keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mustaa, valkoista ja keltaista kesävaatetta Noshin kankaista


Iskihän se kesävaatteiden ompeluinto lopulta minuunkin! Koko kevään olen pyöritellyt tilkkuja ja kirjontalankoja käsissäni ja vaikka kivat Noshin kankaat ovat yrittäneet kuiskutella minulle hyllystä jo muutaman kuukauden ajan, en vain saanut sellaista vaateompeluvaihdetta päälle. 

Kunnes pari viikkoa sitten mies ilmoitti, että lähdetään heinäkuussa pienelle matkalle. Koiruli pääsee onneksi parhaaseen mahdolliseen hoitoon anopin luo, vaikka kyllä mun varmaan vähän voi tulla rakasta ronttista ikävä. Perheen yhteinen ja mun oma aika on tänä vuonna ollut ihan hermoja raastavan minimissä, joten tosi kiva päästä yhdessä vähän pois näistä kotiympyröistä! Ja samalla sitten ajattelin, että taidanpa ommella meidän perheen naisille vähän uutta matkavaatetta. Noshin Kuiskeesta (ei löydy enää tässä keltaisen sävyssä) ja raidallisesta pippuricollegesta riitti vaatetta meidän perheen kolmelle naiselle.

Kunpa tietäisitte, kuinka vaikea mun oli päättää, mitä ompelisin näistä kankaista. Kun ei ole pitkään aikaan oikein tehnyt mitään ja lapsetkin on siinä välissä kasvaneet hurjasti pituutta, niin suunnitelmia vatvottiin vaikka kuinka kauan. Nyt lopputuloksia katsoessa olen ihan tyytyväinen, että maltoin vatvoa, sillä me kaikki tykätään hurjasti näistä meidän asuista!

Aloitetaan perheen pienimmästä neidosta, jonka matkavaatteiden pitää olla rentoja ja huolettomia, sillä tällä neidillähän vauhtia piisaa. Toiveena oli mekko, joten päätin toteuttaa Ottobresta (6/12) perusmekon eturöyhelöillä. Muistin kaavan olevan melko isoa kokoa, joten kaventelin sitä vähän ja vaihdoin hihat kesätyylin lyhyiksi. Löysin varastoista vielä mustaa trikoota ja neito sai siitä vielä caprit mekon pariksi. 



Vähän vanhemman neidon, ensi syksyn koululaisen tyyli on ollut hallussa jo ihan pienestä saakka ja hänen vaatteet saa olla mielellään aika klassisia ripauksella tyttömäisyyttä. No tämä toppi onkin kai aika trendikäs, sen verran olen minäkin nyt vaatekaupoissa vieraillut :). Topin pariksi tehtiin shortsit pienin polvekenauha yksityiskohdin, topin kaava oma ja sotsien pohjana Ottobren Grasshopper. 




Oman hieman viilemmän kelin mekon inspiraationa oli vahvasti tämä kaksi vuotta sitten ompelemani tyttären mekko. Syksyisempää aikuisversiota olen haaveillut jo pitkään ja yhtäkkiä tajusin, että Noshin pippuriraita on siihen ihan täydellinen, eikös vain olekin!? Kyllä muuten jännitti tehdä tätä ja voi mikä onni ja ilo, että se onnistui. Leikkaussaumoihin (tai se on läppä ja sitten jatkuu taskuihin, tosin mekko menee päälle pääntiestä ilman että piti tehdä napinläpejä, niinpä ompelin napit vaan kiinni) löytyi vielä kultaista terenauhaa, kuten myös hihansuihin ja ne antaa minusta mekolle tosi kauniin lisän. Kaavoitus on omaa käsialaa ja sopivat napit löytyi Jyväskylästä Keinoselta. Mekko olisi saanut olla muutaman sentin pidempi, mutta tein niin pitkän kun kangas antoi myöten. Mekko on minusta ihanan rento, mutta silti kaunis ja persoonallinen, voi jestas, että voikin tykätä jostakin vaatteesta kovasti  :). 




Parin päivän päästä on jo juhannus! Toivotan teille kaikille oikein kaunista ja mukavaa sellaista. Ehkä nähdään toivottavasti täällä vielä ennen meidän reissua (ihan ikävä tätä bloggaamista), jos ei niin sitten myöhemmin heinäkuulla! Teidän kuulumisiin palaan huomenna, olen niistäkin ihan pihalla! Moro!

Kankaat saatu yhteistyön merkeissä Noshilta. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Dresden Butterflies -tilkkupeitto


Hip hurraa - täällä on valmistunut vuoden toinen tilkkupeitto! Juuri sopivasti, kun kesä saapui, sain valmiiksi myös kesään sopivan, perhosaiheisen tilkkutäkin. Tähän onkin mukava sitten kääriytyä keinuun päiväunille tai napata mukaan piknik-peitoksi vaikkapa metsään.

