maanantai 27. tammikuuta 2014

Orvokkiniitty

Tammikuu on ollut meille oikein juhlakuukausi; miehen serkun häät, appiukon syntymäpäiväjuhlat, muutamat kaverisynttärit, kahden oman lapsen nimpparit (jotka jäivät kyllä juhlimatta) sekä kummitytön synttärit. Kyllä on nyt vuosi aloitettu juhlavasti eikä kotosalla olla juuri oltu. Sen verran kuitenkin, että ompelin kummitytölle vaatesetin lahjaksi. Violetin sävyt ovat kuulemma nyt mieleisiä ja sen yritin pitää mielessä kankaita hankkiessa. Löysin mekkoon tuollaista orvokkiniittyä muistuttavaa, kevyttä viskoosikangasta ja siihen päätin yhdistää sitten keltaista pilkkupuuvillaa (molemmat EK:sta). Paitaan löytyi kauniin violetin sävyinen trikoo, myös EK:sta. Mekon kaava oma, trikoopaita Ottobren yksinkertaistetulla kaavalla. Oma tyttö sai nyt toimia tässä sijaismallina, vaikka käyttääkin pääsääntöisesti yhtä numeroa isompaa kokoa.



Leveään helmaan halusin jotakin koristetta ja päädyin pitkästä aikaa kokeilemaan vapaata konekirjontaa. Olen tehnyt sitä vain kerran aikaisemmin ja nyt päätin, että aion tämän vuoden aikana kokeilla tuota tekniikkaa vähän enemmän. Se on jotenkin vaan niin kivaa! Eli sehän tapahtuu niin, että syöttäjät lasketaan alas, tikin pituudeksi laitetaan nolla ja sitten vain aletaan päästää. Ommellessa voi itse säädellä tikin pituutta. Tekniikkaan on olemassa kai erikoispaininjalka, mutta minä tein ilman paininjalkaa. Kangas kannattaa tukea ja kirjontakehystäkin voi käyttää niin kangas pingottuu hyvin. Voisin kuvitella, että heillä, joilla on piirtämisen lahja luonnostaan, voisivat tällä tekniikalla tehdä mitä ihanimpia juttuja. Itse kopioin tuon linnun kuvan Depechen sabluunavihkosta.

 
Trikoopaidan koristeeksi laitoin muutaman perhosen erivärisistä silityskalvoista. On vähän pientä koristusta, kun varmasti tulee käytettyä ilman mekkoakin.

Omien tuotteiden merkitseminen on yleistä nykyään, mutta itse en ole ompelumerkkejä tilannut, koska ompelen pääasiassa vain omille lapsille. Tuosta Lidlin leimasimesta onkin ollut juttua useammassa blogissa, itse luin siitä taitavan Kannelin blogista. Silloin harmittelin, etten ollut tajunnut koko asiaa, mutta meidän koululainen olikin ollut niin viisas, että oli ostanut leimasimen ja minähän sen nyt sitten omin käyttööni!
 

Kuulin, että pukki oli jouluna tuonut kummitytölle barbeja, joten päätin vielä surauttaa lahjapakettiin barbillekin mekon. Se ei kyllä onnistu ikinä ilman ratkojaa! Taisin saada lapsena yliannostuksen noistä barbin vaatteista, kun niitä pari laatikollista tuli tehtyä - no, ei sentään, ehkä ne pienemmät ja näppärämmät sormet vain sopivat silloin paremmin tuollaisten minikokoisten vaatteiden tekemiseen...


 
Reipasta maanantaita kaikille!
 

10 kommenttia:

  1. Onpa luksusta kun barbillakin on glitterit ja kaikki. Onnekas kummityttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D, on noita pikkusia paloja tuota silityskalvoa kertynyt niin keksin sitten laittaa kimallusta vähän barbillekin. On sitten vähän samantapaiset asut tytöllä ja nukella :)

      Poista
  2. Kaunis setti. Mäkin alkuun innostuin tilaamaan omia saumamerkkejä, mutta viime aikoina en juuri koskaan ole muistanut niitä laittaa ompeluksiin. Saa nähdä koska ne 600kpl tulee käytettyä;) Tuollainen leimahomma on paljon parempi, kun sitä voi aina vähän muokata fiiliksen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Huh, sullapa onkin operaatio merkkien tuhoaminen, olet tilannut oikein kunnolla niitä :). Tuo leimasin on kätevä, mitä nyt laitoin heti väärin yhden kirjaimen, mutta..... No, virheistään oppii :)

      Poista
  3. Voi että olet melkoinen mekkomestari :) Suloinen hame. On muuten ihana malli mekossa ja miten hoksasitkin käyttää reunoissa tuota keltaista pilkkupuuvillaa. Se sopii erittäin kauniisti kukkakankaaseen. Laitatko muuten vetoketjun mieluummin mekon sivuun vai takakappaleeseen tuollaisessa mallissa? Hienosti olet kirjonut tuon linnun. Barbillakin niin upea asu .)Kiva, että sait käyttöösi sen leimasimen. Minustakin se on ollut kiva käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö kirkastakin kivasti tuo keltainen tuota kokonaisuutta? Takakappaleelle aina laitan mieluummin vetoketjun. En tiedä miksi, mutta jos vaan varastosta löytyy riittävän pitkä vetoketju niin automaattisesti tulee taakse laitettua. Tosin jos se olisi sivussa, niin lapset saisivat mekon itse kiinni ;). Kiitos Kanneli!

      Poista
  4. Niin upea tuo kirjottu lintu. Onnistuukohan se millä tahansa ompelukoneella? Melkein pakko testata, suostuuko mun Eva yhteistyöhön tuollaisen homman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä uskon, että onnistuu, kokeile ihmeessä! Mulla on just meneillään toinen kirjontakokeilu, tuli vaan haukattua innostuksissani vähän liian iso pala :D.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.