maanantai 28. lokakuuta 2013

Takkitohtorin työpäivä sekä Suomen suurin joululahja -kampanja

Neljän lapsen perheessä paikattavaa ja parsittavaa riittäisi välillä vaikka muille jakaa. Useimmiten kyseessä on irronneiden nappien ompelua, ratkenneiden saumojen korjaamista tai housujen paikkaamista aina sen saman polven kohdalta. Minulla on kaapissa laatikko näitä vaatepotilaita varten, eikä siitä laatikosta juuri ikinä pohja pääse näkyviin. Viime viikolla kaivoin sieltä kaksi villakangastakkia, jotka ovat keväästä saakka odottaneet pientä fiksaamista.


Mustan villakangastakin olen tehnyt jo kolme vuotta sitten vanhimmalle tytölle, viime talven se oli keskimmäisen tytön käytössä ja vielä aion säästää sen nuorimmaisellekin. Takin valkoinen vuorikangas oli jo niin likaisen ja nuhjuisen näköinen, että se piti ehdottomasti uusia. Takkikaava on Ottobren (6/08), mutta yksinkertaistettuna, ilman kaarrokesaumoja ja 2-rivi-napitusta. Kaava on melko reilu ja olisi näköjään mahtunut tämänkin talven vielä tytölle käyttöön, ainakin ohuen paidan kanssa. Kuviot olen kirjonut vapaalla kädellä ja eri paksuisilla langoilla, halusin silloin, että takista huokuu käsityömäinen ilme. Nyt takki on vuoritettu uudelleen ja se jää odottamaan ensi vuotta, jolloin nuorimmainen saa sen käyttöönsä.


Punaisen takin ompelin vuosi sitten Ottobren (6/12) Naavakuusi-kaavalla. Kovassa käytössä olleen takin vuori oli jäänyt muutaman kerran vetoketjun väliin (pitäisi aina päällitikata, jos ei käytä alavaraa), joten siinä oli parissa kohdassa pieniä reikiä. Karnaluksin ostoslistalla luki oikein tätä tarkoitusta varten, että "punaista koristenauhaa" ja sen avulla sain rikki menneet kohdat tosi näppärästi piiloon ja tuo nauha sopii mielestäni takin tyyliin hyvin. Villa- ja vuorikangas ostettiin vuosi sitten EK:sta ja hupun vuorin ja hihakoristeen olen tehnyt edesmenneen mummuni ristipistopöytäliinasta. Nyt on tämäkin sitten kunnossa. Silkkihuivin olen ommellut myös itse, reunaa kiertää Karnaluksin pitsi ja huivissa lentelee muutama trikooperhonen. Ohuen ohut silkki on saatu tuttavalta.


 
Ja sitten se Suomen suurin joululahja -kampanja. Kampanjassa ommellaan siis pehmoleluja, jotka lahjoitetaan pienille potilaille ympäri Suomea. Itse sain tietää tästä Facebookin Ompeluelämää Keski-Suomi -ryhmän kautta. Lisätietoa ompeluintoisille sekä kaikille muille halukkaille täältä: https://www.facebook.com/Suomensuurinjoululahja. Minulta lähtee hyvään tarkoitukseen pehmoheppa ja toivotaan, että se pääsee mieluisaksi kaveriksi jollekin pienelle tytölle tai pojalle.
 

 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Pukki ovella kolkuttaa...

Vai miten se yksi joululaulu alkaa? Ei pukki nyt onneksi ihan vielä kolkuta, mutta minä sain ensimmäisen joululahjan tehtyä ja aion sen sujauttaa tonttujen matkaan sunnuntaina, kun sellaisia saattaa viikonloppuna täällä päin pyörähtää.

 
Tein siis kummitytölle joululahjaksi hameen. Ensin ostin neuletakin ja sitten teki mieli surauttaa sen pariksi vielä hame, koska minusta on kiva antaa kokonaisuuksia lahjaksi. Hame on ihan omalla kaavalla, tosin kyseessähän on vain kaksi eri pituista suorakaiteen muotoista kappaletta rypytettynä (koko kankaan leveydeltä) sekä vyötärönauha (lapsen vy + noin 15 cm), joten tämän hameen leikkuussa ei varsinaisesti käytetty yhtään ainoata kaavanpalasta... Satiini (väri tummempi luonnossa) on Viron tuliaisia ja mustikansinisen pitsin olen joskus tilannut Karnaluksista. Prinsessaiässä olevalle tyttöselle piti vielä laittaa hameeseen hieman kimalletta Hot Fix -kalvon avulla. Toivottavasti setti on mieluinen ja tulee käyttöön joko yhdessä tai erikseen. Luulen, että tuo hame on kesälläkin ihan raikkaan näköinen vaikkapa valkoisen paidan kanssa. Ohuet neuletakit ovat tosi monikäyttöisiä ympäri vuoden ja ainakin meidän perheen naisten suosiossa.


Nyt on kuitenkin neula ja lanka vaihdettava moppiin sekä sähkövatkaimeen, sillä vielä on tekemättä kaikenlaisia juhlajärjestelyjä viikonlopun tuplajuhlia varten. Muutama uusi ihminen on löytänyt jälleen tiensä Helmojen ja hepeneiden lukijaksi, teette minut kovin iloiseksi! Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja vierailijoille, pidetään hauskaa sateisesta ja harmaasta säästä huolimatta.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Saanko esitellä... Rosetta Mirabella

 
Näin hienon nimen sai uusi heppaystävä, kun se eilen tupsahti ompelupöydältä keskimmäisen tyttären iloksi. Heppa on oikeastaan kassi ja kun tämä idea pälkähti päähäni perjantaiaamuna, minun oli toteutettava se pikimmiten, vaikka lomaahan (myös ompelukoneesta) tässä piti muutama päivä viettää..

