torstai 14. kesäkuuta 2018

Hei hei Helmoja ja hepeneitä! Bye Bye my blog!

Viime viikolla sen päätin koiran kanssa ulkoillessani. Helmojen ja hepeneiden tarina on tullut päätökseen. Pitkästä aikaa olin yksin kotona ja antoisan, mutta erittäin kiireisen kevään jälkeen minulla oli aikaa pysähtyä ja miettiä asioita.

Helmoja ja hepeneitä oli yksi iso unelmani, pyörittelinhän sitä mielessäni melkein kahden vuoden ajan. Kun elämäntilanne vihdoin antoi myöten, sukelsin sen kimppuun suurella intohimolla ja innokkaana uudesta. Muistan edelleen sen hetken, kun julkaisin ensimmäisen blogitekstini. Uskomatonta, että tuosta hetkestä on jo melkein viisi vuotta.

Tässä vuosien varrella olen ymmärtänyt, että tarvitsin ehkä silloin kipeästi jotakin omaa henkireikää ja se oli blogi ja käsityöt. Käsityöt ovat toki aina olleet minulle todella tärkeitä, mutta blogi toi siihen jotakin uutta - uusia ideoita, uusia tekniikoita, uusia tuttavia ja ystäviä sekä myös kivoja yhteistyömahdollisuuksia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Voisi sanoa, että jos annoin paljon blogille erityisesti ensimmäiset pari vuotta, niin sain myös paljon. Sellaista, mistä en koskaan olisi osannut edes kuvitella.

Täytyy sanoa, että nämä vuodet blogin parissa ovat olleet kovin opettavaisia monella tapaa. Olen oppinut myös paljon itsestäni ja se on ehkä ollutkin se paras oppi. Tärkeintä on ollut oppia tunnistamaan, milloin minun pitää painaa jarrua, hidastaa tahtia ja sanoa ei kivoillekin asioille oman jaksamisen takia. Tajusin myös, että minä oikeasti olen aika taitava käsitöissä, monessakin lajissa.

Tunneskaala näiden blogivuosien varrella onkin ollut hyvin laaja, alkuajan innostuksesta ja luovuuden ilosta epäuskoon ja monenlaiseen riemuun, kovasta väsymyksestä turhautumiseen ja nyt luopumiseen. Kun aloitin tämän blogin, päätin, että sitten kun minusta tuntuu siltä, että minulla ei ole enää annettavaa blogille eikä sen mahdollisille lukijoille, en jätä blogia roikkumaan, vaan lopetan sen. Aiemmin en ole ollut vielä valmis luopumaan tästä, mutta nyt olen. Helmoja ja hepeneitä oli ennen kaikkea lasten- ja naistenvaateompelublogi ja kun pari vuotta sitten kurssi kääntyi monestakin syystä enemmän tilkkuilun pariin, en ole yrityksistä huolimatta tuntenut tätä blogia enää niin omakseni. Yksi syy oli se, että ahkeran bloggamisen myötä vaatekaappimme pursusivat ihania vaatteita ja aloin tietoisesti rajoittaa sitä, mitä voisin ommella. Ymmärsin, ettei sellaisessa vaate(mekko)määrässä ollut kenenkään kannalta mitään järkeä, mutta samalla katosi tietty luovuus ja ilo nimenomaan vaatteiden tekemisestä. Nykyään kyllä ymmärrän jo, että intohimoinen harrastaja ei voi tehdä pelkästään tarpeeseen, vaan välillä saa ja pitää irroitella "turhuuksienkin" parissa :). Kultainen keskitie on monessa asiassa se paras tie.

Nyt ajattelen niin, että tämä blogi on täyttänyt tehtävänsä elämässäni ja siitä luopuminen voi tuoda jotain muuta tilalle. Elämäni ja ompelupöytäni ovat jo pitkään täyttäneet tilkkutyöt. On muuten vallan ihanaa olla aloittelija jossakin lajissa! On niin paljon uutta, mitä ei ole koskaan ikinä ennen vielä kokeillut.

