tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjottu irtokaulus ja kevätmekko


Nyt pääsen vihdoin esittelemään tämän kirjotun irtokauluksen, josta jo paasasin teille muutama postaus sitten. Kaulukseen tarkoitettu neule siis epäonnistui pääntien malliltaan ja eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä kangaskaupoille etsimään uutta, sopivan väristä kangasta kaulusta varten.

Kun kerran kevät on jo ihan nurkilla täällä keskisessä Suomessakin, ajattelin, että ompelen kauluksen pariksi kivan pellavaisen kevätmekon. Ajatuksissa oli jokin kaunis ruskean sävy, mutta kun sellaista ei Eurokankaasta löytynyt, päädyin koralliin. Pellavamekko on malliltaan hyvin simppeli, siinä on pyöreä pääntie, jota voi sitten koristaa myös koruin tai huivein, vyötäröllä on sauma ja helma on kevyesti laskostettu. Mekossa on väljyyttä ja sitä voi pitää ilman vyötäkin, mutta minä nyt tykkään noista vöistä niin taas tökkäsin sen näihin kuviin. Takana on piilovetskari. Kaava on oma, osittain sovituksissa muokattu. Materiaali siis Eurokankaan hieman vahvempaa pellavasekoitetta, tästä olen ommellut paljon myös lapsille ja tykkään kovasti. Eri värisävyjäkin on yleensä ihan kivasti tarjolla. Uskoakseni se on tätä August - kangasta.



Mutta sitten tarkemmin tuohon kaulukseen. Enpä enää edes muista, mistä idea irtokaulukseen tuli. Teki kai mieli kirjoa jotakin pientä ja kaunista ja selasin joululahjaksi itselleni ostamaa kirjontakirjaa, Yumiko Higuchin Zakka Embroidery:a. Kirjassa on todella kauniita yksi- ja kaksivärisiä kirjontamalleja projekteineen mm. erilaisia pieniä asusteita niin lapsille kuin aikuisille, pikkukukkaroita ja neulatyynyjä.

Parhainta antia kirjassa ovat kuitenkin juuri nämä kirjontamallit, sillä niitähän voi kirjoa melkein mihin tahansa. Mallit soveltuvat myös kirjontaa aloitteleville, sillä niissä käytetään lähinnä muutamia yksinkertaisia pistoja. Itse tykkään kovasti taiteilijan tavasta täyttää pintaa ketjupistoin. Ihastuin tähän simppeliiin lintukuvioon ja sommittelin niitä kaavoittamaani irtokaulukseen 12 kappaletta. Vaikka kuvio on suhteellisen pieni, niin kyllä siihen silti minulla aikaa meni. Jossain vaiheessa nimittäin ihan mielenkiinnosta katsoin, että minulla meni noin puoli tuntia yhden linnun kirjomiseen eli karkeasti voisi laskea, että kauluksen kirjomiseen meni noin kuusi tuntia. Toki olen vielä melko hidas kirjomaan, mutta ei kirjontaa nyt edes voi ja tarvitse minusta niin tehokkaasti tehdä, siinähän se ilokin pian menee samalla. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen ja valkkaamiini sävyihin, vaikka lintuni vähän tukevammat ovatkin kuin alkuperäiset.





Tämä on minun eka irtokaulukseni ja käytäntö nyt näyttää, kuinka toimivia ja ja käteviä tai epäkäytännöllisiä nämä ovat. Kaulukseni suljetaan pienellä hakasella, sillä en halunnut nauhoja roikkumaan, vaikka tuntuu, että sellainen kiinnitystapa voisi olla kätevämpi. Pelkään nimittäin hakasten aukeamista liikkeessä, kun mekossakin on hieman väljyyttä yläosassa. Kuvauksissa toimi ihan hyvin, mutta eihän siinä nyt niin kauaa aikaa mennyt eikä mitään akrobatiaa tullut harjoitettua. Meillä on tulevana kesänä ainakin yhdet juhlat, mihin voisin mekon kauluksineen laittaa ja voihan sen juhliin sitten varmistaa muutamalla ihan pienellä pistolla kiinni, jos siltä tuntuu. Ostin Ek:sta myös toisen kankaan kaulusta varten (kuva alla) ja siitä ajattelin tehdä ihan hihattoman topin jossakin vaiheessa. 


