torstai 30. tammikuuta 2014

Kaunista kotiin


Minä olen ehkä maailman laiskin ompelemaan mitään sisustusjuttuja kotiin ja verhot varsinkin ovat minulle ihan kauhistus. Tyynynpäälliset ja tilkkupeitot ovat kivoja, muttei niistäkään varsinkaan noita jälkimmäisiä ihan hirvittävää määrää tarvita.

Nythän kävi sitten niin, että innostuin tuosta vapaasta konekirjonnasta ja sain muka hyvän idean tehdä nuorimmaisellemme villanutun, jossa seikkailee kirjottu karhuperhe. No, ensinnäkään minä en osaa piirtää, joten ensin piti tulostaa netistä karhujen kuvia, joiden avulla piirtelin sitten jonkinlaisen kirjontasuunnitelman. Eka äitikarhu tuli heti vähän sellainen, etten ollut oikein tyytyväinen, sinnikkäästi kuitenkin jatkoin ja seuraavat miellyttivätkin enemmän silmää. Karhut ja muut yksityiskohdat kirjottuani aloin kokoamaan jakkua ja EIHÄN NE KOTIKUTOISEN NÄKÖISET KARHUT SOPINEET YHTÄÄN siihen tyttömäisiä yksityiskohtia sisältäneeseen jakkuun (olisi vaan pitänyt kirjoa niitä kukkia niin kuin alun perin suunnittelin). Ja sehän tiesi  a) ratkojalle töitä, b) rahan menoa, koska piti hakea lisää kangasta jakkuun ja c) uutta suunnitelmaa karhujen päänmenoksi.

Ja nyt päästäänkin siihen varsinaiseen aiheeseen eli niihin sisutustekstiileihin. Eli karhuperhe siirtyi seikkailemaan tyynyyn ja nyt voin elää lopputuloksen kanssa. Koska tuota EK:n ihanaa villasekoitetta (josta tein muuten syksyllä nämä ) piti hakea lisää, niin otin sitten kerralla niin paljon, että sain siitä myös tuon syksystä saakka mietinnässä olleen torkkupeitonkin tehtyä. Ja sen reunaa laitoin kiertämään lankaa, josta tehdään niitä röyhelöhuiveja (lanka muistaakseni Lidlistä, perheen miesten tuliainen minulle). Lopputulos näyttää erehdyttävästi tuollaiselta kapealta pampulanauhalta ja tykkään itse kovasti.


Sitten innostuin ompelemaan vähän enemmänkin tyynynpäällisiä, mm. vanhoista aarteista ja vanhoja pöytäliinoja taustakankaina hyödyntäen. Olen joskus yli 10 vuotta sitten käsin kirjonut tuollaisen pikkuliinan ja sen laitoin koristamaan yhtä tyynyä. Tykkään tuosta käsin kirjomisesta ihan hirvittävästi, odottelen, että koska se oikein tulisi muotiin käsityöihmisten parissa... Sitten löytyi kaapista vielä sopiva pala itse painettua perhoskangasta - sekin n. 10 vuotta sitten tehtyä. Eurokankaan rusettityllistä se vasta mukava tyyny tulikin, ostin kankaan viime kesänä prinsessamekkoja varten, tosin ne mekot ovat vielä tekemättä. Kaapin kätköistä kaivelin vielä yhden ikivanhan kankaanpalan, jonka hyödynsin näihin sävyiltään hyvin vaaleisiin tyynyihin. Ihan kivasti nämä uudet tyynyt sopivat noiden vanhojen kavereiksi, ja kun kevättä kohti mennään, saa tekstiilit ollakin sävyiltään vähän vaaleampia.

 
 

 
 

Ja teille, jotka jaksoitte lukea tänne saakka, vielä yksi juttu :). Eli kiitokset ja hali kaikille teille ihanille, jotka olette viime aikoina kommentoineet ompeluksiani. Kommentteja on ollut ilo lukea ja niihin on ollut kiva vastailla. Ompeluaiheisten ideoiden, ilojen ja surujen jako yhdessä antaa tälle harrastukselle kyllä mahtavasti virtaa!

