina ne ihanimmat puuvillakankaat. Aika lailla samoja kokemuksia itsellä ompelun ihanuudesta. Tosin mä en muista ikinä ujostelleeni ompeluharrastustani. Jo teininä oli hienoo jos joku ompelus sattui onnistumaan niin hyvin että pääsi käyttöön. Oon kyllä itsekin joskus kokenut epämukavuutta itse tehdyssä vaatteessa, mut se on sitten johtunut huonosta istuvuudesta ja huolimattomasta ompelutyöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen se puuvilla friikki :) Mulla ei ollut yläasteikäisenä toimivaa ompelukonetta (tein aikaisemmin niin paljon barbin vaatteita, ettei kone vissiin enää kestänyt :D), mutta käsityöt oli valinnaisena ja muistan esim, yhdet mustavalkoiset housut, joita pidin todella paljon. Sitten yksi mekko taas jäi kokonaan käyttämättä, se oli aina vähän varmaan, että millaista kangasta projektiin sai, että tuliko siitä sitten mieleinen vai ei. Lukioaikana mulla ei ollut juuri enää käsin tehtyjä vaatteita, silloin kaikkein piti pukeutua Leviksiin ja se tyyli muutenkin oli silloin aika kamalaa, pukeuduin silloin kaikista poikamaisimmin. Oikein kauhistuttaa muistella niitä vaatteita, mahtuis varmaan kaksi kertaa mun ympäri vieläkin, pidin niin isoja paitojakin silloin ;). Lukion jälkeen pääsin sitten uudelleen käsiksi ompelun maailmaan ja niitä vaatteita pidin, mutta tosiaan ujostelin esitellä niitä ja pidin tosi tärkeänä oppia hyvän ompelujäljen. Kyllä mulle se siisti jälki on vieläkin tosi tärkeää, mutta oon onneksi relannut sen kanssa vähän ;) Kiitos Kirsi sinulle!

      Poista
  3. Allekirjoitan täysin sun kirjoittamat ajatukset! :) Lapsena se käsityöfiksaatio jo alkoi barbien vaatteiden ompelusta ja neulomaan opettelemisesta. Yläasteella ja lukiossa ei todellakaan tehnyt mieli mainostaa itse tehtyjä vaatteita, vaikka rippimekot, vanhempienpäivän tanssimekot ja lakkiaismekot tulikin itselle ommeltua. Kun sitten päädyin vaatetusalaa opiskelemaan oli ompelu tietysti niissä piireissä tavallista, mutta elämä vei minut(kin) siltä alalta pois ja jotenkin tuntui aina, että olin ihan friikki intohimoisen kässäharrastukseni kanssa. Miten helpottavaa onkaan ollut huomata blogien yleistyttyä, ettei sitä olekaan ainoa! :) Ja onhan käsityöt harrastuksena varmasti tällä hetkellä suositumpaa, kuin aikoihin. Huippua, että on ja huippua, että netin kautta löytyy teitä aivan yhtä kässäfriikkejä :) Mekko on muuten ihana ja neitokainen on valinnut siihen todella kauniin kankaan! Sopii tosi hyvin teidän pikku sankarille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tämä kaikki alkoi barbin vaatteista! Äidin ystävätär ompeli äidille hienoja vaatteita esim. pikkujouluihin ja sain sitten kaikki ylimääräiset tilkut, äiti kun ei itse ommellut lainkaan. Minullakaan ei kotikylällä ollut samanlaista yhtä intohimoista ompelija ystävää ja artesaanikoulussa oli mukavaa päästä toisten yhtä innostuneiden joukkoon. Siitä lähtien aloin sitten aika lailla vaatettaa itseni ja vaikka vaatteiden ompelu oli tosiaan yleistä meidän alan opiskelijoiden joukossa, oli se muuten aika kaukana trendikkäästä ;). Kyllä kaikki käsityö on nyt ollut hyvässä nosteessa, erityisesti harrastusmuodossa ja onhan se niin mahtavaa, että somen kautta saa seurata ja inspiroitua toisista tekijöistä :). Kiitos Pizzicato<3

      Poista
  4. Ja niin kaunis mekko jälleen, kangas on todella hurmaava.

