sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevään viimeiset kämmekkäät - kudelangalla kuvioita neuleeseen (roosiminen)


Täältä tulevat kevään viimeiset neuletyöt. Isommat tytöt tekivät itselleen kämmekäs-tilauksen noiden viime postauksessa esittelemieni omien kämmekkäideni jälkeen ja ajattelin, että on paras ryhtyä heti toimeen. Kaivelin jämälankakoriani ja päätin, että käytän kämmekkäisiin kaikkia mahdollisimman pieniä lankakorini keriä.

Halusin kokeilla näihin virolaista perinteistä käsityötekniikkaa, roosimista. Piti oikein tarkistaa omalta Instagram tililtäni, että milloinkas minä tätä tekniikkaa ekaa kerran kokeilin. Näytti olevan viime vuoden syyskuu, kun aloitin villasukat itselleni ja niihin kieputtelin ikään kuin kudelankaa koristeeksi. Se sukkaprojekti päättyi kuitenkin siihen, että hermostuin omaan neulomiskäsialaani (yritin ekaa kertaa neuloa vähän ohuemmasta Virosta ostetusta villalangasta ja mun käsiala on siis yleisesti ottaen mieluummin löysä kuin kireä). Sukkahirvityksen puolikas on mulla jemmassa edelleen, jotta voin toivottavasti joskus katsoa ja verrata sitä johonkin muuhun ja sanoa itselleni, että tästä lähdettiin ja tähän on päädytty :). Aloitin sen jälkeen samasta langasta vielä kahdet muutkin sukat, joissa käsiala oli jo parempaa, mutta menin onneton kokeileen niihin erilaista kuviota ja sitten en ollutkaan tyytyväinen niihin. Menikin sitten se roosimis into siinä aika moneksi kuukaudeksi!

No, nyt kuitenkin päätin taas kokeilla ja onnistuinkin peremmin, kun otin vähän löysemmin rantein sekä langan että kuvioiden suhteen. Lopputulokset näette alla :).



Mitä sitten on roosiminen (käytän nyt tätä vironkielistä termiä)? Törmäsin tekniikkaan kirjassa, jonka ostin viime kesänä Saarenmaalta. Kirja on siis vironkielinen ja esittelee perinteisiä virolaisia käsityötaitoja. Varsinaisia töitä ohjeineeen tai mallikaavioineen siinä ei ole, mutta kirjassa on melko paljon kuvia sekä valmiista töistä että piirroskuvia tekniikoista.

Roosimiskuviot tehdään kiepauttamalla erillistä lankaa neulottavien silmukoiden eteen tai taakse. Tekniikka on melko helppo ja nopeakin, kun sen oivaltaa. Lankaa ei katkaista vaan se tuodaan kiepautettavaksi vuorotellen työn oikesta ja vasemmasta reunasta. Kuviot ovat usein geometrisiä kukkasia ja tähtiä, hyvin kansanperinnemäisiä. En ole Pinterestissä, mutta voisin kuvitella, että sieltä löytyy hurjasti kuvioita tekniikkaan. Niitä voi hakea esim. hakusanoin: roositud knitting, roositud inlay knitting/pattern. Olen nähnyt kuvioita tehtäväm niin yksinkertaisella kuin kaksinkertaisellakin langalla.

Perinteiseen tapaan minulla on tietysti teille myös linkkivinkki. En tuhlannut nykyään ah niin arvokasta kässäilyaikaani tutoriaalin tekemiseen (no okei, yritettiin me lapsen kanssa ottaa vaihekuvia, mutta ei siitä oikein mitään tullut, koirakin vei lankakeriä koko ajan :O), kun hyvä video jo löytyy netistä ja se on tämä. Jos joku nyt oikeen innostui videossa esitetystä piposta näin kevään korvalla niin se on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Itsellä se on jo tallessa, jos vaikka syksymällä innostuu, tosin en ole vieläkään hylännyt ajatusta niistä sukista - joulusukista!


