sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Haavemaan hame ja viltti



Jos meillä olisi kesämökki (tai kesätalo), se sijaitsisi korkeintaan 50 kilometrin päässä kodistamme. Talo olisi väriltään punainen tai kesätaivaan sininen. Talo olisi rintamamiestyyppinen ja sen pikkuruisella kuistilla kukkisivat pelargoniat. Sen ei tarvitsisi sijaita järven rannalla, mutta haluaisin, että pihapiiri olisi iso ja lapset voisivat rakentaa kesämajojaan suurten puiden alle. Mieheni olisi tehnyt tontille pienen hyötypuutarhan, josta kaivaisimme perunat kesäkeittoon ja poimisimme mansikat jätskin päälle. Aamupuuron päälle voisi hakea vadelmat suoraan pensaista ja mustikat löytyisivät lähimetsästä.


Talossa olisi valkoiset lattiat ja muutenkin neutraalit pinnat. Valkoisia lattioita koristaisivat nyt niin muodikkaat, iloisenkirjavat räsymatot. Siroilla puusohvilla ja keinuissa olisi värikkäitä ja raidallisia, ruudullisia ja pilkullisia tyynyjä sekä virkattuja peittoja. Pöydissä kukkisivat käsin kirjotut pöytäliinat ja vähintäänkin keittiön ikkunassa olisi vaaleat salusiiniverhot pitsikoristein. Kahvit ja mehut juotaisiin erilaisista kukkakuviollisista kupeista ja kultareunojen takia kupit pestäisiin tietenkin käsin ja kuivattaisiin huolellisesti mummoni nimikoimaan keittiöpyyhkeeseen.





Yläkertaan johtavassa portaikossa olisi iloisen värisissä kehyksissä mustavalkoisia kuvia sukujemme naisista ja miehistä. Yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa sängyt olisivat pedattu ompelemillani tilkkupeitoilla ja lelukorista löytyisi mollamaijoja ja vanhoja satukirjoja. Hyllyllä olisi koristeena pojan nikkaroimia puulaivoja ja -autoja sekä vanhoja nukkeja. Naulakossa roikkuisi puuvillamekkoja perheen naisille ja raidallisia vaarinpaitoja perheen miehille. Talossa olisi viihtyisä ja lämpöisen käsityömainen tunnelma. Eläisimme siellä kuin sadussa.




Koska meillä ei ainakaan vielä tätä kesätaloa ole (muualla kuin haaveissani), syntyi usein näin keväällä orastavaan mökkikuumeeseen Afrikan kukka-mallilla virkattu peitto jämä- (ja vähän uusistakin) langoista sekä iloinen kaitalehame pienimmän neidon akuuttiin kesähamepulaan. Liekö tuon mökkikuumeen vikaa, mutta kesäksi kaivan varsinkin viherhuoneeseen esille aina kaikista värikkäimmät tyynyt ja viltit, mitä kaapista vaan löytyy. Pyöreät pöydät saavat mummon ja mummon siskon käsin kirjotut liinat ylleen ja maljakoista löytyy luonnonkukkia heti, kun niistä jonkinlaisia kimppuja vaan saa aikaiseksi. Uskomatonta, että minä, jolta kaikki kukat lähestulkoon kuolevat, sain pidettyä palargoniat hengissä talven yli ja nyt niistä toinen kukkii! (Mitenkähän niitä nyt pitää hoitaa?)


Peiton suunnittelin autoon torkkupeitoksi, sillä hieman pidemmällä automatkalla meidän sakista aina joku torkkuu, jos ei lapset niin minä. Koristakoot peitto nyt kuitenkin hetken värikkyydellään tuota viherhuonetta. Peiton tekeminen olikin pidempi projekti, sillä aloitin kukkien tekemisen jo viime vuoden heinäkuussa ja melko ahkeraan niitä virkkailinkin elokuuhun saakka. Sitten tuli stoppi, kunnes muutama viikko sitten kaivelin kukat esiin ja tein peiton ilta illalta valmiiksi. Peitto on kooltaan noin 100 cm x 115 cm. Yhdistin kukat, joita on muuten 86 kappaletta, toisiinsa kiinteiden silmukoiden avulla, sillä halusin kukkien väliin tuon vihreän raidan. Ainoa vaatimus kukille minulla oli se, että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Sen takia piti kaupastakin sitten hakea muutama kerä uusia lankoja. Langat ovat suurimmaksi osaksi Seitsemää Veljestä. Ohje Afrikan kukkaan löytyy täältä .
Kuminauhavyötäröisen kaitalehameen puuvillakankaat ovat Eurokankaasta, mutta tuota keltaista pallokangasta ja vihreää ruutukangasta ei ainakaan omiin silmiini enää eilen osunut paikallisesta liikkeestä. Punaraitainen popliini on ihan pakalta ja sitä löytyy myös mustavalkoisena (on mahdollisesti ostoslistalla seuraavalla käynnillä :)). Kaava hameeseen on oma.