Ja se nuorimmaisen jakku.... se on tulossa! Tähän jakkuprojektiin käyvätkin kyllä kuin nenä päähän tutut sanonnat eli vähemmän on enemmän ja loppu hyvin, kaikki hyvin :). Makoisia unia!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Orvokkiniitty

Tammikuu on ollut meille oikein juhlakuukausi; miehen serkun häät, appiukon syntymäpäiväjuhlat, muutamat kaverisynttärit, kahden oman lapsen nimpparit (jotka jäivät kyllä juhlimatta) sekä kummitytön synttärit. Kyllä on nyt vuosi aloitettu juhlavasti eikä kotosalla olla juuri oltu. Sen verran kuitenkin, että ompelin kummitytölle vaatesetin lahjaksi. Violetin sävyt ovat kuulemma nyt mieleisiä ja sen yritin pitää mielessä kankaita hankkiessa. Löysin mekkoon tuollaista orvokkiniittyä muistuttavaa, kevyttä viskoosikangasta ja siihen päätin yhdistää sitten keltaista pilkkupuuvillaa (molemmat EK:sta). Paitaan löytyi kauniin violetin sävyinen trikoo, myös EK:sta. Mekon kaava oma, trikoopaita Ottobren yksinkertaistetulla kaavalla. Oma tyttö sai nyt toimia tässä sijaismallina, vaikka käyttääkin pääsääntöisesti yhtä numeroa isompaa kokoa.



Leveään helmaan halusin jotakin koristetta ja päädyin pitkästä aikaa kokeilemaan vapaata konekirjontaa. Olen tehnyt sitä vain kerran aikaisemmin ja nyt päätin, että aion tämän vuoden aikana kokeilla tuota tekniikkaa vähän enemmän. Se on jotenkin vaan niin kivaa! Eli sehän tapahtuu niin, että syöttäjät lasketaan alas, tikin pituudeksi laitetaan nolla ja sitten vain aletaan päästää. Ommellessa voi itse säädellä tikin pituutta. Tekniikkaan on olemassa kai erikoispaininjalka, mutta minä tein ilman paininjalkaa. Kangas kannattaa tukea ja kirjontakehystäkin voi käyttää niin kangas pingottuu hyvin. Voisin kuvitella, että heillä, joilla on piirtämisen lahja luonnostaan, voisivat tällä tekniikalla tehdä mitä ihanimpia juttuja. Itse kopioin tuon linnun kuvan Depechen sabluunavihkosta.

 
Trikoopaidan koristeeksi laitoin muutaman perhosen erivärisistä silityskalvoista. On vähän pientä koristusta, kun varmasti tulee käytettyä ilman mekkoakin.

Omien tuotteiden merkitseminen on yleistä nykyään, mutta itse en ole ompelumerkkejä tilannut, koska ompelen pääasiassa vain omille lapsille. Tuosta Lidlin leimasimesta onkin ollut juttua useammassa blogissa, itse luin siitä taitavan Kannelin blogista. Silloin harmittelin, etten ollut tajunnut koko asiaa, mutta meidän koululainen olikin ollut niin viisas, että oli ostanut leimasimen ja minähän sen nyt sitten omin käyttööni!
 

Kuulin, että pukki oli jouluna tuonut kummitytölle barbeja, joten päätin vielä surauttaa lahjapakettiin barbillekin mekon. Se ei kyllä onnistu ikinä ilman ratkojaa! Taisin saada lapsena yliannostuksen noistä barbin vaatteista, kun niitä pari laatikollista tuli tehtyä - no, ei sentään, ehkä ne pienemmät ja näppärämmät sormet vain sopivat silloin paremmin tuollaisten minikokoisten vaatteiden tekemiseen...


 
Reipasta maanantaita kaikille!
 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Miniä 60- luvun tyyliin (kirjaimellisesti)

Perhepiirissä täytettiin pyöreitä ja juhlia vietettiin 60 - luvun tyyliin. Vierailta toivottiin pukeutumista kyseisen vuosikymmenen hengessä, joten ompelin itselleni tällaisen pituudessaan todella minimaalisen mekon. Näin lyhyttä mekkoa minun päällä ei ole nähtykään sitten nuoruusvuosien, mutta juhlien vuoksi piti tämänkin ikäisen lähteä vähän hulluttelemaan...
 
 
Otin John Peacockin pukuhistorian kirjasta kuositteluun mallia. Peruskaavaan taas otin vinkkiä yhdestä trikoomekostani, mutta jätin enemmän väljyyttä, koska ajattelin, että tätä tulee ehkä enemmän pidettyä talviaikaan tunikana, jolloin alle on hyvä mahtua pitkähihainen paita tai jopa ohut neule. Pienen pyörökauluksen kaavan tein opiskeluaikaisen kuosittelukirjan (Klara Gaarder) ohjeilla. Etu- ja takakappaleen leikkaussaumat ja nuo laskokset sivusaumoissa tulevat ehkä paremmin esiin noissa lähikuvissa.