Tilkkupeitto on melko nopea tehdä ja sopii vallan mainiosti aloitteleville tilkkuilijoille, sellainenhan itsekin olen. Ohjeet tilkkupeittoon löytyy Moda Bake Shopin sivulta. Alkuperäisessä on aivan järisyttävän kauniit sävyt, varsinkin peiton sininen tausta ja nyt kauhukseni myös huomaan, että omat perhoseni ovat näköjään hieman harvemmassa lennossa kuin sivulla olevassa peitossa :0. Minulla ei ole muovista dresden mallinetta, vaan muokkasin oikean kokoisen netistä löytyvän tulosteen avulla. Ehkäpä siinä onkin tullut virhe enkä ole tehnyt siitä riittävän korkeaa ja se on syy siihen miksi perhoset ovat harvemmassa. Voi ei! Äh ja puh! Mietinkin tehdessä, että onpas tähän jätetty paljon tätä taustakangasta näkyviin. Olisinpa tajunnut tekovaiheessa, niin olisin pienentänyt neliöitä, peitto on melko iso kooltaan, joten ihan hyvin olisi voinut hieman pienentää. No, eipä sille enää mitään voi, nyt kyllä suoraan sanottuna vähän (paljon) alkoi harmittaa, mutta laitetaan tämä nyt silti tänne esille!



Tämän tilkkupeiton tekemisessä kokeilin montaa "eka kerta" -juttua. Ensinnäkin tämä dresden malli oli minulle ennestään vieras, toisekseen tikkasin tilkkupeiton kolmessa erillisessä osassa (mm. Neulanhaltijan blogista löytyy vinkkiä siihen). Edellisen tilkkupeiton postauksen yhteydessä sainkin paljon hyviä vinkkejä juuri tikkausten ja vanun osalta. Kokeilin tässä peitossa ekan kerran Eurokankaan ohuinta vanulaatua ja voin sanoa, etten ole palaamassa niihin paksumpiin laatuihin :). Kuten kuvistakin näkyy, tikkasin tilkkupeiton pinnan ekaa kertaa kauttaaltaan täyteen ja vaikka se ei nyt ihan täydellinen lopputulokseltaan ole, olen tästä saavutuksesta silti erityisen ylpeä (takapuolella ei ole kuulkaas yhtään ainutta ryppyä).

Pinnan tikkaus vapaatikkausta käyttäen tuntuu vielä liian kaukaiselta ajatukselta, joten päätin tutkailla ompelukoneeni hyöty- ja koristeompeleita, josko niistä löytyisi jotakin sopivaa. Ja Opalistahan löytyi! Kakkosrivin aaltomainen 4 ommel oli mielestäni tosi kiva valinta peiton pintaan, sitä varmasti tulee hyödynnettyä muulloinkin. Ja arvatkaapa mitä muutakin tajusin Husqvarnastani? Tilkkkutyöthän tehdään monestikin 1/4 tuuman saumanvaroilla ja sellainenkin ommel etäisyys löytyy suoraan Opalista - siis ihan huippua! Ohjekirjaa selaimella löysin vielä muutakin tilkkuilussa hyödynnettävää, mutta siitä sitten jollakin toisella kertaa. Peiton tausta- ja takakangas ovat Eurokankaasta, osittain myös dresdeneissä käytetyt kankaat, loput omista jemmoista.



Me ollaan vietetty tänään tosi kiva kesäinen päivä, saatiin mun serkku perheineen vierailulle ja päivään on mahtunut myös koululaisneidon jalkapallo-ottelu. Lisäksi piti tietysti seurata Mauno Koiviston hautajaisia, minähän olin pienenä (alle kouluikäisenä) tyttönä ihan Manu-fani, julistekin löytyi seinältä :D. 

Näillä sanoin toivottelen kaikille mukavaa helatorstain iltaa ja myöskin tulevaa viikonloppua! Kesä on vihdoin täällä, jee <3



lauantai 13. toukokuuta 2017

Koiran kaulapanta ristipistoilla


Reilun kolmen kuukauden kokemuksella voin sanoa, että on ihanaa jälleen (9 vuoden tauon jälkeen) olla lemmikin omistaja! Kun viime joulukuussa selvisi, että saamme tammikuun lopussa uuden karvaisen perheenjäsenen, koiran, tiesin heti, että jossakin vaiheessa haluan tehdä Josefille kaulapannan kirjoen. Josef on minun ensimmäinen koirani, sillä minähän olen ollut vannoutunut kissa-ihminen. Olen jopa hieman pelännyt vieraita koiria, kissojen kanssa samaa "ongelmaa" ei ole kyllä ikinä ollut :). Oman koiran myötä minusta on ehkä hitusen tullut koira-ihminen eikä se vieraiden koirien kohtaaminenkaan jännitä enää samalla tavalla.