    VastaaPoista
  5. Oot kyllä tosi taitava! Mua vähän harmittaa ettei äitin ja siskon ompelutaito ole periytynyt mulle, tai sitten olen vaan vähän liian laiska.. :) äiti ompeli meille tosi paljon vaatteita kun oltiin pieniä, silloin se oli toki taloudellisestikin kannattavaa. Nykyään ompelu on kalliimpi harrastus (kankaat kalliimpia ym) mutta varmasti sen väärti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin se hyppäsi äidin yli ja siirtyi mummulta mulle. Tosin mun isä on todella kätevä käsistään, joten sieltä on varmaan myös muutama geeni tullut ;). Ompelun voi onneksi oppia ja tuloksia näkyy nopeastikin, kun vaan ensin vähän harjoittelee, sinäkin opit kyllä, kun vaan saat innostuksen päälle, usko pois! Ompelua voi tehdä kalliimmin tai vähän edullisemmin, mulla ei esim, ole peitetikkikonetta, saumuri on mummon vanha ja nykyinen ompelukone käytettynä ostettu. Kankaat tosiaan kyllä ovat kalliimpia kuin ennen, varsinkin jos haluaa uusia kankaita käyttää, kierrätysmatskuilla tai kirpputorilta kangasta ostettaessa voi sitten selvitä aika paljon pienemmällä rahalla :). Outleteistä ja muista sellaisista edellisten sesonkien kankaita löytää kyllä joskus todella edullisestikin (esim. Marimekon tehtaanmyymälöistä). Kiitos sinulle JohaNna!

      Poista
  6. Ihana mekko! Olen itse uusi tulokas ompelun saralla, enkä ole koskaan kokenut että harrastus olisi jotenkin nolo - kai tämä on nykyään jo jollain tavalla trendikästä? Siltikin, jos joku sattuu kysäisemään, minkä merkkinen joku ompelemani vaate on, heitän mielessäni kärrynpyöriä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti tavallaan trendikästäkin, olet oikeassa :) Nyt on vielä kaikkien saatavilla kaikki peitetikkikoneet sun muut, joilla pääsee nopeammin ammattimaiseen jälkeen kiinni, jos sen kokee tärkeäksi. Ennen tällainen alaa opiskellut tunnisti toisen ompelijan juuri ehkä siitä lörpähtävästä pääntiestä tai suoralla ompeleella ommelllusta helmasta ja uskalsi ottaa harrastuksen puheeksi ;). Nykyään itsetehdyt vaatteet on aika vaikea tunnistaa, jos et ole asiaan yhtään perehtynyt (esim. suosittuihin printteihin). Itse tehdyt vaatteet tuovat niin paljon iloa tekjiälle kuin käyttäjälle, että se on ihan mahtavaa, kun monet ovat ompelun löytäneet, sellaisetkin, jotka rättikässää ovat joskus ehkä syvästi inhonneet. Toivottavasti kaikilla olisi joku yhtä tärkeä ja ihana harrastus kuin meillä :). Kiitos Kätsä!

      Poista
  7. Ihana mekko ja kuvat! Mut ihan pakko kysyä et miten monta mekkoa teillä mahtaa olla kaikkiaan?! tuotantotahti on melkoinen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! No joo, täytyy tunnustaa, meitä on neljä naista tässä talossa ja "muutama" mekko tosiaan löytyy. Meillä on mekot joka paikan vaatteita (erityisesti kahdella nuorimmalla), talvella ne on sukkisten/legginssien kanssa sisäkäytössä ja ulos mentäessä toppahaalarin alla ja autolla kuljettaessa hienostelutakkien kanssa ja kesällä niissä hillutaan muuten :). Tunikoita tästä talosta ei sitten löydykään kuin muutama hassu kappale, yksivärisiä mekkoihin sopivia neuletakkeja sitten sitäkin enemmän ja jonkin verran tavallisia paitoja housujen/hameiden kanssa pidettäväksi :). Tyttöjen ympärillä on monta mekoissa viihtyvää aikuista naista, minä, anoppi sekä miehen sisko ja tosiaan lähes aina tytötkin valitsevat mekon päälleen. Varsinaiset juhlamekot on meillä sitten vielä erikseen, nämä puuvillamekkoset on meidän arkivaatteita ;)