 


Materiaali, joka on EK:sta, ei tähän malliin ole todellakaan paras vaihtoehto, kuten kuvista näkyy. Joku jämäkämpi vaihtoehto olisi sopinut tuohon A-linjaiseen malliin leikkaussaumoineen paremmin.  Mutta 60 - luvun väri oli nyt tärkein kriteeri tuohon materiaalivalintaan ja tämän vihreän kanssa mentiin. Pääntiehenkin jäi kuositteluvaiheessa vähän turhaa väljyyttä, kun hieman löpsöttää. No, aina ei onnistu niin hyvin kuin haluaisi. Hienosti tällä kuitenkin yhdet juhlat juhlittiin ja uskon, että tämä tulee kotitouhuissakin pidettyä. Väri (joka ei ole oliivinvihreä niin kuin näissä kuvissa näyttää,) ainakin sopii minulle ihan passelisti!
 
 
Ps. Sain samana viikonloppuna kangastuliaisia maailmalta, mieheni veljeltä. Nuo kaksi ekaa vasemmalta ovat ihan suosikkejani. Näistä saisi ihania juhlajuttuja tytöille, mutta myös sisustustyynyjä. Aika näyttää, mitä näistä keksitään! 
 
 

torstai 23. tammikuuta 2014

Kankaita, kankaita, kankaita....

Vielä yksi postaus lomamatkaamme liittyen eli siis kangasostokset. Minulle tuli jouluaattona todellakin joulu, sillä bongasin joulurauhan julistuksesta saapuessamme aikaisemmin googlettamani kangasliikkeen myymälän ja sehän oli auki! Joten ei kun ostoksille. Vanhempi myyjätär ei vaikuttanut kamalan iloiselta nähdessään minut kymmenien kangaspakkojen kanssa, mutta sitten onneksi mieheni tuli paikalle ja jätin hänet vahtimaan kankaiden leikkuuoperaatiota. Silloin minä tietysti livahdin uudestaan hyllyjen väliin ja löysin muutamaa kangasta vielä lisää. Mieheni ja kangasliikkeen rouva olivat selkeästi löytäneet mukavaa jutun juurta, koska paikalle oli ilmestynyt toinenkin vanhempi rouvashenkilö ja siellähän oli niin leppoisa tunnelma :). Pyysin sitten rouvilta luvan ottaa muutaman kuvan kaupasta ja nämä kuvat tässä ovat siis vain tilkkutöihin tarkoitetuista ohuista puuvillakankaista, joita pääasiassa ostin. Melkoinen valikoima vai mitäs sanotte?

 
 
Ostamieni puuvillakankaiden hinnat liikkuivat noin 4 - 10 dollarin tienoilla (per jaardi eli n. 90 cm)  ja niistä sai vielä 30-40% alennusta. Voitte uskoa, että tuollaisessa taivaassa en ollut hetkeen ollut! Piti tehdä nopeita päätöksiä ja mukaan tarttui tämmöisiä juttuja:

Jotakin eläimellistä (viimeinen satiinipintaista kangasta)

 

Muodikkaita sik-sak kuvioita ja perinteisiä palloja ja ruutuja (vihreäpohjainen pallokuosi fleecen tapaista)
 

Värikkäitä ja raikkaita isompia pintoja

 
Herkkää ja hempeätä

 
Keväisiä kukkia (eka vas. seer suckeria)
 
 

Taivaallisia tyllejä
 

Tilpehöörejä
 

Kankaiden ja ompelutarvikkeiden lisäksi kaupassa (Jo Ann Fabric and Craft Store) oli todella laaja valikoima kaikenlaista askartelutarviketta (hieman ehdin pyörimään korutarvikkeiden luona) sekä tietysti lankoja ja jonkin verran myös kirjoja. Kirjat tutkin melko tarkkaan, mutta mukaan ei nyt kuitenkaan lähtenyt mitään. Joka hyllyn välissä en edes ehtinyt käymään, joten en tiedä mitä ihanuuksia minulta jäi näkemättä. Samassa kaupungissa olisi vielä ollut joku pelkästään tilkkutyökankaisiinkin erikoistunut liike, mutta jätin sen haeskelun sitten suosiolla väliin, ettei ihan kaikki matkarahat kulu puuvilloihin!

Ei ole varmaan vaikea arvata, että meidän tyttöjen ensi kesän vaatteet ommellaan ainakin osittain näistä kankaista. Tulikin ihan elämäni ennätys ostaa näin paljon kankaita ilman ennakkosuunnitelmia :). Yleensähän minulla on tarkka ostoslista ja jos se ei täyty kaikilta osin, niin sitten saatan ostaa jonkun heräteostoksen, jos jotakin mieltä kutkuttavaa löytyy (ja yleensähän sitä löytyy). Minulla on aika pienet tilat kangassäilytykseen niin ihan jo senkin takia on pakko kieltäytyä monista ihanuuksista.