Noissa kuvissa näkyvissä muista jutuista sen verran, että punaisesta naisten mekosta löytyy tietoa ystävänpäivän postauksessa. Kierrätysmateriaalista valmistettu tytön kukkamekko on tehty ainakin kolme vuotta sitten. Kaava on iki-ihanasta Fiona Bellin Vintage Style for Kids -kirjasta, josta minun on jo pitänyt kertoa teille useampaan otteeseen, mutten ole muka vielä ehtinyt. Fred Gentholzin kauniit ruusukumpparit itselle ja vanhimmalle tytölle olen tilannut Roseliving nettikaupasta puolitoista vuotta sitten (näyttävät nyt olevan muuten erikoistarjouksessa, mutta kokoja ei juurikaan ole jäljellä). Käsintehdyn posliininuken sain lapsena pitkän kinuamisen jälkeen, kävin niitä aina ihastelemassa Kempparin ikkunassa. Nuken on tehnyt Pirjo Virkajärvi. Toinen nukke on äitini vanha, kovia kokenut, tukka ei tosiaankaan alkuperäinen, mutta mekko kylläkin! Nuket ovat ihania muistoja ja ovat koristeena tyttöjen hyllyssä muiden lapsuudenaikaisten koristenukkieni seassa.

Värikästä ja muistojen tai haaveiden inspiroimaa käsityöviikkoa kaikille!





24 kommenttia:

  1. ♥vautsi,miten hieno tuo peitto! ..ja kaikki! Suloinen tyttönenkin söpössä puolihameessa!

    VastaaPoista
  2. Tuo peittosi on kyllä upea! Oppisinkohan tekemään noita kukkia? Mökkihaaveet nostavat päätään täälläkin aina näin keväällä. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti oppisit! Minä en tosiaankaan ole mikään virkkausexpertti. olen noin viisi vuotta sitten vasta opetellut enemmän virkkamaan, enkä osaa mitään monimutkaista tehdä :) Kiitos AnniK.

      Poista
  3. Kaunis peitto.
    Itse haaveilen myös välillä kesämökistä jonka sisustaisin puna-valkoiseksi astioita myöten, voisin sitten istuskella kesäillassa herkuttelemassa Marianne-karkeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu, voi tuo sinunkin haavemökkisi kuulostaa aivan ihanalta :)

      Poista
  4. Ihana postaus :) Olisihan se aivan ihana omistaa mökki, paitsi, että mulla sen pitäisi olla järven rannassa ;) Arvaa mitä löytyy meidän portaikosta? No vanhoja suvun kuvia mustavalkoisena, ne on vaan koottu pariin vanhaan ikkunanpokaan! Rupesi niin hymyilyttämään tuo kohta kirjoituksestasi :)
    Ihana virkattu peitto. On siinä ollut kyllä kova homma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Onpa kiva sattuma nuo kuvat teidän portaikossa :) Oli kyllä kieltämättä aika homma tuossa peitossa, vaikka sitten kun sai oikean vaihteen päälle niin aika sutjakkaanhan se edistyi ;)

      Poista
  5. Onnittelut noin ison ja pitkäjännitteisyyttä vaativan työn loppuun saattamisesta! Upea peitto ja ihana hyvän mielen postaus! Samantyylisissä haaveissa täälläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin mun isoin virkkaustyö tähän saakka, olen tosiaan opetellut uudestaan virkkaamaan vasta muutama vuosi sitten. Aloitinkin jo uuden virkkaustyön, mutta paljon pienemmän tällä kertaa, koukuttavaa puuhaa ;) Se on hyvä vähän haaveilla arjen keskellä. Kiitos Pizzicato <3