Näissä minun tekemissäni kämmekkäissä kuviot ovat taas ihan omasta päästä. Jos googlasitte kuvia tekniikasta, huomaatte, että tuollaiset vaalenpunaisissa kämmekkäissä esiintyvät raidat eivät perinteisesti ole tyypillisiä tälle tekniikalle, mutta minä nyt halusin kokeilla yleisemminkin, millaista pintaratkaisua tekniikalla voi tehdä. Raidat voisivat hyvin sopia ainakin ihan musta-valkoiseen tyyliin. Tuli myös mieleen, että neulalla ja langallakin voisi periatteessa pujotella samoin tavoin kuvioita neuleeseen ja siitä se ideamylly lähtikin taas sitten jauhamaan. Ideat saavat kuitenkin nyt myllätä ihan rauhassa syksyyn saakka, sillä kevään ja kesän meinaan viettää erilaisten ompelujen, kirjonnan ja toivottavasti myös virkkauksen parissa. Ja niistä ompeluista tulikin mieleen, että se viime postauksessa valittamani irtokaulusepisodi taitaa saadakin ihan onnellisen lopun. Ainakin nyt näyttää siltä, joten toivottavasti nähdään sen merkeissä sitten seuraavaksi!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mutkia matkassa (kämmekkäät ja neulospusero sekä vinkit joustaviin tikkeihin)


Täällä takkuaa. Käsityöt nimittäin. Tai siis lähinna (vaate)ompelu!

Eilen sain valmiiksi tosi nätin ja keväisen, käsinkirjotun irtokauluksen. Eilen myös vielä kuvittelin, että saan tänään näyttää sen  teille täällä tämän kuvissa olevan ruskean neulepuseron kanssa. Neulepuseron pääntie aiheutti kuitenkin niin paljon harmaita hiuksia kauluksen kanssa (lähinä siksi, että olin alunperin leikannut sen venepääntieksi (kaulusidea tuli vasta myöhemmin)) ja vaikka kuinka yritin korjata puseron pääntietä kaulukselle sopivaksi, ei se vaan nyt onnistunut. En pystynyt elämään hieman "virheellisen" lopputuloksen kanssa, joten taidan huomenna hilppasta kangaskaupoille hakemaan kaulukseen sopivaa kangasta ja tehdä sen pariksi jonkun kivan puseron tai mekon. Jonkun tyttömäisemmän kuin tämä pusero. Kerroinko jo, että kauluksesta tuli tosi kiva ja minusta se ansaitsee parikseen jotain sellaista, minkä takana voin seistä selkä suorana eikä niin että minun tarvitsee ajatella, että huomaako joku, että neuleen sauma hieman näkyy kauluksen ulkoreunan vierestä. Toivottavasti siis tulevalla viikolla onnistun vaateompelussa paremmin, sillä haluaisin näyttää kauluksen teille tosi tosi pian!


Esitttelen teille tänään kuitenkin nyt tämän simppelin neuleen sekä itselleni tehdyt kämmekkäät. Ajattelin jo, etten viitsi blogata koko paidasta ilman kaulusta, sillä voin tunnustaa, että kärsin välillä Sannan mainitsemasta kässäbloggareiden oireyhtymästä eli LHP:sta (liian helppo postattavaksi), mutta koska olin suunnitellut kertovani postauksen yhteydessä Husqvarna Opalin jousto-ompeleista eikä minulla nyt muutakaan esiteltävää juuri tähän hetkeen oikein ole niin eiköhän tästäkin nyt ihan kelpo postaus tule :).