      Poista
  8. Onneksi on ajat muuttuneet! Itse tein teini-ikäisenä ja vähän vanhempana myös paljon vaatteita itselle ja nyt jos vertaa sitä aikaa tähän päivään, niin kyllä itsetehtyä arvostetaan ihan eri tavalla Toki mun kokemukseen saattaa vaikuttaa myös se teini-ikä, kun silloin oli tietyt merkit kova sana ja sitten kun olikin jotakin itsetehtyä päällä niin se oli outoa :D Kaunis kukkamekko sievällä röyhelöllä. Sä et taida tehdä montaa mekkoa samalla kaavalla/mallilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki käsityö ja itsetehty on nostanut arvoaan viime aikoina, se on kyllä hienoa. Mulla vähän samanlaisia kokemuksia tuosta teini-iästä ja juuri tietyistä merkeistä. Nykyään muoti on paljon vapaampaa, eikä kaikkien tarvitse sulautua siihen yhteen muottiin. Se on hyvä ja toivottavasti moni uskaltaa paremmin olla oma itsensä, kuin silloin kun me oltiin nuoria.

      :) En taida tosiaan tehdä ihan täysin samanlaista mekkoa moneen kertaan, kaksi on ehkä maksimi mulla, ja täysin peräkanaa on todella harvinaista :) Kiitos Eerika sinulle!

      Poista
  9. I sure do hope your weather improves soon because you are soooo ready for it with beautiful dresses for the girls. I love the sweet ruffle around the neck on this one and the rose print.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The sun is shining today, yippee! And yes, we are so ready for summer. If you only knew how many summer clothes are waiting to be photographed, shorts, swimsuits, t-shirts.... I'm just waiting for warmer weather :). Thank you Angela!

      Poista
  10. Ihastuttavan herkkis mekko, tytär näyttää kasvaneen!
    Ompelijamummoni ompeli yleensä paljon vaatteita lapsenlapsilleen, mulla toiveena oli että joskus sais kaupasta!! Nuorena neuloin runsaasti, niitä pidin paljon ja ylpeänä. Epämukavuus ompeluksissa johtui esim vääristä kangasvalinnoista, pidin silti. Sitten tulivat lapset ja oma ompelukone, sehän surrasi. Osan perillisten vaatteista tein itse. Naapurin äitien kanssa keskustelimme kankaitten käytöstä. Ja tämä oli 80-luvun lopussa!
    Perheessämme on arvostettu itsetehtyä aina, toki kiireisinä aikoina ei ole ehtinyt tehdä mitään itse.Tai kun teineille eivät enää kelvanneet. Kunnes aloin ommella vaatteita vain itselleni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän todellakin on kasvanut, reilut 11 cm vuodessa! Ja luulen, että nyt keväällä on tullut useampi sentti :). Kyllä ne oikeanlaiset kankaat on todella tärkeitä lapsillekin ja nuorille, senkin takia annan omien lasten aina välillä vaikuttaa paljonkin kangasvalintoihin ja erityisesti värit ovat tärkeitä. Juuri tästä väriasiasta keskusteltiin vanhimman tytön kanssa kun viime viikolla käytiin hänen vaatekaappiaan läpi. Siellä oli yksi tunika, jota ei juurikaan ole pidetty ja syy on pelkästään värissä. Meillä ei äiti ollut käsityöihmisiä, mutta tuttavapiiristä löytyi taitoa ja minulla oli kyllä lapsena kaupan vaatteitakin. Silloinhan vaatteita ei ollut niin kuin nyt, yhdet housut ja paita (korkeintaan 2) sai, kun koulu syksyisin alkoi ja joululahjaksi sitten seuraavan kerran ja mahdollisesti synttäriksi. Ei niitä muulloin juuri ostettu eikä silloin kaupoissa ollut jatkuvia kampanjoita ja alejuttuja, jotka olisivat vaatteita houkuttaneet niin ostamaankaan. Kiva oli lukea sinun kokemuksisitasi, kiitos, kun kerroit!

      Poista
  11. Ihana mekko taas! Tuttua Kristan tyyliä! :)

