Ystävänpäivämekko

 

 

Yleensä ystävänpäivänä muistetaan ja ilahdutetaan lähimmäisiä. No, minä olinkin nyt kovin itsekkäällä päällä, sillä ajattelin ilahduttaa itseäni ompelemalla uuden mekon - ja ketale sentään, menin ostamaan vielä tulppaanejakin. Ja nekin ihan itselleni! Tulppaaneista ei taida olla kovin pitkäksi ajaksi iloa, mutta mekosta sitten onkin - tuli meinaan sen verran kesäinen, että jos helteitä piisaa niin tätähän pidetään koko kesä - ja sateellakin neuletakin kanssa.

Olen haaveillut jo pidemmän aikaa tuollaisesta leveähelmaisesta mekosta, mutta tuo raskauksien myötä kadoksissa ollut vyötärö ei ole saanut oloa kovin kotoisaksi tämän mallisissa mekoissa. Tämän tyylisiä kolttuja on meinaan useampaan kertaan tullut soviteltua kaupoissa. Lomalla löysin sitten samankaltaisen, pitkähihaisen minimekon (jota käytän kyllä tunikana) ja nyt sitten alkoi tuntua, että ehkäpä tämän mallista mekkoa voisikin jo alkaa pitää. Joten tuumasta toimeen!

 

Anoppi lahjoitti minulle joulun alla vanhat, kevyet ja tarpeettomat puuvillaverhot tyyliin, "kyllä sinä näille varmaan käyttöä löydät". No niin löysin, kangashan oli ihan täydellistä ystävänpäivämekkoon sydämineen kaikkineen. Ja kesällä tuo peruspunainen on ihan mun lempparivärejä vaatteissa. Joten eikös tästä tullut ihan näpsäkkä lopputulos? Mekon kaava on muokattu Burdan tweedmekon kaavasta (12/12). Takana on vetoketju ja solmimisnauhat, kädentiet on huoliteltu vinokaitaleen avulla ja pääntiellä on muotokaitale.

Saipas tämän perheen äitikin edes kerran tällaisen arki prinsessamekon helmoineen ja vöineen :) Mutta nyt leipomaan lasten kanssa, koska pitäähän sitä ystävänpäivän kunniaksi vähän jotain herkkusia syödä!

Ps. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!