Lyhyesti ensin noista kämmekkäistä. Ne on neulottu Lankakauppa Kerän Vänö Ullista. Ostin kaksi kerää marraskuun kässämessuilta kokeeksi, sillä ihastuin langan tuoksuun (kuka voisi vastustaa lampaita) ja viime aikoina villalankapuolella mua on hirveesti kiehtonut tämmöiset luonnolliset sävyt (näissä luonnonvalkoinen ja luonnonmusta). Tein toisen kämmekkään heti alkuvuodesta ja sitten projekti jäi jostain syystä tauolle aika pitkäksi aikaa. Nyt kevätauringon jo silloin tällöin pilkistellessä oli korkea aika saada kämmekkäät käyttöön. Vänö Ull on pesemätöntä ja siinä on siis lanoliini tallessa. Sen todella tunsi neuloessa! Mulla kuivuu talvella kädet tosi herkästi ja näitä neuleoessa sain vähän kuin kaupan päälle käsihoidon. Luulen, että mun kädet tykkää tästä villasta tosi paljon. Lankaa jäi vielä ja täytyy miettiä, mihin sen käyttäisi. Kirjoneulekuvio on ihan omasta päästä ruutupaperille piirretty, aina ei jaksa kahlata monia malleja läpi ja alkaa etsimään. Samankaltaista kuviota varmasti löytyy lehdistä ja netistä. Lapset tilasivat itselleen kämmekkäitä ja taidan alkaa nakuttaa niitä ihan just heti, ehkäpä nekin vielä ehdin postaamaan tämän kevään aikana, jos nyt ne suunnitelmat edes toteutuvat vision lailla :).




Ja sitten tämä paita. Sen mitä olen nyt ommellut, niin oon ommellut pääasiassa mun omista varastoista. Kauniin ruskean neuloksen sain syksyllä lahjoituksena. Epäilen, että tämä on jokin villasekoite ja eka ajatus oli kirjoa jotakin tuonne helmaan, mutten sitten oikein keksinyt mitä ja lopunhan te jo tiedättekin eli tuon irto-kaulus episodin :). Käytin paidan leikkaamisen apuna ostopaitaa, mutta pidensin reilusti ja lisäsin toiselle sivulle tuon vyötärölle saakka ulottuvan halkion. Mietin, että jos alla olis joku  nätti pitsitoppi, niin se näkyis kivasti tuosta halkiosta. Paita on mallia laatikko eli suora alaosa, kimonomainen "pyöriö" ja hihat vaan sellaiset putkilot. Onhan näitä paljon näkynyt blogeissa muutaman vuoden aikana. Pääntien korjaamisyrityksen jälkeen pistelin vielä etupistoin pääntielle koristeompeleet. Ette usko, minkälaiset punokset olin jo ehtinyt noihin etupistoihinkin viritellä, mutta purin nekin sitten pois.,. Kun ei suju, niin ei suju.

Sitten hei vielä ne vinkit joustotikkeihin. Tiedän, että monella enemmän trikoota ompelevalla on nykyään peitetikkikone. Itse ompelen silloin tällöin trikoosta enkä ole peitetikkikoneen ostoa oikein edes harkinnut. Saumuri multa toki löytyy ja sillä yhdistän joustavien kankaiden saumat, mutta käänteiden ompelussä pärjään vallan hyvin tuolla Opalillani. Nykyään olen todella laiska myös käyttämään kaksoisneulaa, sillä minulla on muutama lempitikki, joita käytän trikoisten vaatteiden käänteiden ompelussa.

Listasin alla olevaan kuvaan Opalista löytyviä, joustaville materiaaleille sopivia tikkilajeja. Monia tikkilajeja voi käyttää niin kankaiden yhdistämiseen, huolitteluun kuin tikkaamiseen.


Näistä omat suosikkini ovat tikit numero 1, 6 ja 7. Tikkiä numero 1 käytän lähinnä omissa trikoo/neulosvaatteissa, sillä se on melko huomaamaton ja sopii minusta hyvin sellaisiin siisteihimpinkin trikoovaatteisiin. Tikki on kyllä todella ärsyttävä purkaa, joten kannattaa ommella suoraan ilman mutkia heti kerrasta :). Tätä kyseistä tikkiä käytin neulepaidan helman ja halkion käänteissä.