    Minä muistan lapsuudesta, kun äiti ompeli meille lapsille oikeastaan kaikki päälysvaatteet farkkuja lukuunottamatta. Se ärsytti. Jotenkin sen teini mielsi köyhyyden mittariksi silloin 70-80-luvulla. Ettei ole vara ostaa vaatteita, vaikka olihan se siihen aikaan säästöäkin. Äiti sanoi, että yhden ostopaidan hinnalla ompeli itse 3-4 paitaa. Samoin ärsytti, että kummitätini, joka oli ammatiltaan ompelija, antoi aina lahjaksi ommeltuja paitoja ja liivejä. Kaupan vaatteet olis olleet niin paljon toivotumpia. Hassua! Ei sitä osannut arvostaa, vaikka ihania ja kauniita vaatteita olivat. Käsityötä ei silloin tosiaan arvostettu samalla tavalla kuin nyt. Onneksi meidän lapsilla suhtautuminen on ihan päinvastoin kuin itsella silloin. Suorastaan toivovat, että äiti ompelis, ettei tarvi kauppaan mennä sovittelemaan. Samoin minulla meni useampi vuosi, ennen kuin kehtasin ommella kummilapsille jotain. Tuli aina ne omat lapsuusmuistot mieleen. Mun nelivuotias kummipoika kävi kylässä ihan vasta. Hän halusi, että ompelen hänen kesäkuisille synttäreille kolme(!) teepparia. Ja hän sanoi: "Sulla on niin paljon kankaita kuin kaupassa. Voinko itse valita, mistä kankaasta?" Olin niin otettu. Ne paidat on toivottuja ja ne haluan ommella ihan varmasti heti, kun näiltä koulun kevätkiireiltä vapaudun. :) Niin, ja milloin oma ompulu-urani alkoi. Jo peruskoulun ylimmillä luokilla. Kun pääsin siitä teinihäveliäisyydestä, niin aloin ompelemaan kaiken. Eihän ne niin taitavasti tehtyjä olleet kuin nykyisin, mutta kekseliäitä ja persoonallisia kyllä. Kaikenlaisia rimpsutakkeja ja baskereitakin. Oikein naurattaa nyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa lukea omista muistoistasi <3 Kiitos! Mulla oli kaupan vaatteita mutta myös ommeltuja,mummon ja äidin ystävättären (ammattiompelijan) tekemiä, joista niistä todella tykkäsin suurimmasta osasta kyllä, mutta sitten mulla on jäänyt ikuiset traumat yhdestä kevyttoppapuvusta (muun naisen tekemä), jota häpesin, mutta kiltisti pidin koulun liikuntatunneilla. Olin silloin jo muistaakseni yläasteella tai peräti lukion ekalla ja että se asu oli vaikea laittaa päälle! Tuolloin alkoi kuitenkin olla kaikenlaisia ketjuliikkeitä ja tietyt merkit suosittuja ja teininä sitä pienellä paikkakunnalla todellakin halusi sulautua joukkoon eikä erottua :). Onneksi on minunkin tekemät vaatteet olleet mieluisia lapsille, poika nyt ei niin enää pidä, paitsi housuja kyllä, kun vaan viitsisin niitä hänelle tehdä. Ja tytöthän nyt ovat olleet ihan parhaita äidin tekemien vaatteiden käyttäjiä , toivotaan että siitä saa nauttia vielä muutaman vuoden ainakin :) Täytyy sanoa, että sinulla on kyllä huippu kummipoika ja hänellä mahtava, toiveita toteuttava kummitäti! Minulla on kanssa ollut vaikka minkälaista karvajakkua ja monenmoista, artesaanikoulun ekan vuoden aikana tuli varmaan kaikki tyylisuuntaukset retroista mummomekoista jakkupukutyyliin käytyä läpi ja samalla oppi ompelemaan erilaisia materiaaleja. Vähän harmittaa , kun ei ole mitään säästänyt. Jossain vaiheessa se ompelujälki ei sitten enää miellyttänyt omaa silmää, kun osasi paremmin , vaan vaatteet tuli laitettua pois. Nyt niistä olis saanut lapsille hauskoja rooliasuja ;).

      Poista
    2. Voin kuvitella tuon tunteen kevyttoppapuvusta. Juurikin se, että sitä halusi olla niin samanlainen kuin muut. Noloa, että itsellä on niin erilainen toppapuku! :/ Nyt huvittaa. Ei huvittanut silloin.