Minä olen aloitellut täällä pikkuhiljaa yhtä tilkkupeittoa taas :). Lisäksi on suunnitelmissa kirjoa muutamia avaimenperiä sekä ommella vähän keväämmällä trikoinen kesäasu itselle Noshin kankaista. Muutama pitkään keskeneräisenä ollut työ myös kuiskii tuossa olkapäällä ja yrittää käskeä tekemään ne pian valmiiksi :). On mulla jotain valmistakin ollut jo pari viikkoa, ne odottaa vain kuvausta ja tekstiä niin ehkä niistä sitten seuraavalla kerralla tänne. Olen ollut nyt ihmeen aikaansaava kässäpuolella, kai se tämä kevät ja valo tekee ihmeitä! 

Aurinkoa viikkoonne!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevään viimeiset kämmekkäät - kudelangalla kuvioita neuleeseen (roosiminen)


Täältä tulevat kevään viimeiset neuletyöt. Isommat tytöt tekivät itselleen kämmekäs-tilauksen noiden viime postauksessa esittelemieni omien kämmekkäideni jälkeen ja ajattelin, että on paras ryhtyä heti toimeen. Kaivelin jämälankakoriani ja päätin, että käytän kämmekkäisiin kaikkia mahdollisimman pieniä lankakorini keriä.

Halusin kokeilla näihin virolaista perinteistä käsityötekniikkaa, roosimista. Piti oikein tarkistaa omalta Instagram tililtäni, että milloinkas minä tätä tekniikkaa ekaa kerran kokeilin. Näytti olevan viime vuoden syyskuu, kun aloitin villasukat itselleni ja niihin kieputtelin ikään kuin kudelankaa koristeeksi. Se sukkaprojekti päättyi kuitenkin siihen, että hermostuin omaan neulomiskäsialaani (yritin ekaa kertaa neuloa vähän ohuemmasta Virosta ostetusta villalangasta ja mun käsiala on siis yleisesti ottaen mieluummin löysä kuin kireä). Sukkahirvityksen puolikas on mulla jemmassa edelleen, jotta voin toivottavasti joskus katsoa ja verrata sitä johonkin muuhun ja sanoa itselleni, että tästä lähdettiin ja tähän on päädytty :). Aloitin sen jälkeen samasta langasta vielä kahdet muutkin sukat, joissa käsiala oli jo parempaa, mutta menin onneton kokeileen niihin erilaista kuviota ja sitten en ollutkaan tyytyväinen niihin. Menikin sitten se roosimis into siinä aika moneksi kuukaudeksi!

No, nyt kuitenkin päätin taas kokeilla ja onnistuinkin peremmin, kun otin vähän löysemmin rantein sekä langan että kuvioiden suhteen. Lopputulokset näette alla :).



Mitä sitten on roosiminen (käytän nyt tätä vironkielistä termiä)? Törmäsin tekniikkaan kirjassa, jonka ostin viime kesänä Saarenmaalta. Kirja on siis vironkielinen ja esittelee perinteisiä virolaisia käsityötaitoja. Varsinaisia töitä ohjeineeen tai mallikaavioineen siinä ei ole, mutta kirjassa on melko paljon kuvia sekä valmiista töistä että piirroskuvia tekniikoista.

Roosimiskuviot tehdään kiepauttamalla erillistä lankaa neulottavien silmukoiden eteen tai taakse. Tekniikka on melko helppo ja nopeakin, kun sen oivaltaa. Lankaa ei katkaista vaan se tuodaan kiepautettavaksi vuorotellen työn oikesta ja vasemmasta reunasta. Kuviot ovat usein geometrisiä kukkasia ja tähtiä, hyvin kansanperinnemäisiä. En ole Pinterestissä, mutta voisin kuvitella, että sieltä löytyy hurjasti kuvioita tekniikkaan. Niitä voi hakea esim. hakusanoin: roositud knitting, roositud inlay knitting/pattern. Olen nähnyt kuvioita tehtäväm niin yksinkertaisella kuin kaksinkertaisellakin langalla.

Perinteiseen tapaan minulla on tietysti teille myös linkkivinkki. En tuhlannut nykyään ah niin arvokasta kässäilyaikaani tutoriaalin tekemiseen (no okei, yritettiin me lapsen kanssa ottaa vaihekuvia, mutta ei siitä oikein mitään tullut, koirakin vei lankakeriä koko ajan :O), kun hyvä video jo löytyy netistä ja se on tämä. Jos joku nyt oikeen innostui videossa esitetystä piposta näin kevään korvalla niin se on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Itsellä se on jo tallessa, jos vaikka syksymällä innostuu, tosin en ole vieläkään hylännyt ajatusta niistä sukista - joulusukista!