Tikkiä numero 6 olen käyttänyt lastenvaatteissa, varsinkin pienimmän neidon. Se joustaa todella hyvin, mutta ei sovi ihan ohuille trikoille, koska vetää pian kankaan ryppyyn tikkien välistä. Ohjekirjan mukaan tikki on itse asiassa tarkoitettu trikoon limittäissaumoille sekä nauhakujan ompeluun. Ihan kivasti se toimii kuitenkin trikoon käänteissäkin, se on vähän kuin kulmistaan pyöristettyä siksakkia.

Tikki numero 7 löytyy monista vanhemmistakin koneista ja sitä käytän paljon isompien lasten trikoovaatteisiin. Tikki joustaa hyvin ja se on ilmeeltään ammattimainen ja kivan sporttinen.

Näistä esimerkeistä tikit numero 4 ja 5 mulla on jääneet melkein kokeilematta. Jos trikooprojekteja ilmaantuu, ne täytyy laittaa seuraavaksi testaukseen.

Näiden lisäksi Opalista löytyy vielä joustaville kankaille sopiva piilo-ommel.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pitäkäähän peukut pystyssä, että löydän huomenna sopivan kankaan ja että vaateompelut vihdoin onnistuis vähän paremmin!!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Koiravauvakuulumisia ja kirjottu kehyskukkaro (inspiraationa mola-kirjonta)


Moikka täältä vauvakuplasta! Kolmisen viikkoa sitten meille muutti basenjipentu Josef ja onhan tämä elämä ja vapaa-aika sen jälkeen pyörinyt aika lailla pennun ja sen hoitamisen ympärillä. Olen ollut aina henkeen ja vereen enemmän kissaihminen, mutta oma koira on kyllä sulattanut meidän kaikkien sydämet. Käsitöiden tekeminen seisahtui aika lailla pennun saapumisen jälkeen, sillä aikaa ei ole oikein muka ollut eikä sitä ehkä ole sitten oikein malttanut edes kässäilyihin käyttää.


Kevätauringon huumassa sain kuitenkin inspiraation tehdä oikein kunnon kevätsiivon autotallissa sijaitsevaan ompsuun ja nyt ensimmäistä kertaa sinne muuton jälkeen se tuntuu tosi viihtyisältä. Ehkä siksi, että ylimääräiset tavarat on lahjoitettu kirppikselle, olen saanut sinne ihanat kapearaitaiset räsymatot lattialle ja ennen kaikkea siksi, että välieteinen/pikkuvarasto, johon huoneesta on suora näkymä (koska oviverho on edelleen tekemättä) on vihdoin ja viimein siivottu!! Nyt ollaan jo Josefin kanssa pari kertaa oltu ompsussa ihan kahdestaan ja hetken pentu jaksaa siellä tutkia lankakorejani, kankaitani ja sitten rauhoittuu nätisti nukkumaan viltin päälle. Eilen saimme Josefin kanssa ommeltua ompsussa mola-kirjotun kehyspussukan, josta kertoilen hieman teille lisää.

Jo noin vuoden ajan olen ollut hirveän kiinnostunut käsin ommeltavista applikaatioista. Viime vuonna hankin itselleni egyptiläisistä teltantekijöistä kertovan kirjan ja Instagramissa olen törmännyt hawaijilaiseen applikaatioon. Kummallekin yhteistä on siis se, että (puuvilla)kankaalle applikoidaan käsipistoin mitä upeampia ja tarkempia kuvioita. Egyptiläisten työt voivat olla todella yksityiskohtaisia ja värikkäitä kun taas hawaijilaiseen tyyliin kuuluu useimmiten kaksivärisyys ja selkeämpi muotokieli. Kuvia kummastakin tyylistä löytyy hakusanoilla: egyptian tentmakers ja hawaiian applique. Vielä yhteen käsin ommeltuun applikaatiomuotoon törmäsin viimeisimmällä kirjastoreissulla, kun lainasin 70- luvulta olevan kirjan, jossa esitellään kirjontoja kaikkialta maailmasta. Kyseessä on mola-kirjonta, joka siis koostuu alikeompelusta (ja applikaatiosta) sekä kirjonnasta.