Olen myös saanut sukulaismiehiltä kangastuliaisia Aasiasta ja Euroopasta, mutta niistä sitten myöhemmin. Tämä tammikuun postaustahti onkin ollut melkoinen, olen tässä ehtinyt ommella pari juttua näitä lomamekkoja postatessani ja nämä tuoreet ompelut aion tässä vielä postata tammikuun aikana. Mielessä pyörii jo monia ompeluajatuksia helmikuuksi, tulevat viikot näyttävät, mitä niistä ehdin toteuttaa :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Viimeistä viedään - Lomamekkoja Amerikan raitilta 10


 

Huh huh, melkoinen mekkomaraton on nyt ihan kalkkiviivoilla, sillä on aika esitellä viimeinen mekko. Tämä pikkutyttöjen unelmakangas löytyi alepöydästä Tallinnasta syyslomalla ja oli siis täysin heräteostos. Keskimmäinen tyttö sai tästä nyt mekon, koska hänellä näitä kimaltavia mekkoja on vähemmän ja siskoista nuorin ei osaa olla vielä niin vaativainen kankaiden suhteen. Mekko kuin mekko käy hänelle - kunhan sillä vaan voi pyörähdellä!

 


Tässä mekossa on kauttaaltaan ohut vuori, sivulla on vetoketju ja takana tuollainen nappilenkki. Pääntietä kiertää röyhelö ja koristeena on pieni rusetti. Helma on muodikkaasti epätasainen eli edestä lyhyempi kuin takaa. Kaavoitus on siis taas omaa käsialaa. Voi kun olisitte olleet kärpäsinä katossa ja nähneet tytön ilmeen, kun ensimmäisen kerran sai mekon kokeiltavaksi ennen reissuun lähtöämme. Voi sitä onnen hymyä! Ilmeisen mieluinen lopputulos siis...

Mistä mekosta te lukijat ja vierailijat olette muuten tykänneet eniten? Omat suosikkinihan olivat tämä vihertävä puuvillamekko, pienen tytön pallomekko sekä tuon edellisen postauksen täydellinen mekko. Mutta monesta muustakin mekosta olen kyllä ylpeä ja onnellinen! Pääsin hyvään vauhtiin ja monenlaisia mekkoja syntyi - niin arki- kuin juhlakäyttöönkin. Oma pieni projektini oli kiva, vaikka sen takia jouduin vähän valvomaan öitäkin - mutta kukapa sitä nyt ei ompelujen takia joskus valvoisi!?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Täydellinen mekko - Lomamekkoja Amerikan raitilta 9


Jos oma kehu voi haista sinne ruudun toiselle puolelle, niin nyt se varmasti haisee :). Tämä mekko on nimittäin omasta mielestäni yksi parhaista jollei jopa ihan se ykkösmekko, jonka olen koskaan  meidän tytöille tehnyt. Tässä on vaan jotenkin kaikki loksahtanut kohdalleen; malli, kankaat, värit ja yksityiskohdat. Mekko sopii täydellisesti meidän sirppanalle tyttöselle!

Idea mekkoon tuli pinkistä paisley-mekosta, jonka kaavaa lähdin muokkaamaan haluttuun suuntaan. Mekon kankaat ovat ikivanhoja, vuorikangas on jäänyt äidilleni valmistamasta mekosta ja tuon mustan läpikuultavan ja hieman samettipintaisen kankaan olen ostanut lähes kymmenen vuotta sitten Eurokankaasta. Monta kertaa olen pyöritellyt sitä käsissäni ja kuinka iloinen olenkaan, etten ole tärvellyt sitä mihinkään muuhun ompelutyöhön vaan se sai rauhassa odotella juuri tätä mekkoa. Melkein haluaisin itsellenikin tällaisen samanlaisen mekon - ei keneltäkään sattuisi löytymään tuota mustaa kangasta kaapin perukoilta :). Tuo nauha, jota on käytetty vyönä, hihoissa sekä KE:ssä koristeena on Karnaluksista.