Olen joskus vuosi - kaksi sitten tainnut mainita täällä haaveen tilkkutyö- ja kirjonta-aiheisesta blogista. En osaa tällä hetkellä sanoa, perustanko joskus uuden blogin näiden alueaiheiden ympärille. Aika näyttää, jäänkö kaipaamaan tätä ja millainen yleensä blogien olemassaolo tulevaisuudessa on. Tilkkutöiden pariin minusta kaivattaisiin ripeästi uutta sukupolvea täällä Suomessa ja mielelläni olisin siinä joukossa, joka uusia ihmisiä sen pariin inspiroi. Toinen asia on kuitenkin se, tarvitaanko siihen blogia, vai riittääkö siihen kanavana esimerkiksi pelkkä Instagram.

Instagram-tilini aionkin vielä pitää, sillä tykkään jakaa siellä kuvia ja kertoa meneillään olevista projekteista. Vaihdoin tänään kuitenkin sen nimen ja linkki tähän blogiin poistuu sieltä lähiaikoina. Pohdin jonkin aikaa, aloitanko uuden Instagram-tilin, mutta siellä on kuitenkin jo reilun vuoden takaa niin paljon tilkkuiluun (ja kirjontaankin) liittyvää kivaa kuvamateriaalia, että on itselleni paljon vaivattomampaa vain vaihtaa sen nimi. Uusi nimi on surrur_sunday.

Ja vielä viimeisenä - tämä blogi ei olisi ollut mitään ilman teitä lukijoita ja ahkeria kommentoijia. Olen saanut tässä vuosien varrella tuhansia kannustavia kommentteja ja aina ihmettelen, miten juuri minulla oli se onni, ettei tänne ikinä eksynyt keneltäkään mitään negatiivista sanaa mistään. Sydämellinen kiitos teille jokaiselle, jotka olette kulkeneet mukana alusta saakka, keskivaiheilta tai vasta tässä rauhallisessa lopussa <3. Kiitos myös kaikille yrityksille/yrittäjille, joiden kanssa vuosien varrella sain tehdä yhteistyötä, niistä hetkistä riittää hyviä muistoja vielä vuosiksi eteenpäinkin. Ihanaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää jokaiselle teistä!

It's time to say goodbye to this blog! Thank you everone who has stopped by or left a comment over the years.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Väkkäröitä - Pinwheels


Ihanat, myöhäiset perjantai-illan kevätterkut täältä suklaalevyn ja mehulasin ääreltä! Eikö olekin mahtavaa, että kevät on vihdoin täällä, lumet sulaa ihan silmissä jopa meidän pihasta ja metsälenkillekin pääsee illalla, kun valoa riittää ihan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Voi että, minä sitten tykkään tästä ajasta ja se ihana kesä on ihan pian täällä, en meinaa housuissani pysyä, kun odotan niin kovasti!

Tänään täällä blogissa tarjoan teille vappuväkkäröitä, vähän etuajassa kylläkin. Tilkkujutut meinaa täyttää pään ihan kokonaan, olen niin innostunut niistä nyt, tosin haaveilen jo myös siitä, että ilmojen hieman lämmetessä pääsen keinuun virkkaamaan tai kirjomaan. Paljon on projekteja listalla ja osa niistä tulee jo uniinkin, kun niin kova hinku olisi päästä niitä toteuttamaan!


Näitä väkkärä-blokkeja aloin tehdä jo muistaakseni lokakuussa. Tarkoituksena oli saada peitto kummilapselle joulupakettiin, sitten syntymäpäiväksi, mutta eipä onnistunut. Kyseinen neitokainen viettää kuitenkin nimppareitaan tämän kuun lopussa ja nyt voin vihdoin peiton kääriä pakettiin. Minulla oli heti alussa vaikeuksia blokkien tekemisessä ja se jumitti projektia aika lailla. En siis saanut kohdistettua (täydellisesti) noita kärkiä  keskellä läheskään aina (vaikka saumanvaran kanssa olin tarkkana) ja meni jo hermo alussa heti siihen. Olen kuitenkin yrittänyt tässä kovasti joka elämän alueella pyrkiä siihen, ettei lopputuloksen tarvitse olla (aina) täydellistä, vaan riittää kun siinä  elämäntilanteessa tekee parhaansa ja annoin itselleni "anteeksi" sen, että kaikki blokit eivät onnistu ihan prikulleen. Ajattelin myös, että ei kai 8 v sitä katso, vaan toivottavasti iloitsee siitä, että kummitäti on tehnyt hänelle kesäksi retkipeiton. Näiden ajatusten jälkeen peitto alkoikin valmistua nopeasti ja se on itse asiassa ollutkin jo valmis reiluin viikon - vai peräti kaksi?