      Poista
  12. Mukava lukea ajatuksistasi. Itse olen enemmän innostunut ompelusta vasta leivonta-blogin perustettuani ja törmättyäni sitä kautta moniin ihaniin käsityöaiheisiin blogeihin. Yläasteella valitsin aina käsitöissä puutyöt kun se vain oli mahdollista, vasta ysillä valitsin ensikerran vapaaehtoisesti "rättikässän".. Joten kun minä olen alkanut enemmän itse tekemään, ei se ole ollut millään lailla piiloteltava asia. Tyttäresi mekko on aivan super suloinen sekä malliltaan että kuosiltaan. Mitä kokoja tuossa kaavassa on? Meillä on kesällä ainakin kahdet juhlat tulossa ja vaikka mekkoja on kaapit pullollaan, olisi kiva jos jotakin uutta ehtisi kuitenkin ommella.. Tää malli näyttäis tosi kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen taas aina ollut rättikässä-tyttö :) Kaavassa on kokoja 98-122 ja koko lasten kesämallisto on tässä lehdessä musta todella ihana. Laitapa kokeiluun! Kiitos <3

      Poista
    2. Kokoja olisi siis kaikille meidän neideille. :) Laitoin jo lehden varaukseen kirjastosta. Jos en nyt tuleviin juhliin ehdi tekemään niin saanpahan ainakin kaavat piirrettyä myöhempää käyttöä varten.. :)

      Poista
  13. Todella kaunis! Jännä lukea ompeluharrastuksen muutoksesta nykyhetkessä, kun itse olen aloittanut vasta nyt kun ompelu on selvästi aallonharjalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannariina! Eikö olekin ollut jännä ja positiivinen muutos tosiaan viidessä-kuudessa vuodessa :). Samanlaista positiivista piristystä on ollut havaittavaissa nyt kaikenlaisen kirjonnan sekä solmeilun parissa, se on upeaa, nämä vanhat taidot eivät saa kadota vaan uusia tekijöitä tarvitaan :)

      Poista
  14. Kesän ihastuttavin mekko <3! Ihailen näitä sinun kangasvalintojasi aina, tämäkin on niin ihanan herkkä ja kaunis. Käsitöiden arvostaminen on kyllä muuttunut vuosien saatossa huimasti. Minulla on hyvin samansuuntaisia kokemuksia siitä kuin sinullakin. Vuosituhannen vaihteessa aloittaessani opinnot tällä alalla (välissä kaikkea muuta :D) oli tosin opiskelupaikkoja enemmän tarjolla kuin nyt ja vaatetusteollisuus Suomessa vahvemmassa asemassa. Harrastuneisuus sen sijaan on selvästi kasvanut ja sen mukana pienet yritykset, suurempi tuotanto on harmiksi vähentynyt sekä alan työpaikat ja kannattavuus ammattina. Onneksi nykyään ihmisten tietoisuus valinnoista on suurempaa ja sen myötä toivotaan, että myös ammattimainen käsityöläisyys tulee kannattavammaksi. Ihanaa tässä uudessa käsityön harrastamisen suunnassa on myös se, että sen itsetehdyn leiman uskaltaa laittaa mahdollisimman näkyvälle paikalle. Minusta on ihanaa, miten useammat alkavat julkaista kuvia omista töistään ja tekemiseen löytyy kannustusta. Kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä ja viimeisteltyä, vaan jokainen voi löytää oman tapansa tehdä käsitöitä. Sitten on näitä sinun kaltaisiasi huippuja, joiden töistä voi etsiä inspiraatiota ja innoitusta omaan tekemiseen. Samaan ei tarvitse yltää, mutta jokainen pienikin kipinä aloittaa harrastus on hyväksi ja tuo mukanaan kaikkea uutta ja haastaa tekemään uudenlaisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä parempi mekko on kuule tulossa, tosin se on juhlamekko ja ainakin se minun aatoksissani on ihastuttavampi, mutta eihän sitä tiedä sitten millainen se on oikeasti, kun on vasta ajatuksissa ;).

      Harrastuneisuus on ompelussa tosiaan kasvanut, sen huomaa jo täällä meidän pienellä kylällä. Kun kolme vanhinta lasta syntyivät, en tiennyt ketään muuta, joka olisi ommellut täällä lapsilleen vaatteita. Nuorimmaisen synnyttyä ompelevia äitejä alkoi tupsahdella ja nyt tiedän ainakin 5 muuta äitiä ja enemmänkin heitä saattaa tuolla uudella asuinalueella olla. Toivon myös, että ammattimainen käsityöläisyys lisääntyisi, se on todella vaikeaa saada kannattavaksi. Minulle välillä ehdotellaan, että alkaisin tehdä mekkoja myyntiin, mutta tähän päivään mennessä en ole saanut sitä laskettua niin, että se olisi oikeasti kannattavaa, lisäksi nautinto tähän hommaan varmaan menisi, kun pidän melko lailla yksittäiskappaleiden tekemisestä ja "nysväämisestä". Siitä kaikesta sellaisesta joutuisin todennäköisesti juuri silloin luopumaan, jos alkaisin tehdä mekkoja työkseni.