Mola-kirjonnat ovat Kuna-intiaaninaisten perinteinen käsityötekniikka, jota käytetään erityisesti puseroihin. Mola-työssä yksivärisiä kangaskerroksia voi olla 2-8 ja niitä "kuoritaan" näkyviin alikeompelun avulla. Pieniä yksityiskohtia voidaan lisäksi applikoida kerrosten päälle ja lopuksi työtä voidaan koristella kirjomalla, erityisesti etu- ja ketjupistoin. Täällä tekstiilikulttuuriseuran sivuilla on kivasti kerrottu tekniikasta ja hienoja töitäkin on esillä, kurkatkaapa ne!

Pussukat ovat aina hyvä kohde kokeilla uutta käsityötekniikkaa ja kun kevätsiivon yhteydessä löysin kukkaronkehyksiä, päätin yrittää tehdä mola tyylisen kehyspussukan. Valkkasin varastoistani viisi erilaista yksiväristä kangasta ja ryhdyin suunnittelemaan työtä. Minulla oli jemmassa pieni kiva paperipussi, jossa oli kuvitettuna kissamaiset kasvot ja otin sen ääriviivat lähtökohdaksi työhön. Omassa pienikokoisessa molatyössäni on vain kaksi kangaskerrosta päällekkäin eli punainen ja valkoinen ja muut värit ovat pieniä tilkkuja kerrosten välissä. Silmien mustat osat ovat applikoitu, kaikki muut tehty alikeompeluna eli leikattu auki, taitettu pieni taitos ja ommeltu käsin pienin pistoin kiinni.



Kirjaston kirjassa ei ollut kovin häävit ohjeet tekniikkaan, mutta löysin netistä kivan blogin, jossa tekniikka on esitelty eri tavoin esim. miten kannattaa tehdä kaksivärinen mola tai työ, jossa on useampia kerroksia. Linkkaan tähän koko Textile Arts now -blogin seitsenosaisen tutoriaalin, josta asiasta kiinnostuneet voi käydä katsomassa lisää. Totta puhuakseni en itsekään edes käynyt noita kaikkia tutoriaaleja läpi, kun olin jo aiheesta muutenkin lukenut eri lähteistä ja aloittanut jo työtä tekemään. Mutta siinä on nyt ainakin hyvä aloituspaketti kiinnostuneille.

Kun sain käsinompelut tehtyä tehostin kuvioita vielä kirjomalla etupistoja niiden ympärille. Pussukan takaosan halusin jotenkin yhdistyvän etupuoleen, joten takus sai simppelin etupistoruudukon koristeekseen. Vuorina pussukassa on ohut puuvillabatisti ja siihen rennosti kirjoin vielä nimikirjaimeni ja kuukauden sekä valmistumisvuoden. Olen kyllä tosi tyytyväinen pussukkaan, vaikkei kuviot ihan symmetriset olekaan. Pussukka on mukavan persoonallinen ja tosi kiva väreiltään. Instassa vilautin tästä aikaisemmin työvaihekuvaa ja Kototeko- blogin Sanna oli sitä mieltä, että Josefhan se siinä :). Ehkäpä jonkinlaista samanlaista kasvonmuotoa tosiaan havaittavissa :).




Mulla on ihania tilkkuilu-, kirjonta- ja -virkkaussuunnitelmia kevääksi! Valon määrä on lisääntynyt ihan huimasti ja se saa mut ainakin ihan eri tavalla puuhastelemaan kuin talven pimeys. Toivottavasti nähdään täällä taas pian kivojen kässäjuttujen merkeissä. Instagramin puolella on aina välillä välähdyksiä mun tulevista kässäilyistä tai suunnitelmista, mutta vähän on nyt ollut pentuhuumassa hiljaisempaa sielläkin :). Mukavaa viikkoa jokaiselle teille <3.