Malli on jälleen Love Patchwork and Quilting -lehdestä, niitä on kertynyt melkoinen pino hyllyyn ja paljon on niissä kivoja toteutettavia malleja. Tein tästä hieman isomman kuin lehden malli, tästä tulikin tosi kivan kokoinen ja jatkossa aionkin pitäytyä peitoissa lähempänä tätä kokoluokkaa, joka on siis noin 116 cm x 160 cm. Tämä on eka valkotaustainen peittoni, niitä on näkynyt viime vuosina todella paljon ja ihanan raikkaita ovat, tosin sellainen olo tuli, että eivät ehkä sittenkään ihan sitä ominta tyyliäni. Olen myös aina pelännyt, että miten saan ne pidettyä puhtaana tekovaiheessa täällä lasten ja koiran keskellä. Koiran, joka heti tilaisuuden tultua mielellään testaa jokaista peiton raakiletta menemällä siihen päälle makaamaan.



Väkkäröihin sain hyvin menemään pienempiä tilkkuja, yritin valita sävyjä, jotka ainakin viime kesänä olivat tytön suosikkeja. Ehkä olisi voinut pitäytyä vain muutamassa sävyssä, mutta näillä nyt mentiin. Takapuolen geisha-kankaan on mies joskus tuonut minulle ja koska olemme kumpikin tytön kummeja, oli minusta tosi kiva ajatus laittaa miehen valitsema kangas peiton takapuolelle. Sellainen perinteinen aloittelijan kommervinkki tietysti kävi, että tuo valkoinen taustakangas, jossa on siis valkoista tekstiä loppui kesken ennen muutamaa blokkia ja laitoin loppuihin sitten ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Vasta terassilla luonnonvalossa näitä kuvia ottaessa huomasin, että valkoista on montaa sävyä ;). Ovat siis hieman eri sävyä, mutta ajattelin, että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka". Kävi kyllä mielessä, että voinko antaa peittoa sittenkään lahjaksi, mutta päätin hylätä ajatuksen - voin antaa.

Nyt, ennenkö ihan nukahdan tähän ruudun ääreen toivotan teille kaikille auronkoista kevättä ja mukavaa viikonloppua. Päiväkin on näköjään vaihtunut jo lauantain puolelle!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vinot hirsimökit sekä yläsyöttäjä-rakkautta - Wonky log cabins


Tarvittiin kaksi lomaa, että sain tämän vuoden ensimmäisen tilkkupeiton valmiiksi. Joululomalla halusin jotakin helppoa ommeltavaa ja päätin aloittaa uuden tilkkupeiton (vaikka kaksi muutakin oli/on kesken). Malliksi valikoitui Love Patchwork & Quilting lehden malli, Wonky Log cabins. Sen on suunnitellut Karen Lewis ja malli löytyy lehdestä 29/2015. Tuohon aikaan taisin löytää tuon inspiroivan ja modernin tilkkutyölehden ja aloin pikkuhiljaa kääntyä vaateompelusta kohti tilkkutöiden maailmaa. Ensin vain pään sisällä ja sitten ihan konkreettisestikin. Uskotteko muuten, etten ole ommellut yhtään ainoaa vaatetta kesäkuun jälkeen... enkä ostanut ainuttakaan vaatetuskangasta :O. Pelkkää puuvillaa vain tilkkuiluun ja sitäkin suht maltillisesti.

