maanantai 28. lokakuuta 2013

Takkitohtorin työpäivä sekä Suomen suurin joululahja -kampanja

Neljän lapsen perheessä paikattavaa ja parsittavaa riittäisi välillä vaikka muille jakaa. Useimmiten kyseessä on irronneiden nappien ompelua, ratkenneiden saumojen korjaamista tai housujen paikkaamista aina sen saman polven kohdalta. Minulla on kaapissa laatikko näitä vaatepotilaita varten, eikä siitä laatikosta juuri ikinä pohja pääse näkyviin. Viime viikolla kaivoin sieltä kaksi villakangastakkia, jotka ovat keväästä saakka odottaneet pientä fiksaamista.


Mustan villakangastakin olen tehnyt jo kolme vuotta sitten vanhimmalle tytölle, viime talven se oli keskimmäisen tytön käytössä ja vielä aion säästää sen nuorimmaisellekin. Takin valkoinen vuorikangas oli jo niin likaisen ja nuhjuisen näköinen, että se piti ehdottomasti uusia. Takkikaava on Ottobren (6/08), mutta yksinkertaistettuna, ilman kaarrokesaumoja ja 2-rivi-napitusta. Kaava on melko reilu ja olisi näköjään mahtunut tämänkin talven vielä tytölle käyttöön, ainakin ohuen paidan kanssa. Kuviot olen kirjonut vapaalla kädellä ja eri paksuisilla langoilla, halusin silloin, että takista huokuu käsityömäinen ilme. Nyt takki on vuoritettu uudelleen ja se jää odottamaan ensi vuotta, jolloin nuorimmainen saa sen käyttöönsä.


Punaisen takin ompelin vuosi sitten Ottobren (6/12) Naavakuusi-kaavalla. Kovassa käytössä olleen takin vuori oli jäänyt muutaman kerran vetoketjun väliin (pitäisi aina päällitikata, jos ei käytä alavaraa), joten siinä oli parissa kohdassa pieniä reikiä. Karnaluksin ostoslistalla luki oikein tätä tarkoitusta varten, että "punaista koristenauhaa" ja sen avulla sain rikki menneet kohdat tosi näppärästi piiloon ja tuo nauha sopii mielestäni takin tyyliin hyvin. Villa- ja vuorikangas ostettiin vuosi sitten EK:sta ja hupun vuorin ja hihakoristeen olen tehnyt edesmenneen mummuni ristipistopöytäliinasta. Nyt on tämäkin sitten kunnossa. Silkkihuivin olen ommellut myös itse, reunaa kiertää Karnaluksin pitsi ja huivissa lentelee muutama trikooperhonen. Ohuen ohut silkki on saatu tuttavalta.


 
Ja sitten se Suomen suurin joululahja -kampanja. Kampanjassa ommellaan siis pehmoleluja, jotka lahjoitetaan pienille potilaille ympäri Suomea. Itse sain tietää tästä Facebookin Ompeluelämää Keski-Suomi -ryhmän kautta. Lisätietoa ompeluintoisille sekä kaikille muille halukkaille täältä: https://www.facebook.com/Suomensuurinjoululahja. Minulta lähtee hyvään tarkoitukseen pehmoheppa ja toivotaan, että se pääsee mieluisaksi kaveriksi jollekin pienelle tytölle tai pojalle.
 

 

13 kommenttia:

  1. Ihanat takit! Korjaamisompelut on mulle niitä "ei niin kivoja". Polvia paikkaillaan täälläkin ja lahkeita lyhennetään tms. Onpa soma tuo heppakin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Ei ole nuo korjaamiset minullakaan ihan listan kärkipäässä, mutta onneksi niihinkin joskus tulee inspiraatio :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Miia, minustakin on vihdoin tainnut tulla heppatyttö ;)

    VastaaPoista
  4. Todella kauniit takit ja ihania yksityiskohtia niissä! Mulla meinaa ihan tökkiä nuo korjaushommat, mutta pakko niitäkin on joskus tehä, ainakin silloin kun pino kasvaa uhkaavasti... :)

    VastaaPoista
  5. oi se punainen takki on kyllä kaunis kun helmi!

    VastaaPoista
  6. Niin upeita takkeja!!! Miten kätevästi oletkin fiksannut pienet jutut piiloon, hyviä ideioita. Ja onhan se ihana kun voi uudelleen käyttää takkeja.

    VastaaPoista
  7. You did this 2 coats ? there are beautiful

    VastaaPoista
  8. Aivan upeat takit! Tykkään niiden tyylistä, mikä lie tyylisuuntaus kyseessä. :) Ihana kun osallistut tuohon joululahjajuttuun, söpöt hepat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.