      Olen niin samaa mieltä tuosta itse tehdyn leiman näkyvyydestä ja niin iloinen, että minäkin sen uskalsin tehdä ja laittaa blogin pystyyn. Vihdoin voi maailmalle kuuluttaa, että hei, rakastan ompelua ja hehkuttaa kaikkia mahdollisia kässäjuttuja toisten samanlaisten kanssa :). Monenlaisia blogeja tarvitaan, ja niin konkarit kuin vasta-alkajat voivat antaa toisilleen paljon ja se on tosiaan tärkeää, että jokaisella on se oma tapansa tehdä näitä juttuja. Tuosta inspiraation antamisesta toisille, minä tykkään hyvin tasaisesta ja tylsästäkin elämästä, mutta käsityöt ovat se juttu, joissa haluan aina kokeilla uutta. Lisäksi minulla (niin kuin sinulla) on opintojen myötä ollut mahdollisuus tutustua juttuihin ja tekniikoihin, jotka eivät ole kaikille tuttuja ja musta on ihana tuoda niitä myös toisten tietoisuuteen :). Kiitos Hanna sinulle mukavasta kommentista <3

      Poista
  15. Suloinen tyttönen mekossaan ja hyvin valittu kangas häneltä. Kelpaa tuossa kesäjuhlia viettää. Mukava kuulla ompelutaustastasi! Joskus tuntuu, että harrastamani tilkkutyöt koetaan vähän mummojen hommaksi (ainakin aikaisemmin) ja sitä on tarve vähän selitellä. Kiva että kaikki käsillä tekeminen on nykyään ihan trendikästä. Kiitos myös itsellesi kivoista kommenteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilkkutyöt varmaan tosiaan on koettu mummojen hommaksi, vaikka niissähän on nykyään vaikka kuinka moderneja malleja. Luulen, että kirjonta on ollut samassa asemassa mutta on nyt tullut trendikkääksi erityisesti maailmalla. Joku pitsinnypläys taas koetaan varmaan edelleen melkoisena mummoiluna ja jos joku nuorempi sitä harrastaa niin sitä ehkä ihmetellään :)Kiitos Saija!

      Poista
  16. ♥oi sulous,mitä tyttö kivassa mekossaan♥

    VastaaPoista
  17. Kaunis malli tässä mekossa ja hurmaava kangas kuten edellisessäkin mekossa! 5-vuotissynttärit olisi täälläkin tulossa ja sankarilla kovat odotukset, mitä puettavaa ja tarjottavaa äidin pitäisi loihtia. :)
    10 vuotta sitten esikoisen ollessa pieni innostuin ompelusta, silloin kaupoista löytyi jo Ottobre, mutta kivoja kankaita ja tarvikkeita ei meinannut löytyä mistään ja siihenpä se suurin into laantuikin. Paljon on tarjonta ja ompelun suosio siitä lisääntynyt. Muistan vieläkin lapsuudesta monta äidin tekemää mekkoa, toivottavasti hyviä muistoja jää meidänkin lapsille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea jo etukäteen sinne neitokaiselle :) Sinähän loihdit upeat vaatteet ja tarjoilut , oli sankarin toiveet mitä vain. Mullakin on erityisesti muutamasta itse tehdystä vaatteesta jääneet tosi hyvät muistot, sedän vaimon tekemä perhosmekko ja mummun tekemä farkkurimpsuhame oli ihan suosikkeja! Mutta sitten niistä trikoon jämistä tehdyistä raidallisista pikkareista en hirveesti tykännyt, siks meillä ostetaan alusvaatteet kaupasta ( vaikka tytöt niitä mun yksiä ja ainoita kokeilemiani on pitänytkin) :D. Kiitos Manda!