No, joululomalla sain siis tuon päällisen ommeltua ja hiihtolomalla sitten tikkasin ja kanttasin peiton lähes valmiiksi. Pieni keittiöremontti esti peiton valmistumisen kokonaan, mutta sain sen sitten tällä viikolla viimeisteltyä. Vaikka varsinainen yhteistyöni Husqvarnan kanssa loppui jo viime vuoden lopussa, kinusin heiltä vielä silloin kokeiluun yläsyöttäjän, joka on on siis Husqvarnan koneissa erillinen lisälaite, toisin kuin vaikkapa joissakin Pfaffin malleissa, joissa se on kiinteänä toimintona.



Yläsyöttäjän avulla kangaskerrokset syöttyvät tasaisesti ja se on erityisen kätevä tilkkutöiden tikkauksessa tai vaikkapa liukkaiden ja ohkaisten kankaiden ompelussa. Suurin syy haluuni kokeilla yläsyöttäjää oli juurikin tilkkutyöt, sillä tikkaus, usemmassakin osassa, on tavallisesti melkoisen hikipisaroita nostattavaa hommaa ja ainakin itsestä tuntuu, että pahimmillaan siinä on niin omat hermot, ompelukone kuin peittokin melkoisen kovilla. Mutta, mutta - kun asensin yläsyöttäjän koneeseen ja lähdin tikkaamaan suht isoa (150 x 200) peittoa yhtenä kappaleena, tuntui kuin pilviverho olisi poistunut ja olisin päässyt ihan toiseen ompelumaailmaan. Niin mahtava laite se on! En todellakaan aio tikata enää yhtään tilkkupeittoa ilman yläsyöttäjää! Eli ostoslistan kärkeen menee ja heti.

Olihan tuossa tikkauksessa yläsyöttäjänkin kanssa melkoinen homma, itse asiassa isompi kuin tilkkupinnan ompelussa, mutta olen niin tyytyväinen nyt, kun yläsyöttäjän avulla uskalsin tikata muutakin kuin suoraa linjaa (eikä yhtään ryppyä takana - woohoo!!!). Toki tuo iso syöttäjäpaininjalka ei toiminut noissa pyörylöiden sisäkohdissa, mutta ne kohdat ompelin sitten ihan vapaalla konetikkauksella (syöttäjät alhaalla) viimeiseksi.




Nämä tilkkutyön kankaat ovat suurin osa viime kesän reissulta Kööpenhaminan Stoff & Stil:stä. Miten olikin mies osannut valita niin hyvän hotellin, että kangaskauppa oli vain muutaman sadan metrin päässä :). Ja minusta siellä oli tosi kiva ja moderni puuvilllavalikoima, meinasi tulla ihan valinnanvaikeus. Loput ovat sitten Eurokankaan palalaarista ongittuja. Halusin suht vaaleasävyisen, pehmeän ja rauhallisen oloisen peiton ja mielestäni lopputuloskin on sellainen. Nyt ehkä laittaisin takapuolelle jonkun vähän yksivärisemmän  kankaan, mutta ostin senkin silloin Köpiksestä ja tästä tuli nyt sitten samalla vähän sellainen matkamuistopeitto. Ajattelin tätä meidän olkkariin, mutta nelosluokkalainen halusi tämän itselleen - ja toki sen mielelläni sitten annan hänelle. Ehkä saan sen jossain vaiheessa sitten takaisin sohvalle.



Peiton välissä on puuvilla/polyestervanua, jota tilasin Hämeen Tekstiilituonnista. Siellä oli todella käsittämättömän nopea palvelu ja sain myös yllätyksekseni mallitilkut muista heidän tarjoamistaan vanuvaihtoehdoista. Ajattelin kokeilla ne nyt sitten kaikki jossakin vaiheessa läpi. Kiitos myös kaikille, jotka Instagramin puolella jaoitte vinkkejä vanun valintaan silloin, kun sitä mietin.

Täällä vaikuttaa siltä, että keväästä on tulossa melkoisen kiiruinen, joten en tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran tänne blogin puolelle vierailulle. Moikkaillaan enemmän tuolla Instagramin puolella, jotka siellä olette :). Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 (ja kiitokset niistä kaikista mukavista kommenteista edelliseen kanthakassi-postaukseen, se on ollut mulla nyt koulukassina :)).