Elämä koiranpennun kanssa ei ole ainakaan tylsää, vahtia täytyy välillä niin kuin pientä ihmislastakin ja tämä kevät varsinkin on ollut Josefille mielenkiintoista aikaa. Auringon (harvoin suoma) lämpö, linnut, perhoset ja muut hyönteiset, lumen alta paljastunut maa ja asfaltilla tuulessa leikkivät lehdet- ne kaikki tarjoavat Josefille joka päivä monta ihmetyksen ja riemun aihetta, ihan niin kuin meille ihmisillekin.





Itselle iloa ja hupia tuottaa myös koiran ilmeiden ja eleiden tarkkailu. Basenji on hyvin ilmeikäs rotu ja lasten kanssa aina seuraamme mikä ilme Josefilla on. Otsa kurtussa Josef voi näyttää huolestuneelta tai vähän surumieliseltä, välillä se katselee meitä sohvalta niin ylväänä ja jopa hieman leuhkana. Olemme me nähneet Josefin hymyilevänkin. Hetkessä hurmurista voi tulla rontti riiviö ja toisessa hetkessä se makaa sylissämme kuin pieni vauva. Välillä herään aamulla siihen, kun joku on tullut ihan viereeni nukkumaan poski poskea vasten eikä se ole mies tai lapset :). Elämä koiran tai minkä tahansa lemmikin kanssa antaa paljon eikä minua yhtään harmita vaikkemme enää pääse reissaamaan niin vapaasti ulkomaille kuin ennen. Kotimaassa koira kulkee mukanamme ja Josef onkin jo hyvin tottunut matkustamaan autossa pitempiä matkoja.

Josefin kaulapannan halusin toteuttaa ristipistoin, sillä ajattelin, että sillä tekniikalla saisi vähän miehekkäämpää, geometristä  tyyliä. Koska rodun juuret ovat Afrikassa, toimi minulla tässä kuvion ja värien suhteen inspiraation lähteenä värikkäät afrikkalaiset helmityöt. Värien tuli sopia sekä mustan että vaaleanvihreän hihnan kanssa sekä turkoosin yhteystietolaatan kanssa ja väreiksi valikoituivat siis musta, punainen, vaalea turkoosi, vihreä ja keltainen. Lankojen tiedoista minulla ei valiettavasti ole antaa kuin vaalean turkoosin tiedot (Anchor 167), sillä muut ovat sekalaista seurakuntaa omista vanhoista varastoistani.



Kaulapanta on säädettävä, jotta sillä olisi pitempään käyttöä. Nimi olisi kyllä pitänyt kirjoa heti pannan alkuun, sillä nyt se jää jossakin vaiheessa säätönappulan kohdalle. Kierrätin lukot ym vanhasta, lyhyeksi jäämässä olevasta pannasta ja sitä tutkin muutenkin tarkkaan pantaa tehdessä. Pannan alaosa on tavallista mustaa collegekangasta (ei siis joustavaa) ja kirjotun ja collegekankaan välissä on tukinauhaa kaksinkerroin taitettuna. Se on mummon peruja, sellaista käytettiin ennen teollisuudessa esim. hameiden vyötärökaitaleessa enkä tiedä mistä sellaista voisi nykyään saada. Oli ihan täydellistä tähän projektiin kyllä. Pannasta tuli tunnultaan/vahvuudeltaan tosi samankaltainen, mitä kaupasta ostetu oli. Ostin myös Jyväskylästä Keinoselta mustaa heijastinhihnaa, josta tein talutushihnan. Kädessä pidettävässä osassa on pehmentävä sama rakenne, eli collegekangas ja tuki. Tein hihnan käsiaukosta vain reilustri pienemmän kuin kaupan versiossa, sillä se oli mulle ja koululaisillekin  liian iso. Nyt vaikka Josef kiskaisisi yllättäen tai minä liukastuisin lenkillä (niin kuin talvella) ei hihna pääsee irtoamaan kädestäni eikä koirakaan pääse karkuun :). Työtunteja pantaan meni aika paljon, mutta ei haittaa. Nyt on Josefilla uniikki, käsintehty panta, just sellainen, kun meidän koiralla kuuluu ollakin!

Ihanaa äitienpäivän viikoloppua teille kaikille <3. Minä alan nauttiin kohta Nuoresta Morsesta ja muffinseista :).