Orvokkiniitty

Tammikuu on ollut meille oikein juhlakuukausi; miehen serkun häät, appiukon syntymäpäiväjuhlat, muutamat kaverisynttärit, kahden oman lapsen nimpparit (jotka jäivät kyllä juhlimatta) sekä kummitytön synttärit. Kyllä on nyt vuosi aloitettu juhlavasti eikä kotosalla olla juuri oltu. Sen verran kuitenkin, että ompelin kummitytölle vaatesetin lahjaksi. Violetin sävyt ovat kuulemma nyt mieleisiä ja sen yritin pitää mielessä kankaita hankkiessa. Löysin mekkoon tuollaista orvokkiniittyä muistuttavaa, kevyttä viskoosikangasta ja siihen päätin yhdistää sitten keltaista pilkkupuuvillaa (molemmat EK:sta). Paitaan löytyi kauniin violetin sävyinen trikoo, myös EK:sta. Mekon kaava oma, trikoopaita Ottobren yksinkertaistetulla kaavalla. Oma tyttö sai nyt toimia tässä sijaismallina, vaikka käyttääkin pääsääntöisesti yhtä numeroa isompaa kokoa.

Leveään helmaan halusin jotakin koristetta ja päädyin pitkästä aikaa kokeilemaan vapaata konekirjontaa. Olen tehnyt sitä vain kerran aikaisemmin ja nyt päätin, että aion tämän vuoden aikana kokeilla tuota tekniikkaa vähän enemmän. Se on jotenkin vaan niin kivaa! Eli sehän tapahtuu niin, että syöttäjät lasketaan alas, tikin pituudeksi laitetaan nolla ja sitten vain aletaan päästää. Ommellessa voi itse säädellä tikin pituutta. Tekniikkaan on olemassa kai erikoispaininjalka, mutta minä tein ilman paininjalkaa. Kangas kannattaa tukea ja kirjontakehystäkin voi käyttää niin kangas pingottuu hyvin. Voisin kuvitella, että heillä, joilla on piirtämisen lahja luonnostaan, voisivat tällä tekniikalla tehdä mitä ihanimpia juttuja. Itse kopioin tuon linnun kuvan Depechen sabluunavihkosta.

 

Trikoopaidan koristeeksi laitoin muutaman perhosen erivärisistä silityskalvoista. On vähän pientä koristusta, kun varmasti tulee käytettyä ilman mekkoakin.

Omien tuotteiden merkitseminen on yleistä nykyään, mutta itse en ole ompelumerkkejä tilannut, koska ompelen pääasiassa vain omille lapsille. Tuosta Lidlin leimasimesta onkin ollut juttua useammassa blogissa, itse luin siitä taitavan Kannelin blogista. Silloin harmittelin, etten ollut tajunnut koko asiaa, mutta meidän koululainen olikin ollut niin viisas, että oli ostanut leimasimen ja minähän sen nyt sitten omin käyttööni!

 

Kuulin, että pukki oli jouluna tuonut kummitytölle barbeja, joten päätin vielä surauttaa lahjapakettiin barbillekin mekon. Se ei kyllä onnistu ikinä ilman ratkojaa! Taisin saada lapsena yliannostuksen noistä barbin vaatteista, kun niitä pari laatikollista tuli tehtyä - no, ei sentään, ehkä ne pienemmät ja näppärämmät sormet vain sopivat silloin paremmin tuollaisten minikokoisten vaatteiden tekemiseen...

 

Reipasta maanantaita kaikille!