Liivimekon pohjana on Ottobren kaava (Siiri 1/09), jota olen hieman muokannut niin pääntien kuin leikkaussaumojenkin suhteen. Etukappaleella ja helmapalojen leikkaussaumoissa on hieman poimutusta, joka ei valitettavasti kuvissa tule esiin. Minulle tyypilliseen tapaan olen lisännyt ripauksen rusetteja ja muita tyttömäisiä hömpötyksiä sekaan, niin johan lopputulos näyttää hyvältä. Tämä on mukava kerho- ja kotiasu ja kuinka kiitollinen väriensä suhteen - kaapista löytyy aina sopivan väriset legginssit ja paita yhdistettäväksi tämän kanssa! Kokonaisuuden kruunaa vielä huivi, jonka malliin meidän tytöt ovat vallan ihastuneet. Huivi on tosi nopea tehdä ja helppo aloittelevallekin ompelijalle.
Puutarhurin pääapulaisen vieressä olevan pikkusisaren pusero on "vanhaa tuotantoa". Pidän kankaanpainannasta paljon ja se on mukava tapa ottaa lapsetkin mukaan äidin käsityöharrastukseen. Painettu kuva on kopio vanhimman tyttären piirustuksesta. Kuka arvaa, kuka kuvassa on? Pusero on kotikutoisuudessaan jotenkin niin hellyttävä, että oikein harmittaa, kun se on jäänyt jo hieman pieneksi..
Bloggaaminen oli ihana henkireikä kotiäitiaikaan. Siitä sai jotain ihan muuta sisältöä pieneksi hetkeksi päiväänsä, jonka avulla taas jaksoi sitä perusarkea. Ja sama jatkuu työssäkäyvänäkin. Ihan tulee tärinä, jos ei pääse ompelemaan säännöllisesti :)
VastaaPoistaJuuri näinhän se taitaa meillä käsityöihmisillä olla, hyvä päivä muuttuu paremmaksi, kun saa vähän tehdä jotakin!
Poista