      Poista
  18. Ensinnäkin, niin suloinen mekko. Kankaan kuosi on kaunis ja herkkä. Olen kyllä ommellut myös lähes aina, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Äitini on ollut aina kova ompelemaan ja häneltä olen saanut innostuksen. Pienenä tyttönä istuin työpöydällä ja seurasin hänen ompelujaan. Siten ompelu on ollut aina jotenkin luontevaa ja kulkenut matkassa. Toki välillä kone on ollut pitkiäkin aikoja hiljaa. Sen terapeuttisen voiman kun löytää, niin sen pariin haluaa mahdollisuuksien mukaan. Oikein mukavaa viikonloppua teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ompelu on todellakin niin ihanaa. Sitten kun tämä lasten vaatettaminen loppuu jonain päivänä, ehkä sitten vihdoin innostun sisustusompelusta, se kun ei ole hirveästi vielä napannut :). Uskon, että ompelu kulkee mun mukana niin kauan kun kädet ja jalka pelaa, on se sitten trendikästä tai ei, mulle se on kuitenkin ennen kaikkea elämäntapa ja sydämen asia :). Kiitos Kanneli!

      Poista
  19. Hieno mekko ja kirjoitus! Olen itse ommellut vasta vajaat pari vuotta ja heti ompelukärpäsen purtua seurannut Facebookin ompeluryhmiä ja blogeja. Ehkä juurikin näiden kautta ompeluun on tullut mukaan sosiaalinen ulottuvuus ja sellainen terve ompeluitsetunnon pönkitys. On hienoa nähdä muiden töitä ja vastaavasti tuoda esiin omia. Olen normaalisti vähän itseäni esiintuova, mutta jos joku kysyy ompeluistani, niin taatusti kailotan, että omatekemiäni ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina, mukava kuulla! Ennen ompelu oli tosiaankin melko yksinäistä puuhaa, minua se ei sinänsä haittaa, mutta onhan nämä blogit ja muut tuoneet harrastukseen aivan uskomattoman upean lisän.Upeaa, että kailotat itse tehdyistä töistä, jos ei niistä itse ole ylpeä, ei niitä arvosta kukaan muukaan!

      Poista
  20. On se kyllä mielenkiintoinen asia tämä itse tehtyjen vaatteiden arvostus eri kausina. Riippuukohan jotenkin siitä, miten kotona suhtaudutaan itsetehtyihin vai mikähän siinä on.. Nykyisin kun ideoita ja kankaita ja kaavoja on niin paljon niin on varmasti ihan eri asia harrastaa käsitöitä ja myös saada sellaista jälkeä, joka miellyttää omaa silmää.

    Ihan mielettömän kaunis tuo mekko! Hyvä maku pienellä neitosella kangasvalinnan suhteen :) Sulla on aina toinen toistaan kauniimpia töitä, näitä on ilo katsoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kotitaustallakin on merkitystä. Mulla oli ehkä se että osa lapsena saamistani kotona tehdyistä vaatteista oli todella mieleisiä, mutta kaikki ei, varsinkin just silloin teininä. Olen ollut pienestä saakka aika tarkka vaatteistani, esim.kengistä, kuomiakaan ei mulla ollut, kun en sellaisia suostunut pitämään, vaan esim eka-tokaluokallakin punaiset hapsulliset nahkasaappaat ;). Se oli sitten varmaan katastrofi kun piti pitää jotakin "rumaa" päällä.

      Saija sanoi tuossa kommentissa minusta hyvin, että kun on joutunut vähän selittelemään tilkkutöiden tekemistä. Samanlainen ilmapiiri oli minusta ompelun suhteen just ennen, uusia vaateketjuja tuli paljon ja ihmeteltiin, miten joku voi enää haluta itse tehtyjä vaatteita kun ei kenenkään enää ole pakko. Silloin oli mieluummin hiljaa siitä harrastuksestaan ja yritti vaan ommella ne vaatteet suht hyvän näköisiksi :). Kiitos Hanna sinulle!

      Poista
  21. Arvaa mikä sinusta tuli mieleen? Muistatko ne Pauligin kahvimainokset vuosia sitten, joissa oli esittelyssä eri kädentaitajia? Tässä mainoksessa sinä istut ompelukoneen ääressä tekemässä tyttösille ihanuus mekkoja, tunteella ja taidolla:D Tämäkin mekko on niin kaunis! Minulla ei oikeastaan ole lähipiirissä ompelua harrastelevia, joten tämä käsityöblogimaailman löytyminen oli mahtava juttu. Ihan ystävienikin kannalta, heidän ei tarvitse kuunnella minun ainaisia ompeluhöpinöitä, jotka tuskin kovasti kiinnostavat edes heitä:D Nykyään pääsee jakamaan ajatuksia/aikaansaannoksia blogissa samanhenkisten harrastelijoiden kanssa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllähän minä ne mainokset muistan, ne oli ihan mun lemppareita :). Tulipas sulle erityisen hieno mielikuva :D! Mullakaan ei ole lähipiirissä yhtä ompeluhullua, joten olen ihan samaa mieltä kanssasi! Sinäkin tunnut jo niin tutulta, vaikkei olla tiedetty toistemme blogeja kuin vasta vähän aikaa :). Kiitos sinulle!

