keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Onnellinen nainen

Kymmenen vuotta sitten ompelin itselleni lähes kaikki vaatteet. Vaatteeeni olivat aina silitettyjä eikä niissä ollut epämääräisiä tahroja tai roikkuvia langanpätkiä. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ompelukone on kyllä surissut tasaiseen tahtiin, mutta itselleni tekemät vaatteet voi laskea yhden käden sormilla. Vaatteitteni kunto ja ulkoasukin on välillä ollut vähän niin ja näin. Lasten saamisen myötä vaatekaappini sisältö on ollut melkoisen muutoksen kourissa ja vaatteiden tekeminen itselle on tuntunut hankalalta lähes alinomaa muuttuvien ympärysmittojeni takia.

Niinpä koin eilen illalla onnentunteen, kun sain pitkästä aikaa tehtyä itselleni jotakin sopivaa ja omannäköistä. Kun sovitettaessa vielä keskeneräistä mekkoa näin, että lopputuloksesta on tulossa parempi kuin etukäteen osasin kuvitella, oli fiilis mahtava. Juuri tällainen hetki on ehkä se ihanin ja palkitsevin ompeluharrastuksessa!

 
Mitään uutta tai erikoista tässä tulevassa lempimekossani (kaava SK 11-12, 2012, pienin muutoksin) ei ole, mutta niin siinä kuitenkin kävi, että kankaan murretuista väreistä, simppelistä mallista sekä leveästä satiininauhasta vyötäröllä tuli kokonaisuus, joka valloitti sydämeni. Päällikangas on jälleen EK:n palaosastolta, vuori Katriinan kirppikseltä ja nauha anopilta.


Aika kohti parempaa vaatekaapin sisältöä alkakoon!

3 kommenttia:

  1. Wau, aivan sun tyylinen ja livenä vielä kauniimpi :) Ihanaa välillä saada jotain itsellekin.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna. Luulen, että tämä mekko ei hirveästi henkarissa vanhene, vaan sujahtaa pesun jälkeen aina nopsaan taas päälle!

      Poista
  2. Ihana! Ja ihan sun näköinen.
    -Katja-

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se saa minut hymyilemään :) Thank you for your comment.