keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Puutarhurin apulaiset

 
Minulla on tänä kesänä onnekseni ollut pieniä apulaisia niin kukkien kastelun, rikkaruohojen kitkemisen kuin sadonkorjuunkin suhteen. Tämän liivimekkoon käytetyn mustapohjaisen ja kevyen puuvillakankaan kuosikin on kuin suoraan jonkun taitavan kukkien kasvattajan perennapenkistä, täynnä erivärisiä ja -kokoisia kukkasia sulassa sovussa keskenään. Kukkien seassa pörrää jos jonkinmoista otusta. Värikäs kangas on alelöytö Eurokankaasta.

Liivimekon pohjana on Ottobren kaava (Siiri 1/09), jota olen hieman muokannut niin pääntien kuin leikkaussaumojenkin suhteen. Etukappaleella ja helmapalojen leikkaussaumoissa on hieman poimutusta, joka ei valitettavasti kuvissa tule esiin. Minulle tyypilliseen tapaan olen lisännyt ripauksen rusetteja ja muita tyttömäisiä hömpötyksiä sekaan, niin johan lopputulos näyttää hyvältä. Tämä on mukava kerho- ja kotiasu ja kuinka kiitollinen väriensä suhteen - kaapista löytyy aina sopivan väriset legginssit ja paita yhdistettäväksi tämän kanssa! Kokonaisuuden kruunaa vielä huivi, jonka malliin meidän tytöt ovat vallan ihastuneet. Huivi on tosi nopea tehdä ja helppo aloittelevallekin ompelijalle.


Puutarhurin pääapulaisen vieressä olevan pikkusisaren pusero on "vanhaa tuotantoa". Pidän kankaanpainannasta paljon ja se on mukava tapa ottaa lapsetkin mukaan äidin käsityöharrastukseen. Painettu kuva on kopio vanhimman tyttären piirustuksesta. Kuka arvaa, kuka kuvassa on? Pusero on kotikutoisuudessaan jotenkin niin hellyttävä, että oikein harmittaa, kun se on jäänyt jo hieman pieneksi..

 
Ai niin, ja vielä yksi asia: kiitos kaikille kannustavista sanoista tämän blogin suhteen, kiitos Piia ja Eeva, kun olette jo rohkeasti ryhtyneet käsityötarinoideni seuraajiksi, vaikka takana on vasta muutama postaus. Oma blogi tekee minut valtavan iloiseksi ja huippua, jos jotkut toisetkin saisivat siitä joskus jotakin iloa tai inspiraatiota!

2 kommenttia:

  1. Bloggaaminen oli ihana henkireikä kotiäitiaikaan. Siitä sai jotain ihan muuta sisältöä pieneksi hetkeksi päiväänsä, jonka avulla taas jaksoi sitä perusarkea. Ja sama jatkuu työssäkäyvänäkin. Ihan tulee tärinä, jos ei pääse ompelemaan säännöllisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se taitaa meillä käsityöihmisillä olla, hyvä päivä muuttuu paremmaksi, kun saa vähän tehdä jotakin!

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.