Näissä minun tekemissäni kämmekkäissä kuviot ovat taas ihan omasta päästä. Jos googlasitte kuvia tekniikasta, huomaatte, että tuollaiset vaalenpunaisissa kämmekkäissä esiintyvät raidat eivät perinteisesti ole tyypillisiä tälle tekniikalle, mutta minä nyt halusin kokeilla yleisemminkin, millaista pintaratkaisua tekniikalla voi tehdä. Raidat voisivat hyvin sopia ainakin ihan musta-valkoiseen tyyliin. Tuli myös mieleen, että neulalla ja langallakin voisi periatteessa pujotella samoin tavoin kuvioita neuleeseen ja siitä se ideamylly lähtikin taas sitten jauhamaan. Ideat saavat kuitenkin nyt myllätä ihan rauhassa syksyyn saakka, sillä kevään ja kesän meinaan viettää erilaisten ompelujen, kirjonnan ja toivottavasti myös virkkauksen parissa. Ja niistä ompeluista tulikin mieleen, että se viime postauksessa valittamani irtokaulusepisodi taitaa saadakin ihan onnellisen lopun. Ainakin nyt näyttää siltä, joten toivottavasti nähdään sen merkeissä sitten seuraavaksi!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mutkia matkassa (kämmekkäät ja neulospusero sekä vinkit joustaviin tikkeihin)


Täällä takkuaa. Käsityöt nimittäin. Tai siis lähinna (vaate)ompelu!

Eilen sain valmiiksi tosi nätin ja keväisen, käsinkirjotun irtokauluksen. Eilen myös vielä kuvittelin, että saan tänään näyttää sen  teille täällä tämän kuvissa olevan ruskean neulepuseron kanssa. Neulepuseron pääntie aiheutti kuitenkin niin paljon harmaita hiuksia kauluksen kanssa (lähinä siksi, että olin alunperin leikannut sen venepääntieksi (kaulusidea tuli vasta myöhemmin)) ja vaikka kuinka yritin korjata puseron pääntietä kaulukselle sopivaksi, ei se vaan nyt onnistunut. En pystynyt elämään hieman "virheellisen" lopputuloksen kanssa, joten taidan huomenna hilppasta kangaskaupoille hakemaan kaulukseen sopivaa kangasta ja tehdä sen pariksi jonkun kivan puseron tai mekon. Jonkun tyttömäisemmän kuin tämä pusero. Kerroinko jo, että kauluksesta tuli tosi kiva ja minusta se ansaitsee parikseen jotain sellaista, minkä takana voin seistä selkä suorana eikä niin että minun tarvitsee ajatella, että huomaako joku, että neuleen sauma hieman näkyy kauluksen ulkoreunan vierestä. Toivottavasti siis tulevalla viikolla onnistun vaateompelussa paremmin, sillä haluaisin näyttää kauluksen teille tosi tosi pian!


Esitttelen teille tänään kuitenkin nyt tämän simppelin neuleen sekä itselleni tehdyt kämmekkäät. Ajattelin jo, etten viitsi blogata koko paidasta ilman kaulusta, sillä voin tunnustaa, että kärsin välillä Sannan mainitsemasta kässäbloggareiden oireyhtymästä eli LHP:sta (liian helppo postattavaksi), mutta koska olin suunnitellut kertovani postauksen yhteydessä Husqvarna Opalin jousto-ompeleista eikä minulla nyt muutakaan esiteltävää juuri tähän hetkeen oikein ole niin eiköhän tästäkin nyt ihan kelpo postaus tule :).


Lyhyesti ensin noista kämmekkäistä. Ne on neulottu Lankakauppa Kerän Vänö Ullista. Ostin kaksi kerää marraskuun kässämessuilta kokeeksi, sillä ihastuin langan tuoksuun (kuka voisi vastustaa lampaita) ja viime aikoina villalankapuolella mua on hirveesti kiehtonut tämmöiset luonnolliset sävyt (näissä luonnonvalkoinen ja luonnonmusta). Tein toisen kämmekkään heti alkuvuodesta ja sitten projekti jäi jostain syystä tauolle aika pitkäksi aikaa. Nyt kevätauringon jo silloin tällöin pilkistellessä oli korkea aika saada kämmekkäät käyttöön. Vänö Ull on pesemätöntä ja siinä on siis lanoliini tallessa. Sen todella tunsi neuloessa! Mulla kuivuu talvella kädet tosi herkästi ja näitä neuleoessa sain vähän kuin kaupan päälle käsihoidon. Luulen, että mun kädet tykkää tästä villasta tosi paljon. Lankaa jäi vielä ja täytyy miettiä, mihin sen käyttäisi. Kirjoneulekuvio on ihan omasta päästä ruutupaperille piirretty, aina ei jaksa kahlata monia malleja läpi ja alkaa etsimään. Samankaltaista kuviota varmasti löytyy lehdistä ja netistä. Lapset tilasivat itselleen kämmekkäitä ja taidan alkaa nakuttaa niitä ihan just heti, ehkäpä nekin vielä ehdin postaamaan tämän kevään aikana, jos nyt ne suunnitelmat edes toteutuvat vision lailla :).




