sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hakusessa yhteistyöbloggaajia Husqvarna Vikingille ja Pfaffille!



Blogini vakkariseuraajat tietävätkin, että olen toiminut Husqvarna Vikingin yhteistyöbloggaajana elokuusta 2015 lähtien. Jo kaksi vuotta siis, kylläpä se aika rientääkin nopsaan :). Oma yhteistyöni päättyy tämän vuoden loppuun ja lupasin auttaa etsintäkuuluttamaan uusia innokkaita yhteistyökumppaneita Husqvarnalle sekä nyt myös Pfaffille. Luepas siis eteenpäin, jos asia yhtään kiinnostaa!

VSM Finlandin puolelta, joka edustaa ja maahantuo kyseisiä koneita Suomeen, toivottiin lähinnä kolmea asiaa ja ne ovat tässä:

1. Yhteistyöbloggaajan tulisi omistaa Husqvarnan tai Pfaffin kone, jotta merkki on jo valmiiksi tuttu.

2. Bloggaajalla pitäisi olla jo jonkinlaista kokemusta blogin pitämisestä. Lisäksi suht säännöllinen postausväli sekä jonkinlainen vakinainen lukijakunta olisi toivottavaa.

3. Blogin tulisi mieluummin olla käsityöblogi kuin lifestyle-blogi höystettynä käsitöillä.
Sillä, millaisia ompelutöitä teet, ei ole väliä, eli voit olla tilkkutöiden tekijä, vaateompelija, sisustustuotteiden tekijä jne. Omassa blogissanihan ovat esillä olleet myös muut käsityötekniikat monenlaisten ompelutöiden lisäksi.

Jos sinusta tuntuu, että olisit sopiva henkilö kertomaan blogissasi ehkä ompeluun ja ompelukoneisiinkin liittyvistä aiheista ja toimimaan paitsi ompelun ilon, myös Husqvarnan tai Pfaffin "lähettiläänä", ota ihmeessä yhteyttä Ireneen:

irene.hagerstrom(at)europe.svpworldwide.com.

Häneltä voit varmasti myös kysellä lisätietoja aiheesta ja tietenkin kertoa omasta blogistasi ja käsityöharrastamisestasi :). Ei kyselyjä minulle, kiitos, sillä en yhtään tiedä, millaisia yhteistyömuotoja tällä hetkellä on suunnitteilla :).

Itse olen tässä yhteistyön aikana tehnyt paljon mm. paininjalkaesittelyjä, eritysesti ensimmäisen vuoden aikana. Me bloggarit (Kototeon Sanna, Neulanhaltijan Satu, Ideoi-blogin Piia ja minä), jotka aloitimme silloin 2015, saimme käyttöömme Opal 650 koneet ja yhteistyöpostaukset ovat keskittyneet paljolti juuri koneiden toimintojen ja lisätarvikkeiden esittelyyn. Asuinpaikasta riippuen olemme voineet osallistua myös jälleenmyyjien esittelypäiville ja koulutustilaisuuten, messuille ja muihin tapahtumiin. Muutaman kerran olemme tavanneet koko porukalla, ideoineet ja miettineet erilaisia yhteistyön muotoja, postausten aiheita sekä saaneet vinkkejä lisätarvikkeiden käytöstä. Enimmäkseen olemme saaneet postausten toteuttamisiin vapaat kädet, tosin viime vuonna meillä oli löyhä runko aiheisiin.

Omalla kohdallani yhteistyön päättymiseen ei liity mitään sen kummempaa kuin ne kuuluisat ruuhkavuodet! Neljä harrastavaa lasta, koira, paljon kotoa poissa oleva mies, (pakolliset) kotityöt ja tällä viikolla alkaneet omat sivutoimiset opinnot (niistä sitten myöhemmin) ovat vaan nyt sellainen yhdistelmä, jossa yhteistyöt tällä hetkellä tuntuvat vähän liiallisena hikipisarana otsalla. Nukkuakin pitää, sillä nelikymppinen tarvitsee jo hyvät yöunet tai muuttuu hirveän kärttyisäksi - ainakin minä :).

Oma kässäilytahti on tällä hetkellä melko hidas ja bloggaustahti vieläkin hitaampi. Niinpä annan hyvillä mielin paikkani jollekin sellaiselle, jolla on intoa ja aikaa bloggaamiseen sekä tietenkin kivoja ideoita blogiyhteistyön merkeissä. Olkaa siis vaan reippaasti yhteydessä Ireneen, jos sieltä kotoa jonkin vuosimallin Husqvarna Viking tai Pfaff löytyy!

Laitan tähän loppuun vielä muutamia esimerkkikuvia Husqvarnan kanssa tekemistäni yhteistyöpostauksista sekä linkit alkuperäisiin teksteihin. Erityisen paljon olen näiden kahden vuoden aikana oppinut juurikin paininjaloista ja täytyy sanoa, että koneen tikkityppeihinkin on varmasti tullut perehdyttyä normaalia paremmin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Applikaatiojalan esittelyä/patahanskat
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/02/pienen-leipurin-patahanskat-seka.html


Reunatikkausjalan esittelyä/tilkkumatto
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/03/varia-jalkojen-alle-colour-under-feet.html


Nahan ompelusta/kännykkäpussi
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/05/nahkaompelua-ja-arvonnan-voittaja.html


Napin ompelu koneella/origamiheijastimet
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/10/origami-heijastimet-seka-vinkit-napin.html


Koristetikkauksen hyödyntäminen tilkkupeiton tikkaamisessa
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2017/05/dresden-butterflies-tilkkupeitto.html

tiistai 29. elokuuta 2017

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein


Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

tiistai 15. elokuuta 2017

Jämälankaviltti


Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....