Kuvittelin ottavani tästä mekosta ja sen kantajasta ihania kuvia Disney Worldissa, mutta siellä oli sellainen ihmisvilinä, että joka kuvassa on vähintään kymmenen muuta ihmistä edessä, takana tai sivulla. Onneksi ehdin kuitenkin nappaamaan nämä kuvat tyttösestä yksinään, kun odottelimme bussikuljetusta Disney Worldiin.







sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pikkuneiti pitseissään - Lomamekkoja Amerikan raitilta 8


Olen brodyyrien ystävä mitä suuremmassa määrin - brodyyripitsit ja brodyyrikankaat, voiko ihanampaa pienillä tytöillä ollakaan? Tästä kankaasta piti tulla jotakin viime kesänä, mutta en sitten ehtinytkään tehdä siitä mitään - mitä siitä nyt sitten pitikään tehdä. Joten tämä EK:n kankaan palanen pääsi heti ensimmäisenä käsittelyyn, kun aloin puuhastelemaan tytöille näitä matkamekkoja marras-joulukuussa. Lopputulos ihan ok peruskolttu: olin mitä ilmeisemmin vasta kaasuttelemassa vauhtiin näissä mekkojen ompelussa! Mekossa käytetty pitsi taitaa olla lähtöisin niinkin erikoisesta paikasta kuin Suomalaisesta Kirjakaupasta.



Nämä kuopuksen kaikki matkamekot on muuten tehty tällä samalla pikkujoulumekon kaavalla. Olen vain muutellut hihoja, päänteitä ja yksityiskohtia erilaisiksi. Kaavan runko ja kaarrokkeen paikka on ollut aina sama, joissakin olen poimuttanut helman, kun taas toisissa se on laskostettu. Osan mekoista olen tehnyt vähän väljemmäksikin materiaalista riippuen. Helppoa ja nopeaa, kun pärjää vain yhdellä kaavalla ja lopputuloksia voi silti olla kymmeniä erilaisia.

Pienokaisemme tykkää mitä ilmeisimmin hatuista, kuten kuvista näkyy. Tuo hienon neidin lierihattu löytyi Key Westistä ja muovinen silinterihattu saatiin Disney Worldista, missä vietettiin uuden vuoden aattoa ihastellen esityksiä, paraateja, prinsessoja sekä tietenkin jonottaen laitteisiin...  Tässä vähän tunnelmia sieltäkin.







perjantai 17. tammikuuta 2014

Perhosparvi paratiisissa - Lomamekkoja Amerikan raitilta 7


 
Nämä perhoshelmat hulmusivat myös Bahaman paratiisimaisemissa. Menimme sinne muuten melkoisen keikkuvalla laivalla ja olimme yhden yön hotellissa. Tämän mekon helma on kovin tuttua mallia minulta, mutta voi, kun me pidämme tästä mallista niiiiiin kovasti. Yläosassa on kuitenkin jotakin uutta nyt eli mekko solmitaan kiinni nauhoilla, jotka saavat jäädä vapaasti roikkumaan olkapäiltä. Myös vyötäröllä on kiristysnauha, jolla mekon väljyyttä voi hieman säätää. Kiristysnauhan päissä keikkuvat sydänhelmet.


Tämä lähes mustikansininen, kevyt puuvillasekoitekangas on Eurokankaan palaosastolta. Ostin kankaan aluksi muuta tarkoitusta varten, mutta sitten siihen projektiin löytyikin parempi vaihtoehto. Ja hyvä niin - sillä tämä mekko ja tämä kangas ne yhteen soppii vallan mainiosti!

Ps. Olen saanut muutaman uuden lukijan, tervetuloa naiset  <3

 
 

 
 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pahan mielen Bahama - Lomamekkoja Amerikan raitilta 6

 
"Mikä se on tämmöinen Pahama, onko tää joku paha maa, kun täällä tulee kaikille paha mieli?" kyseli esikoistyttäremme, kun tunnelma Bahamalla oli hieman kireä. Melkoinen matkaväsy iski kuopukseemme juuri Bahaman reissulla ja sitä kautta myös minuun. Normaalisti aurinkoinen tyttösemme oli Bahaman reissulla kiukkuinen kuin ampiainen, mutta onneksi väsy sitten jäi kauniille Bahamasaarille (erinomainen kohde muuten kaikille pariskunnille :)) eikä samanlaisia kiukkukohtauksia nähty enää loppumatkasta.

Näistä silkkimekoista kaksi olen tehnyt jo viime keväänä (eli isompien tyttöjen) ja tuon kolmannen mekon tein nyt tänne reissuun niin sain tytöille yhdet samistelumekot. Silkin olen saanut tuliaiseksi appiukolta muutama vuosi sitten Thaimaasta. Isompien tyttöjen mekot olen tehnyt muistaakseni Suuri Käsityö-lehden kaavalla ja tuo pienen tytön mekko on jälleen omalla kaavalla.

Violetin mekon polvekenauha Karnaluksista, lila satiininauha Keinoselta ja tumman pinkki satiini (kuopuksen mekossa) Virosta.