Vaikka itse tehdyt pehmoeläimet ovat ollet suosittuja viime aikoina, en ole niitä aiemmin ommellut kuin muutaman. Mutta kun keskimmäinen tytär on niin kaihoisasti katsellut isomman siskon pupukassia ja pienemmän siskon pöllöpussukkaa, ajattelin, että voisin yrittää ommella jonkinlaisen "nallen naama-kassin" ihan itsekin. Ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: hyllystä löytyy kymmenen vuotta sitten ostettu pehmoeläinkirja (Soft Animals A to Z, Carolyn Vosburg Hall), joten minun piti heti tarkistaa, löytyisikö siitä valmiit kaavat johonkin eläimeen, mikä olisi helposti muunneltavissa kassiksi. Ja löytyihän sieltä. Päädyin nyt tuohon heppaan (joka oli kyllä alunperin yksisarvinen) ja kylläpä olen iloinen siitä, että olen tuon kirjan joskus ostanut, sillä minusta ei olisi ollut kyllä kaavoittamaan minkäänlaista nelijalkaista karvaotusta!


 
Edellisen postauksen ompeluista jäi sopivasti tilkkuja tätä kassiprojektia varten, vaikka aluksi vähän epäilin, miten tuo harmaa teddy sopisi tuohon heppaan. Mielestäni näin talvea vasten kuitenkin ihan kohtuullisesti, mutta kesäksi tuo sama tuote olisi kiva toteuttaa pellavasta tai jostakin raikkaasta, pikkukuviollisesta puuvillakankaasta. En sitten malttanut olla tekemättä muutamaa hametta tälle pikku ystävällemme ja siskoista vanhin oli niin innokas, että askarteli Rosetta Mirabellalle vielä korun kaulaan. Heppaneito laukkasi lennokkaasti autoon, kun lähdimme sukuloimaan ja unikaveriksikin se pääsi heti omistajansa kainaloon. Saapahan nähdä, millaisia kassikavereita meille vielä oikein ilmaantuukaan tämän ja ensi vuoden puolella...

 
Tytön vaatteet keväällä ommeltuja (trikoopaita Ottobren (1/11), hame ja tunika omalla kaavalla, kaikki kankaat EK:sta).


perjantai 4. lokakuuta 2013

Talven kaunein takki

äTämän syksyn tarpeellisten ja tärkeiden ompelujen listalla oli paremman takin toteuttaminen keskimmäiselle tyttärellemme. Kyseinen neito on kovin tarkka vaatetuksestaan ja ihan mitä tahansa viritelmää ei päälle laiteta. Tälle tytölle ommellessa täytyy äidinkin aina tehdä parhaansa ja onneksi olen pikkuhiljaa oppinut tuntemaan tytön tyylin, joten huteja ei tule enää ihan kamalasti.


Takkikankaan tyttö valitsi itse Eurokankaasta ja itse hykertelin tyytyväisyydestä taustalla, sillä tämä kangas oli kovasti minunkin mieleeni. Kaavana on rakastamani ja hyväksi havaitsemani Ottobren Talvileikki (6/12), jolla olen toteuttanut kevättakin myös isommalle siskolle. Vuorina on Eurokankaan hempeän vaaleanpunaista satiinia ja Hot Fix-kalvolla tein vielä pienet kukkakoristeet etu- ja takakappaleelle. Niin takin saaja kuin tekijäkin olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen ja voin kyllä sanoa, että tuotos on meidän kahden mielestä tämän talven kaunein takki - ainakin niistä takeista, joita meidän perheen eteisestä löytyy.


Ja sitten se pipo... Mikä lie päähänpisto oli sekin, että päädyin tällä viikolla muutaman illan käyttämään siihen, että kudoin tuon pipokankaan itse, ihan peruspalttinasidoksella, ilmoitustaulua hyväksikäyttäen. Loimena on Novitan Rose Mohair ja kuteena Hile. Vuoritin pipon ohuella trikoolla, neuloin reunaan muutaman kerroksen joustinneuletta ja lisäsin tupsun ja satiininauhan koristeeksi. Pipo menee takin kanssa juuri tämän talven. Jos olisin viitsinyt kutoa kangasta niin paljon, että pipoon olisi saanut vinon langansuunnan, joustoa olisi tullut enemmän ja samalla myös käyttöikää. Todennäköisesti vuoden päästä suunnitellaan kuitenkin täyttä vauhtia jo uutta takki- ja pipokonaisuutta ja tästä setistä tuli kuitenkin niin kiva, että uskon säästäväni sen pikkusisaren käyttöön. Siis jos nämä eivät aivan puhki kulu tulevan talven hienosteluissa!


Kuvissa näkyvä mekkonen on valmistettu jo keväällä, yläosa valmiilla kaavalla ja helma aina sen mukaan, miten kangasta sattuu riittämään. Malli on ehdottomasti yksi meidän perheen naisten suosikeista. Ja mikä tietysti parasta - helmaa on, millä pyörähdellä!