      Poista
  22. Olipa mukava lukea ajatuksiasi, sitä alkoi itsekin samalla miettiä suhdettaan ompeluun ja siitä puhumiseen. :-) Monenlaisia muistoja ja ajatuksia nousi mieleen, pääasiassa ne kuitenkin olivat positiivisia.

    Suloinen tämä ompelemasi mekko. Tytär on valinnut täydellisen kankaan: iloisen kesäisen. Ja malli sopii kankaalle loistavasti. Aivan nappi-ompelus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Tästä piti tulla ensin juhannusmekko, mutta synttärimekkoon eka varaamani kangas ei riittänyt kietaisumalliin. Tehdään siitä siis muu juttu ja tämä pääsi nyt jo sitten käyttöön. Pianhan se juhannus jo onkin ja onpahan nyt sitten ajoissa valmiina :).

      Poista
    2. Toivottavasti tuleva juhannus on viimekesäistä lämpimämpi. Silloin olimme Hangossa pipot tiukasti päässä ja lämpimiä vaatteita oli takin alla ties kuinka monta kerrosta. Innolla odotan mitä juhannukseksi ompelet! :-)

      Poista
  23. Herttainen mekko! Ihananlaisia mekkoja teidän naisväelle syntyy :)
    Oli kivs lukes ompeluharrastuksen kehittymisestä sinun näkökulmasta. Itse olen tämän buumin aikana aloittanut ompelun ja hurahdin siihen täysin. Aiemmin oli ilmeisesti hankalampi löytää kaavoja ja kankaitakin? Nyt netti on pullollaan kauppoja, onneksi myös kivijalkakauppojakin löytyy ja kaavalehtiä ja kirjojakin on mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nyt tosiaan tuo trikoovalikoima lapsille on ihan erilainen kuin silloin. Sehän varmaan yksi iso syy onkin, mikä on nykyäidit saaneet ompelemaan :) Kiitos mARa!

      Poista
  24. Onpa kaunis mekko <3 Kangaskin niin ihanan herkkä.

    VastaaPoista
  25. Lovely dress! Your daughter picked the perfect fabric, I love the vintage feel of it. And yes, those vases are cute! I should do that with my daughter too!

    VastaaPoista
  26. Suloinen mekko tytöllä! Minä myös oon ommellu nuorena jos jonkinlaisia muotivaatteita )) Innostus lähti siitä, kun isä osti meille kotiin Singer ompelukoneen! Siellä se polkumasiina on edelleen ja vieläkin se pelittää)) Sain kolme tyttöä ja voi miten ihana oli lapsille ommella! Välillä innostuin sitten virkkaamisesta ja taas tuo ompelu tuntuu kuitenkin mukavammalta, siinä kun saa valmista aika nopeesti! Voin hyvin kuvitella miten kivaa sinulla kun saat ommella lapsillesi suloisia mekkoja ym.ym.
    Mukavaa uutta viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sinun ompeluhistoriastasi! Kyllä lapsille ompelu on tosi mukavaa, pitää nauttia siitä nyt kun voi :) Kiitos Tarja!

      Poista
  27. Love the dress and love the fabric! So so beautiful!

    VastaaPoista
  28. Voi mikä ihastuttava mekko. Teet kyllä ihan mielettömän ihania juttuja, ei voi kuin ihailla. Ja hyvä kangasvalinta. Ruusut ovat niin kauniita. Ehkäpä pitää tutkia kangaskauppojen ruusu-puuvillatarjontaa tytön yksvuotismekkoa silmälläpitäen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ruusut vaan jotenkin tekevät kesämekon, minusta ainakin :). Tutkipa sinäkin tarjontaa, varmasti löydät jonkun ihanan omalle tyttösellesi! Kiitos aino-maria kommentista !

      Poista
  29. Love both the dress and the fabric! I'm so glad I'm a part of that community... A huge kiss to you my dear and sweet Krista. 😘

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.