      Poista
  6. Pari kertaa tuossa laitoin kommenttia ja aina tekstini hävisi jonnekin! Kummallista? Kirjoitit ihanan kuvauksen täydellisestä, idyllisestä mökkikohteesta. Kyllähän tuolla viihtyisi :) Ja tytön hamonen sopisi maisemaan mainiosti. On suloinen hame ja juuri ihana, jonka kanssa voi yhdistellä monenlaisia yläosia. Kyllä on upea virkattu peitto. Kova työ sinulla ollut, mutta hieno tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli. Hame on tosiaan helppo yhdistää yksiväristen t-paitojen kanssa, niitähän löytyy ;) Peitto on tosi lämmin, siihen on ihana kietoutua sitten autossa, vaikka onhan nykyajan autot lämpöisiä, mutta kuitenkin :)

      Poista
  7. Ihana idylli. Voisin kuvitella sinut tuollaisen pienen mökin pihalle hipsuttelemaan paljain varpain pitkässä hulmuavassa mekossa kesäauringon paahtaessa taivaan laelta. Vaan ihana on tuo peittokin. Itsekin olen suunnitellut testaavani tuota mallia. Mulla on vaan vielä vähän kesken pikkupalasista virkattava matto. Ensin se valmiiksi ja sitten on afrikankukan vuoro. Aina pitää yks virkkaushomma olla menossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo sinun kuvitelma minusta kuulostaa taivaalliselta ;). Noita kukkasia on kyllä tavallaan nopea virkata, mutta peittoon - tuollaiseen pienempäänkin- tarvitaan niitä kyllä melkoinen määrä. Odottelenpa mielenkiinnolla, millainen sun matosta tulee, esittelet sen sitten varmastikin blogissasi :)

      Poista
  8. Ihana kirjoitus, piti oikein kahteen kertaan lukea. :) Kuinka tylsää olisikaan ilman haaveilua! Niitä kohden sitten pikku hiljaa :) Peitto on mahtava, jospa itelläkin joskus riittäisi kärsivällisyys. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Minna<3. Sanos muuta, kyllä sitä välillä pitää vähän haaveilla. Noihin kukkiin koukuttuu helposti, varmasti löytyisi sinultakin kärsivällisyyttä, jos aloittaisit!

      Poista
  9. Ihana blogi itselläsikin :)

    VastaaPoista
  10. Jälleen kerran hameesta tulee mieleen oman lapsuuden hameeni, aivan ihana rento kesäinen hame! Nostan hattua virkkaamallesi peitolle, ne ovat suuritöisiä. Kauniit värit ja peitosta kyllä huokuu kuvailemasi tunnelma. Minä pidän oikein paljon sanoilla maalaamisesta, tässä maalaamasi tunnelma ja mökki kyllä heräsivät mielikuvissa eloon. Ihania muistorikkaita esineitä ja tavaroita sinulla tallessa. Tykkään, kun esineillä on jokin tarina ja niihin liittyy muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tämä oli ensimmäinen virkkaamani vähän isompi peitto, ennen olen tehnyt vaan sellaisen vauvapeiton. Valmistui nyt kuitenkin sitten ennen syksyä, kun innostuin niin kovasti ;) Itsekin tykkään, että kotona on joitakin vanhoja tavaroita, joista tulee muistoja mieleen. Eihän niitä joka kaappi täynnä tarvitse olla, mutta edes muutamia, minullakin kun on mummot ja äiti kuolleet, niin ovat vähän kuin "läsnä", kun on joitain heidän tavaroitaan esillä. Ja lapsetkin yleensä tykkäävät kuunnella tarinoita vanhoista esineistä. Kiitos Hanna Mi!

      Poista
  11. Koskahan saisin virkkuukoukun taas käteeni ja saisin aikaiseksi kokeilla tätä afrikan kukkaa, jota olen ihaillut monet kerrat aiemminkin erilaisina versioina ja nyt tällaisena ihanana peittona... Meillä on muuten hyvin samankaltaiset kesäkotiunelmat. (Yläkertaan johtavissa, valkoisiksi maalatuissa portaissa olisi kaarteen leveimmällä askeleella kulmassa iso emalikannu täynnä tuoreita kesäkukkia.) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varo vaan, saatat innostua ja pahasti, jos alat afrikan kukkia virkkaamaan :). Luulen, että tällainen kesäkotiunelma on aika monellakin suomalaisella naisella! Itsellä oli toinen mummola lammen rannalla rintamamiestalossa ja siinä oli tosi iso piha. Luulen, että nämä omat haaveet kumpuavat vähän niistä mukavista muistoistakin, joita omassa mummolassa olosta varsinkin kesäaikaan on.

      Poista
  12. Hieno blogi ja postaus! Siskon Vaateviidakko-blogin kautta tänne löysin sitä nukkea katsomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hauska sattuma, että löysin nuken tekijän täältä blogimaailmasta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.