Ja sitten tämä paita. Sen mitä olen nyt ommellut, niin oon ommellut pääasiassa mun omista varastoista. Kauniin ruskean neuloksen sain syksyllä lahjoituksena. Epäilen, että tämä on jokin villasekoite ja eka ajatus oli kirjoa jotakin tuonne helmaan, mutten sitten oikein keksinyt mitä ja lopunhan te jo tiedättekin eli tuon irto-kaulus episodin :). Käytin paidan leikkaamisen apuna ostopaitaa, mutta pidensin reilusti ja lisäsin toiselle sivulle tuon vyötärölle saakka ulottuvan halkion. Mietin, että jos alla olis joku  nätti pitsitoppi, niin se näkyis kivasti tuosta halkiosta. Paita on mallia laatikko eli suora alaosa, kimonomainen "pyöriö" ja hihat vaan sellaiset putkilot. Onhan näitä paljon näkynyt blogeissa muutaman vuoden aikana. Pääntien korjaamisyrityksen jälkeen pistelin vielä etupistoin pääntielle koristeompeleet. Ette usko, minkälaiset punokset olin jo ehtinyt noihin etupistoihinkin viritellä, mutta purin nekin sitten pois.,. Kun ei suju, niin ei suju.

Sitten hei vielä ne vinkit joustotikkeihin. Tiedän, että monella enemmän trikoota ompelevalla on nykyään peitetikkikone. Itse ompelen silloin tällöin trikoosta enkä ole peitetikkikoneen ostoa oikein edes harkinnut. Saumuri multa toki löytyy ja sillä yhdistän joustavien kankaiden saumat, mutta käänteiden ompelussä pärjään vallan hyvin tuolla Opalillani. Nykyään olen todella laiska myös käyttämään kaksoisneulaa, sillä minulla on muutama lempitikki, joita käytän trikoisten vaatteiden käänteiden ompelussa.

Listasin alla olevaan kuvaan Opalista löytyviä, joustaville materiaaleille sopivia tikkilajeja. Monia tikkilajeja voi käyttää niin kankaiden yhdistämiseen, huolitteluun kuin tikkaamiseen.


Näistä omat suosikkini ovat tikit numero 1, 6 ja 7. Tikkiä numero 1 käytän lähinnä omissa trikoo/neulosvaatteissa, sillä se on melko huomaamaton ja sopii minusta hyvin sellaisiin siisteihimpinkin trikoovaatteisiin. Tikki on kyllä todella ärsyttävä purkaa, joten kannattaa ommella suoraan ilman mutkia heti kerrasta :). Tätä kyseistä tikkiä käytin neulepaidan helman ja halkion käänteissä.

Tikkiä numero 6 olen käyttänyt lastenvaatteissa, varsinkin pienimmän neidon. Se joustaa todella hyvin, mutta ei sovi ihan ohuille trikoille, koska vetää pian kankaan ryppyyn tikkien välistä. Ohjekirjan mukaan tikki on itse asiassa tarkoitettu trikoon limittäissaumoille sekä nauhakujan ompeluun. Ihan kivasti se toimii kuitenkin trikoon käänteissäkin, se on vähän kuin kulmistaan pyöristettyä siksakkia.

Tikki numero 7 löytyy monista vanhemmistakin koneista ja sitä käytän paljon isompien lasten trikoovaatteisiin. Tikki joustaa hyvin ja se on ilmeeltään ammattimainen ja kivan sporttinen.

Näistä esimerkeistä tikit numero 4 ja 5 mulla on jääneet melkein kokeilematta. Jos trikooprojekteja ilmaantuu, ne täytyy laittaa seuraavaksi testaukseen.

Näiden lisäksi Opalista löytyy vielä joustaville kankaille sopiva piilo-ommel.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pitäkäähän peukut pystyssä, että löydän huomenna sopivan kankaan ja että vaateompelut vihdoin onnistuis vähän paremmin!!