sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sisko ja sen veli

 
Käsi pystyyn, kenellä alakouluikäisten ja erityisesti poikalasten äideillä on haastavaa ommella vaatteita, jotka otetaan iloiten vastaan? Täällä ilmoittautuu yksi. Vielä muutama vuosi sitten lähes kaikki paininjalan alta lähteneet vaatteet huolittiin helposti päälle, oli kyse sitten värikkäistä printtitrikoista, maastokankaista, itse painetuista dinopaidoista tai oikeastaan ihan mistä vaan. Sitten mieli muuttui eikä ne äidin rakkaudella tekemät vaatteet enää olleetkaan niitä maailman hienoimpia. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun tänä syksynä esikoiselta tuli toive, että "Etkö sää äiti vois mullekin ommella välillä jotain?"

 
Niinpä pääsimme pojan kanssa toteuttamaan graffitityylistä puseroa. Se oli omassa mielessäni pyörinyt jo pitkään, lähes siitä saakka kun osa kylän pojista vuosi sitten kiinnostui tutkimaan spraymaalauksia bussipysäkeiltä ja piirtelemään niitä itsekin, tosin ihan paperille siis. Graffitimalli googlattiin yhdessä täältä ja sitten vain kangasmaaalit esiin ja hommiin. Kuvaa tein pienissä erissä pitkin viikkoa ja viimeistelin kangastussilla. Sitten vain valmis kuva kiinni puseroon.

 

Meleerattu college on EK:n palaosastolta, hupun trikoovuori ja puuvilla, jolle kuva painettiin, omista varastoista. Hitusen muokattu kaava on Ottobren (1/11). Pojan mukaan puseroa voisi pitää e-h-k-ä jopa koulussa, joten lopputuloshan on silloin ilmeisesti onnistunut. Itse tykkään puserosta kovasti ja taisipa mieskin ohimennessään lausua siitä jonkun positiivisen kommentin.

Collegea jäi tästä pojan puseroprojektista juuri sen verran, että sain vanhimmalle tytölle reippaan arkitunikan ruusuhousujen pariksi. EK:n housukangas on odottanut jo muutaman kuukauden sopivaa paria ja tämän collegen väri oli täydellisen sopiva siihen. Kun ne kangasmaalitkin olivat jo valmiiksi levällään, päätyi tyttärenkin tunikaa koristamaan sitten painettu kuva. Ja tästä kuvasta kiitos kuuluu naapuriin, sillä tytär sai kaverisynttäreillään lahjaksi kerrassaan ihanan värityskirjan nimeltä Väritysmatka Aasiaan (Les Coloriages surprises d' Asie, Julie Camel, Charlotte Segond-Rabilloud) ja siitähän minä tämän ihanan Aasiattaren löysin. Pohja- ja mekkokangas tähän tyttöön löytyivät omasta tilkkulaatikosta. Violetti pitsi jälleen Karnaluksista. Tunikan kaava on omaa käsialaa, housujen kaavaa en valitettavasti muista. Tykkään tästäkin kokonaisuudesta tosi paljon ja saipahan kerrankin sisko ja veli sellaista vaatetta, joissa on samaa kangasta.

 
 
Isot tytöt innostuivat piirtelemään kangastusseilla ja niistä ompelimme sitten pienet tyynyt. Ne voi vaikka ottaa mukaan pitemmälle automatkalle tai viedä kesällä leikkimökkiin. Vanhin siskoista ehti jo suunnittella askartelubloginkin perustamista, missä voisi esitellä omia askarruksiaan. Jokaisen äidin mielestä ne oman lapsen piirrokset ovat taatusti ne maailman heinoimmat taideteokset ja hymysuinhan minäkin näitä hauskoja tyynyjä katselen!

2 kommenttia:

  1. Erittäin taitavaa. Pojan paita on aivan upea ja niin on myöskin tytön asukokonaisuus. Olet kyllä saanut painettua tosi hienot kuvat!! Tuputitko maalin vai miten oikein teit? Vielä kolmasluokkalainen poika hyväksyy äidin ompelukset, mutta mielestäni on niin vaikea löytää tuon ikäiselle pojalle kankaita, jotka eivät ole liian lapsellisia. Mutta sinun luomalla tavallahan saa vaikka mitä:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tuputtamalla tein, yksi väri aina kerrallaan. Tässä hommassa paras apu on kontaktimuovi ja kärsivällisyydestä ja rauhallisesta ympäristöstäkin on apua :). Olen samaa mieltä kanssasi tuosta valikoimasta, tämän ikäisille pojille se on jo haastava homma itsessään löytää sopivaa kangasta. Tämä paita pääsi tänään kouluun päälle ja tuossa lähtiessä pyöriteltiin jo ideaa mahdollisesti uudestakin paidasta :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.